Millaista aborttien teko sairaalassa raadollisimmillaan on?

Vierailija kirjoitti:

Eikös se tässäkin ketjussa käsitelty kertomus "sikiöstä, joka kamppaili elämästään 10 minuuttia" ollut sellainen, että kyse oli jonkinlaisesta trisomiasta tai muusta hyvin vaikeasta vammasta? Lapsi olisi siis kuollut joka tapauksessa hyvin pian syntymänsä jälkeen.

Mutta jos olisi syntynyt olisi saanut hoivaa ja huolenpitoa ja oloa helpottavan hoidon.

Menin sitten googlaamaan tuon harlekinismin. Voi vauvaparkoja. 😢

Uskon, että jokaisella äidillä on syynsä haluta aborttia. Ei ulkopuolelta voi arvostella. Toki voi miettiä sitä, miksi sikiö ennen ulospullautusta ei ole ihminen, mutta sen jälkeen on? Ja mihin oikein vedetään raja?

Kannatan kyllä jokaiselle iästä ja sosioekonomisesta asemasta huolimatta oikeutta aborttiin ja toivon, että asiasta voitaisiin keskustella ilman syyllistämistä ja uskonnon mukaan vetämistä. Ehkä julmaa sanoa näin, mutta maailmassa on ihmisiä jo aivan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten googlaamaan tuon harlekinismin. Voi vauvaparkoja. 😢

Uskon, että jokaisella äidillä on syynsä haluta aborttia. Ei ulkopuolelta voi arvostella. Toki voi miettiä sitä, miksi sikiö ennen ulospullautusta ei ole ihminen, mutta sen jälkeen on? Ja mihin oikein vedetään raja?

Kannatan kyllä jokaiselle iästä ja sosioekonomisesta asemasta huolimatta oikeutta aborttiin ja toivon, että asiasta voitaisiin keskustella ilman syyllistämistä ja uskonnon mukaan vetämistä. Ehkä julmaa sanoa näin, mutta maailmassa on ihmisiä jo aivan tarpeeksi.

Tuolla ajattelutavalla voi vaan sitten yhtä hyvin hyväksyä ne Kiinan vastasyntyneiden tyttövauvojen murhatkin. Jossain se raja oikeasti menee, ei se ole mikään henkilökohtainen musta tuntuu juttu, koska osasta ihmisiä tosiaan tuntuu siltä että voi sen terveen täysiaikaisenkin vauvan tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se solumöykky tipahti vessanpönttöön ja hoitaja kävi sen sieltä keräilemässä hanskoillaan.

Niitä ei siis vedetä viemäriin eikä viedä biojäteastiaan, vaan tuhkataan.

Munkin käsityksen mukaan, kun annetaan se eka pilleri pari päivää ennen aborttia ja sanotaan, että tämän jälkeen sitä ei voi enää perua, niin kyseessä on lääke, joka tappaa sen sikiön/alkion. Siitä ei voi enää kehittyä mitään.

No eikä tuhkata. Roskii ne menee tai patologisiksi näytteiksi, kivaa tietty olis elää lalalaa-maassa mutta todellisuus nyt vaan on jotakin muuta

T:abortteja tehnyt sh

Alapeukuttakaa minkä tahdotte, ei totuus siitä muutu. Tää on mun arkipäivää, joten tiedän mistä puhun, valitettavasti.

T:sh

Niin minunkin abortoitu solumöykky tipahti vessanpönttöön (vuosi oli 2005 ja paikka Kätilöopisto) - hoitaja sanoi että vetäise vaan pönttö sen jälkeen. Ei tullut mitään traumoja - Itselläni ei olisi tullut edes mieleen, että hoitajan olisi pitänyt sen jälkeen alkaa kaapimaan minun verisen pissaisen liemen keskeltä sikiötä pöntöstä ja kiikuttaa vielä tuhkattavaksi !

Itse tein abortin Kättärillä 12. viikolla. Minule sanottiin etten saa käydä vessanpöntöllä, vaan vessassa oli erillinen metalliämpäri jossa piti käydä. Ilmeisesti juuri siksi, että hoitaja voi tarkistaa onko sikiö syntynyt. Siinä istuskellessa sitten tunsin kuinka möykkyjä valuu ulos, supistukset oli hirveitä. Tietenkin sitten erehdyin vilkaisemaan sinne pönttöön, ja siellä se oli, n. 5 cm pitkä ja ihan jo ihmisen näköinen. Mulle kyllä jäi traumat, sitä näkyä ei unohda ikinä. Mutta en kuitenkaan kadu aborttia, olin silloin ihan liian nuori tulemaan äidiksi.

Mä tein abortin viikolla 4, eli testiin plussa, seuraavana päivänä työterveyslääkäriltä lähete, 2 päivän päästä kutsu sairaalaan, siellä ultrattiin ja annettiin eka lääke suun kautta, menin yksin kotiin, odotin kipuja ja vuotoa, ei mitään kipuja, vuotoa vähemmän kuin kuukautisissa, niin vähän että soitin ja epäilin että eihän tää varmaan onnistunut. Kävin siis tarkastus ultrassa ja oli se keskeytynyt.  Mitä aikaisemmin sitä parempi.

Minunkin 14.viikkoinen alkio meni vessanpönttöön. Olisin halunnut nähdä sen, mutta loppujen lopuksi olin onnellinen, etten saanut mahdollisuutta uteliaisuuttani kurkistaa. Ois voinut traumat jäädä.

Minun mielestäni abortit tulisi sallia raskauden vaiheesta riippumatta. Naisen oikeus omaan kehoonsa menee jonkin syntymättömän sikiön edelle aina!

Varmaan käyvät tätä palstaa selailemassa ja hakemassa lisämotivaatiota.

10 minuuttia täällä ja itseltä onnistuisi bioroskiin nakkaaminen todella helposti. Lähtisi mamma sikiön perässä myös.

Tutkimusten mukaan sikiö ei tunne kipua ennen kuin 28 viikon jälkeen, koska hermojärjestelmä ei ole ennen sitä tarpeeksi kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Abortti on ristiriidassa hippokrateen valan kanssa, en ymmärrä miksi tähän ei puututa :/

Jos kerran näin, niin sitten hippokrateen vala on ristiriidassa (naisten) perustavanlaatuisen, kehollisten ja terveydellisten oikeuksien kanssa, en ymmärrä miksi tähän ei puututa :/

Vitun urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti on ristiriidassa hippokrateen valan kanssa, en ymmärrä miksi tähän ei puututa :/

Jos kerran näin, niin sitten hippokrateen vala on ristiriidassa (naisten) perustavanlaatuisen, kehollisten ja terveydellisten oikeuksien kanssa, en ymmärrä miksi tähän ei puututa :/

Vitun urpo.

Naisella on oikeus kehoonsa jo ennen raskaaksi tuloa. Kas kun ei raskaus ala itsestään. Siinä vaiheessa, kun on asukas kohdussa on olemassa myös toinen keho, joka ei ole äidin oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se solumöykky tipahti vessanpönttöön ja hoitaja kävi sen sieltä keräilemässä hanskoillaan.

Niitä ei siis vedetä viemäriin eikä viedä biojäteastiaan, vaan tuhkataan.

Munkin käsityksen mukaan, kun annetaan se eka pilleri pari päivää ennen aborttia ja sanotaan, että tämän jälkeen sitä ei voi enää perua, niin kyseessä on lääke, joka tappaa sen sikiön/alkion. Siitä ei voi enää kehittyä mitään.

No eikä tuhkata. Roskii ne menee tai patologisiksi näytteiksi, kivaa tietty olis elää lalalaa-maassa mutta todellisuus nyt vaan on jotakin muuta

T:abortteja tehnyt sh

Alapeukuttakaa minkä tahdotte, ei totuus siitä muutu. Tää on mun arkipäivää, joten tiedän mistä puhun, valitettavasti.

T:sh

Niin minunkin abortoitu solumöykky tipahti vessanpönttöön (vuosi oli 2005 ja paikka Kätilöopisto) - hoitaja sanoi että vetäise vaan pönttö sen jälkeen. Ei tullut mitään traumoja - Itselläni ei olisi tullut edes mieleen, että hoitajan olisi pitänyt sen jälkeen alkaa kaapimaan minun verisen pissaisen liemen keskeltä sikiötä pöntöstä ja kiikuttaa vielä tuhkattavaksi !

Itse tein abortin Kättärillä 12. viikolla. Minule sanottiin etten saa käydä vessanpöntöllä, vaan vessassa oli erillinen metalliämpäri jossa piti käydä. Ilmeisesti juuri siksi, että hoitaja voi tarkistaa onko sikiö syntynyt. Siinä istuskellessa sitten tunsin kuinka möykkyjä valuu ulos, supistukset oli hirveitä. Tietenkin sitten erehdyin vilkaisemaan sinne pönttöön, ja siellä se oli, n. 5 cm pitkä ja ihan jo ihmisen näköinen. Mulle kyllä jäi traumat, sitä näkyä ei unohda ikinä. Mutta en kuitenkaan kadu aborttia, olin silloin ihan liian nuori tulemaan äidiksi.

Ihana juttu :) Kai otit kuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Tuollaiset vammat/ tilanteet ovat kyllä äärettömän surullisia. Niissä ei pieni selviä ilman tuskaa, päätti kuinka vain. Voi olla myös vamma, johon kuolee jo raskausaikana... Olen tällaisia tapauksia miettinyt ja silti olen päättänyt, että lapsi saa elää sen pituisen elämän kun hänelle on tarkoitettu. Oli se sitten kuukausia kohdussa tai tunteja tässä maailmassa. Tuollaisessa tilanteessa ei auttaisi kuin toivoa, että kipulääkkeillä saataisiin estettyä pahimmat tuskat.

Me taas ollaan päätetty, että keskeytetään, jos jotain vakavaa on. Mulla ei ole enää aikaa odottaa raskaus loppuun ja aloittaa taas alusta.  Parikymmentä viikkoa voi olla ratkaiseva tekijä hedelmällisyyden suhteen.

Hedelmöityshoidoissa käyneenä ymmärrän tuon. Minulle aikaa ja pitkään elävää lasta tärkeämpiä on se, että saan tulla äidiksi ja kokea oman lapsen saamisen. Oli lapsi sitten terve tai ei.

Eli jos voisit valita:

a) saat varmuudella lapsen, joka elää pisimmillään kuukausia, ehkä muutaman vuoden ja senkin ajan vaikeasti vammaisena lanttuna

vai

b) saat melko suurella varmuudella terveen lapsen, joka voi elää pitkän ja täyden elämän

niin valitset a? Mielenkiintoista.

Ras

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli esim abortti tehdään niillä viikoilla että sikiö saattaa selvitä avulla kehon ulkopuolella se sikiö kitisee ja liikkuu kunnes kuolee. Hoitohenkilökunta ei saa tehdä mitään auttaakseen tätä lasta.

Voihan höpöhöpö! Millä se max 4kk kestäneen raskauden sikiö kitisee kun keuhkot eivät vielä toimi? Googlaapa minkä kokoisesta ja näköisestä veijarista on kyse ja googlaa sen jälkeen esim 6 kuukaudella syntyneiden keskosten keuhkojen toiminnasta (monella ei vielä tässäkään vaiheessa toimi kunnolla).

Raskausviikot saattavat heittää aika tavalla. Joku on myöhemmillä viikoilla mitä on luultu. Kuvittelisi että joku tällainen laskuvirhe pitää olla ennenkuin käy niin että abortoitu elää ja hengittää.

Hyi että kun etoo nämä synnytin sikiöni vessanpönttöön -jutut. Miten voitte oikeasti elää sen asian kanssa, että olette vetäneet vauvanne vessasta alas?

Kunpa maailmasta voisi "abortoida" raiskaajat, estää päihteiden käyttäjiä tms. kelvottomia "äitejä" tulemasta raskaiksi, sekä ohjelmoida ihmisiin taidon ehkäisyn käyttämisestä niin, ettei kenenkään tarvitse tulla raskaaksi liian nuorena, yhden yön hoidolle, tai unohdetun pillerin vuoksi.

Kunpa vain he voisivat tulla raskaaksi, jotka sitä todella toivovat. Kunpa ne kaikki toivotut sikiöt saisivat kehittyä ilman vakavia elimillisiä kehitysvaurioita, jotta heidän elämänsä ei olisi tuskallista tai erityisen vaikeaa.

Toivon, että jokainen raskaus saisi alkaa ja loppua onnellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni abortit tulisi sallia raskauden vaiheesta riippumatta. Naisen oikeus omaan kehoonsa menee jonkin syntymättömän sikiön edelle aina!

Etkö tajua että raskaana ollessa siellä kehon sisällä on toinen keho?

Tämä opetettiin jo koulussa.

Kummallinen asenne sulla. Mä hain opiskelemaan kätilöksi juuri siksi koska haluan työskennellä kätilönä eli huolehtia äitien ja lasten terveydestä. Hoitaa synnytyksiä, tarkkailla lasten ja äitien vointia, huolehtia äideistä ja lapsista synnytyksen jälkeen, auttaa äitejä esim. imetykseen liittyvien ongelmien kanssa, tukea perheitä kriisitilanteissa (esim. kohtukuolema) ja paljon muuta, myös niitä ikäviä asioita kuten itsestään kuolleen vauvan poistaminen kohdusta.

Kuitenkin ihmiselämän lopettaminen, syntymättömän potilaan hengen riistäminen, on vakaumukseni vastaista joten sellaiseen en yksinkertaisesti tule suostumaan. En vaikka lakisääteistä oikeutta kieltäytyä ei ole eli otan vaikka potkut sitten jos pomo ei kieltäymystäni hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Tuollaiset vammat/ tilanteet ovat kyllä äärettömän surullisia. Niissä ei pieni selviä ilman tuskaa, päätti kuinka vain. Voi olla myös vamma, johon kuolee jo raskausaikana... Olen tällaisia tapauksia miettinyt ja silti olen päättänyt, että lapsi saa elää sen pituisen elämän kun hänelle on tarkoitettu. Oli se sitten kuukausia kohdussa tai tunteja tässä maailmassa. Tuollaisessa tilanteessa ei auttaisi kuin toivoa, että kipulääkkeillä saataisiin estettyä pahimmat tuskat.

Me taas ollaan päätetty, että keskeytetään, jos jotain vakavaa on. Mulla ei ole enää aikaa odottaa raskaus loppuun ja aloittaa taas alusta.  Parikymmentä viikkoa voi olla ratkaiseva tekijä hedelmällisyyden suhteen.

Hedelmöityshoidoissa käyneenä ymmärrän tuon. Minulle aikaa ja pitkään elävää lasta tärkeämpiä on se, että saan tulla äidiksi ja kokea oman lapsen saamisen. Oli lapsi sitten terve tai ei.

Eli jos voisit valita:

a) saat varmuudella lapsen, joka elää pisimmillään kuukausia, ehkä muutaman vuoden ja senkin ajan vaikeasti vammaisena lanttuna

vai

b) saat melko suurella varmuudella terveen lapsen, joka voi elää pitkän ja täyden elämän

niin valitset a? Mielenkiintoista.

Mitään tuollaista varmaa ei kukaan voi luvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni abortit tulisi sallia raskauden vaiheesta riippumatta. Naisen oikeus omaan kehoonsa menee jonkin syntymättömän sikiön edelle aina!

Etkö tajua että raskaana ollessa siellä kehon sisällä on toinen keho?

Tämä opetettiin jo koulussa.

Keho joka on parasiittina naisen kehosta ja elintoiminnoiltaan täysin riippuvainen istukastaan ja naisen elintoiminnoista. Päätösvalta tällaisesta tulee olla yksinomaan naisella itsellään! Sitäpaitsi, eikö ole mielestäsi parempi, että abortteja saisi teettää ihan sairaalassa, ettei noihin myöhäisempiin abortteihin tarvitsisi käyttää mm. nyrkki- ja sukkapuikkomenetelmiä?