Millaista aborttien teko sairaalassa raadollisimmillaan on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Vaihtakaa työpaikkaa jos ette kestä tehdä abortteja. Alkuviikoilla tehty abortti on täysin eriasia kuin yli 20vk tehty abortti. Yli 20 vk abortteja ei sitäpaitsi kovin heppoisin syin tehdä. Kyllä se minunkin mielestä väärin on, että toisella puolella syntyy samanikäinen vauva jota yritetään pelastaa ja toisella puolella abortoidaan ja odotetaan että elämisen yritys lakkaa. Mutta jos joku vaikeasti vammainen vauva abortoidaan, niin se on monesti oikein vauvankin kannalta. Voi olla kipuja, kuolla ensimmäisten päivien aikana, elää parikymmentä vuotta täysin riippuvaisena muista ihmisistä....

Heipä hei. Olipa mielenkiintoista lukea ilmeisesti fyysisesti terveen ihmisen viesti siitä, että miten meidät vammaiset olisi ollut ihan "oikein meidän itsemme kannalta" abortoida.

Kuulepa, minäpä kerron sinulle, että olen vammaisenakin oikein tyytyväinen elämääni, kiitos vain. Minulla on korkeakoulututkinto ja toista sellaista opiskelen tälläkin hetkellä, minulla on aviomies, kaksi lasta ja elän aivan täyttä elämää, vaikka siihen apua hieman tarvitsenkin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että minun äitini oli oikea äiti, oikea nainen, eikä niin kuin sinä varmasti olisit tehnyt, pystynyt minua aikoinaan abortoimaan. Niin, minut oli tuomittu vaikeasti vammaiseksi, joka tuskin selviäisi edes synnytykseen asti. 

Onko sinulle joku vammainen joskus sanonut, että olisi mieluummin kuollut, kuin eläisi? Epäilen suuresti! Älä siis sinä, ilmeisesti fyysisesti terve, mutta henkisesti VAMMAINEN, SAIRAS ihminen tule minulle sanomaan, että minun olisi parempi ollut kuolla. Sinä et ole se, joka päättää siitä, että onko minun elämäni ja muiden vammaisten elämä elämisen arvoista.

Etkä voi muuten sinäkään puhua muiden "vammaisten" puolesta vaan ainoastaan omasta puolestasi. Asia vain on niin että useimmissa tapauksissa ei tapahdu samanlaista sankaritarinaa kuin sinulla. Itse olen "terve", mutta mt-ongelmainen, eikä minulla ole puoltakaan siitä mitä sinulla on. Olet siis saanut varmaan aika paljon siltä "oikealta naiselta" että pärjäsit noinkin hyvin. Onneksi olkoon. Suurin osa ei saa sitä. Edes rakkautta. Ja kortit huononee mitä vähemmän pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä.

Ei niitä sikiöitä mihinkään biojätteeseen viedä. Hoitajat ottaa ne folioon käärittynä kotiin kissanruoaksi. Näin luin varmasta lähteestä, "Stopabortionmurdering4satannow.org" -yhdistyksen pamfletista.

Millaista abortinvastainen propaganda av - palstalla sairaimmillaan on? Lue tämä keskustelu ja tuo toinen samaan aiheeseen liittyvä niin näet hyvin pian. Uskonnollisin perustein yritetään polkea naisten oikeuksia päättää omasta kehostaan.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2567567/abortoitava_sikio_ei_tunne_kipua

p.

https://www.valvira.fi/documents/14444/22511/Terveydenhuollonjatteet.pd…;

Kaatopaikka tai  jätteenpoltto. Kudosjäte (tunnistettava) kattaa abortoidut. 

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin kaipaisin teiltä, jotka paheksutte 3kk tai 4 kk abortteja vastauksia siihen, miten näette ko. lapsen etenevän synnytyksen jälkeen olettaen, että lapsi on ns. terve, kyseessä fas-lapsi tai vammainen lapsi. Terveen kohdalla äiti on halunnut abortin siksi, ettei missään nimessä halua lasta tai siksi, että oma henki vaarassa/ei voi aloittaa tarvittavaa hoitoa raskauden aikana. Fas-lapsen kohdalla äiti ei ole halunnut lasta ja vammaisen lapsen kohdalla lapsi on toivottu, mutta pahasti vammainen. Go!

En oikein ymmärrä tätä kysymystä. Vähän sekava kirjoitus. Jos ei halua lasta täytyy tehdä abortti mahdollisimman aikaisin. Siinä vaiheessa kun kyse on jo selkeästi vauvasta on aika epäolennaista kysellä että miten se vauva nyt sitten etenee. Voihan sen laittaa täysiaikaisenkin vauvan ämpäriin hukkumaan niin kuin Kiinassa tyttövauvoille tehdään, kun ei nyt oikein tiedetä miten sen kanssa edetään kun se ei ollut poika. Kyse on etiikasta ja moraalista. Toisten mielestä vauvoja nyt vaan ei tapeta vaan keksitään joku ratkaisu, toiset sitten ajattelee toisin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Googlaa vaikka "harlequinism". Älä katso kuvia jos olet herkkä.

Jotkut noista selviävät jos hoito on huolellista, mutta toiset eivät. Maallikkona veikkaan että yleisinfektio korjaa pois, mutta ei ole mikään kaunis kuolema varmaankaan.

Mielikuvituksen puutetta kerrassaan, ettei osaa kuvitella moista tilannetta. Harlekinismi ei ole ainoa, ei joku anenkefaliakaan herkkua, ainakaan minä en haluaisi sellaista lasta kantaa täysaikaiseksi ja vielä synnyttääkin. Ja noita kyllä piisaa kun vähän tutkailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Tuollaiset vammat/ tilanteet ovat kyllä äärettömän surullisia. Niissä ei pieni selviä ilman tuskaa, päätti kuinka vain. Voi olla myös vamma, johon kuolee jo raskausaikana... Olen tällaisia tapauksia miettinyt ja silti olen päättänyt, että lapsi saa elää sen pituisen elämän kun hänelle on tarkoitettu. Oli se sitten kuukausia kohdussa tai tunteja tässä maailmassa. Tuollaisessa tilanteessa ei auttaisi kuin toivoa, että kipulääkkeillä saataisiin estettyä pahimmat tuskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Meinasinkin tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittaa että vanhemmat voivat valita kuka sen tuskan kantaa - he itse vai lapsi. Mahtaneeko monetkaan aborttia vastaan olevat ymmärtää asiaa tältä kannalta. Että he sysäävät sen pahan sitten lapsen päälle kun samalla itse välttävät sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Meinasinkin tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittaa että vanhemmat voivat valita kuka sen tuskan kantaa - he itse vai lapsi. Mahtaneeko monetkaan aborttia vastaan olevat ymmärtää asiaa tältä kannalta. Että he sysäävät sen pahan sitten lapsen päälle kun samalla itse välttävät sen.

Edelleenkään noissa ei läheskään aina ole kyse lapsen vaikeasta vammaisuudesta. Lisäksi noiden vammojen takia kun abortoidaan niin välillä käy sitten niinkin ettei siinä sikiössä sitten ollutkaan mitään vikaa. Tuon takia olin itse päättänyt että omissa raskauksissani ei mitään lapsivesipunktioita tehdä. Virheen mahdollisuus on olemassa, joten mielummin olen jättänyt väliin sen tilaisuuden valita abortoidaanko sikiö vammaisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Tuollaiset vammat/ tilanteet ovat kyllä äärettömän surullisia. Niissä ei pieni selviä ilman tuskaa, päätti kuinka vain. Voi olla myös vamma, johon kuolee jo raskausaikana... Olen tällaisia tapauksia miettinyt ja silti olen päättänyt, että lapsi saa elää sen pituisen elämän kun hänelle on tarkoitettu. Oli se sitten kuukausia kohdussa tai tunteja tässä maailmassa. Tuollaisessa tilanteessa ei auttaisi kuin toivoa, että kipulääkkeillä saataisiin estettyä pahimmat tuskat.

Me taas ollaan päätetty, että keskeytetään, jos jotain vakavaa on. Mulla ei ole enää aikaa odottaa raskaus loppuun ja aloittaa taas alusta.  Parikymmentä viikkoa voi olla ratkaiseva tekijä hedelmällisyyden suhteen.

Kyllä vain on mahdollista että sikiö elää jonkin aikaa synnyttyään, eli abortoinnissa käytettävät lääkkeet eivät ole toimineet odotetulla tavalla. Muutama vuosi sitten olin työharjoittelussa naistentautien- ja lapsivuodeosastolla, jossa ohjaajanani toimiva kätilö kertoi uransa rankimmasta kokemuksesta, mikä oli juuri vastaavankaltainen tilanne: täytyi vain katsoa vierestä kun sikiö yrittää sinnitellä ja vetää viimeisiä hengenvetojaan. Tässä samaisessa työharjoittelussa näin myös abortoidun, n. 17-18 viikon ikäisen sikiön, joka sitten pakattiin pahvilaatikkoon ja laitettiin odottamaan kuljetusta hävitettäväksi. Itse en todellakaan ole mikään abortinvastustaja, mutta voin kertoa että kun omin silmin näkee sen pienen ihmisen alun lepäävän kaarimaljassa, kyllä se järkyttää ja laittaa ajattelemaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Niinhän se on mutta jos selviää että lapseltasi esim puuttu aivot lähes kokonaan eikä eläisi montaa päivää, moni miettii mikä on armollisempaa. Hirveitä valintoja, yksi pappi kirjoitti että muistokirjoituksessaan kun joutui tekemään valinnan " me kannamme tuskan ettei sinun sitä tarvinnut tehdä" , kyseessä oli siis niin vammautunut että elossa ei olisi pysynyt. 

Tuollaiset vammat/ tilanteet ovat kyllä äärettömän surullisia. Niissä ei pieni selviä ilman tuskaa, päätti kuinka vain. Voi olla myös vamma, johon kuolee jo raskausaikana... Olen tällaisia tapauksia miettinyt ja silti olen päättänyt, että lapsi saa elää sen pituisen elämän kun hänelle on tarkoitettu. Oli se sitten kuukausia kohdussa tai tunteja tässä maailmassa. Tuollaisessa tilanteessa ei auttaisi kuin toivoa, että kipulääkkeillä saataisiin estettyä pahimmat tuskat.

Me taas ollaan päätetty, että keskeytetään, jos jotain vakavaa on. Mulla ei ole enää aikaa odottaa raskaus loppuun ja aloittaa taas alusta.  Parikymmentä viikkoa voi olla ratkaiseva tekijä hedelmällisyyden suhteen.

Hedelmöityshoidoissa käyneenä ymmärrän tuon. Minulle aikaa ja pitkään elävää lasta tärkeämpiä on se, että saan tulla äidiksi ja kokea oman lapsen saamisen. Oli lapsi sitten terve tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikiö voi syntyä elävänä vaikka olisi abortoitu (myöhäisillä viikoilla, lääkkein). Silloin sikiötä ei aleta enää pelastamaan, vaan annetaan 'hiipua pois', eli ei hoideta mitään elintoimintoja. Ei siis kuitenkaan laiteta biologisiin jätteisiin ennen aikojaan. Saattaa tuntua raa'alta, mutta sikiön selviytyminen olisi erittäin epätodennäköistä vaikka hoidettaisiin. Lisäksi se olisi väärin abortin tehnyttä kohtaan. Suuria eettisiä kysymyksiä, itsekin hiukan yllätyin kun kuulin tämän, ja monella on väärää tietoa täällä. En silti vastusta abortteja. terv sairaaanhoitajaopiskelija

Myöhäisillä viikoilla abortti tehdään käsittääkseni kaapimalla? Ja muutenkin kyse on lääkkeellisesti tehtäessä siitä, että sikiä tulee niin nopeasti ulos, ettei ole ehtinyt vielä kuolla aborttiin/verentulon katkeamiseen. Ei tällaista sikiötä edes pystyisi "pelastamaan" liian kehittymätön aivoista ja keuhkoista.

Ei kaapimalla vaan synnyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana (toivottu raskaus) ja minun on erittäin vaikea ymmärtää aborttia toivotun raskauden kohdalla esimerkiksi lapsen kehitysvamman vuoksi. Meille on ollut alusta asti selvää, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on.

Googlaa vaikka "harlequinism". Älä katso kuvia jos olet herkkä.

Jotkut noista selviävät jos hoito on huolellista, mutta toiset eivät. Maallikkona veikkaan että yleisinfektio korjaa pois, mutta ei ole mikään kaunis kuolema varmaankaan.

Mielikuvituksen puutetta kerrassaan, ettei osaa kuvitella moista tilannetta. Harlekinismi ei ole ainoa, ei joku anenkefaliakaan herkkua, ainakaan minä en haluaisi sellaista lasta kantaa täysaikaiseksi ja vielä synnyttääkin. Ja noita kyllä piisaa kun vähän tutkailee.

Tuota harlekiinia vaan ei näe tavallisissa tutkimuksissa. Ensimmäinen sukuun tulee yllätyksenä.

Liian ehdoton ei saisi olla.

Koskaan ei tiedä mitä elämä heittää eteen.

12 vuotiaan raiskatuksi tulleen tyttären joka odottaa lasta raiskaajalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se solumöykky tipahti vessanpönttöön ja hoitaja kävi sen sieltä keräilemässä hanskoillaan.

Niitä ei siis vedetä viemäriin eikä viedä biojäteastiaan, vaan tuhkataan.

Munkin käsityksen mukaan, kun annetaan se eka pilleri pari päivää ennen aborttia ja sanotaan, että tämän jälkeen sitä ei voi enää perua, niin kyseessä on lääke, joka tappaa sen sikiön/alkion. Siitä ei voi enää kehittyä mitään.

No eikä tuhkata. Roskii ne menee tai patologisiksi näytteiksi, kivaa tietty olis elää lalalaa-maassa mutta todellisuus nyt vaan on jotakin muuta

T:abortteja tehnyt sh

Alapeukuttakaa minkä tahdotte, ei totuus siitä muutu. Tää on mun arkipäivää, joten tiedän mistä puhun, valitettavasti.

T:sh

Niin minunkin abortoitu solumöykky tipahti vessanpönttöön (vuosi oli 2005 ja paikka Kätilöopisto) - hoitaja sanoi että vetäise vaan pönttö sen jälkeen. Ei tullut mitään traumoja - Itselläni ei olisi tullut edes mieleen, että hoitajan olisi pitänyt sen jälkeen alkaa kaapimaan minun verisen pissaisen liemen keskeltä sikiötä pöntöstä ja kiikuttaa vielä tuhkattavaksi !

Eikös se tässäkin ketjussa käsitelty kertomus "sikiöstä, joka kamppaili elämästään 10 minuuttia" ollut sellainen, että kyse oli jonkinlaisesta trisomiasta tai muusta hyvin vaikeasta vammasta? Lapsi olisi siis kuollut joka tapauksessa hyvin pian syntymänsä jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se tässäkin ketjussa käsitelty kertomus "sikiöstä, joka kamppaili elämästään 10 minuuttia" ollut sellainen, että kyse oli jonkinlaisesta trisomiasta tai muusta hyvin vaikeasta vammasta? Lapsi olisi siis kuollut joka tapauksessa hyvin pian syntymänsä jälkeen.

Kyse on nyt siitä, että ensin täällä kaksisataa peukuttaa "Lapsi ei voi abortoidessa syntyä elävänä, se on urbaanilegenda, lopettakaa ne!" Kun käy ilmi että lapsi voi abortoidessa syntyä elävänä, jotkut kieltävät sen edelleen, tai sanovat että

"Jos abortti tehdään niin myöhään että lapsi voi syntyä elävänä, lapsi olisi silloin ollut vaikeasti vammainen ja häneltä vain otettiin kivut pois!" Eikä tämäkään pidä paikkaansa, sillä myös ystäväni sai luvan myöhäiseen keskeytykseen ihan vain kysymällä, ilman painavaa syytä.

En ole abortin vastustaja. Se pitäisi kuitenkin pystyä tekemään tarpeeksi ajoissa. Hyväksyn myöhäisetkin abortit, jos lapsi olisi vaikeasti vammainen. Siihen vedän rajan, että pitkälle kehittynyt terve sikiö abortoidaan erityisluvalla ilman painavaa syytä, joita minun mielestäni ei ole se, että "Naisella on oikeus päättää kehostaan." - Entä lapsen oikeudet?