Lue keskustelun säännöt.
Työelämä ollut tähän mennessä valtava pettymys
19.05.2016 |
Minulla on kyllä työhistoriaa takana 16-vuotiaasta saakka, mutta ne ovat olleet sellaisia kesäisin ja opintojen ohella tehtäviä hommia, joissa ei kukaan oletakaan viihtyvänsä. Olen ollut mm. siivoojana ja pikaruokalan työntekijänä, ja raskasta on ollut pienellä palkalla.
Nyt 26-vuotiaana ja jokin aika sitten yliopistosta arvostetulta alalta valmistuneena olen erittäin pettynyt siihen, ettei meno ole muuttunut ollenkaan. Työllisyystilanne on yleisesti ottaen huono, enkä olettanutkaan että jotain huippuhommaa saisi helposti, mutta jotain parempaa edes... Tiedän olevani onnekas kun ylipäätään sain oman alani töitä, mutta en viihdy tässä yrityksessä ollenkaan. Palkka on todella huono, ja töitä ja vastuuta aivan liikaa. Työkaverit ovat olleet täällä kauan, ja kaikilla melko kevyet toimenkuvat ja luppoaikaa. Katselevat sitten sivusta minua, kun yritän edes jotenkin pärjätä työtaakkani alla. En ehdi keskittymään yhteenkään asiaan kunnolla, ja jos teen pienenkin virheen tai en tee asioita kuten "on ollut tapana", niin tulee noottia. Siitä huolimatta että kukaan ei ole pahemmin jaksanut neuvoa mikä se yrityksen tapa tehdä asioita oikein on.
Mielestäni pärjään hyvin siihen nähden, miten vähän oman alan työkokemusta minulla on, ja miten vähän tukea olen saanut vanhemmilta työntekijöiltä. Ihmettelen suuresti tätä epätasapainoa, että muilla on töissä kevyttä, helppoa ja mukavaa, ja minulle on lykätty aivan valtavasti erilaisia toimenkuvia. Työpäivän tunnit eivät riitä siihen, että voisin yhtään pidempään oikeasti ajatella mitä teen, ja seurauksena en saa edes nukuttua, kun tahtomattanikin aivot alkavat käydä läpi päivän tapahtumia ja sitä, mitä seuraavana päivänä pitäisi muistaa ja osata tehdä.
Kyse ei ole siitä että olisin hidas. Minulla on yksinkertaisesti liikaa asioita vastuullani. Mutta ei kukaan minua halua auttaa, jos ei ole pakko. Ja ne, jotka pääsevät helpommalla töissä, saavat tietenkin paljon parempaa palkkaa kuin minä (en siis ole harjoittelija, vaan ihan vakkariksi pääsin saman tien). Tämä töiden kuormittavuus on tullut yllätyksenä, samoin kuin se, että vaikka tekemääni työtä arvostetaan (kunhan en tee mitään väärin), niin esim. palkka ei silti nouse. Vuoden olen jo ollut täällä, mutta mikään ei muutu.
Väkisin tulee mieleen, että miksi opiskelin viisi vuotta yliopistossa. En koe nykyistä tilannettani yhtään palkitsevammaksi kuin vaikka pikaruokalassa työskentelyä. Stressiäkin on satakertaisesti enemmän. Haen jatkuvasti uutta työpaikkaa, mutta töitä ei helpolla tipu. Lisäksi tunnen itseni täydellisen itsekkääksi, sillä monet tutut eivät ole saaneet töitä vielä ollenkaan.
Kommentit (49)
Itel:
- ei perehdytystä
- joka päivä 10h (työsopimuksessa oli 8h)
- ei ylityökorvausta vaan normipalkka vaikka huhkisi iltaysiltä
- palautetta ei saanut kysymällä vaan esimies soitti viikonloppuna kännissä ja kertoi palautteen mahdollisimman kryptisesti
- potkuilla uhkailua, ym. vihjailua koko ajan, riippumatta menikö hyvin vai huonosti
- palkkaa ei aina jaksettu maksaa
- surkeat työvarusteet
- työturvallisuudessa muitakin puutteita
Ei ihme, että ko firmassa väki vaihtuu ku juna-asemalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistumisen jälkeen veroprosentti kohoaa kun siirtyy osa-aikaisista hanttihommista ns kunnon töihin. Itselle verotuksen kovuus tosiaan tuli yllätyksenä. Palkasta ei tällöin jäänytkään runsaasti enemmän käteen vaikka bruttona tulot ovat paremmat kun aiemmin opiskelijana
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan oikeasti asia on niin, että minulla on eniten töitä. Ja vielä aikaavieviä töitä. Esim. talouspuolen tehtävien hoitaminen olisi helposti jo kevyehkö kokopäivätyö, mutta sen lisäksi vastuulleni on työnnetty yrityksen viestintä (tähän aihealueeseen en ole opinnoissani edes perehtynyt) ja muutama muu oikeasti laaja kokonaisuus. Ei näitä asioita voi hoitaa toisella kädellä, vaan kaikkeen pitäisi keskittyä kunnolla. Toimenkuvani laajuus on lievästi sanottuna musertava, ja vastuullisuuttakaan ei töistä puutu. Saan kyllä hyvää palautetta, mutta olen ihan ylikuormitettu. Kollegoilla on kaikilla selkeät vastuualueensa, minulle taas on annettu kaikki ne vastuualueet, joita kukaan muu ei hoida.
Olen tiedustellut asiaa liitolta, ja sieltä todettiin, että mitään laitonta työnantajani ei ole tehnyt, kuten ei olekaan. En halunnut sen enempää apua, mutta työnkuvaan suhteutettuna erittäin alhaista palkkaani paheksuttiin ja kehotettiin hakemaan uutta työpaikkaa.
-ap
Ap, olet ihan liian kiltti. Sinun on opeteltava vetämään rajat siinä, mitä suostut tekemään. Esimerkiksi työnkuvaan kuulumattomia tehtäviä ei tarvitse tehdä. Tiedän, että on todella vaikeaa mennä vanhemman kollegan tai esimiehen eteen ja vaatia jotain. Mutta ajattele tätä oppimiskokemuksena: sun pitää nyt opiskella ne taidot millä selviää työelämässä, ei vain töistä. Sinun on saatava suusi auki. Toinen vaihtoehto on, että jätät tekemättä sen mitä et ehdi tai teet vasemmalla kädellä. Mutta omasta mielestäni etukäteisvaroitus pomolle antaa sinusta paremman kuvan. Älä kiinnitä mitään huomiota työkavereiden kommentteihin, äläkä missään tapauksessa ajaudu puolustuskannalle, jotta et viesti heikkoutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
Opiskelit yliopistossa arvostettua alaa ja nyt mm. tilailet tarvikkeita toimistolle. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Kyllähän nyt herran jestas normaalilla älyllä varustettu ihminen tajuaa, jos itsellä on työtehtäviä huomattavasti enemmän kuin lähimmillä kollegoilla! Ihme vänkäämistä täällä ajatustyöstä ym.
Meilläkin on näin, että koska olen kykenevämpi ja nopeampi kuin työkaverini, minulle ollaan koko ajan työntämässä lisää tehtäviä, kun näiltä toisilta samalla otetaan pois vanhoja koska työtehtäviä keskitetään muualle. Esimies tietää, että nämä toiset eivät suoriudu uusista tehtävistä, heillä ei vain jostain syystä ole kapasiteettia uuden oppimiseen, minkä olen itsekin todennut vierestä asiaa seuranneena jo parin vuoden ajan. Minua vituttaa, koska palkkamme on kuitenkin sama. Totta kai ärsyttää, kun toiset saavat saman rahan tekemällä puolet vähemmän ja paljon vähemmän vaativia tehtäviä. Mutta kun firmalla ei muka ole rahaa nostaa minun palkkaani, joten olen minäkin alkanut katsella uutta työpaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että APlla on juuri sopivasti töitä. Eli nippanappa ehtii tehdä kaiken, mutta ehtii kuitenkin. Tähänhän nimenomaan pitäisi pyrkiä. Sitten vasta töitä on liikaa kun ei ehdi tehdä kaikkea. Duunarin ei kuitenkaan tätä kannata murehtia. Tekee vain sen minkä ehtii ja esimiehet sitten huolehtivat ongelmista jos ei ehdikkään kaikkea. Ainoa ongelma on paska palkka. Jos se siis oikeasti on tarjoilijan tasoa. Se että jollakin on aikaa palstailla ja facetella tuntikausia työajalla ei ole mitenkään normaalia, eikä sitä kannata kadehtia.
Ap, ota tämä aika jonka siellä vietät sijoituksena tulevaisuuteen. Kaikki "kesähessu" hommatkin on hyvää kokemusta tulevien töiden varalta, esim esimiesaseman tai vaativampien asiantuntijatehtävien. Todennäköisesti sinua kuormitetaan enemmän juuri siksi että korkeakoulututkinto.
Itse olen pettynyt työelämään siksi, että pomo pompottaa minua määräaikaisilla sopimuksilla (neljäs lähtee kohta käyntiin), kun kaikilla muilla on vakituiset sopimukset ja todellista perustetta näille sopimuksille ei ole. On käynyt selväksi, että haluaisi toimistolle mielummin miehiä (naisjohtaja). Työjäljestä ja tehokkuudesta saan pelkkiä kehuja, mutta pomon mielestä en ole riittävän sosiaalisesti lahjakas ja siksi nämä määräaikaiset... Pitää myös aina viime tippaan jännityksessä jatkuuko hommat. Muuten viihdyn töissä hyvin, mielekkäitä koulutusta vastaavia hommia sopivasti, oman työn tekemiseen ns. vapaat kädet (kunhan noudattaa sääntöjä) ja ihanat työkaverit. Kehäkolmosen ulkopuolella ei ole hirveästi valinnan varaa näistä töistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän vain ole ns. nysvääjä ja pilkunnussija. Täydellisyyteen pyrkivä? Ne iltalehteä lukevat voivat päästä rationaalisimmin keinoin samaan lopputulokseen. Ainakin näin huomannut omalla työpaikallani.
Jep juuri näin. Esim. papin työtä pystyy tekemään kuka tahansa täysikänen uskovainen. Siihen ei tosiaan tarvita mitään koulutusta. Siitä kertoo myös se, että kuka tahansa pitempään lähetystyössä ollut voidaan vihkiä papiksi ilman sitä koulutusta.