Lue keskustelun säännöt.
Työelämä ollut tähän mennessä valtava pettymys
19.05.2016 |
Minulla on kyllä työhistoriaa takana 16-vuotiaasta saakka, mutta ne ovat olleet sellaisia kesäisin ja opintojen ohella tehtäviä hommia, joissa ei kukaan oletakaan viihtyvänsä. Olen ollut mm. siivoojana ja pikaruokalan työntekijänä, ja raskasta on ollut pienellä palkalla.
Nyt 26-vuotiaana ja jokin aika sitten yliopistosta arvostetulta alalta valmistuneena olen erittäin pettynyt siihen, ettei meno ole muuttunut ollenkaan. Työllisyystilanne on yleisesti ottaen huono, enkä olettanutkaan että jotain huippuhommaa saisi helposti, mutta jotain parempaa edes... Tiedän olevani onnekas kun ylipäätään sain oman alani töitä, mutta en viihdy tässä yrityksessä ollenkaan. Palkka on todella huono, ja töitä ja vastuuta aivan liikaa. Työkaverit ovat olleet täällä kauan, ja kaikilla melko kevyet toimenkuvat ja luppoaikaa. Katselevat sitten sivusta minua, kun yritän edes jotenkin pärjätä työtaakkani alla. En ehdi keskittymään yhteenkään asiaan kunnolla, ja jos teen pienenkin virheen tai en tee asioita kuten "on ollut tapana", niin tulee noottia. Siitä huolimatta että kukaan ei ole pahemmin jaksanut neuvoa mikä se yrityksen tapa tehdä asioita oikein on.
Mielestäni pärjään hyvin siihen nähden, miten vähän oman alan työkokemusta minulla on, ja miten vähän tukea olen saanut vanhemmilta työntekijöiltä. Ihmettelen suuresti tätä epätasapainoa, että muilla on töissä kevyttä, helppoa ja mukavaa, ja minulle on lykätty aivan valtavasti erilaisia toimenkuvia. Työpäivän tunnit eivät riitä siihen, että voisin yhtään pidempään oikeasti ajatella mitä teen, ja seurauksena en saa edes nukuttua, kun tahtomattanikin aivot alkavat käydä läpi päivän tapahtumia ja sitä, mitä seuraavana päivänä pitäisi muistaa ja osata tehdä.
Kyse ei ole siitä että olisin hidas. Minulla on yksinkertaisesti liikaa asioita vastuullani. Mutta ei kukaan minua halua auttaa, jos ei ole pakko. Ja ne, jotka pääsevät helpommalla töissä, saavat tietenkin paljon parempaa palkkaa kuin minä (en siis ole harjoittelija, vaan ihan vakkariksi pääsin saman tien). Tämä töiden kuormittavuus on tullut yllätyksenä, samoin kuin se, että vaikka tekemääni työtä arvostetaan (kunhan en tee mitään väärin), niin esim. palkka ei silti nouse. Vuoden olen jo ollut täällä, mutta mikään ei muutu.
Väkisin tulee mieleen, että miksi opiskelin viisi vuotta yliopistossa. En koe nykyistä tilannettani yhtään palkitsevammaksi kuin vaikka pikaruokalassa työskentelyä. Stressiäkin on satakertaisesti enemmän. Haen jatkuvasti uutta työpaikkaa, mutta töitä ei helpolla tipu. Lisäksi tunnen itseni täydellisen itsekkääksi, sillä monet tutut eivät ole saaneet töitä vielä ollenkaan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä tilanteissa on kyse kokemattomuudsta. Kun joku luulee, että hänellä teetetään enemmän ja raskaampaa työtä kuin muilla, se johtuu yleensä siitä, että hän ei vielä osaa nähdä homman kokonaisuutta.
Hyvässä työpaikassa työntekijää autettaisiin tuollaisessa tilanteessa. Yleensä kuitenkin jätetään yksin "pärjäämään" ja työtä kommentoidaan vain silloin kun tekee virheen.
Minä en ole koskaan saanut kunnollista työhönopastusta. Yleensä näytetään pöytä ja sanotaan "ala hommiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin uskon aloittajaa. Monissa työpaikoissa se menee niin, että vanhat työntekijät osaavat puolustaa työnkuvaansa ja torjuvat sen, että heille lisättäisiin työtä samalla kun henkilöstöä vähennetään. Ne sitten kuormataan sen uuden työntekijän harteille, koska jonkunhan ne työt on tehtävä. Siitähän se säästö saadaan, että kahden ihmisen työt tekeekin yksi ihminen.
Meillä, siis ihan perusduunia teen, työt ainakin jaetaan epätasaisesti. Ei se ole mikään tabu. Töitä on liikaa kaikille ja niitä sitten vyörytetään sijaisille ja harjoittelijoille niin paljon kuin ikinä vaan viitsitään, nehän kun ei koskaaan uskalla sanoa että nyt riittää.
Noh, itse kun aloitin nykyisessä työssäni (insinööritoimisto), minulla oli aivan jumalattomasti töitä. Mihinkään en saanut opastusta tippaakaan. Työpistettäni myös siirreltiin jatkuvasti "tärkeämpien" työntekijöiden tieltä. Oli mukavaa aloittaa työpäivä etsimällä tietokoneet yms. tavarat milloin mistäkin. Välillä näyttö tai hiiri olikin annettu jonkin toisen työntekijän käyttöön, eikä tästä kerrottu mitään. Yhdessä vaiheessa työskentelin kellarissa, joka toimi tietenkin myös varastotilana. Olihan se mieltä ylentävää tehdä töitä vanhojen romujen ja pölyn keskellä. Kesällä oli tietenkin jumalattoman kuuma ja talvella hel**tin kylmä. Jossain vaiheessa työpisteeni meinattii siirtää kopiokoneen viereen. Ainoastaan työturvallisuusasiat (myrkyllinen pöly) oli esteenä. Tarvitseeko edes mainita, että lähtökohtaisesti kaikki työvälineeni olivat muiden 100 vuotta vanhoja romuja (ovat itseasiassa edelleen). Työt hoidin kuitenkin aina nopeasti ja tehokkaasti parhaani mukaan. Palkassahan se ei juurikaan näkynyt. En kuitenkaan valittanut ja olin tyytyväinen siihen, että sain työkokemusta omalta alalta.
Mutta arvatkaapa onko tässä viime aikoina hieman vi***tanut, kun töihin on otettu nuoria jonneja, jotka saavat koulutuksen, uuden koneen ja siistin työpisteen. Eräälle itseasiassa annettiin sellainen työväline käyttöön, jolla minun pitäisi tehdä töitä :'D Asenteet näillä nuorilla herroilla on aivan hanurista. Ovat olleet töissä about 2 kk koulun ohessa "eikä millää jaksais, ku ulkona on niin hienoa" ja tällaiset laiskat urpot saa kaiken HETI! Motivaatio on kyllä itsellä aivan kadoksissa, koska en koe olevani millään tavalla tärkeä työntekijä, vaikka hoidankin vaativia ja työläitä tehtäviä. Mitään palautetta tai kiitosta on täysin turha odottaa. Päätinkin siis suhteuttaa töihin käyttämäni ajan, vaivan ja stressin palkkaan ja nyt onkin ollut suht leppoisaa. Mikä parasta, kukaan ei ole valittanut. Uusi työpaikka on kyllä hakusessa.
Että joo, myös täällä on petytty työelämään! :D
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
Itse aloitin eräässä työpaikassa yhdessä toisen uuden kanssa. Pian vanhat työntekijät alkoivat syytellä, että laiskottelemme, emmekä saa mitään aikaan. Lähin esimies uskoi näitä vanhoja työntekijöitä. Tilanne oli niin ahdistava, että puhuimme hänen esimiehelleen, jonka tuloksena tehdyt työt "laskettiin". Kävi ilmi, että teimme lähes tuplasti sen, mitä nämä vanhat työntekijät, huonommalla palkalla toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
Kannattaa vaan lähteä lätkimään jos tilanne ei muutu paremmaksi. Terveys on nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
No tähän voi sitten esittää jatkokysymyksen, miten voit niin tarkasti seurata työkavereiden tekemisiä, jos meinaat muutenkin nääntyä taakkasi alle? Enkä nyt tiedä onko teillä kaikki työ todella noin konkreettista, meillä ainakin mitä kokeneempi on, sitä enemmän on esimerkiksi ideointivastuuta - mikä ei välttämättä näy minään konkreettisena tuotoksena heti. Nuo sinun luettelemasi tehtävät ovat hyvin perus juoksevaa työtä.
Kiireen tuntu on erittäin yleinen havaittu ilmiö työmaailmassa. Tähän ovat johtaneet töiden järjesteleminen kun esim. uusia työntekijöitä ei palkata vaan samat hommat hoidetaan vähemmällä porukalla.
Sitten kun nuori työntekijä kertoo avoimesti kokemuksistaan kyseenalaistetaan hänen kokemuksensa. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
No tähän voi sitten esittää jatkokysymyksen, miten voit niin tarkasti seurata työkavereiden tekemisiä, jos meinaat muutenkin nääntyä taakkasi alle? Enkä nyt tiedä onko teillä kaikki työ todella noin konkreettista, meillä ainakin mitä kokeneempi on, sitä enemmän on esimerkiksi ideointivastuuta - mikä ei välttämättä näy minään konkreettisena tuotoksena heti. Nuo sinun luettelemasi tehtävät ovat hyvin perus juoksevaa työtä.
Tämä on totta, itsekin seniorina joudun monesti ratkomaan erilaisia ongelmatilanteita ja kehittelemään uusia ratkaisuehdotuksia. Tämä saattaa näennäisesti näyttää kahvihuoneessa haahuilulta tai turhanpanttina istuskelulta, välillä lähden vaikka ihan kävelylle miettimään jotain asiaa.
Sitten hetken päästä hirveällä draivilla hommia taas.
Vaikea tietysti sanoa onko näin myös ap:n työpaikalla, mutta yleisesti kannattaa katsoa asioita vähän laajemmin kuin että minä tein kolme hommaa valmiiksi tänään ja tuo teki yhtä vain vähän matkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
No tähän voi sitten esittää jatkokysymyksen, miten voit niin tarkasti seurata työkavereiden tekemisiä, jos meinaat muutenkin nääntyä taakkasi alle? Enkä nyt tiedä onko teillä kaikki työ todella noin konkreettista, meillä ainakin mitä kokeneempi on, sitä enemmän on esimerkiksi ideointivastuuta - mikä ei välttämättä näy minään konkreettisena tuotoksena heti. Nuo sinun luettelemasi tehtävät ovat hyvin perus juoksevaa työtä.
Kyllä esim. niiden talouspuolen töiden puolesta voisi jo tehdä kokopäiväistä työtä, ja niin on aiemmin ollutkin. Sitten on muutama henkilö lähtenyt, ja kaikki työtehtävät päätetty jättää yhden ihmisen (eli minun) harteille. Ideointivastuusta ja muusta en tiedä (minulla kyllä itsellänikin on ideointivastuuta mm. sen suhteen, miten niitä nettisivuja kehitetään, en vaan juuri ehdi ideoida), mutta sen tiedän että kollegoilla on aikaa käydä lounailla, lukea niitä lehtiä, hoitaa omiakin asioitaan ja vielä tarkkailla tekemisiäni. Minä en pidä taukoja, syön töiden lomassa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut suoraan että et ehdi? Oletko puhunut pomosi kanssa priorisoinnista, mä olen vastaavassa tilanteessa kysynyt että kun kaikkea en ehdi, mikä saa jäädä hoitamatta? Ja kasvatat munat ja lähdet sinne lounaalle muiden kanssa. Olet varmaan sanonut kun töitä on annattu että "en ehdi, haittaako jos jää ensi viikkoon tai "leena on ihan haka näissä päivitysideoissa, voisiko leena osallistua ( sillain että leena kuulee kun puhut pomolle) ? " sen jälkeen yksinkertaisesti siirrät sen koko vastuun hänelle. Niin työ kuin yksityiselämässä sua kohdellaan ihan niin huonosti kuin annat sen tapahtua.
Työelämä on useimmille pettymys, se kannattaa vaan hyväksyä. Läheskään kaikki työt eivät ole mukavia. Töissä on v-mäisiä ihmisiä ja huonoja pomoja. Palkka on alussa pieni, eikä monilla aloilla oikein koskaan nousekaan. Työajat ovat raivostuttavia.
Toisaalta työ voi palkita henkisesti, sieltä voi saada elinikäisiä ystävyyssuhteita, palkka voi olla erittäin hyvä.
Suurimmalla osalla se on tuota ensimmäistä, ainakin 3/4 työajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativa asiantuntijatyö on harvoin sellaista, että istutaan pää sauhuten koneella ja tehdään hommaa homman perään. Mitä vaativampaa se on, sitä enemmän se näyttää kokemattoman silmiin siltä, ettei mitään tapahdu. Etenkin, jos sitten se asiantuntija ideointityönsä päätteeksi delegoi ne konkreettiset työt muille.
Tällä ei ole tarkoitus vähätellä aloittajan kokemusta kiireestä. Perehdytys voi olla ollut liian heikkoa ja liikaa töitä kasattu yhdelle. Siitä kannattaa ehdottomasti jutella pomon kanssa. Monissa nuorissa vaan huomaa sen, että ei arvosteta muiden tekemää työtä, koska ei ymmärretä sitä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vaativa asiantuntijatyö on harvoin sellaista, että istutaan pää sauhuten koneella ja tehdään hommaa homman perään. Mitä vaativampaa se on, sitä enemmän se näyttää kokemattoman silmiin siltä, ettei mitään tapahdu. Etenkin, jos sitten se asiantuntija ideointityönsä päätteeksi delegoi ne konkreettiset työt muille.
Tällä ei ole tarkoitus vähätellä aloittajan kokemusta kiireestä. Perehdytys voi olla ollut liian heikkoa ja liikaa töitä kasattu yhdelle. Siitä kannattaa ehdottomasti jutella pomon kanssa. Monissa nuorissa vaan huomaa sen, että ei arvosteta muiden tekemää työtä, koska ei ymmärretä sitä riittävästi.
En ole sokea, enkä ensimmäistä kertaa työelämässä. Erotan ainakin selkeimmissä tapauksissa ihan selvästi ihmisen, joka tekee ajatustyötä ja ihmisen, joka välttelee työntekoa. Kyllä tietämättömämpi voisi minustakin sanoa, että tietokoneellahan minä kaiket päivät istun. Ei se ulospäin näytä siltä, että luhistun taakan alle. Nämä kollegat, joita kohtaan tunnen lievää katkeruutta, eivät ole vaativissa asiantuntijatöissä. Tiedän heidän toimenkuvansa. Minä olen muuten toimiston väestä ainut korkeakoulutettu.
En mielelläni vähättelisi muiden työpanosta, mutta nyt on niin että minä teen enemmän kuin muut. Tämäkin olisi kestettävissä, jos se näkyisi palkassa, mutta ei näy.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaativa asiantuntijatyö on harvoin sellaista, että istutaan pää sauhuten koneella ja tehdään hommaa homman perään. Mitä vaativampaa se on, sitä enemmän se näyttää kokemattoman silmiin siltä, ettei mitään tapahdu. Etenkin, jos sitten se asiantuntija ideointityönsä päätteeksi delegoi ne konkreettiset työt muille.
Tällä ei ole tarkoitus vähätellä aloittajan kokemusta kiireestä. Perehdytys voi olla ollut liian heikkoa ja liikaa töitä kasattu yhdelle. Siitä kannattaa ehdottomasti jutella pomon kanssa. Monissa nuorissa vaan huomaa sen, että ei arvosteta muiden tekemää työtä, koska ei ymmärretä sitä riittävästi.
En ole sokea, enkä ensimmäistä kertaa työelämässä. Erotan ainakin selkeimmissä tapauksissa ihan selvästi ihmisen, joka tekee ajatustyötä ja ihmisen, joka välttelee työntekoa. Kyllä tietämättömämpi voisi minustakin sanoa, että tietokoneellahan minä kaiket päivät istun. Ei se ulospäin näytä siltä, että luhistun taakan alle. Nämä kollegat, joita kohtaan tunnen lievää katkeruutta, eivät ole vaativissa asiantuntijatöissä. Tiedän heidän toimenkuvansa. Minä olen muuten toimiston väestä ainut korkeakoulutettu.
En mielelläni vähättelisi muiden työpanosta, mutta nyt on niin että minä teen enemmän kuin muut. Tämäkin olisi kestettävissä, jos se näkyisi palkassa, mutta ei näy.
-ap
No ei siinä sitten toimi muu kuin että juttelet pomosi kanssa ja jos ei auta, alat hakemaan uutta työtä.
Työpaikkojen dynamiikat ovat aina hankalia asioita, mahdotonta meidän ulkopuolisten on tämän enempää neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun meille tarvitse todistella että olet yhtä nopea kuin muut. Miksi koet siihen tarvetta? Minusta on täysin luonnollista, että työrutiini kehittyy vain ajan saatossa ja siksi aloitteleville tulisi antaa kohtuudella töitä, sillä mukaan tulee huomioida se opetteluun kuluva aika.
Sen sijaan olettaminen, että muut tekevät vähemmän, on yleensä aina väärä olettamus.
t. pomo
No jos minä hoidan työpäivän aikana vaikka kirjanpitoa ja palkanlaskentaa ja kaikkea muuta niihin liittyvää (varsinkin kuun vaihteessa), otan vastaan kaikki asiakkaiden puhelut ja sähköpostit, pidän firman esittelykierroksen kyläileville koululaisille, tilaan tarvikkeita toimistolle, päivitän firman nettisivuja, teen erilaisia raportteja johdolle, pidän yhteyttä miljooniin (siltä ainakin tuntuu) yhteistyökumppaneihin ja ties mitä muuta "pientä", ja kollegan työpäivä koostuu vaikka tiedotteen laatimisesta työntekijöille ja yhdestä esittelykierroksesta koululaisille, niin ei se ole vain olettamus että minulla on enemmän työtehtäviä.
-ap
Jos tuo työlista on totta, niin kuulostaa siltä että sinulle on annettu omien töiden lisäksi normaalisti sihteerille/assistentille kuuluvia tehtäviä, ja säästetty jonkun sihteerin palkasta. Noista nimittäin iso osa on sihteerin työhön kuuluvaa työtä, mikä selittää sen että työtäsi ei voi luokitella vaativaksi ja sitä kautta nostaa palkkaa, sekä sitä että sinua ei opasteta ja auteta, vaan oletetaan että tuollaisten hommien pitäisi hoitua. Todennäköisesti sinulla on lisäksi oikeaan työhösi kuuluvia asioita, joten tilanne on kohtuuton kannaltasi. Eli hoida hommat ja hae toista työpaikkaa samalla.
Iso ongelmahan tuossa on se, että sinut on kuormitetty ei-vaativilla työtehtävillä, jotka eivät palkitse sinua varmasti mitenkään, ja sinulle ei täydy maksaa vaativampaa palkkaa. Olen tuollaisia tehnyt siis itse harjoittelijana, mutta en toki tuossa määrässä ja minua on autettu niissä. Työtehtäväsi eivät siis ole vaativia, vaan työmääräsi on, ja sinulle on todennäköisesti annettu vieläpä koulutukseesi nähden hölmöjä tehtäviä. Todennäköisesti teillä säästetään jostain asiakaspalvelutyöntekijästä tai sihteeristä samalla kun sinut palkattiin.
Sama fiilis, tosin olen jo 29! Olen ollut 16v asti töissä, nyt uudella alalla yliopistolla opiskelemassa, eikä työelämä näytä yhtään paremmalta. Jatkuvasti kaikkea tiukennetaan ja myös työn saaminen hankaloituu, joten tosiaan sinällään onni, että sait työn. Onneksi sentään alani kiinnostaa todella, joten ainakin aivoni pysyvät virkeänä, jos ei muuta. Tai ainakin kunnes työelämä tai työttömyys koittaa...
Vierailija kirjoitti:
En odota mitään etenemistä tai ylennyksiä, mutta olisin odottanut kohtuullisempaa työtaakkaa ja enemmän tukea. Ei ole vain omaa kuvitelmaani, että minulla olisi enemmän töitä kuin muilla. Ihan työtehtävien määriä vertailemalla on selvää, että minä olen ylikuormitettu. Muut ottavat toimistolla joka päivä rennosti, on aikaa lukea lehtiä, käydä pitkillä lounailla ja tarkkailla minun tekemisiäni. Minulta eivät työt lopu koskaan. Ja koko ajan tulee lisää. Esimies ravaa jatkuvasti työpisteelläni tuomassa lisää papereita ja lisää hommia, vaikka en ehdi edellisiäkään hoitaa. Viereisellä pisteellä kollega selaa Iltalehden sivuja kun päivän työt on käytännössä tehty.
Minusta tämä on epäreilua. Teen kyllä mielelläni töitä, mutta tämä epäsuhtainen työmäärän jakautuminen katkeroittaa. En edes jaksa uskoa että jossain muualla olisi paremmin, meidän töihin päässeiden nuortenhan pitäisi vain ja ainoastaan olla kiitollisia että joku haluaa maksaa meille palkkaa (vaikkakin surkean pientä sellaista). Tiedän hoitavani työni hyvin, mutta tunnen itseni lähinnä hyväksikäytetyksi.
-ap
Olin työpaikassa jossa tarkkailtiin ihmisiä jopa heidän syödessään. Oli opittu puhumaankin hiljaisella äänellä. Loppui vasta kun sanoin pahasti. Yksi sanoi jopa haluavansa syödä yksin.
Pureskelkaa hyvin.
Palkasta sen verran, että ollessani kesätöissä pikaruokalassa tienasin saman verran kuin nyt. Ei kauheasti motivoi raatamaan tällä tavalla.
En tiedä miten todistaisin, etten ole vain hidas nyhertäjä, vaan töitä oikeasti on liikaa. Se nyt ehkä kertoo jotain, että minulle on yhdistetty useamman irtisanoutuneen ihmisen aiemmat työtehtävät. Ja koko ajan tulee lisää "pikkujuttuja", jotka minä voisin hoitaa. Kukaan muu ei selvästi halua lisätä vapaaehtoisesti työtaakkaansa, ja lopputulos on se, että kaikki kaatuu minulle. Esimiehelle olen jo sanonut, että kiire on kova eivätkä työtunnit riitä kaikkeen. Minua ei tosiaan haittaa tehdä kovasti töitä ja hankkia kokemusta, pahinta tässä onkin se jatkuva tunne, että unohdan vielä jotain tärkeää tai teen jonkin suuren virheen, koska en saa keskittyä mihinkään kunnolla. Kun saan jonkin työn tehtyä, niin en ehdi hetkeksikään istahtamaan ja miettimään, että tuliko tämä nyt tehtyä kunnolla. Tämän takia kärsivät ne yöunetkin.
-ap