Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee koska minulla ei ole ajokorttia
17.05.2016 |
En ole koskaan tullut ajaneeksi ajokorttia. Nuorena se ei tuntunut tarpeelliselta ja paniikkihäiriöisenä sekä teoriatunneille osallistuminen että itse liikenteen sekaan meneminen tuntui ylivoimaiselta. Kotiäitivuosina ei ollut oikein rahaakaan.
Miehelläni on kortti ja auto. Ongelma on se että hän syyllistää minua voimakkaasti kortittomuudestani ja siitä että yhteisillä reissuilla hän joutuu aina ajamaan. Suorastaan marttyyrina hän kitisee ja valittaa ja huokailee miten olisi reilua että ajamisen voisi vuorotella. Kun olen kyydissä en voi koskaan tehdä mitään muuta kuin seurustella miehen kanssa, en esim levätä vaikka olisin valvonut yön lasten kanssa. Tietenkään en aina lepäisi tai lukisi mutta joskus se olisi mukavaa kun kuitenkin on jo huolehtinut yksin lapset, pakkaamiset ja tavarat autoon. Se on kuitenkin minulle se mahdollisuus huiliin koska perillepäästyä mies ottaa rennosti ajettuaan ja minä huolehdin lapsista.
En ole miestä koskaan kuskikseni vaatinut vaan omat reissuni sekä reissut lasten kanssa olen aina tehnyt julkisilla. Jos olen kyytiä kysynyt vaikka kirpparitavaroiden kuskaamiseen niin sekin on ollut vaikeaa koska enhän voi ymmärtää miten raskasta ajaminen on. Ja jos suostuukin niin vittumaisesti valittaen menee koko matka. Viime kerrat kirpputorille onkin menneet ikea-kassit olalla kahdella bussilla ja kävellen kun en jaksa sitä suostumisen vaikeutta. Miehelle olen kuitenkin aina antanut puolet myyntituotosta. Mutta ei.
En ymmärrä tätä. Itse kuitenkin ajaa autolla joka paikkaan, töihin,harrastuksiin ja kauppaan vaikka julkisillakin pääsisi. Raskasta siitä tulee vasta sitten kun minä liityn asiaan jotenkin. :(
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama tilanne. Mies marmatti jatkuvasti kortittomuudestani, vaikka kyytiä en koskaan pyytänyt. Päätin hankkia ajokortin.
Mies ajaa edelleen joka paikkaan, sillä ei anna minun ajaa. Ajaessani raivosi vieressä kun en aja ylinopeutta, valitsen "väärän" reitin tai annan jonkun ohittaa. Kuljen edelleen pyörällä, sillä työpaikka ja palvelut ovat lähellä. Ajaminen jäi harjoitteluvaiheen jälkeen.
Ja ei, auton ajaminen ei todellakaan ole raskasta.
Eihän se olekaan raskasta, jos ajaa vain lyhyitä matkoja ja tuhnuttaa nekin alinopeutta, kuten sinä teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Minä teen 99 % kotitöistä. Laitan ruoan, siivoan, hoidan tiskit ja pyykit. Siksi jotenkin olen ajatellut ettei se ole miehelle hirvittävä taakka että minulla ei ole korttia. Olen kuskannut lapsia lääkäriin ja
harrastuksiin kävellen tai bussilla, päiväkotimatkoista hoidan puolet niin että kävelemme. Kännikuskina mies ei ole koskaan minulle ollut. Kaikesta aina olen pääasiassa minä huolehtinut. Yhdellä lomareissulla pidimme ruokatauon ja minun ruokani viipyi niin että muut ehtivät jo syödä ennenkuin se tuli. Ehdotin että mies menisi lasten kanssa viereiselle leikkikentälle että voin syödä rauhassa. No lapset tappelivat vai satuttiko jompikumpi itsensä en enää muista. Mies tuli pois lasten luota kun huuto otti niin korviin ja taas jäi rauhallinen ruokahetki minulla haaveeksi. Mies on vähän vaikea kaikin puolin.Ap
No tuossahan vastasit jo itsellesi. Jos ei mies tee mitään, niin teillä on vakavan keskustelun paikka. Jatkossa vaadit, että kuskaa sinua kitisemättä tai kaikki nuo sinun tekemäsi asiat on myös jaettava.
En kylläkään usko, että sinusta on siihen.
Ei kai olekaan koska vaikka on keskusteltu niin mies ei vain tee. Jos en minä tee niin lapset kärsivät. Mies sanoo että nalkutan. Kyllä se oman tyynyliinansa vaihtaa mutta jättää likaisen makuuhuoneen lattialle.
Ap
Nalkuttamisen sijaan kannattaa ruveta tekemään. Hanki kortti, hanki itsenäisyyttä. Ei kai miehesi määrää miten sinun pitää elää? Sinä et myöskään voi liikaa määrätä miten miehesi elää. Kummankin pitäisi kyetä elämään yhteisessä kodissa ilman, että toinen on jatkuvasti jostain natkuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Minä teen 99 % kotitöistä. Laitan ruoan, siivoan, hoidan tiskit ja pyykit. Siksi jotenkin olen ajatellut ettei se ole miehelle hirvittävä taakka että minulla ei ole korttia. Olen kuskannut lapsia lääkäriin ja
harrastuksiin kävellen tai bussilla, päiväkotimatkoista hoidan puolet niin että kävelemme. Kännikuskina mies ei ole koskaan minulle ollut. Kaikesta aina olen pääasiassa minä huolehtinut. Yhdellä lomareissulla pidimme ruokatauon ja minun ruokani viipyi niin että muut ehtivät jo syödä ennenkuin se tuli. Ehdotin että mies menisi lasten kanssa viereiselle leikkikentälle että voin syödä rauhassa. No lapset tappelivat vai satuttiko jompikumpi itsensä en enää muista. Mies tuli pois lasten luota kun huuto otti niin korviin ja taas jäi rauhallinen ruokahetki minulla haaveeksi. Mies on vähän vaikea kaikin puolin.Ap
No tuossahan vastasit jo itsellesi. Jos ei mies tee mitään, niin teillä on vakavan keskustelun paikka. Jatkossa vaadit, että kuskaa sinua kitisemättä tai kaikki nuo sinun tekemäsi asiat on myös jaettava.
En kylläkään usko, että sinusta on siihen.
Ei kai olekaan koska vaikka on keskusteltu niin mies ei vain tee. Jos en minä tee niin lapset kärsivät. Mies sanoo että nalkutan. Kyllä se oman tyynyliinansa vaihtaa mutta jättää likaisen makuuhuoneen lattialle.
ApNalkuttamisen sijaan kannattaa ruveta tekemään. Hanki kortti, hanki itsenäisyyttä. Ei kai miehesi määrää miten sinun pitää elää? Sinä et myöskään voi liikaa määrätä miten miehesi elää. Kummankin pitäisi kyetä elämään yhteisessä kodissa ilman, että toinen on jatkuvasti jostain natkuttamassa.
Mutta kun en halua ajaa korttia. Silloinhan juuri tekisin kuten mies määrää. Minulle se on vapautta että voin hypätä bussiin tai junaan ja siitä pois ilman parkkistressiä tai tankkaamista. Pärjään aivan hyvin näin. Ongelmia aiheuttavat yhteiset ajot eli koko perheen kyläily mummoloihin jotka molemmat n. 10 km matkan päässä tai joku lomareissu joitakin satoja kilometrejä. Ja näitä siis ehkä 10-15 krt vuodessa yhteensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en katsoisi tuollaista miestä päivääkään. Vinkuu jostain autolla ajamisesta kun sinä hoidat lapset? Tosi rankkaa istua perseellään ja seurata liikennettä...
Kommentista päätellen sinulla ei ole ajokorttia.
No pakko sanoa että kyllä muakin vähän ärsyttäs, jos jotuisin aina olemaan kuskina. Elämä on paljon helpompaa kun molemmilla on kortti, varsinkin jos on lapsia. Lapsiahan nyt pitää aika usein kuskata ties minne harrastuksiin ja kavereille yms.
Suosittelen ajokortin hankintaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi itku mitä miehiä teillä :(
Meillä mies haluaa ajaa, vaikka mulla on kortti ja ajan paljon ja hyvin vielä. Haluaisko miehes korkata vai mikä on syy ettei halua ajaa?
Menkää seuraavaan yhteiseen reissuun julkisilla, sanot vain että mutinat pois nyt on mun ajovuoro :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen myös ajamaan sen kortin. Pari ystävänikin on ajanut kortin vasta päälle kolmikymppisinä, juuri siinä vaiheessa kun on pitänyt alkaa lapsia kuskaamaan harrastuksiin jne. Ja molemmat ihmetelleet, että miksi en ajanut korttia jo paljon aikaisemmin. Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista, että siellä autokoulussa on vanhempiakin ihmisiä ja uskon, että opettajatkin opettaa tosi mielellään järkevää aikuista kuin kuolemanpelotonta "minä osaan jo kaiken" 17-vuotiasta. Monissa paikoissa voi maksaa kortin myös useammassa erässä, jos rahasta on tiukkaa.
Meidän arjesta ei kyllä tulisi yhtään mitään jos vain miehellä olisi kortti. Ja vaikuttaisi myös lasten harrastusmahdollisuuksiin, omista puhumattakaan, ja moniin muihin menoihin. Suosittelen siis lämpimästi menemään autokouluun, ajaminen on itse asiassa tosi kivaa ja on vapauttavaa kun voi vaan mennä eikä olla toisen ihmisen kyyditettävänä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Minä teen 99 % kotitöistä. Laitan ruoan, siivoan, hoidan tiskit ja pyykit. Siksi jotenkin olen ajatellut ettei se ole miehelle hirvittävä taakka että minulla ei ole korttia. Olen kuskannut lapsia lääkäriin ja
harrastuksiin kävellen tai bussilla, päiväkotimatkoista hoidan puolet niin että kävelemme. Kännikuskina mies ei ole koskaan minulle ollut. Kaikesta aina olen pääasiassa minä huolehtinut. Yhdellä lomareissulla pidimme ruokatauon ja minun ruokani viipyi niin että muut ehtivät jo syödä ennenkuin se tuli. Ehdotin että mies menisi lasten kanssa viereiselle leikkikentälle että voin syödä rauhassa. No lapset tappelivat vai satuttiko jompikumpi itsensä en enää muista. Mies tuli pois lasten luota kun huuto otti niin korviin ja taas jäi rauhallinen ruokahetki minulla haaveeksi. Mies on vähän vaikea kaikin puolin.Ap
No tuossahan vastasit jo itsellesi. Jos ei mies tee mitään, niin teillä on vakavan keskustelun paikka. Jatkossa vaadit, että kuskaa sinua kitisemättä tai kaikki nuo sinun tekemäsi asiat on myös jaettava.
En kylläkään usko, että sinusta on siihen.
Ei kai olekaan koska vaikka on keskusteltu niin mies ei vain tee. Jos en minä tee niin lapset kärsivät. Mies sanoo että nalkutan. Kyllä se oman tyynyliinansa vaihtaa mutta jättää likaisen makuuhuoneen lattialle.
ApNalkuttamisen sijaan kannattaa ruveta tekemään. Hanki kortti, hanki itsenäisyyttä. Ei kai miehesi määrää miten sinun pitää elää? Sinä et myöskään voi liikaa määrätä miten miehesi elää. Kummankin pitäisi kyetä elämään yhteisessä kodissa ilman, että toinen on jatkuvasti jostain natkuttamassa.
Mutta kun en halua ajaa korttia. Silloinhan juuri tekisin kuten mies määrää. Minulle se on vapautta että voin hypätä bussiin tai junaan ja siitä pois ilman parkkistressiä tai tankkaamista. Pärjään aivan hyvin näin. Ongelmia aiheuttavat yhteiset ajot eli koko perheen kyläily mummoloihin jotka molemmat n. 10 km matkan päässä tai joku lomareissu joitakin satoja kilometrejä. Ja näitä siis ehkä 10-15 krt vuodessa yhteensä.
Ap
Yksin lomaillessa joutuu ajamaan yksin ja silloin sit jos on kipeenä ni pakko se on ottaa hotelli, mulle kävi kerran näin, että influenssa tuli kun olin kaukana kotoa ja ajoin kahdessa pätkässä takaisin, oli raskasta. Mut yksin ajaessa sen ny hyväksyy. Mut nyt kun me mennään yhdessä ni se harmittais, jos toinen ei vois ajaa eikä toinen vois auttaa. Voisin kuvitella ku ajoin 38.8 kuumeessa, että mua ois harmittanu jos mies ois kortiton eikä vois mua auttaa siinä. Ja pienemmätkin jutut niin kuin vaikka päänsärky ni on kiva, että voi vaihtaa kuskia. Pointti siis, että yksin ajaessa sen hyväksyy, mutta jos on toinen aikuinen niin sitten ottais päähän, että hän ei auta, vaikka oisin syystä tai toisesta "ihan rikki" siihen ajamiseen. Tosin jos sulle itsellesi sopisi, että meette lomamatkat julkisilla ni sithän se on hänen valinta ajaa ne. Oletko ehdottanut, esim. junaa lomamatkoille? Meillä mies ajaa eniten, mut ajan vuorollani kyllä, kun on pitkiä matkoja. Toinen mikä on ni mein mökille ei pääse julkisilla tarpeeks lähelle ottaen huomioon, että on monta kannettavaa vesipönikkääkin mukana ja viikon matkatavarat. Mietin sitäkin, että millä me tultais sieltä pois takaisin kotiin, jos en ajais eikä mies yhtäkkiä vois ajaa, no taksilla kai bussipysäkille sitten, mut sit auton joutus jättää sinne mökille. Mun mielestä se on aidosti kiva, että voi helpottaa toisen ajotaakkaa pitkillä matkoilla, meilkin on Lappiin melkein 1000 kilsaa ni kiva ois hänen yksin ajaa.
Tosin teillä ny ei muutenkaan kovin tasapuolisesti jaeta erilaisia tehtäviä, joten vähän jopa ihmettelen, miksi ootte yhdessä. Tasa-arvo kaikessa on mulle yks avioliiton perusta, ei se että toisella on kaikki vastuu esim. lapsista ja kodista siltä osin, jos molemmat on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos sinulla olisi kortti, niin todennäköisesti et juurikaan pääsisi rattiin, jos olisit miehen kanssa liikkeellä. Vain juoppokuskiksi kelpaisit ja silloinkin mies viereiseltä penkiltä "ajaisi" ja kommentoisi ajoasi.
Naapurissamme asui aikoinaan vähän vanhempi pariskunta. Vanhoilla päivillään mies ajoi kortin ja hankki pikkuauton. Vaimo istui aina kyydissä (jostain syystä yleensä takapenkillä) ja pyrki koko ajan neuvomaan miestään. Lopulta mies ei enää omatoimisesti edes pystynyt ajamaan, vaan odotti koko ajan vaimon neuvoja. Niin ja vaimolla ei ollut kortti!
No, minäkin sinuna ajaisin kortin, mutta suhteessanne kuulostaa hiertävän muutkin asiat kuin se kortti. Miksi sinä pakkaat kaiken yhteisille reissuille ja miksi miehesi mielestä on ok puhua sinulle noin epäystävällisesti? Normaaliahan olisi sanoa, että toivoisin, että sinäkin ajaisit joskus, mitä jos menisit autokouluun? Mitä miehesi sanoo, jos sanot hänelle, että tuollaiset puheet pahoittavat mielesi ja loukkaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi itku mitä miehiä teillä :(
Meillä mies haluaa ajaa, vaikka mulla on kortti ja ajan paljon ja hyvin vielä. Haluaisko miehes korkata vai mikä on syy ettei halua ajaa?
Niin? Sinulla on kortti ja ajat paljon. Jos ei olisi niin mies ajaisi ne sinunkin paljot ajamiset nykyisten omiensa lisäksi. Voisi alkaa tuleen napinaa.
Meillä on kyllä kummallakin ollut kortit, mutta vuosia sitten hankittiin toinen auto, jotta kuskaamiset helpottu ja auton vuorottelu jäi pois.
Ketjua luettuani minusta tuntuu että ap tarvii mistä vain kuskaamiseen. Hanki ap kortti ja auto, niin voit potkaista miehen mäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä tuntuu ärsyttävän ylipäätään että hän tekee jotain mitä minun ei tarvitse tehdä. Hoidin lapsiamme kotona yhteisellä sopimuksella monta vuotta ja mies usein syytti hänen rahoillaan loisimisesta ja valitti miten ärsyttävää on mennä töihin kun minun ei tarvitse. Toisaalta ei pärjää oikein lasten kanssa edes silloin kun minä olen kotona ja ruokaakaan ei osaa laittaa. Imuroi joskus eteisen ja sen jälkeen kyttää hysteerisenä joka sepelinmurua monta päivää ja tylyttää jos semmoisen lattialta löytää "kun hän on juuri siivonnut!" ja "en kyllä ikinä enää mitään tee kun ihan turhaa hommaa".
Ap
Erikoinen mies ap:llä. Yleensä miehet haluaa itse ajaa, eivätkä missään nimessä halua päästää naistaan rattiin, varsinkaan oman autonsa rattiin. Jos ei sitten ole kyse jostain alkoholistista, joka haluaa kännätä vaimon toimiessa kuskina.
Tosin minäkin suosittelen ap:tä hankkimaan sen ajokortin ja oman auton, ajaminen on mukavaa! Itse tykkään juurikin ajella pitkiä matkoja paljon mieluummin kuin istua vieressä. Me yleensä vähän kinastellaankin että kumpi saa ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi itku mitä miehiä teillä :(
Meillä mies haluaa ajaa, vaikka mulla on kortti ja ajan paljon ja hyvin vielä. Haluaisko miehes korkata vai mikä on syy ettei halua ajaa?Niin? Sinulla on kortti ja ajat paljon. Jos ei olisi niin mies ajaisi ne sinunkin paljot ajamiset nykyisten omiensa lisäksi. Voisi alkaa tuleen napinaa.
Meillä on kyllä kummallakin ollut kortit, mutta vuosia sitten hankittiin toinen auto, jotta kuskaamiset helpottu ja auton vuorottelu jäi pois.
Ei mies ajaisi niitä lainakaan. Ajan vain omat menot, jos en ajaisi, menisin julkisilla. Kaikki (siis ihan kauppareissuista lähtien) yhteiset ajot ajaa mies, aina, koska haluaa. Ei tule napinaa. Yksi autokin riittää, kun pystytään avaamaan suumme ja sopimaan.
Äidilläni ei ole ajokorttia ja isäni ajaa heidän kaikki menot. koskaan ei ole valittanut.
Vierailija kirjoitti:
kortiton kirjoitti:
Itsellänikään ei ole korttia, syystä jota en oikein itsekään tiedä. Nuorena ei kiinnostanut eikä kyllä tarvinnutkaan, nyt kun ajokorttien hinnat on pilvissä ja julkisillakin pääsen mm. töihin niin ei oikein houkuta sitä tässäkään kohtaa ajaa.
Miehellä on kortti. Hän ei sentään joka päivä tästä asiasta mussuta, mutta aina silloin tällöin huomauttaa, että joku asia olisi sujunut helpommin, jos minulla olisi kortti. Lapsia ei vielä ole, mutta asiasta keskustellessa saan kuulla, että luulenko tosiaan käyväni neuvolassa sun muualla muksun kanssa joko a. miehen kyydillä tai b. julkisilla.
En itse koe ongelmaksi julkisilla kulkemista, ja miestäni en kinua tai velvoita kuskaamaan yhtään mihinkään. Jos en koe tarvitsevani sitä korttia, ja kun miehenikään ei toimi minään hovikuskina, niin mitäs sitten valittaakaan? :D
Kunhan et sitten koskaan myöhemminkään vaadi miestäsi kuskaamaan sinua. Entä ruokaostokset ym. jos lapsia tulee, kannatko kaikki?
Meillä on auto ja vaan miehellä ajokortti, mutta eipä sitä autoa käyetä kovin montaa kertaa vuodessa, lähinnä pari mökkireissua kesäisi ja jouluvisiitit vanhempien luokse (asutaan kaikki pk-seudulla). Julkisilla, jalan ja pyörällä hoituu 99 % liikkumisesta, myös ne kauppareissut ja lapsiakin jo on. Tilanne olisi varmasti toinen jos yhteydet olisi huonot, mutta meille asioiden hoito ilman autoa ei ole ollut ongelma koskaan.
Oikeastiko tämä ajamisesta kitiseminen on suurin ongelma suhteessanne? Minusta se kuulostaa läjhinnä pienimmältä. En ymmärrä, miten joku viitsii hankkia sellaisen miehen kanssa, joka ei ole lainkaan kiinnostunut lapsistaan eikä mitenkään huolehdi heistä edes rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi sponsoroida sulle ajokortin, jos kerran sen puute häntä häiritsee. Toisaalta ymmärrän hyvin, että miestä ärsyttää että olet täysin riippuvainen hänen kyytipalveluista. Mene seuraavalla kerralla taksilla kirpparille, samat rahat menetät jos maksat ne miehelle!
Sepä se kun en ole täysin riippuvainen. Noin kerran vuodessa käyn kirpputorilla myymässä. Se on ainoa syy koskaan miksi olen mieheltä erikseen kyytiä pyytänyt. Jopa mattoja ja pieniä huonekaluja olen bussissa kuljettanut ettei tarvitsisi häntä vaivata.
Jos miehesi kaikkien teidän yhteisten menojenne lisäksi joutuu kuskaamaan sinua erikseen vain kerran vuodessa, niin miksi se sinua niin kovin harmittaa, jos hän silloin kerran vuodessa siitä vähän napisee? Että oikein piti rivitolkulla avausviestissä siitä valittaa, kun mies kerran vuodessa kokee sinun ksukaamisesi raskaana.
Pärjäähän sitä ilman autoa jos on pakko. Yksinhuoltajalle auto voi olla varsin kallis asia. Auto kuitenkin mahdollistaa paljon: helpommat työmatkat, lasten hoitoon tai kouluun kuljetukset, harrastukset, kavereille viemiset. Itse erottuani olin viikon ilman autoa ja tuntui kamalalta, auton hankkimisen jälkeen taas sai vapauden liikkua. Asioita ei tarvitse suunnitella, ei tarvitse katsella aikatauluja ja reittejä kun tuo auto ja kortti ovat olemassa. Maalla auto on aika lailla elinehto, busseja kulkee hyvin harvoin. Varmaan auto on myös kulttuurinen juttu, niinkuin näissä kommenteissa täällä on näkynyt. Vuokratalolapsuuden eläneet kaupunkilaiset eivät osaa sitä kaivata, keskiluokkaiset lähiölapset taas niin tottuneet etteivät osaa aikuisuutta ilman autoa ja molempien vanhempien ajokorttia suunnitella.