Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee koska minulla ei ole ajokorttia
17.05.2016 |
En ole koskaan tullut ajaneeksi ajokorttia. Nuorena se ei tuntunut tarpeelliselta ja paniikkihäiriöisenä sekä teoriatunneille osallistuminen että itse liikenteen sekaan meneminen tuntui ylivoimaiselta. Kotiäitivuosina ei ollut oikein rahaakaan.
Miehelläni on kortti ja auto. Ongelma on se että hän syyllistää minua voimakkaasti kortittomuudestani ja siitä että yhteisillä reissuilla hän joutuu aina ajamaan. Suorastaan marttyyrina hän kitisee ja valittaa ja huokailee miten olisi reilua että ajamisen voisi vuorotella. Kun olen kyydissä en voi koskaan tehdä mitään muuta kuin seurustella miehen kanssa, en esim levätä vaikka olisin valvonut yön lasten kanssa. Tietenkään en aina lepäisi tai lukisi mutta joskus se olisi mukavaa kun kuitenkin on jo huolehtinut yksin lapset, pakkaamiset ja tavarat autoon. Se on kuitenkin minulle se mahdollisuus huiliin koska perillepäästyä mies ottaa rennosti ajettuaan ja minä huolehdin lapsista.
En ole miestä koskaan kuskikseni vaatinut vaan omat reissuni sekä reissut lasten kanssa olen aina tehnyt julkisilla. Jos olen kyytiä kysynyt vaikka kirpparitavaroiden kuskaamiseen niin sekin on ollut vaikeaa koska enhän voi ymmärtää miten raskasta ajaminen on. Ja jos suostuukin niin vittumaisesti valittaen menee koko matka. Viime kerrat kirpputorille onkin menneet ikea-kassit olalla kahdella bussilla ja kävellen kun en jaksa sitä suostumisen vaikeutta. Miehelle olen kuitenkin aina antanut puolet myyntituotosta. Mutta ei.
En ymmärrä tätä. Itse kuitenkin ajaa autolla joka paikkaan, töihin,harrastuksiin ja kauppaan vaikka julkisillakin pääsisi. Raskasta siitä tulee vasta sitten kun minä liityn asiaan jotenkin. :(
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme olleet vuottakaan seurustelleet mieheni kanssa kun mies kysyi eräänä päivänä. Mitä teen seuraavan viikon maanantaina. Vastasin etten mitään ihmeitä. Siihenpä mies totesi, että selvä. Sulla alkaa autokoulu. Niinpä menin ja ajoin KA-kortin ja mies maksoi. Sen jälkeen hain vielä E-kortin miehen kannustamana.
Tämä vaan sillä. Ettei tarvitse yleistää 😊
Vittu mikä lompakkoloinen :o
Vittu mikä kusipää.
Häntähän pitää kehua eikä moittia. Aja itse C-kortti...
Ajais nyt edes B-kortin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, miten täällä saadaan tehtyä ajamisesta niin kummallisen raskasta. Ajan työkseni ja täytyy sanoa, että kyllä se todella paljon kevyempää ja helpompaa on kuin esim. lapsien ja kodinhoito ( itelläni on 4 lasta).
Apn tapauksessa mies vaan tahtoo hallita ja asioita, mistä mies tulevaisuudessa tulisi valittamaan varmasti riittää. Lähipiirissä on nimittäin tälläinen tapaus. Jos jotakin hänen mielensä mukaan tehdään, ei se riitä vaan jo on seuraavasta asiasta valittamista eli ikinä ei tämä ihminen ole tyytyväinen eikä tule olemaankaan. Epäilenpä, että aloittajan mies on samanlainen.
Saako kysyä mitä teet työksesi kun kerran ajat?
Auto on miehen nimissä. Harrastukset on meilläkin parin kilsan säteellä, samoin kaverit ja kaupat. Mies käy kaupasta perus maitoja ja omia juttuja mutta minä hoidan kävellen kaikki vähänkään erikoisemmat kuten kasvikset ja lasten erityisruokavaliotuotteet. Miehellä menee hermo jos joutuu listan kanssa kauppaa kiertämään ja parkkipaikalla autossa ei jaksa odottaa. Helpompi kun hoitaa itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samantyyppinen tilanne, mutta vähän lievempänä.
Miehellä on kortti, mulla ei. Joka kerta kun mies heittää mut jonnekin tai ajetaan johonkin, alkaa valitus siitä, että olisi niiin paljon helpompaa, jos mulla olisi oma kortti eikä miehen tarvitsisi aina ajaa.
Erityisen huolissaan mies tuntuu olevan siitä, että lapset alkavat harrastaa ja hän yksin joutuu huolehtimaan lapset treeneihin ja kotiin.
Vitsi on kuitenkin siinä, että mä en ole koskaan pyytänyt mieheltä kyytiä, vaan mies on itse aina väkisin heittää mut. Mä olen ollut aivan tyytyväinen elämääni julkisen liikenteen käyttäjänä enkä muista yhtäkään tilannetta muuttoja lukuunottamatta, jossa olisin oikeasti tarvinnut ajotaitoa.
Lisäksi meillä harrastusmahdollisuudet ovat kaikki alle viiden kilsan säteellä, yleisimmät futiksen sun muut kävelymatkan varrella. Ei siihen autoa tarvitse.
Kaupungissa auto on ihan puhtaasti tottumuskysymys. Kun sukulaisetkin asuvat hyvien yhteyksien päässä, ei tule mieleen tilannetta, jossa miehen tarvitsisi ajaa yhtään minnekään. Itse haluaa, koska se on hänen mielestään kivaa ja kätevää. Se on ihan ok. En vaan tajua miehen pakkomiellettä pakottaa mua autoilemaan.
Saatan toki ajaa kortin luppoaikana, mutta tuskinpa silti ajaisin autoa matkoilla, joilla sitä ei tarvitse. Eli about kaikilla matkoilla elämässäni.
Oon periaatteessa samaa mieltä, mutta...mekin asutaan lähes H:gin kantakaupungin alueella, ja en käytä autoa (tietenkään) esim. työmatkoihin, iltamenoihin ym. Ja meilläkin oli ideana, että lapset menevät kävellen harrastuksiin. Niitä olisi tosiaan ollut kävely- ja pyöräilyetäisyydellä tarjolla, mutta sitten vain valitettavasti lapsi valitsi/ajautui harrastukseen, jossa treenipaikkaan on autolla 10 min, julkisilla 30-40 min. Pelien kanssa sama juttu. Lapsi rakastaa tätä harrastusta ja on siinä hyvä, se tukee hänen itsetuntoaan ja lopettaminen tai joukkueen vaihtaminen ei vain ole vaihtoehto. Kyseessä siis esikoinen ja meillä on myös kaksi pienempää. Perhe-elämän sujumisen ja molempien vanhempien sekä myös kaikkien lasten kannalta on todella kätevää, että molemmat pystyvät kuskaamaan esikoista autolla harrastukseen. Eli siinä mielessä ymmärrän miestäsikin.
No sit tilanne on toki eri, jos lapsi haluaa tehdä jotain, joka ei ole helpon etäisyyden päässä. Tällä hetkellä se vaikuttaa kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, eikä se miehenkään päähuoli ole. Miehen ajatusmaailma tässä asiassa on sama kuin muuten eli enemmän se, että lapsi ei voi mennä treeneihin bussilla/kävellen/pyörällä aikuisen saattamana tai itsekseen ollenkaan, vasn että totta kai lapsi kyyditään treeneihin ja takaisin.
Mun argumentti tässä meidän kiistassa on koko ajan ollut se, että en tarvitse autoa tai ajotaitoa. En mä tästä yksityisautoilun saatanallisuudesta niin härkäpää ole, etten opettelisi ajamaan, jos olisi tarve. Mulle turha ajaminen vaan on lähtökohtaisesti negatiivinen, vältettävä ja ehkä jossain määrin jopa epäeettinen juttu, eli niin kauan kun ei ole syytä, en siihen ryhdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, miten täällä saadaan tehtyä ajamisesta niin kummallisen raskasta. Ajan työkseni ja täytyy sanoa, että kyllä se todella paljon kevyempää ja helpompaa on kuin esim. lapsien ja kodinhoito ( itelläni on 4 lasta).
Apn tapauksessa mies vaan tahtoo hallita ja asioita, mistä mies tulevaisuudessa tulisi valittamaan varmasti riittää. Lähipiirissä on nimittäin tälläinen tapaus. Jos jotakin hänen mielensä mukaan tehdään, ei se riitä vaan jo on seuraavasta asiasta valittamista eli ikinä ei tämä ihminen ole tyytyväinen eikä tule olemaankaan. Epäilenpä, että aloittajan mies on samanlainen.
Saako kysyä mitä teet työksesi kun kerran ajat?
Saa sitä kysyä. Vaihtelevasti ajan joko rekalla tai pakettiautolla ympäri Suomea, tosin viime aikoina lähinnä ajot keskittynyt eteläiseen Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole korttia. Perheen sisäisillä työnjaoilla voi tähänkin vaikuttaa. Meillä mies vastaa kaikesta kuljetuksesta, minä taas hoidan vastineeksi kaiken vaatehuollon. Miehelläni on aina silitettyjä kauluspaitoja vaatekaapissaan. Aikuisten pitää osata sopia näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, miten täällä saadaan tehtyä ajamisesta niin kummallisen raskasta. Ajan työkseni ja täytyy sanoa, että kyllä se todella paljon kevyempää ja helpompaa on kuin esim. lapsien ja kodinhoito ( itelläni on 4 lasta).
Apn tapauksessa mies vaan tahtoo hallita ja asioita, mistä mies tulevaisuudessa tulisi valittamaan varmasti riittää. Lähipiirissä on nimittäin tälläinen tapaus. Jos jotakin hänen mielensä mukaan tehdään, ei se riitä vaan jo on seuraavasta asiasta valittamista eli ikinä ei tämä ihminen ole tyytyväinen eikä tule olemaankaan. Epäilenpä, että aloittajan mies on samanlainen.
Saako kysyä mitä teet työksesi kun kerran ajat?
Saa sitä kysyä. Vaihtelevasti ajan joko rekalla tai pakettiautolla ympäri Suomea, tosin viime aikoina lähinnä ajot keskittynyt eteläiseen Suomeen.
Okei :) 👍 täällä ajellaan ympäri suomea rekalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aja se kortti. Se kuuluu nykyaikaan kuin verkkopankki ja netti. Kyllä ihmettelen itsekin, jos jollakulla ei ole ajokorttia. Vielä enemmän ihmetyttää, jos toinen puoliso joutuu olemaan kuskina, vaikka perheessä tarvitaan autoa.
Vierailija kirjoitti:
Auto on miehen nimissä. Harrastukset on meilläkin parin kilsan säteellä, samoin kaverit ja kaupat. Mies käy kaupasta perus maitoja ja omia juttuja mutta minä hoidan kävellen kaikki vähänkään erikoisemmat kuten kasvikset ja lasten erityisruokavaliotuotteet. Miehellä menee hermo jos joutuu listan kanssa kauppaa kiertämään ja parkkipaikalla autossa ei jaksa odottaa. Helpompi kun hoitaa itse.
Ap
Sulla on oikeesti tosi hirvee mies! Ootko ikinä ajatellu sellasta tasavertaista suhdetta? Huh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies valittaa myös yhteisillä reissuilla. Oikeastaan joka kerta kun olemme yhdessä autossa. Ja usein ottaa asian puheeksi muulloinkin jos on huonolla tuulella. Eli melko usein. Ei siis liity vain kirppisreissuihin. Niistä mainitsin koska se on ainoa syy kun PYYDÄN kyytiä.
Ap
Kyllä minä ainakin mielelläni jaa pidemmät ajomatkat jonkun kanssa ja ymmärrän hyvin että puolisokin haluaa välillä istua ja levätä. Miksi siitä ei saisi sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän miestäsi. Eihän ajaminen nyt niin kovin raskasta ole, mutta on se ajamiseen käytetty aikakin aina jostain pois.
Niin, kyydissä istuen olisi perillä nopeammin.
Tarkoitettiin varmaan tuota että ukon pitää olla kuskaamassa ap:n kirpparikamoja jne. eessuntaassun. Voisi tehdä jotain muuta samalla kun ap ajaisi roinansa itse sinne kirpparille. Ap pääsee kirpparille bussillakin, mutta ukko sitten ilmeisesti sillä aikaa huolehtii kodista ja lapsista, vastaa lasten kuskailuista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auto on miehen nimissä. Harrastukset on meilläkin parin kilsan säteellä, samoin kaverit ja kaupat. Mies käy kaupasta perus maitoja ja omia juttuja mutta minä hoidan kävellen kaikki vähänkään erikoisemmat kuten kasvikset ja lasten erityisruokavaliotuotteet. Miehellä menee hermo jos joutuu listan kanssa kauppaa kiertämään ja parkkipaikalla autossa ei jaksa odottaa. Helpompi kun hoitaa itse.
Ap
Huh, kuulostaa isältäni, joka voi ehkä juuri ja juuri hakea kaupasta oman maitonsa ja jonkun makkarapaketin, ja sitten ryntää autoon mököttämään, kun äitilläni kestää kauemmin ostaa esim. koko viikon yhteiset ruuat. Näin myös silloin, kun kotona asuttiin vielä me lapset. Joskus äiti sai sitten sietää viikonkin mökötystä, jos erehtyi jossain Prismassa katsomaan jotain taloustavaraa, kuten kiireessä itselleen nappasi jotkut sukkahousut vaan sovittelematta tai vertailematta ennen juhlia tms. Voin kertoa, että lapset todella vaistoavat tuollaiset jutut. Ja iän myötä tuollaiset ukot vaan pahenevat.
Koska huomasitte, että ap on trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole trolli vaan tätä elämäni ihan oikeasti on. Mikä tässä tarinassa on epäuskottavaa? Tiedän että mieheni on kauhea mutta totta joka sana mitä olen kirjoittanut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
kortiton kirjoitti:
Itsellänikään ei ole korttia, syystä jota en oikein itsekään tiedä. Nuorena ei kiinnostanut eikä kyllä tarvinnutkaan, nyt kun ajokorttien hinnat on pilvissä ja julkisillakin pääsen mm. töihin niin ei oikein houkuta sitä tässäkään kohtaa ajaa.
Miehellä on kortti. Hän ei sentään joka päivä tästä asiasta mussuta, mutta aina silloin tällöin huomauttaa, että joku asia olisi sujunut helpommin, jos minulla olisi kortti. Lapsia ei vielä ole, mutta asiasta keskustellessa saan kuulla, että luulenko tosiaan käyväni neuvolassa sun muualla muksun kanssa joko a. miehen kyydillä tai b. julkisilla.
En itse koe ongelmaksi julkisilla kulkemista, ja miestäni en kinua tai velvoita kuskaamaan yhtään mihinkään. Jos en koe tarvitsevani sitä korttia, ja kun miehenikään ei toimi minään hovikuskina, niin mitäs sitten valittaakaan? :D
Kunhan et sitten koskaan myöhemminkään vaadi miestäsi kuskaamaan sinua. Entä ruokaostokset ym. jos lapsia tulee, kannatko kaikki?
Lapsilla on isäkin. Kai hän osaa ostaa lapsille ruokaa
Minulla on kortti ja mies, joka osaa/viitsii käydä kaupassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies valittaa myös yhteisillä reissuilla. Oikeastaan joka kerta kun olemme yhdessä autossa. Ja usein ottaa asian puheeksi muulloinkin jos on huonolla tuulella. Eli melko usein. Ei siis liity vain kirppisreissuihin. Niistä mainitsin koska se on ainoa syy kun PYYDÄN kyytiä.
Ap
Kyllä minä ainakin mielelläni jaa pidemmät ajomatkat jonkun kanssa ja ymmärrän hyvin että puolisokin haluaa välillä istua ja levätä. Miksi siitä ei saisi sanoa?
Meillä mies ajaa aina. Ei halua istua kyydissä. Minulla on kortti. Mutta elleolisi, hän kuskaisi minua
Kyseessä on joku muu. Aloittajan mies ei viitsi huolehtia perheestään ja lapsistaan. Se on outoa
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole trolli vaan tätä elämäni ihan oikeasti on. Mikä tässä tarinassa on epäuskottavaa? Tiedän että mieheni on kauhea mutta totta joka sana mitä olen kirjoittanut.
Ap
Miksi ihmeessä olet yhdessä ihmisen kanssa joka on kauhea sinua kohtaan jota itse et mitä ilmeisemmin arvosta ollenkaan? Minulle täysin käsittämätön yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se kuitenkin perheensä eteen kuskaa?
Sitten jos APlla olisi kortti, ei saa ajaa, kun ajaa huonosti. Nillittäjät löytää aina nillitettävää.
Juuri näin kävi meillä😊
Aja se kortti pliis!
No mitäs mieltä olette taas siitä, että eräs sukulaiseni, n. 60v. pariskunta: Nainen on ajanut kortin joskus 30-vuotiaana joo, mutta sitten lopettanut kuin seinään koko autolla-ajon. Ei siis aja yhtään! Mies kuskaa häntä kauppaan, sukulaisten luo, mökille, ihan kaikkialle. On kuulemma vaan niin paljon mukavampaa vain istua viereen ja antaa miehen ajaa. Ja hän ei nyt enää sitten tietenkään osaa/uskalla ajaa ollenkaan. En voi ymmärtää tollaista asennetta, -jotenkin hävettää koko naissukupuoli tuollaisten takia. Mitäs jos tosiaan toinen sokeutuu tai kuolee? Sitten loppuu mökkireissut ja sukulaisiinmenot kuin seinään! Olen kannustanut niin että hänen miehensä/poikansa voisi ottaa tehtäväkseen uudelleenkouluttaa ajamista, kertaamalla vaikka sääntöjä ja ajamalla jossain helpoilla teillä ensin. Mutta ei!!! en voi ymmärtää tuollaista argh!!!
Kummallista, miten täällä saadaan tehtyä ajamisesta niin kummallisen raskasta. Ajan työkseni ja täytyy sanoa, että kyllä se todella paljon kevyempää ja helpompaa on kuin esim. lapsien ja kodinhoito ( itelläni on 4 lasta).
Apn tapauksessa mies vaan tahtoo hallita ja asioita, mistä mies tulevaisuudessa tulisi valittamaan varmasti riittää. Lähipiirissä on nimittäin tälläinen tapaus. Jos jotakin hänen mielensä mukaan tehdään, ei se riitä vaan jo on seuraavasta asiasta valittamista eli ikinä ei tämä ihminen ole tyytyväinen eikä tule olemaankaan. Epäilenpä, että aloittajan mies on samanlainen.