Kysy autistiselta aikuiselta, vol 2

Hmm, nyt ei kyllä oikein huvittaisi enää vastailla tänne, kun en tiedä miten tekijänoikeuskuvio menee. Haluaisin perustaa blogin, mutten linkittää sitä suoraan tänne. Pitää miettiä, jos laitan jonkun sähköpostiosoitteen, jonka kautta voisin jakaa linkin halukkaille. Täytyy miettiä, juuri nyt en ehdi kirjoittaa enempää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen samaa mieltä nro 141 kanssa tulevan blogisi sisällöstä. Juuri tuolla tavalla voisit kirjoittaa kuten tässäkin ketjussa. Peilaten faktatietoja omaan kokemusmaailmaasi. Tässähän sinulla jo on paljon valmista materiaalia, kannattaa ottaa talteen. Minäkin olen ottanut :) Olen lukenut vastauksiasi useampaan kertaan, ajatuksen kanssa pohdiskellen. Näitä asioita ei voi lyhyesti selittää, jotta niistä antaisi asianmukaisen ja mahdollisimman todenperäisen kuvan. En ennen tiennyt autismista oikein mitään, ja nyt sinun kauttasi olen oppinut valtavasti. Kirjoitat tietenkin vain omista kokemuksistasi ja kaikki ihmiset ovat yksilöitä, kuten sanoit, mutta niistä löytyy niin valtavan paljon samoja asioita, mitkä olen huomannut miehessäni. Eräs kognitiivista psykoterapiaa antava terapeutti on maininnut, että miehelläni saattaisi olla autismin kirjon piirteitä ja luulenpa hänen olevan oikeassa.

Kaikki tuo, miten tuskallista on keskittyä kuuntelemaan, ellei asia yhtään kiinnosta ja toisaalta voi uppoutua pitkiksi ajoiksi omiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Tai sitten pienessä porukassa jutellessamme mieheni saattaa yhtäkkiä olla sanomatta sanaakaan jostain aiheesta, jos hän ei ole kiinnostunut tai ei tiedä siitä mitään. Minusta se on ollut outoa käyttäytymistä, mutta nyt sillekin alkaa löytyä selitys. Ja tuo omaan rauhaan vetäytymisen tärkeys - todella, todella tuttua! Myös nuo ruokajutut ovat tuttuja. Ketjua lukiessani hätkähdin sitä, miten kerroit muuttaneesi usein lapsena, mieheni on nimittäin myös. En tiedä hänen lapsuudestaan paljon mitään, mutta sinulla, ap, on kyllä ollut todella rankkaa. Sympatiat sinulle. Rankkaa jäädä lapsena vaille sitä hoivaa ja ymmärrystä, mitä olisi kipeästi tarvinnut. Lähtökohdista huolimatta sinusta on kuitenkin tekstiesi mukaan kasvanut hieno ihminen, joka osaa antaa arvon läheisilleen ja haluaa myös auttaa.

Kysyisin vielä jotain. Ellen erehdy, kirjoitit jossain alkuvaiheessa, että kärsit kasvosokeudesta, oliko näin, vai sekoitankohan nyt johonkin toiseen? Jos sinulla on kasvosokeutta, niin miten se käytännössä ilmenee? Voiko asiaa auttaa mitenkään? Mieheni on vaikea muistaa tapaamiaan ihmisiä puhumattakaan heidän nimiään, ja tiedän hänen kärsivän tästä.

Vastauksista kiittäen, 129

Vastaan nyt kuitenkin tänne sen aikaa, kun saan päätettyä mitä teen blogin kanssa. Lupasin kuitenkin vastata.

Miehesi piirteet kuulostavat kyllä erittäin tutuilta. Minäkin menen ihan hiljaiseksi kahvipöytäkeskusteluissa ym. jos en vain tiedä aiheesta mitään tai ei kiinnosta. En osaa small talkia ja se näkyy juuri siten, etten osaa keksiä tyhjästä puhuttavaa vain kohteliaisuuden tai tavan vuoksi. En ihan oikeasti keksi silloin mitään sanottavaa, vaikka kuinka pinnistelisin. Puhun vain silloin, kun on oikeasti asiaa.

Jatkuva muuttaminen on myrkkyä autistisille ihmisille. Sääli, että sinunkin miehesi on joutunut muuttamaan usein. Kiitos sympatioista, arvostan sanojasi.

Olen kasvosokea. Se näkyy siten, etten tunnista ketään kasvoista. Kasvot eivät jotenkin rekisteröidy mieleeni, niissä on ihan liikaa yksityiskohtia ja ne tuntuvat kaoottisilta ja uhkaavilta. En saa niistä mitään selvää enkä painettua niitä mieleeni. En tunnista välttämättä edes omia kasvojani kaupungilla peilistä, jos tuuli on puhaltanut hiukset eri tavalla. En tiedä, miltä itse näytän enkä osaa verrata kasvojani muihin. Jos joku tuttu tulee kadulla vastaan vaikka sellaisessa takissa, jota en ole ennen nähnyt ja hiukset eri tavalla, hän näyttää minusta ihan ventovieraalta. Jonkun verran voin päätellä kävelytyylistä, äänestä tai vaikka mukana olevasta laukusta, kengistä, mutta kasvoista en vain tunnista. En oikein osaa selittää tätä, kuulostaa niin älyttömältä. Olen oppinut parhaani mukaan tunnistamaan ihmisiä koruista, hiuksista, jostain kasvon luomesta tai juonteesta tms. mutta kasvot kokonaisuutena ovat minulle aivan epäselvät. Ne näyttävät eri valossa ja tilanteessa ja eri ilmeissä täysin erilaisilta. Minun näkökulmastani tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että ihmiset tunnistavat toisensa kasvoista, koska ne muuttuvat niin paljon. En näe niissä mitään samankaltaisuutta, josta voisi tunnistaa. En ole myöskään koskaan nähnyt unta, jossa ihmisellä olisi näkynyt kasvot. Muistossani, ajatuksissani ja unissani ihmisillä ei ole kasvoja. Ihmettelin sitä paljon lapsena ja nuorena, kun en vielä tiennyt ilmiön olemassaolosta. Tämä ilmiö on kyllä todella kummallinen. Esim. puolisoni kasvoista tiedän varmaan joka ikisen yksityiskohdan, mutten pysty muodostamaan niistä päässäni kokonaisuutta. Ne ovat vain kasa palapelin paloja, jotka eivät millään yhdisty ehjäksi kuvaksi. Ap

up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvosokea. Se näkyy siten, etten tunnista ketään kasvoista. Kasvot eivät jotenkin rekisteröidy mieleeni, niissä on ihan liikaa yksityiskohtia ja ne tuntuvat kaoottisilta ja uhkaavilta. En saa niistä mitään selvää enkä painettua niitä mieleeni. Ap

Ap hyvä, tuohan kuulostaa pelottavalta. Kiitos muuten, kun vielä vastasit! :)

Pärjäät kuitenkin tuon kasvosokeuden kanssa? Jäin tätä pohtimaan. Tuon täytyy kyllä olla rankkaa ihan arjessa. Tsemppiä!

129

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvosokea. Se näkyy siten, etten tunnista ketään kasvoista. Kasvot eivät jotenkin rekisteröidy mieleeni, niissä on ihan liikaa yksityiskohtia ja ne tuntuvat kaoottisilta ja uhkaavilta. En saa niistä mitään selvää enkä painettua niitä mieleeni. Ap

Ap hyvä, tuohan kuulostaa pelottavalta. Kiitos muuten, kun vielä vastasit! :)

Pärjäät kuitenkin tuon kasvosokeuden kanssa? Jäin tätä pohtimaan. Tuon täytyy kyllä olla rankkaa ihan arjessa. Tsemppiä!

129

Ei kestä kiittää. :) Ihan mielelläni kirjoittelen.

Enhän minä toisaalta pärjää muutenkaan kovin hyvin, niin ei kasvosokeus ole isoin ongelma. Kyllähän se hankaloittaa aika lailla asioita, mutta toisaalta minulla ei ole mitään kokemusta siitä, millaista elämä olisi ilman kasvosokeutta. Se on minulle normaalitila. Toisaalta sekin on minulle normaalitila, että kaikki on rankkaa, vaivalloista ja uuvuttavaa. Ei ole kokemusta muusta. Ehkä se on armollistakin, koska en joudu koskaan tietämään, kuinka vaikeaa elämäni todellisuudessa on verrattuna muihin.

Minulla ei ole juuri mitään sosiaalisia kontakteja, niin ei oikein ole tarvetta tunnistaa ketään kasvoista. Toisaalta aina julkisella paikalla ahdistaa kamalasti, että jos tuleekin jotain vanhoja tuttuja vastaan, enkä ymmärrä tervehtiä. Näin kävi monesti, kun asuin vielä vanhalla kotipaikkakunnalla. Minusta puhuttiin selän takana, että olen ylpeä moukka, vaikka oikeasti en vain tunnistanut ketään ja kävelin siksi tervehtimättä ohi. Asun nyt eri kaupungissa, jossa ei ole niin suurta vaaraa törmätä tuttuihin. Mutta sillä tavalla tämä vaikuttaa arkielämään, etten tykkää pitää mitään tauluja tai kuvia esillä, joissa on kasvot. Ne tuntuvat vain niin kamalan ahdistavilta. Ap

Tuo palstahullu on alkanut käyttää aspergerin tilalla sanaa autisti, ja alkanut matkia kirjoitustyyliäni, eli on selvästi lukenut ketjua. En todellakaan julkaise blogini osoitetta täällä, kun saan semmoisen tehtyä, koska en halua tätä erästä henkilöä vaivoikseni. Miten saisin teille tiedon blogistani? Oletettavasti kaikki eivät halua laittaa sähköpostilla osoitepyyntöä minulle, jos laitan tänne vain tätä asiaa varten tehdyn sähköpostiosoitteen. Jos tästä tajuaa jotain, vaikea selittää. Ap

Up

Mielestäni voit sähköpostiosoitteen kautta jakaa blogisi.Muuta keinoa ei taida olla. Kiitos!  T: Yksi autismin kirjolainen.

Minä en nyt enää tiedä, mitä teen blogin kanssa. Yhtä hyvin tämä päästään sekaisin oleva tyyppi voi pyytää blogini osoitetta sähköpostitse. Ylläoleva teksti on kirjoitettu juuri kuten hän kirjoittaa. Pahoitteluni jos olen väärässä. En tiedä, onko minusta bloggaajaksi, mutta haluaisin kovasti. Olen nyt vähän hukassa.

Kiitos vielä kaikille teille kivoille kommenteista ja kehuista! :) Niillä on todella suuri vaikutus minuun, olen ollut tämän ketjun perustamisesta asti paljon paremmalla mielellä. Kiitos ihan kamalasti! Ap

Toivottavasti laitat blogin pystyyn. Et tietenkään voi estää kaikkien kaistapäiden pääsyä sinne. Hehän voivat löytää sen vaikka googlen kautta. Kommentointi tietenkin kannattaa laittaa valvotuksi tai en tiedä miten se toimii, mutta siten ettei pysty suoraan jättämään kommenttia vaan että sinä luet sen ensin ja päätät julkaisetko sen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti laitat blogin pystyyn. Et tietenkään voi estää kaikkien kaistapäiden pääsyä sinne. Hehän voivat löytää sen vaikka googlen kautta. Kommentointi tietenkin kannattaa laittaa valvotuksi tai en tiedä miten se toimii, mutta siten ettei pysty suoraan jättämään kommenttia vaan että sinä luet sen ensin ja päätät julkaisetko sen.

Sinunhan ei tarvitse sallia kommentointia lainkaan. Lisäksi voinet estää tietyistä ip-osoitteista tulevat kommentit, jolloin et joudu edes lukemaan niitä.

Minua kiinnostaisi todella paljon mahdollinen blogisi. Epäilen lievää autismia itselläni, olen esim. kasvosokea ja moni muukin asia tuntuu tutulta. Töissä pystyn kyllä käymään, sillä työssä saan noudattaa aika paljon samoja rutiineja eikä tarvitse olla kovin sosiaalinen. Vapaa-aikana pystyn toipumaan omien kiinnostuksenkohteiden parissa ja viettämällä aikaa enimmäkseen yksin.

Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi. Ehkä muutkin pitävät siitä, kun osaat kuvailla konkreettisesti ja selkeästi tunteitasi tekstissä. Monet eivät kuvaa niitä sanallisesti, kun kasvokkain ajatellaan muiden ihmisten tunnistavan ne automaattisesti (ja niin neurotyypilliset kai useimmiten tekevätkin). Silloin kirjallisessa ilmaisussa voi tulla helpommin väärinkäsityksiä. Sinun kommunikointityylisi miellyttää minua ja lukisin mielelläni lisää.

Olen siis varmasti perustamassa blogia, anteeksi huono ilmaisuni. Tässä lähiaikoina sen teen, en tarkkaan pysty lupaamaan ajankohtaa. Tuskailen vain sen kanssa, että miten saisin siitä tiedon teille. Tottahan se on, että kuka tahansa voi sen löytää googlen kautta. Jospa vain laitan osoitteen sittenkin suoraan tänne. En kuitenkaan voi loputtomiin välttää trollien ja sekopäiden ilmestymistä. Huolestuttaa silti, että miten jaksan. Monet nimimerkilläkin kommentoivat osaavat olla tosi ilkeitä, ja en jaksa ilkeyttä ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen siis varmasti perustamassa blogia, anteeksi huono ilmaisuni. Tässä lähiaikoina sen teen, en tarkkaan pysty lupaamaan ajankohtaa. Tuskailen vain sen kanssa, että miten saisin siitä tiedon teille. Tottahan se on, että kuka tahansa voi sen löytää googlen kautta. Jospa vain laitan osoitteen sittenkin suoraan tänne. En kuitenkaan voi loputtomiin välttää trollien ja sekopäiden ilmestymistä. Huolestuttaa silti, että miten jaksan. Monet nimimerkilläkin kommentoivat osaavat olla tosi ilkeitä, ja en jaksa ilkeyttä ollenkaan. Ap

Sinulla on päätäntävalta mitä kommentteja omassa blogissasi julkaistaan. Esim. täällä kirjoittelua et voi kontrolloida samalla tavalla, mitä nyt ilmoittaa ketjuja asiattomiksi kuten muutkin palstailijat. Tämän palstan tasoon nähden tämäkin ketju on ollut ihmeen asiallinen, yksi turhasta vääntäjä tainnut tässä olla.

Tiedätkö menikö äitisi raskaus ihan normaalisti ja synnyitkö täysiaikaisena. Oliko äidilläsi verenpainetta raskauden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö menikö äitisi raskaus ihan normaalisti ja synnyitkö täysiaikaisena. Oliko äidilläsi verenpainetta raskauden aikana?

Kaikki meni tietääkseni normaalisti, synnyin ainakin täysiaikaisena. En tiedä verenpaineesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis varmasti perustamassa blogia, anteeksi huono ilmaisuni. Tässä lähiaikoina sen teen, en tarkkaan pysty lupaamaan ajankohtaa. Tuskailen vain sen kanssa, että miten saisin siitä tiedon teille. Tottahan se on, että kuka tahansa voi sen löytää googlen kautta. Jospa vain laitan osoitteen sittenkin suoraan tänne. En kuitenkaan voi loputtomiin välttää trollien ja sekopäiden ilmestymistä. Huolestuttaa silti, että miten jaksan. Monet nimimerkilläkin kommentoivat osaavat olla tosi ilkeitä, ja en jaksa ilkeyttä ollenkaan. Ap

Sinulla on päätäntävalta mitä kommentteja omassa blogissasi julkaistaan. Esim. täällä kirjoittelua et voi kontrolloida samalla tavalla, mitä nyt ilmoittaa ketjuja asiattomiksi kuten muutkin palstailijat. Tämän palstan tasoon nähden tämäkin ketju on ollut ihmeen asiallinen, yksi turhasta vääntäjä tainnut tässä olla.

Totta, mutta sillä ei oloni kannalta ole juuri merkitystä, tuleeko kommentti julkisesti näkyviin vai ei, vaan sillä, että joudun lukemaan sen joka tapauksessa. Tämä ketju onkin ollut yllättävän asiallinen, eikä tässä ole ollut ilkeitä kommentteja. Blogi kuitenkin tulee, koska on vain pakottava tarve päästä kirjoittamaan. Pelkästään tämä keskustelukin on tuonut minulle paljon iloa. Ap

Onko sinulla käytössä mitään lääkkeitä?  Siis mielialaan vaikuttavia. Onko sinulla ollut koskaan mitään psykoottisia oireita?

Terv. lapsestaan huolestunut äiti

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla käytössä mitään lääkkeitä?  Siis mielialaan vaikuttavia. Onko sinulla ollut koskaan mitään psykoottisia oireita?

Terv. lapsestaan huolestunut äiti

Ei ole mielialalääkitystä. Siedän lääkkeitä todella huonosti. Saattaisin tarvita jotain rauhoittavaa lääkitystä ahdistukseen silloin tällöin, mutten uskalla kokeilla, koska olen aina saanut lääkkeistä kamalia sivuvaikutuksia. Lapsena on ollut kai psykoottisia oireita, olen osoitellut nurkkia kauhuissani ja nähnyt jotain hahmoja. Nämä tapahtuivat aina kesken unien, todella väsyneenä tai kovassa kuumeessa. En muista näistä itse mitään, olin silloin alle kouluikäinen. En tiedä, oliko kyse lapsen kauhukohtauksista, jotka ovat ilmeisesti (?) normaali ilmiö. Ap