Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset käy töissä jos ei saa kunnon palkkaa?
15.05.2016 |
En tajua ihmisiä jotka tekee töitä jollain alle parin tonnin kuukausipalkalla kun työttömänä tienaa melkein saman verran. Se on kuitenkin 8 tuntia päivästä ihan hukkaan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole työssä ainoa merkittävä asia.
Ei ole.
Mutta esimerkiksi siivoojana mulla jää muutama satanen enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Työn fyysiseen rasitukseen nähden palkka on suorastaan orjuuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itsensä elättämisen takia tietenkin. Ja mistä kuvittelet että yhteiskunnan elätettävien rahat tulevat? Pakko toisten on käydä töissä että jotkut voivat olla käymättä. Tuet huonompiosaisille on hieno juttu, mutta niiden pitäisi olla tilapäisiä, auttaa siis pois tilapäisestä ahdingosta, niiden ei pitäisi olla kenellekään vapaaehtoinen valinta työssäkäymiselle.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, minä en saa palkkaa ollenkaan. Vain 9 e päivä, josta maksan työmatkat ja -ruokailun. Olen 45v. yksinhuoltaja ja minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen ylempi korkeakoulututkinto. Ja olen kiitollinen, että sain tämänkin työn, koska se on ainakin koulutustani vastaava. Että revipä siitä.
Selitätkö tilannettasi hieman: minkälaisesta työstä on kyse?
Koska se työkokemus on tärkeä ja työnantajat nauraa sut pihal kun alkaa olemaan vuoden tauko töitten välis.
Ja itse pidän siitä et on tekemist eikä virastot pääse nipottaan etten tee mitään eikä lykkäämää väkisin duuniin mitä vihaan.
Ootkos juuri muuttanu ensimmäiseen omaan asuntoosi vai viehättääkö päihteet liikaa?
Moni ajattelee asioita myös hieman pidemmällä tähtäimellä. Työnteosta kertyy eläkettä vanhuuspäiville. Työllä voi ylläpitää omaa osaamista ja taitoja. Huonompikin duuni voi mahdollistaa paremman paikan jossain vaiheessa. Pienestäkin palkasta saa vähän säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä on yksinäistä. Muut on töissä ja koitat keksiä itseksesi tekemistä joka helvetin päivä. Tietysti päivittäiseen kuvioon kuuluu työpaikkojen selailu ja hakemusten näpyttely. Kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa psyykata itseään ajattelemaan positiivisesti, mutta kun tätä on jatkunut yli vuoden, niin ei paljon naurata.
Ihmisten näkemistä ja harrastuksia rajoittaa sekin, ettei ole rahaa. Käyn yksin lenkillä ja treenaan yksin kotona käsipainojen kanssa. Sosiaalisuus puuttuu niin harrastuksista kuin muustakin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka tekee töitä jollain alle parin tonnin kuukausipalkalla kun työttömänä tienaa melkein saman verran. Se on kuitenkin 8 tuntia päivästä ihan hukkaan.
Just näiden takia maan talous onkin kuralla. Laiskimus luuseri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, minä en saa palkkaa ollenkaan. Vain 9 e päivä, josta maksan työmatkat ja -ruokailun. Olen 45v. yksinhuoltaja ja minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen ylempi korkeakoulututkinto. Ja olen kiitollinen, että sain tämänkin työn, koska se on ainakin koulutustani vastaava. Että revipä siitä.
Selitätkö tilannettasi hieman: minkälaisesta työstä on kyse?
Varmaankin työkokeilu/työelämävalmennus tms. nimellä kulkeva palkaton harjoittelu josta ei kerry lomia, eläkettä tai ylityökorvauksia. Olen tehnyt noita yhteensä pari vuotta ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole työssä ainoa merkittävä asia.
Ei ole.
Mutta esimerkiksi siivoojana mulla jää muutama satanen enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Työn fyysiseen rasitukseen nähden palkka on suorastaan orjuuttamista.
Mun mielestä tuo kielii lähinnä siitä, että työttömyyskorvaus on Suomessa suhteettoman iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole työssä ainoa merkittävä asia.
Ei ole.
Mutta esimerkiksi siivoojana mulla jää muutama satanen enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Työn fyysiseen rasitukseen nähden palkka on suorastaan orjuuttamista.Mun mielestä tuo kielii lähinnä siitä, että työttömyyskorvaus on Suomessa suhteettoman iso.
Tai siivoojan palkka on paska.
Miten joku edes onnistuu lojua kotona ja nostaa niitä surkeita korvauksia? Eikö työkkäri pistä työkokeiluihin ym turhiin "mitenhaentyötä" kursseille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia käyn, ettei tarvitse selitellä kenellekään muulle rahankäyttöäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole työssä ainoa merkittävä asia.
Ei ole.
Mutta esimerkiksi siivoojana mulla jää muutama satanen enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Työn fyysiseen rasitukseen nähden palkka on suorastaan orjuuttamista.Mun mielestä tuo kielii lähinnä siitä, että työttömyyskorvaus on Suomessa suhteettoman iso.
Tai siivoojan palkka on paska.
Sitäkin varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan asiaan havahduin itsekin jokin aika sitten.
Sain raskaasta vuorotyöstä käteen 1200€. Hoitomaksut olivat noin 500, työmatkakuluihin meni parisataa, työvaatteisiin ym. oheiskuluihin meni satanen. Lisäksi en enää ehtinyt leipomaan kotona, metsästämään tarjouksia, lämmittämään taloa puilla, kasvattamaan osan ruoasta omassa puutarhassa jne. Kotiin tultuani olin poikki, samoin lapset pitkän hoitopäivän jälkeen. Istuimme miehen kanssa pöydän viereen, ja lopputulos yllätti; olimme tehneet tuota rääkkiä, ja plussalle jäimme siitä kuukaudessa noin 200€ takia. Molemmat olimme sitä mieltä, että tuossa ei ole mitään järkeä eikä tuollainen korvaus ole uhrausten arvoinen.
Niinpä minä jäin lasten kanssa kotiin, ja elämänlaatumme on parantunut huimasti! En todellakaan kaipaa töihin!
En myöskään ymmärrä. Tai sanotaanko ennemmin niin päin, että ymmärrän hyvin myös niitä, joille ei pienipalkkainen työ ei maistu. Olin itse työttömänä reilun vuoden ja se oli kyllä ehdottomasti elämäni parasta aikaa.
Sain tukia hieman alle tonnin (työttömyystuki+asumistuki+toimeentulotuki), ja rahat riittivät vallan mainiosti yksinelävälle. Sain myös ajan kulumaan hyvin: kirjoittelin työhakemuksia, nukuin pitkään ja valvoin myöhään, kävin salilla ja jumpassa, elokuvissa, ehdin ja jaksoin panostaa ulkonäkööni, tapasin iltaisin ystäviäni... Ei mitään ongelmia.
Parasta oli se, että olin täysin riippumaton kalenterista ja vapaa tekemään jokaisesta päivästä juuri sellaisen kuin sillä hetkellä tuntui parhaalta, enkä ollut koskaan väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka tekee töitä jollain alle parin tonnin kuukausipalkalla kun työttömänä tienaa melkein saman verran. Se on kuitenkin 8 tuntia päivästä ihan hukkaan.
Koske se surkeakin palkka on kuitenkin tukia parempi ja oikeasti ansaittua rahaa on kivampi käyttää.
Sori kuulostan kusipäältä mutta oikeasti olen vain realisti. En voi kun nauraa jollekin siivojalle, joka uskoo HR-ammattilaisten ja kokkareiden kusetuksia ja korulauseita jostain cv:n rakentamiseta ja työkokemuksen haalimisesta. Ei helvetti... sen ymmärtää että joku maisteri tms tekee vähän paskempaa(ei kuitenkaan mitään kädet paskassa duunia), että saa kokemusta ja pääsee pikkuhiljaa parempiin hommiin. Mutta jotkut 8e/h siivoojat rakentamassa cv:tä ja sen työkokemuksen takia tekemässä töitä... ei helvetti. Voisiko olla, että teille valehdellaan jotta pysyisitte töissä?
Työttömänä yksinäistä. Osa-aikatyöstä ei rahallista hyötyä, mutta saa laittaa aamulla ripsiväriä ja lähtee ihmisten pariin. Tulee muuta ajateltavaa kuin omat pienet ympyrät. Mielellään tekis kokoaikasta, mutta semmosta ei oo tarjolla. Mulla varakas mies, en kyllä ilman pärjäis mitenkään näillä korvauksilla/palkoilla.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä. Tai sanotaanko ennemmin niin päin, että ymmärrän hyvin myös niitä, joille ei pienipalkkainen työ ei maistu. Olin itse työttömänä reilun vuoden ja se oli kyllä ehdottomasti elämäni parasta aikaa.
Sain tukia hieman alle tonnin (työttömyystuki+asumistuki+toimeentulotuki), ja rahat riittivät vallan mainiosti yksinelävälle. Sain myös ajan kulumaan hyvin: kirjoittelin työhakemuksia, nukuin pitkään ja valvoin myöhään, kävin salilla ja jumpassa, elokuvissa, ehdin ja jaksoin panostaa ulkonäkööni, tapasin iltaisin ystäviäni... Ei mitään ongelmia.
Parasta oli se, että olin täysin riippumaton kalenterista ja vapaa tekemään jokaisesta päivästä juuri sellaisen kuin sillä hetkellä tuntui parhaalta, enkä ollut koskaan väsynyt.
Minimalisteille työttömyys voi olla todella ihanaa. Ulkoilu, kuntoilu, lukeminen jne ja muut halvat harrastukset eivät paljoa maksa. Tietenkin jos sielu huutaa keski-euroopan viikonloppumatkoja ja kulutushysterian perään, niin ei se silloin toimi.
No kuule, minä en saa palkkaa ollenkaan. Vain 9 e päivä, josta maksan työmatkat ja -ruokailun. Olen 45v. yksinhuoltaja ja minulla on kaksi tutkintoa, joista toinen ylempi korkeakoulututkinto. Ja olen kiitollinen, että sain tämänkin työn, koska se on ainakin koulutustani vastaava. Että revipä siitä.