Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.

Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.

En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.

Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.

Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"

Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.

Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?

Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.

Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista

Eiköhän se ole tyttö itse tuonut esiin nämä asiat..

Moni saattaa arvella, että toistat sen väkivaltaisen exän käytöstä. Tyttö on luottanut sinuun ja kertonut ja nyt alat kehittää mielessäsi kaikenlaisia teorioita ja pohdit, mitä hän on tehnyt kenenkin kanssa. Kun omat vatvomisesi ovat sinua kiihdyttäneet epäluuloon, ajattelit ottaa askelen lisää ja ryhtyä hienovaraisesti kuulustelemaan tapahtumia ja motiiveja. Noin ne muutkin miehet ovat toimineet, joista ketju kertoo.

tässä nimenomaan mietin miten tukea häntä ilman sen enempää salaisuuksien kaivelua ja haavojen repimistä. ajattelin ihan täältä kysyä miten itse sekopäisen kumppanin jälkeen tahtoisitte uuden kohtelevan teitä ja käsittelevän menneisyyttänne, mutta vaikuttaa siltä että muutamat keskittyy nyt siihen kuinka minustakin tulee sekopää. toivon että nämä muutamat epäileväiset eivät samalla tavalla katso uusia kumppaneitaan.

No mä voin vastata sulle. Tuet sillä tavoin, että et kysy pilkaten tai ivaten, miten nainen ei lähteny heti, miten se sieti sitä jne. koska siitä tulee naiselle fiilis, että tavallaan syyllistät naista. Että omapa vika, mitäs jäit. Miks et lähteny? Ja tulee fiilis, että mies pitää sitten tätä naista tyhmänä ja saamattomana. Kun se lähteminen on äärettömän vaikeaa. Sitä ei pysty sanoin helposti selittämään. Nuo tuollaiset miehet eivät ole kusipäitä koko ajan. Nainen toivoo, että kerta oli viimeinen ja josko kaikki olisi nyt hyvin. Hellyydenosoitukset ja pahoinpitelyt vuorottelevat.

Uuden normaalin kumppanin ei tarvitse muuta kuin kuunnella ja olla täysin naisen puolella. Et saa mollata sitä naista siitä, että on ollu tuollaisessa suhteessa. Sun ei tarvi osata sanoa mitään järkevää. Kyseessä on niin monimutkainen suhdeprosessi, että se on ihan ammattilaisten kauraa. Uuden kumppanin on hyvä olla tietoinen taustasta, mutta sitä ei tarvitse käydä läpi sitten enää. Se kuuluu ammattilaisille.

Kiitoksia vastauksesta. Periaatteessa kaikki kysymykset kannattaa jättää suosiolla pois? Entäs tilanne kun naine väkisin haluaa jonkinlaisen mielipiteeni asiasta mutta tiedän että vastaaminen saattaa ahdistaa ja hiljaisena pysyminen suututtaa hänet? En nyt heti keksi esimerkkiä mutta tiedän että sellaisia saattaa tulla vastaan.

Niin, ei auta kysyä, miksi ei lähteny, miksi sieti, koska sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että hän tosissaan pääsi pois. Siitä voit kysyä tai puhua, että miten hän sitten lopulta pystyi irrottautumaan. Kaikki sellaiset kysymykset kannattaa jättää pois, joissa on syyllistävä sävy (eli naisen vika oli). No mikä sun mielipide on asiasta? Ajatteletko, että naisen oma vika? Tunnetko empatiaa naista kohtaan? Koetko, että exä oli 100 % väärässä tehdessään asioita, mitä teki? Voit tukea, olla empaattinen sillä tavoin, että kerrot millainen itse olet, millainen olet ollut suhteissa ja että tässä suhteessa ei tarvi pelätä (jos tosissaan ei tarvi pelätä). 

En pidä sitä naisen vikana ja uskon että mies on menetellyt aivan väärin, asioista kuuluu puhua, miettiä mitä sanoa ja katsoa toisenkin perspektiivistä tilannetta. erimielisyyksistä kuuluu sopia molempia miellyttävällä tavalla välttäen "nyt mennään mun pään mukaa ja seuraavaks sun" jos vain mahdollista. kaikkeni olen valmis antamaan hänen vuokseen ja ilmoittanut että jos jokin asia häiritsee, kertoo siitä niin katsotaan onko sitä mahdollista muuttaa. en myöskään kinu häntä jäämään kanssani kotiin jos haluaa mennä kaverien kanssa ulos ja kysyn aina sopiiko hänelle jos menen omien kaverien kanssa ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi erittäinen takertuvainen, kontrollinhaluinen ja mustasukkainen mies tapailuasteella, mutta juttu ei edennyt mun jarrutteluistani johtuen. Ahdisti silmittömästi, mutta kun taakseen katsoo niin onko ihme. 

- Mies kehui alussa maasta taivaisiin. Oli kuulemma niin rakastunut, vaikka emme s**tana ole kauaa edes tunteneet siinä vaiheessa. 

- Turn offina mies mainosti, miten rakastui ensimmäiseen tyttöystäväänsä ensi vilkaisulta, mutta munhun ei kuulemma niin heti. 

- Tapasimme kerran tai kaksi. Seuraavalla viikolla postissa tuli avain hänen kämppäänsä tekstillä "tervetuloa elämääni". Olin kuulemma aina tervetullut luokseen. Halusi, että puhun hänen kämpästään kotina, vaikka mulla oli omakin koti. 

- Asuimme eri paikkakunnilla, joten mun olisi pitänyt joka ikinen viikonloppu olla hänen luonaan tai hänen saada tulla mun luokseni. Jostain syystä halusin pitää miehen poissa luotani, ihan periaatteen vuoksi. Vaisto sanoi niin :D Mies sai silti mittavat raivarit, kun joskus viikonlopusta puhuttaessa sanoin, etten jaksa koulu+työputken päätteeksi kuin laittaa saunan päälle ja mennä nukkumaan, sitten kirjoitan parit arviot ja esseet ja sitten onkin jo sunnuntai. 

- Joskus kun olin menossa miehen luokse, niin se oli ehdoton: säännöstä ei poikettu. Ymmärrän kyllä, että sovitusta pidetään kiinni, mutta miehen kohdalla se meni sairaalloiseksi pakottamiseksi tulla luoksensa. Kerrankin kun olin menossa sinne, niin kaveri heitti lennosta et eiköhän nähdä pitkästä aikaa, kun mies ei edes neuvotellut että olisin saanut lähteä kaverin luokse. 

Tästä nimenomaisesta kerrasta vyyhti lähti purkautumaan ja tajusin alkaa ottaa takapakkia. Istuin junassa kun ehdotin, että voidaanko nähdä kuitenkin seuraavana päivänä, koska ollaan nähty tiiviisti jo monesti ja haluan nähdä kaveria. Ei, mun pitää tulla sinne. Sanoin, että menen hetkeksi, ja tulen sitten. Ei, vaan sinne. Se oli inttämsipuhelu ja puhelun aikana mietin että edes lapselle ei puhuta tuohon sävyyn. Lopulta mies myöntyi ja ANTOI MULLE KOTIINTULOAJAN mikä oli 11:45 yöllä! Olin ihmeissäni kotiintuloajasta, mutta se on kuulemma aika johon hän suostuu. Jatkuu seuraavassa viestissä.. 

Kaverin kanssa naureskelimme miehelle, ja pitää huomioida ettemme tunteneet miehen kanssa edes hirveän pitkään vielä, ehkä 2kk, tuossa vaiheessa. Mies tuli samaan baariin jossa olimme kaverin kanssa, hän jätti auton parkkiin ja jäi ottamaan - ja joi kuin sika, että alkoi kännissä mustasukkaisena kiukuttelemaan samaan pöytään tulleille nuorille kundeille. Halusin jutella musiikinteosta poikien kanssa ilman mitään kummempia, niin mies ahdisti mut väkivalloin loossin nurkkaan ja katkaisi keskustelun röyhkeästi ilman mitään läpinäkyvyyttä ja raivosi miten niille kundeille ei jutella ja hän tuntee jo nyt mun elekielestä milloin flirttailen. 

Loppuillasta odoteltiin että kaverin puoliso tulee avaamaan kaverille oven ja samat kundit istuivat pianurmikolla (asuivat samassa talossa) tupakalla. Mies oli koko kävelymatkan baarista siihen pihalle pidätelyt mua väkivalloin etten kävele kundien kanssa samaa matkaa enkä päässyt rimpuilemaan siitä otteesta irti. Pihalla kun istuin poikien viereen tupakalle (koska mua ei määräillä..) niin mies veti mut ylös ja alkoi raahat ympäri pihoja miten niiden poikien kanssa ei nyt seurustella vaan keskitytään häneen. Naapurikin, mikä oli hoitamassa jotain asiaa, tuli ja huusi et anna sen likan olla ja painu helvettiin kiusaamasta sitä. Sillä hetkellä muistin kaikki ne tarinat vaimojensa kännissä puukottamista miehistä. Itse en koskaan tappele humalassa vaan suuttuessani menen aina nukkumaan ja selvitän aamulla jutut jos jotain on, yleensä ei ole, koska humalassa tulee keksittyä vaan kaikkea päätöntä. Senkin vuoksi miehen raivoaminen oli niin outoa ettei se yhtään hillinnyt itseään. 

Seuraavana aamuna mies repi mut väkisin ylös sängystä kaverin luota ja pakotti lähtemään mukaansa, vaikka kaverikin sanoi että anna sen muijan nyt nukkua, sillä on krapula ja onko äijä edes ajokuntoinen rattiin. Kaverit olivat tekemässä lähtöä kaupungin keskustaan, ja pyysivät mukaan, niin mies torjui ehdotuksen suoriltaan. Oksennusta pidätellen istuin kyydissä ja menin nukkumaan, mutta mies hääräsi ympärillä ihan koko ajan. "Herää nyt. Voisitko nyt herätä? Miksi sä nukut?" PUOLEN TUNNIN VÄLEIN! Joten yksi olennainen täppä listaan lisää: 

- Mies häiritsi uniani. Jatkuvasti. 

Jos olin siellä yötä, en saanut nukuttua katkottomia unia ikinä. Mies piti huolen, että heräilen ja se valvottaminen osoittautui myöhemmin tahalliseksi. Jollei se alkanut aamusta jankuttamaan jostain, se alkoi kailottamaan puhelimeen ja vaikka olin monta kertaa sanonut että pää kiinni ja anna mun nyt rauhassa nukkua, niin sitten se jäi laittamaan mulle jotain peittoa paremmin tai halailemaan.. 

Jatkuu.. 

Mies tuon ihmeellisen raivobaarireissun jälkeen laittoi viestiä, jossa kehui omaa mustasukkaisuuttaan ja kertoi olevansa ylpeä siitä. Mä olin muistaakseni todella vihainen edelleen, koska en suvainnut tollasta käskytyskoulutusta ollenkaan, mutta mies ei taipunut omassa miehekkyydessään ja suostunut myöntämään mitään. 

Myöhemmin sain häneltä pitkän viestin, joka on mulla vieläkin tallessa. Ajattelin joskus tulostaa ja teipata sen vaatekaappini oveen ja liittää mukaan valokuvan jossa suutelen omaa pelikuvaani, koska pidän tuota vahvuuden osoituksena, että pystyin laittamaan miehen vaatimukset nauruksi. Nämä ohjeet tulivat minulle siis muutaman viikon ja tuon baarikeissitapaamisen jälkeen: 

"1. Kavereilla on aina nimet. Ei ole vain "yhtä kaveria", eikä "sellainen yksi tyyppi". Miespuoliset kaverit pitää esitellä, ja heidän kanssaan liikkumisesta tarvitsee ilmoittaa erikseen. Naiset ovat sama juttu. 

2. Myös minulla on nimi. Minut pitää esitellä kavereille muuna kuin "yhtenä miehenä". 

3. Salaperäinen tekstailu ja facebookin viestien pimittäminen on lopetettava. Ei enää vessaan tekstailemaan salaa jollekin ja Facebookin viestit on näytettävä, jollei ole mitään salattavaa.

4. Aina yöksi kotiin. En minäkään roiku missään yökaudet, ja sääntöä täytyy noudattaa aina. Edes ilmoitus siitä, että jää jonnekin muualle, ei riitä. Yövieraita ei mieluusti saa ottaa."

Kohta 2 tuli siitä, kun mies soitti kerran kun olin kavereiden kanssa liikkeellä, enkä ollut puhunut miehestä heille tuossa vaiheessa yhtään mitään (ja vielä vähemmän tuon baarisekoilun jälkeen.) Vastasin puhelimeen ja sanoin että odottakaa, yks tyyppi soittaa ja mies tietty kuuli tämän. Viestiä tuli perään välittömästi että sillä tyypillä on nimikin. Kohta 1 tuli siitä, että en kokenut koskaan tarpeelliseksi selittää tarkasti keiden kanssa olin vuonna nakki ja muusi ollut heittämässä lumipalloja tai istumassa abc:lla kahvilla. 

Kohta 3 oli kaikkein hauskin - otin puhelimen aina paskalle mentäessä mukaan, jota räpläsin viihdykkeenä! Mies luuli siis että vetäydyn vessaan salaa tekstailemaan jollekin salarakkaalle ja vahti tarkasti touhujani. Samaten yksi poikapuolinen kaveri kirjoitteli mulle fb:ssä usein (hitto, tämäkin pitää kirjoittaa tässä erikseen..) ja mies vaati aina nähdä viestit mitä sieltä on tullut. Jollen näyttänyt, hän otti läppärin VÄKISIN kädestäni ja luki ne aivan pokkana ja murjotti loppuillan. 

Sitten se paras osuus: hän eli kymmenen vuotta parisuhteessa sen elämänsä rakkauden kanssa, ja petti sitä naistaan lukemattomien ämmien kanssa. Olin järkyttynyt kun tajusin vielä naisten tason, jotain reilusti häntä vanhempia pubiruusuja vielä. Mies ei ollut siis pelkästään epätoivoinen vaan myös hyvin tyhmä, koska hän oli jokaisen panonsa mennyt lisäämään fb:ssä kaverikseen ja nämä petoksen kohteet olivat vielä nähneet parisuhdestatuksen. 

Minun eksäni ei ollut mikään koulupudokas tai työtön luuseri. Ihan normaalin keskiluokkaisen perheen lapsi, joka jatkoi ihan normaalia keskiluokkaista elämää opiskeluineen, työssäkäynteineen, omistusasuntoineen jne. Ainoa epämääräinen tekijä oli jatkuvasti lisääntyvät alkoholinkäyttö yhdistettynä jonkinlaiseen luonnehäiriöön. Hän ei ollut poliisin vanha tuttu tai muuten syrjäytynyt, josta olisi pitänyt osata haistaa ongelmat jo kaukaa. Tämä tiedoksi edellisen sivun ihmettelijälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi erittäinen takertuvainen, kontrollinhaluinen ja mustasukkainen mies tapailuasteella, mutta juttu ei edennyt mun jarrutteluistani johtuen. Ahdisti silmittömästi, mutta kun taakseen katsoo niin onko ihme. 

- Mies kehui alussa maasta taivaisiin. Oli kuulemma niin rakastunut, vaikka emme s**tana ole kauaa edes tunteneet siinä vaiheessa. 

- Turn offina mies mainosti, miten rakastui ensimmäiseen tyttöystäväänsä ensi vilkaisulta, mutta munhun ei kuulemma niin heti. 

- Tapasimme kerran tai kaksi. Seuraavalla viikolla postissa tuli avain hänen kämppäänsä tekstillä "tervetuloa elämääni". Olin kuulemma aina tervetullut luokseen. Halusi, että puhun hänen kämpästään kotina, vaikka mulla oli omakin koti. 

- Asuimme eri paikkakunnilla, joten mun olisi pitänyt joka ikinen viikonloppu olla hänen luonaan tai hänen saada tulla mun luokseni. Jostain syystä halusin pitää miehen poissa luotani, ihan periaatteen vuoksi. Vaisto sanoi niin :D Mies sai silti mittavat raivarit, kun joskus viikonlopusta puhuttaessa sanoin, etten jaksa koulu+työputken päätteeksi kuin laittaa saunan päälle ja mennä nukkumaan, sitten kirjoitan parit arviot ja esseet ja sitten onkin jo sunnuntai. 

- Joskus kun olin menossa miehen luokse, niin se oli ehdoton: säännöstä ei poikettu. Ymmärrän kyllä, että sovitusta pidetään kiinni, mutta miehen kohdalla se meni sairaalloiseksi pakottamiseksi tulla luoksensa. Kerrankin kun olin menossa sinne, niin kaveri heitti lennosta et eiköhän nähdä pitkästä aikaa, kun mies ei edes neuvotellut että olisin saanut lähteä kaverin luokse. 

Tästä nimenomaisesta kerrasta vyyhti lähti purkautumaan ja tajusin alkaa ottaa takapakkia. Istuin junassa kun ehdotin, että voidaanko nähdä kuitenkin seuraavana päivänä, koska ollaan nähty tiiviisti jo monesti ja haluan nähdä kaveria. Ei, mun pitää tulla sinne. Sanoin, että menen hetkeksi, ja tulen sitten. Ei, vaan sinne. Se oli inttämsipuhelu ja puhelun aikana mietin että edes lapselle ei puhuta tuohon sävyyn. Lopulta mies myöntyi ja ANTOI MULLE KOTIINTULOAJAN mikä oli 11:45 yöllä! Olin ihmeissäni kotiintuloajasta, mutta se on kuulemma aika johon hän suostuu. Jatkuu seuraavassa viestissä.. 

Kaverin kanssa naureskelimme miehelle, ja pitää huomioida ettemme tunteneet miehen kanssa edes hirveän pitkään vielä, ehkä 2kk, tuossa vaiheessa. Mies tuli samaan baariin jossa olimme kaverin kanssa, hän jätti auton parkkiin ja jäi ottamaan - ja joi kuin sika, että alkoi kännissä mustasukkaisena kiukuttelemaan samaan pöytään tulleille nuorille kundeille. Halusin jutella musiikinteosta poikien kanssa ilman mitään kummempia, niin mies ahdisti mut väkivalloin loossin nurkkaan ja katkaisi keskustelun röyhkeästi ilman mitään läpinäkyvyyttä ja raivosi miten niille kundeille ei jutella ja hän tuntee jo nyt mun elekielestä milloin flirttailen. 

Loppuillasta odoteltiin että kaverin puoliso tulee avaamaan kaverille oven ja samat kundit istuivat pianurmikolla (asuivat samassa talossa) tupakalla. Mies oli koko kävelymatkan baarista siihen pihalle pidätelyt mua väkivalloin etten kävele kundien kanssa samaa matkaa enkä päässyt rimpuilemaan siitä otteesta irti. Pihalla kun istuin poikien viereen tupakalle (koska mua ei määräillä..) niin mies veti mut ylös ja alkoi raahat ympäri pihoja miten niiden poikien kanssa ei nyt seurustella vaan keskitytään häneen. Naapurikin, mikä oli hoitamassa jotain asiaa, tuli ja huusi et anna sen likan olla ja painu helvettiin kiusaamasta sitä. Sillä hetkellä muistin kaikki ne tarinat vaimojensa kännissä puukottamista miehistä. Itse en koskaan tappele humalassa vaan suuttuessani menen aina nukkumaan ja selvitän aamulla jutut jos jotain on, yleensä ei ole, koska humalassa tulee keksittyä vaan kaikkea päätöntä. Senkin vuoksi miehen raivoaminen oli niin outoa ettei se yhtään hillinnyt itseään. 

Seuraavana aamuna mies repi mut väkisin ylös sängystä kaverin luota ja pakotti lähtemään mukaansa, vaikka kaverikin sanoi että anna sen muijan nyt nukkua, sillä on krapula ja onko äijä edes ajokuntoinen rattiin. Kaverit olivat tekemässä lähtöä kaupungin keskustaan, ja pyysivät mukaan, niin mies torjui ehdotuksen suoriltaan. Oksennusta pidätellen istuin kyydissä ja menin nukkumaan, mutta mies hääräsi ympärillä ihan koko ajan. "Herää nyt. Voisitko nyt herätä? Miksi sä nukut?" PUOLEN TUNNIN VÄLEIN! Joten yksi olennainen täppä listaan lisää: 

- Mies häiritsi uniani. Jatkuvasti. 

Jos olin siellä yötä, en saanut nukuttua katkottomia unia ikinä. Mies piti huolen, että heräilen ja se valvottaminen osoittautui myöhemmin tahalliseksi. Jollei se alkanut aamusta jankuttamaan jostain, se alkoi kailottamaan puhelimeen ja vaikka olin monta kertaa sanonut että pää kiinni ja anna mun nyt rauhassa nukkua, niin sitten se jäi laittamaan mulle jotain peittoa paremmin tai halailemaan.. 

Jatkuu.. 

Mies tuon ihmeellisen raivobaarireissun jälkeen laittoi viestiä, jossa kehui omaa mustasukkaisuuttaan ja kertoi olevansa ylpeä siitä. Mä olin muistaakseni todella vihainen edelleen, koska en suvainnut tollasta käskytyskoulutusta ollenkaan, mutta mies ei taipunut omassa miehekkyydessään ja suostunut myöntämään mitään. 

Myöhemmin sain häneltä pitkän viestin, joka on mulla vieläkin tallessa. Ajattelin joskus tulostaa ja teipata sen vaatekaappini oveen ja liittää mukaan valokuvan jossa suutelen omaa pelikuvaani, koska pidän tuota vahvuuden osoituksena, että pystyin laittamaan miehen vaatimukset nauruksi. Nämä ohjeet tulivat minulle siis muutaman viikon ja tuon baarikeissitapaamisen jälkeen: 

"1. Kavereilla on aina nimet. Ei ole vain "yhtä kaveria", eikä "sellainen yksi tyyppi". Miespuoliset kaverit pitää esitellä, ja heidän kanssaan liikkumisesta tarvitsee ilmoittaa erikseen. Naiset ovat sama juttu. 

2. Myös minulla on nimi. Minut pitää esitellä kavereille muuna kuin "yhtenä miehenä". 

3. Salaperäinen tekstailu ja facebookin viestien pimittäminen on lopetettava. Ei enää vessaan tekstailemaan salaa jollekin ja Facebookin viestit on näytettävä, jollei ole mitään salattavaa.

4. Aina yöksi kotiin. En minäkään roiku missään yökaudet, ja sääntöä täytyy noudattaa aina. Edes ilmoitus siitä, että jää jonnekin muualle, ei riitä. Yövieraita ei mieluusti saa ottaa."

Kohta 2 tuli siitä, kun mies soitti kerran kun olin kavereiden kanssa liikkeellä, enkä ollut puhunut miehestä heille tuossa vaiheessa yhtään mitään (ja vielä vähemmän tuon baarisekoilun jälkeen.) Vastasin puhelimeen ja sanoin että odottakaa, yks tyyppi soittaa ja mies tietty kuuli tämän. Viestiä tuli perään välittömästi että sillä tyypillä on nimikin. Kohta 1 tuli siitä, että en kokenut koskaan tarpeelliseksi selittää tarkasti keiden kanssa olin vuonna nakki ja muusi ollut heittämässä lumipalloja tai istumassa abc:lla kahvilla. 

Kohta 3 oli kaikkein hauskin - otin puhelimen aina paskalle mentäessä mukaan, jota räpläsin viihdykkeenä! Mies luuli siis että vetäydyn vessaan salaa tekstailemaan jollekin salarakkaalle ja vahti tarkasti touhujani. Samaten yksi poikapuolinen kaveri kirjoitteli mulle fb:ssä usein (hitto, tämäkin pitää kirjoittaa tässä erikseen..) ja mies vaati aina nähdä viestit mitä sieltä on tullut. Jollen näyttänyt, hän otti läppärin VÄKISIN kädestäni ja luki ne aivan pokkana ja murjotti loppuillan. 

Sitten se paras osuus: hän eli kymmenen vuotta parisuhteessa sen elämänsä rakkauden kanssa, ja petti sitä naistaan lukemattomien ämmien kanssa. Olin järkyttynyt kun tajusin vielä naisten tason, jotain reilusti häntä vanhempia pubiruusuja vielä. Mies ei ollut siis pelkästään epätoivoinen vaan myös hyvin tyhmä, koska hän oli jokaisen panonsa mennyt lisäämään fb:ssä kaverikseen ja nämä petoksen kohteet olivat vielä nähneet parisuhdestatuksen. 

Aina yöksi kotiin sääntö- tuli siitä, että tuohon aikaan juhlistelin paljon kavereitten kanssa, käytiin baarissa ja siitä lähdettiin jonkun luokse nukkumaan ja odottamaan julkisia. Miehen mielestä noin ei saanut tehdä, vaan ne pitsana laitettavat rahat oli sijoitettava aina taksiin koska jatkoilla saattoi sattua jotain. Mietin millaisilla jatkoilla mies itse oli oikein aina käynyt, koska meidän jatkot oli sitä että se pitsa löytyi unikaverina poskelta viimeistään aamulla ja TV pauhasi taustalla. En suostunut miehen vaatimukseen, koska mun jatkoilla ei nussittu eikä tavattu tuntemattomia vaan otettiin rennosti ja oltiin humalassa 22-vuotiaiden raikkaudella. Kerrankin matkasin miehen lähipaikkakunnalle yksiin isompiin juhliin, jossa tapasimme vanhoja 10 vuoden takaisia kavereita, ja ilmoitin heti etten ole tulossa sieltä todellakaan yöllä mihinkään koska meillä on tapana valvoa melkein aamuun, jotta saadaan puhuttua kaikki läpi. Emme edes vahvasti käyttäneet alkoholia, vaan siirryimme veteen jossain vaiheessa iltaa ja jatkoimme siitä puhuen kaikki läpi. 

Mies jankutti, miten siellä voi sattua jotain ja kuinka mun pitää ehdottomasi ajoittaa lähtöni siten, että ehdin hänen luoksensa yöksi.. Eli joskus puolen yön maissa mun olisi pitänyt pistää kilti tavarat kokoon koska mies sanoo niin. Silloin ärähdin tosissani ja ilmoitin, etten ole lähtemässä ennen kuin ilta on saanut arvosiensa päätöksen, olen nukkunut siihen päälle kunnon unet ja olen syönyt aamupalan ystävien kanssa. Sitä paitsi pienessä huppelissa julkisiin nouseminen viikonloppuna vasta riskaabelia onkin, ja saatan matkalla eksyä väärään julkiseen ja mitäs sitten tehdään - mies ei silti suostunut ymmärtämään näkökulmaani, mutta annoin hänen pitää mielipiteensä. 

Kun tein viimein lähtöä kaveriltani, niin miehen auto oli tiukasti parkissa pihalla odottamassa. Hän sanoi heti että on miettinyt eroa, koska kanssani on niin vaikeaa mutta minut nähtyään haluaa ehdottomasti kyllä jatkaa, mutta ongelmamme on ratkaistava. Mietin mitä hemmetin eroa, koska en ollut suostunut seurusteluun tuon kummallisen käytöksen takia, mutta annoin miehen puhua. Tajusin samalla kun mies heittäessään minua asemalle jutteli, että hänen mielestään ongelma oli siinä etten antanut hänen säännöstellä elämääni ja hän pohti aivan tosissaan miten saisi mut taivuteltua tahtoonsa - eihän se sitä suoraan siis sanonut, mutta se tuli ilmi miehen puheista todella selkeästi ja hän kuulemma kärsi ihan hirveästi kun homma ei toimi. 

Tarina jatkuu taas yhdessä viestissä..  

1112 jatkaa.. 

Viimeinen niitti tuli kai siitä, kun mies antoi lopulta takarajapäivän jolloin mun pitää viimeistään muuttaa hänen luoksensa. Olin ihan ihmeissäni, kun sain viestin ja naureskellen siivutin sen, koska ei kukaan ehdota yhteenmuuttoa tuosta noin vain. Tajusin myöhemmin, että mies oli vakavissaan ja sai raivarin, kun sanoin etten hänen kaltaisensa kanssa ikinä laittaisi hynttyitä yhteen. Sitä paitsi miehen mielestä saatoin jättää työni ja koulupaikkani tuosta noin vain, kyllä hän maksaa ja heittää mut aina kouluun tarvittaessa (kaikki 300 kilsaa, joo huh hu..)

Kaveri, jonka Fb-yhteydenpidosta mies oli kiukkunen kuin ampiainen kulminoitui taas miehen vetäessä kunnon kännit. Kyseinen Fb-kaveri kirjoitti seinälleni jotain, mistä mies suuttui ihan hirveästi. Sain soiton mieheltä, että hän oli kirjoittanut kyseiselle pojalle viestiä että jättää mut rauhaan. Kaveri vastasi mulle ja sanoi ettei noin naurettavasta viestistä boi edes loukkaantua ja suoralainasi tekstit mulle. facepalmasin häpeästä. Soitin sille samaiselle tyttökaverille, jonka pihanurmikolla mies oli viikkoja aiemmin retuuttanut mua ja juttelin tilanteesta ja tilitin miehen touhuista ihan kaiken koska tuossa kohtaa tuli viimeinen niitti tavallaan vastaan. Puhelu kesti 45 minuuttia, ja koko sen ajan mies koputuspalvelua hyödyntäen soitteli puheluni päälle luullen, että puhun sen poikapuolisen kaverin kanssa puhelimessa.. En lopettanut puhelua kiusallanikaan ja soittanut miehelle takaisin, vaan olin niin kuin en olisi ollut tietääksenikään ja puhelun loputtua huomasin että hän oli yrittänyt soittaa vain vaivaiset 68 kertaa. Siinä välissä olin jopa saanut viestiä taas samaiselta kaveripojalta, joka ilmoitti et miksi tällainen numero soitti hänelle äsken, sanoi että väärä numero ja heitti luurin korvaan. Tajusin, että mies oli soittanut sille luullen että puhun kyseisen kaveripojan kanssa.

Miehellä oli myös vaikeuksia tajuta, että ei tarkoittaa ei. Hän oli heittämässä mua paikkakunnaltaan kotiin, vaikka sanoin että menen mieluusti julkisilla, ja luokseni et tule yöksi, koska mulla on aikainen herätys (tiesin, että jos mies  tulee, niin en nuku koko yönä tai hän terrorisoi yöuniani sitten muuten.) Mies halusi sinnikkäästi heittää mut kotiin, ja ilmoitin ettei yökyläily sitten onnistu. Kun viimein auto saapui parkkipaikalle, ja olin nousemassa autosta niin mies sanoi, että "Voisit kuitenkin tarjota yöpaikan, kun alkaa väsyttä." Sanoin, ettei onnistu ja tästä puhuttiin jo ennen lähtöä: älä lähde kuskiksi jollet jaksa, koska muuten menet hotelliin. Mies sai kauhean raivarin, ja lähti kiukuissaan ajamaan kotiinsa. Olin jo pyytelemässä anteeksi, ennen kuin mies laittoi viestiä perään että kämpillä on vain toinen mies - ja mietin miksi ihmeessä pyytelisin anteeksi sitä, että halusin olla jämäkkä, koska en todellakaan ollut pyytänyt häntä kuskiksi. 

Juttu päättyi siihen, kun ilmoitin etten ole muuttamassa miehen luo. "Hyvä. Tämä oli sitten tässä." Miksi ei voinut rauhassa tutustua ja tapailla ja siitä pikku hiljaa vakiintua, joten totta kai ahdistuin tuosta että kaikki olisi niin kiireellä pitänyt tehdä. Minusta seuraava nainen suostui kaikkeen, ja nykyisin tuo nainen on kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta seuraava nainen suostui kaikkeen, ja nykyisin tuo nainen on kuollut. 

Huh, jos tämä on totta! Mitä hänelle tapahtui? :O

Osa 1: En ole vielä lukenut koko ketjua enkä viimeisimpiä viestejä, mutta haluan kertoa mielipiteitäni ja kokemukseni.

Ensiksi: mielestäni nämä kokijoiden syyllistäjät ovat joko juuri niitä joista keskustelemme, ymmärtämättömiä tai tuudittuvat kokijaa syyllistämällä itse turvallisuuden tunteeseen. He ajattelevat että noin ei voi käydä normaalille ihmiselle, eli minulle, sillä uhrissakin täytyy olla vikaa, ja siksi tuollainen on mahdollista. Niin minäkin tein ennen tätä kokemusta, josta kerron teille pienen osan.

On vaikeaa ja kamalaa ymmärtää että tällaisia sairaita ihmisiä liikkuu meidän suhteellisen normaaleiden kansalaisten keskuudessa koko ajan. En tiedä kuinka suuria määriä, sillä jotkut osaavat peittää itsensä todella hyvin.

Jotkut sanovat että suhteeseen narsistin tai muulla tapaa sairaan kanssa ei ajaudu kuin läheisriippuvaiset tai muulla tavalla "vioittuneet". Mielestäni tämä on väärää tietoa. Jos täällä joku narsisti sanoo, että ei yritä hämätä kuin läheisriippuvaa, se on niin vain hänen kohdalla tai sitten taas yksi narsistin tapa saada uhri tuntemaan syyllisyyttä. Joka ainoa asia mitä nämä kyseiset ihmiset sanovat, täytyy punnita todella tarkkaan.

Lisäksi kukaan ihminen ei elä koko elämäänsä parhaassa mahdollisessa psyykkisessä kunnossa. Jokaiselle sattuu vastoinkäymisiä. Narsistit vainuavat tällaisetkin, vastoinkäymisten keskellä olevat ihmiset, ja iskevät kiinni. Erittäin vahva, itsetietoinen ja täysijärkinen ystäväni oli juuri menettänyt läheisensä, kun tapasi sitten hirviönsä. Hän oli tietenkin surullinen ja kärsi, ja siinä tilassa ystävällinen ja ihana mies, joka tunsi sympatiaa häntä kohtaan ei tietenkään ensimmäiseksi herättänyt epäilystä. Kenenkään ei haluaisi ajatella olevan niin vastenmielinen.

Jotkut näistä sairaista ihmisistä ovat tietenkin helpommin tunnistettavissa, kuin toiset. Joskus kuitenkin nämä saattavat olla erittäin pidettyjä, arvostettuja ja haluttua seuraa. Näitä voi lisäksi olla esim lähes missä ammattiryhmässä tahansa.

Useat psykopaatitkin sulautuvat hyvin muiden ihmisten sekaan. Monia sarjamurhaajia ei olla osattu epäillä ennen kuin tekevät jonkun virheen ja jäävät kiinni. Voi olla merkkejä josta on mahdollista päätellä jotain, mutta voi myös olla että niitä ei ole.

Osa 2: Keskityn kommentissani näihin paremman naamioitumisen omaaviin ihmisiin sen vuoksi, että minun ex oli arvostettu ja kivana tunnettu poliisi. Kaikki minun ja hänen tuntemat pitivät häntä hyvänä ihmisenä. Juuri sellaisena, josta ei uskoisi mitään pahaa. Minäkin pidin ennen hänen taholta kokemaani helvettiä.

Hän ei ikinä käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta henkinen väkivalta oli sitäkin pahempaa. En ikinä saanut todisteita häntä vastaan mm laittomista uhkauksista, sillä hän tiesi miten olla antamatta niitä.

Harrasti mm seuraavaa: eron jälkeen liikkui ja seisoskeli usein asuntoni lähellä. Odotti kohtaavansa minut, eikä tehnyt mitään muuta kuin tuijotti minua. Siitä huolimatta koin tämän uhkaavana.

Olin antanut hänelle avaimen asuntooni. Erotessa sain sen takaisin, mutta eräs kerta tullessani asunnolleni, oli mies päässyt sinne jotenkin sisälle. Hän istui nurkan takana, jotta huomasin hänet vasta tullessani peremmälle. Miehellä oli veitsi kädessään, ja hän pyöritteli sitä sormien välissä. Tämänkin tarkoituksena uhkailla minua ja saattaa turvattomaksi. Pakenin eteisen lähellä olevaan kylpyhuoneeseen, ja lukitsin itseni sinne. Olin juuri tullut asioilta joten minulla oli kännykkä laukussa. Soitin poliisille (ironista) ja pyysin hakemaan miehen pois. Exäni kuuli tämän puhelun ja lähti ennen kuin poliisit saapuivat. Nämä poliisit olivat hänen työkavereita, ja arvaten hän oli valehdellut tai "varoitellut" minusta. Poliisien tullessa luokseni katsoivat he minua säälivästi kuin sairasta. Käskivät ottaa yhteyttä mielenterveyspäivystykseen eivätkä uskoneet exäni murtautuneen asuntooni. Jälkeenpäin ymmärsin että ei hän murtautunut ollutkaan. Hänen oli täytynyt käydä teettämässä ylimääräinen avain asuntoni avaimen ollessa vielä hänellä. Vaihdatin nopeasti lukot. Rikosilmoituksia tein myös exästäni, mutta mikään ei edennyt näytön puutteen vuoksi.

Tämä mies oli päällepäin niin kuin kaikki muutkin. Ei mitään erikoista. Usein kehui ja hienovaraisesti mielisteli muita ihmisiä, ja sen jälkeen törkeästi kehui minulle kuinka vietävissä monet ovat. Tällä riitti paljon naisihailijoita sinkkuvuosiltaan.

Minä en lähtenyt heti sillä pelkäsin henkeni edestä. Kokemastani on jo kauan aikaa, mutta pelkään vieläkin, ja siksi kirjoitin tämänkin kommentin niin että minua ei voida tunnistaa. Suuresta osasta kokemaani en uskalla vieläkään avautua kenellekään.

Suomalainen oli minunkin exä, eikä mikään työtän nahjus. Veikkausliigassa potkii palloa elääkseen. Ei toki siis mikään koulutettukaan. Kotona pienestä asti hehkutettu, hän siis tämä tapaus joka "elää kehuista".

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni ei ollut mikään koulupudokas tai työtön luuseri. Ihan normaalin keskiluokkaisen perheen lapsi, joka jatkoi ihan normaalia keskiluokkaista elämää opiskeluineen, työssäkäynteineen, omistusasuntoineen jne. Ainoa epämääräinen tekijä oli jatkuvasti lisääntyvät alkoholinkäyttö yhdistettynä jonkinlaiseen luonnehäiriöön. Hän ei ollut poliisin vanha tuttu tai muuten syrjäytynyt, josta olisi pitänyt osata haistaa ongelmat jo kaukaa. Tämä tiedoksi edellisen sivun ihmettelijälle. 

Ei ollut minunkaan, päinvastoin, mutta kotioloissa patalaiska nettiaddikti. 

Minen mieheni ei ole todellakaan mikään luuseri vasn menestynyt hommissaan ja esimiesasemassa, ylemmästä keskiluokkaisesta lapsuudenperheestä. Itse olen myös menestynyt omissa jutuissani ja akateeminen. Ystäväni on samanlaisessa tilanteessa ja sekä hän että miehensä ovat johtajan asemissa pörssiyhtiöissä. Kukaan meistä ei ole alkoholin tms käyttäjä. Tuollaiset ennakkoluulot ovat ihan tietämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minen mieheni ei ole todellakaan mikään luuseri vasn menestynyt hommissaan ja esimiesasemassa, ylemmästä keskiluokkaisesta lapsuudenperheestä. Itse olen myös menestynyt omissa jutuissani ja akateeminen. Ystäväni on samanlaisessa tilanteessa ja sekä hän että miehensä ovat johtajan asemissa pörssiyhtiöissä. Kukaan meistä ei ole alkoholin tms käyttäjä. Tuollaiset ennakkoluulot ovat ihan tietämättömyyttä.

En väittänyt missään vaiheessa, että kaikki olisivat listan kaltaisia luuserihylkiöitä, vaan että ihmeen monia yhdistää samat ominaisuudet.

Up

Jokaisen tämän ketjun lukeneen tulisi miettiä, miten itse suhtautuu ihmiseen, joka avautuu perhehelvetistään. Liian moni piilottelee totuutta, koska "kukaan ei kuitenkaan usko". Ja jos pelkää ettei kukaan lähipiiristä usko, voi ottaa yhteyttä esim. turvakotien työntekijöihin, tai vaikka perheneuvolaan jos on lapsia. Ammattilaiset ovat nähneet noita tilanteita vaikka kuinka paljon, eivätkä ole yhtä helposti höynäytettävissä.

Oli muuten ihanaa oikeussalissa, kun ex väitti että olen veitsen kanssa jahdannut häntä ympäri asuntoa (oikeasti pahoinpiteli minua ja uhkasi tappaa). Tuomari ei oikein lämmennyt sen jutuille, ja tajusin, ettei minun tarvitse edes puolustella itseäni, kun valheet ovat niin läpinäkyviä.

Ei munkaan ex ollut työtön, päinvastoin sai ylennyksenkin työpaikallaan, jossa oli pidetty työkaveri.

Ihme kyllä, hänen alkoholisminsa pysyi piilossa korkeammalta taholta...oli niin tottunut juomaan, ettei kärsinyt pahoista krapuloistakaan. Työaikana ei koskaan juonut, mutta päivän päätteeksi aina pikku kännit. Viikonloppuna perskännit.

Osa työkavereista tiesi kyllä alkoholinkäytöstä.

Minuakin ex valvotti tahallaan. Pölisi yökaudet, että petän häntä. Tätä tapahtui vuoden aikana lukuisia kymmeniä kertoja. Kerran mulla päässä napsahti ja aamulla kiskoin häneltä peiton pois ja ilmoitin, että mikäli minä en saa nukkua omassa asunnossani, ei nuku kukaan muukaan. Tuli turpakeikka, mutta oli se sen arvoista. Suhde päättyi parin viikon päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen monia näitä järjettömän mustasukkaisia miehiä tuntuisi yhdistävän seuraavat asiat:

-saamaton nahjus

-työtön tai matalapalkka-alalla töissä

-alemmuudentunne omasta peniksestä/sänkytaidoista

-holtiton rahankäyttö

-velkaantuminen, pikavipit, luottotiedot

-alkoholi ja muut päihteet ongelmana

-kaikista yllä mainituista johtuva erittäin huono itsetunto

En siis kauheasti ihmettele, jos tuollainen yllä kuvattu LUUSERI käyttää elämänsä siihen, että hän pelkää hysteerisesti tyttöystävänsä lähtevän toisen matkaan. Ja onhan se nyt varmasti kauhea tunne tiedostaa oma luuseristatus, kun riitaisan viikon päätteeksi koittaa tyttöjen baari-ilta. Kyseessä on noidankehä – mitä huonommin luuseri kohtelee naistaan, sen enemmän hän pelkää pettämistä.

Tämän takia sairaalloisesti mustasukkaisilla onkin usein siimat ja verkot koko ajan vesillä – huono itsetunto pakottaa todistamaan itselleen, että pystyy saamaan muitakin naisia, ja sitten oma pettäminen taas heijastuu sairaan mielen luulona siitä, että toinenkin osapuoli suorastaan kihisee innosta, että koska hänkin pääsee pettämään...

Minun sairaalloisen mustasukkainen narsistieksäni opiskeli vaikeapääsyisellä ja halutulla alalla, tienasi hyvin kaikissa töissä mitä teki, oli taiteellisesti lahjakas ja äärimmäisen tietoinen peniksensä (suuresta) koosta sekä mielettömistä taidoistaan sängyssä. Aina käytyään baarissa yksin jaksoi muistaa kertoa minulle miten sejase nainen kysyi saako ottaa heti suihin ja sejase halusi heti vessaan nuss****n. Joka kerta. Ainut mikä näistä täsmää on tuo ongelmallinen suhde alkoholiin. Juoppo mikä juoppo.

Täytyy sanoa ihan ääneen, että aika paljon tässä ketjussa lueteltujen asioiden kohdalla itsellä on nollatoleranssi. Ensimmäisestä kerrasta suhteen järkevyys harkintaan, jos ei siis väkivaltaa, se on heti poikki silloin, ja toisesta hallinnasta, kontrollista, vainoharhaisuudesta suhde poikki. Nuoruus ja huono itsetunto, kokemuksen puute selittää miksi on jääty ihmettelemään suhteeseen. Esimerkkien miehet kuulostaa ihan kahjoille. Itse juoksisin karkuun heti. Olen seurustellut neljän miehen kanssa ja kukaan ei ole ollut vähääkään tuollainen. Ahdistavaa käytöstä ei tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa ihan ääneen, että aika paljon tässä ketjussa lueteltujen asioiden kohdalla itsellä on nollatoleranssi. Ensimmäisestä kerrasta suhteen järkevyys harkintaan, jos ei siis väkivaltaa, se on heti poikki silloin, ja toisesta hallinnasta, kontrollista, vainoharhaisuudesta suhde poikki. Nuoruus ja huono itsetunto, kokemuksen puute selittää miksi on jääty ihmettelemään suhteeseen. Esimerkkien miehet kuulostaa ihan kahjoille. Itse juoksisin karkuun heti. Olen seurustellut neljän miehen kanssa ja kukaan ei ole ollut vähääkään tuollainen. Ahdistavaa käytöstä ei tarvitse sietää.

Niin siis koit nyt ihan pakottavan tarpeelliseksi tulla kertomaan, että minullahan EI ole tuollaisia kokemuksia, koska olen niin fiksu?

Joo, itseasiassa varmaan näin on. Joutuuko älykkäät ja mieleltään vahvat ihmiset tuollaisiin tilanteisiin aikuisena? Minusta ei. Jos on käsitys oikeasta ja väärästä sekä saanut kasvatuksessa itsetunnolle ja itsensä arvostamiselle oikeat kasvuravinteet niin ei ihan helpolla kohtaa noita ongelmia? Olen huomannut jotain häikkää muutamassa ehdokkaassa esim. tarpeen, että rakkautta pitäisi vakuuttaa hyvin nopeasti niin vaistomaisesti kääntyy karvat pystyyn. Ja olen välttynyt ikäviltä kokemuksilta. Ketjussa on hyvä tuoda esiin miksi on joutunut ja jäänyt huonoon suhteeseen, miten on päässyt irti ja miten voi välttää huonoon suhteeseen. Eiköstä niin?