Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
On kyllä todella samanlaisia kertomuksia puolin ja toisin.
Avoimuus asioiden oikeasta tilasta on parantumisen ensimmäinen askel.
Koska tuollaiset alistajat haluavat uhrinsa manipuloida sellaiseen tilaan ettei uhri kerro asioiden oikeaa laitaa kenellekään.
Alistaja syyllistää ja latistaa uhrin itsetunnon, hallitakseen ja alistaakseen uhrin täysin.
Ihan karmeaa, että meitä uhreja on näin paljon ja kaava on lähestulkoon aina sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on ahdingossaan hyvin yksin. Ystävät, sukulaiset ja viranomaiset eivät aina näe yksityiselämään rajoittunutta helvettiä. Naisen saattaa olla vaikeaa löytää ulkopuolista tukea pyrkimykselleen irrottautua ja erota ”mukavasta kaverista” ja ”lasten hyvästä isästä”.
Usein nainen saa apua hakiessaan myös ohjeita, kuten ”yritä keskustella hänen kanssaan”, ”koeta välttää riitelyä”, ”et sinäkään ole täydellinen”, ”rakasta häntä enemmän”, ”yritä ymmärtää, hänellä on paineita”, ”kyllä se siitä” jne. Nämä ohjeet aliarvioivat väkivaltaa ja asettavat naisen vastuuseen siitä. Näin nainen alistetaan toistamiseen.
Nainen kuulee myös kommentteja, kuten ”ota avioero”, ”minä en ainakaan alistuisi”, ”pistä kova kovaa vastaan”, ”miten voit olla tuollaisen hirviön kanssa” jne. Neuvojat odottavat naisen kykenevän pikaratkaisuun, ja kun hän ei siihen kykenekään, ulkopuoliset väsyvät ja kiinnostus tukemiseen lopahtaa.
Jotkut naiset saattavat irrottautua nopeasti, joillekin se on vuosia kestävä prosessi. Nainen voi kokea avioeron myös sosiaalisesti leimaavana ja henkilökohtaisena epäonnistumisena, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa vastuu perheen hyvinvoinnista on edelleen naisella.
Yleensä avioero tai muu irrottautuminen ja suhteen ratkaisu jää naisen vastuulle. Hänen on lapsineen lähdettävä pois yhteisestä kodista ja aloitettava raskas prosessi, jota usein mies pyrkii vaikeuttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Koko tilanteen ratkaisu on yleensä naisen voimavarojen varassa. Naisen irrottautuminen on ponnistus, johon tarvitaan kaikki mahdollinen ympäristön tuki.
Itselleni osui kerran kohdalle mies, jonka käytöksessä oli mustasukkaisia piirteitä, mutta onneksi hälytyskellot soivat jo alkuvaiheessa, eikä suhde jatkunut paria kuukautta pidemmälle.
Ensimmäinen häiretsevä asia oli se, että mies kertoi hänellä olleen 7 vakavampaa suhdetta, jotka kaikki olivat päättyneet, koska nainen oli pettänyt.
Kysyin, miten nämä pettämiset olivat selvinneet ja mies kertoi edellisen naisen jääneen kiinni, koska oli vaihtanut lakanat kesken päivän. Nainen oli kieltänyt pettämisen, mutta mies "tiesi". Kysyin, milloin lakanat sitten pitäisi vaihtaa, ellei päivällä ja mies veti hirveät pultit ja alkoi huutaa, että hän oli tutkinut ne lakanat pyykkikorissa ja niissä oli ollut jokin ruskea läntti ulostetta, joten oli selvää, että nainen oli antanut anaalia.
Erään luonani vietetyn yön jälkeen, menin aamulla tupakalle ja huomasin parvekkeen alapuolella kermavaahtopullon. Menin tarkastamaan kaappiani ja huomasin omani puuttuvan. Mies oli heittänyt sen alas, koska kuulemma tiesi mitä sillä oikeasti tehdään.
Mennessäni vanhempieni luokse mies soitti perään ja huusi, että arvasi kyllä, että eksäni luokse menin.
Istuessaan kerran koneella, alkoi mies kyselemään jotain autojuttua ja väitti jonkun miehen käyneen koneellani autosivuilla.
Viimeinen pisara oli kun mies soitti kesken päiväunieni ja alkoi huutaa miksi nukun päivällä, että ketä olen yöllä pannut, kun en ole nukkunut.
Tässä vaiheessa pistin suhteen poikki. Toki mies oli myös ihastuttava ja mukava, mutta itsesuojeluvaistoni oli voimakkaampi. Voin tosin arvata miehen kertoneen seuraavalle naisystävälleen minunkin pettäneen.
mikähän noissa mustasukkaisuuksista
oikein naisia viehättää kun tapaavat näitä
tyyppejä peräjälkeen?
äitini etsi AINA uuden viinaan menevän
ukon, hänen oma isänsä oli
sodan käynyt juoppo, syöpään kompastu vuosia
sitten
vaikuttaa vähä samalta mitä väkivaltainen
puoliso, tuossa oli juttua siitä myös.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mun mustasukkainen exäni lukisi tämän ketjun. Se mies oli muuten täyttä kultaa, mutta mustasukkaisuus meni niin pahaksi, että suhde tuhoutui. Hän tosin petti itse, kuten täällä lähes kaikkien sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsivät tyypit näköjään ovat. Mutta sekin liittyi varmaan just siihen, että petti kostoksi, koska mäkin hänen mukaansa ihan varmasti petin - en koskaan pettänyt siis!
Mitenköhän noi tyypit oikeesti suhtautuis - pystyisköhän ne lukemaan tän ketjun, vai pitäisivätkö ihan keksittynä tai naurettavina näitä meidän satojen ihmisten tosia kokemuksia?
En pidä näitä juttuja naurettavina enkä keksittyinä, en tietenkään, käyttäydyinhän itse ihan samalla tavalla. Tämä sairaus saa samanlaiset ilmenemismuotonsa ja on hyvä nähdä se. Minkä itse tunnistan näiden mustasukkaisten käytöksen takana, on se valtava kipu ja arvottomuudentunne. Uskallan väittää, että juuri kukaan ei NAUTI siitä kyttäämisestä ja väkivallasta eikä HALUA käyttäytyä siten. Jollakin tasolla siinä tuntee toimivansa väärin, vaikka narsistin naamio olisi tunteeton. Mehän olemme katkaisseet yhteyden juuri tunteisiimme. Omasta kokemuksestani sanon että minun mieleni ja kehoni kävi niin kovilla ylikerroksilla etten pystynyt lopettamaan sairaaksi luiskahtanutta käytöstäni pelkällä tahdonvoimalla. Tärisin ja olin täynnä adrenaliinia näiden mustasukkaisuuskohtausten aikana. Siihen itsensä kiihdyttämiseen tuli riippuvuus ja myös siksi se sai aina sairaampia muotoja ja alkoi olla päivittäistä. Mehän olemme täysin, sataprosenttisen, varmoja uskottomuudestanne, ja sillä oikeutamme tämän käytöksen ja vihan teitä kohtaan. Miksi, koska emme usko että kukaan voisi oikeasti rakastaa meitä.
Älkääkä luulko, että minä myönsin tätä koskaan exälle. Tämä itsetietoisuus on lisääntynyt vasta erokriisin ja terapian kautta.
Älkääkä ikinä kuvitelko, että pahaksi päässyt mustasukkaisuus muuttuu omin voimin. Alistumalla sille myös te mahdollistatte sairauden kehittymisen. Hakekaa apua tai lähtekää.
T. ketjun sairaalloisen mustasukkainen narsistinen tapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimukkas kirjoitti:
mikähän noissa mustasukkaisuuksista
oikein naisia viehättää kun tapaavat näitä
tyyppejä peräjälkeen?
äitini etsi AINA uuden viinaan menevän
ukon, hänen oma isänsä oli
sodan käynyt juoppo, syöpään kompastu vuosia
sitten
vaikuttaa vähä samalta mitä väkivaltainen
puoliso, tuossa oli juttua siitä myös.
Mä opin kyllä yhdestä kerrasta. Olin 5 vuotta tuollaisen sairaalloisen kanssa. Se riitti oppiläksyksi - ei ikinä enää. Aika moni muukin tässä ketjussa eroon päässeestä ei ole ottanu toista samanlaista tilalle.
Niin, kyllä palstalla on kerrottu mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys mutta ei vielä selkeästi miksi uhri on hyväksynyt asian. Tämä minua ihmetyttää, kuinka kukaan jää siihen tilanteeseen. "Syyt suhteessa pysymiseen ovat monisyisiä." Kyllä, varmaan. Läheinen voi auttaa kun tietäisi miksi joku on koukussa kaltoinkohteluun eikä ymmärrä tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni osui kerran kohdalle mies, jonka käytöksessä oli mustasukkaisia piirteitä, mutta onneksi hälytyskellot soivat jo alkuvaiheessa, eikä suhde jatkunut paria kuukautta pidemmälle.
Ensimmäinen häiretsevä asia oli se, että mies kertoi hänellä olleen 7 vakavampaa suhdetta, jotka kaikki olivat päättyneet, koska nainen oli pettänyt.
Kysyin, miten nämä pettämiset olivat selvinneet ja mies kertoi edellisen naisen jääneen kiinni, koska oli vaihtanut lakanat kesken päivän. Nainen oli kieltänyt pettämisen, mutta mies "tiesi". Kysyin, milloin lakanat sitten pitäisi vaihtaa, ellei päivällä ja mies veti hirveät pultit ja alkoi huutaa, että hän oli tutkinut ne lakanat pyykkikorissa ja niissä oli ollut jokin ruskea läntti ulostetta, joten oli selvää, että nainen oli antanut anaalia.
Erään luonani vietetyn yön jälkeen, menin aamulla tupakalle ja huomasin parvekkeen alapuolella kermavaahtopullon. Menin tarkastamaan kaappiani ja huomasin omani puuttuvan. Mies oli heittänyt sen alas, koska kuulemma tiesi mitä sillä oikeasti tehdään.
Mennessäni vanhempieni luokse mies soitti perään ja huusi, että arvasi kyllä, että eksäni luokse menin.
Istuessaan kerran koneella, alkoi mies kyselemään jotain autojuttua ja väitti jonkun miehen käyneen koneellani autosivuilla.
Viimeinen pisara oli kun mies soitti kesken päiväunieni ja alkoi huutaa miksi nukun päivällä, että ketä olen yöllä pannut, kun en ole nukkunut.
Tässä vaiheessa pistin suhteen poikki. Toki mies oli myös ihastuttava ja mukava, mutta itsesuojeluvaistoni oli voimakkaampi. Voin tosin arvata miehen kertoneen seuraavalle naisystävälleen minunkin pettäneen.
Anteeksi, mutta aamukahvit tyrskähti suusta. Mitä sillä kermavaahtopullolla siis oikeasti tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä palstalla on kerrottu mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys mutta ei vielä selkeästi miksi uhri on hyväksynyt asian. Tämä minua ihmetyttää, kuinka kukaan jää siihen tilanteeseen. "Syyt suhteessa pysymiseen ovat monisyisiä." Kyllä, varmaan. Läheinen voi auttaa kun tietäisi miksi joku on koukussa kaltoinkohteluun eikä ymmärrä tilannetta.
Jatkuva pelko ja varuillaan oleminen sekä miehen väkivaltaisuuden ja hyvittelyjen keinussa oleminen kuluttaa henkisiä voimavaroja. Hyvät ajat suhteessa antavat toivoa väkivallan loppumisesta ja huonot, väkivallan ja uhkan ajat tuovat pettymyksen ja toivottomuuden tunteet. Suhteen alussa nainen rakastuu miehensä hyviin puoliin. Väkivallan alkaessa hän haluaa edelleen uskoa tämän olevan se hellä ja huomaavainen kumppani, jona hän on oppinut tuntemaan miehen.
Nainen haluaa uskoa hyvän voittavan. Hyvien ja huonojen aikojen vaihtelu on hämmentävää ja tuskallista. Luottamus murenee kerta toisensa jälkeen katkeraksi pettymykseksi. Hyvien aikojen odottaminen ja miehen muuttumisen toive saattaa kestää vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä palstalla on kerrottu mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys mutta ei vielä selkeästi miksi uhri on hyväksynyt asian. Tämä minua ihmetyttää, kuinka kukaan jää siihen tilanteeseen. "Syyt suhteessa pysymiseen ovat monisyisiä." Kyllä, varmaan. Läheinen voi auttaa kun tietäisi miksi joku on koukussa kaltoinkohteluun eikä ymmärrä tilannetta.
En todellakaan ollut koukussa kaltoinkohteluun vaan täysin ahdistunut siitä. Olin liian nuori ja minulta puuttui käsitys siitä, miten asioita hoidetaan. Kuvittelin, että riidassa on aina kaksi puolta, joten syytin itseänikin tilanteesta, nämä tyypithän vielä osaavat syyllistää ja sekoittaa pakkaa. Kävin terapiassa, missä sivusin pahaa oloani eikä terapeuttikaan kertonut, että minulla on lupa erota, joten yritin vaan hartiavoimin parantaa suhdetta. Lopulta, kun tajusin olevani vapaa lähtemään, lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mun mustasukkainen exäni lukisi tämän ketjun. Se mies oli muuten täyttä kultaa, mutta mustasukkaisuus meni niin pahaksi, että suhde tuhoutui. Hän tosin petti itse, kuten täällä lähes kaikkien sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsivät tyypit näköjään ovat. Mutta sekin liittyi varmaan just siihen, että petti kostoksi, koska mäkin hänen mukaansa ihan varmasti petin - en koskaan pettänyt siis!
Mitenköhän noi tyypit oikeesti suhtautuis - pystyisköhän ne lukemaan tän ketjun, vai pitäisivätkö ihan keksittynä tai naurettavina näitä meidän satojen ihmisten tosia kokemuksia?
En pidä näitä juttuja naurettavina enkä keksittyinä, en tietenkään, käyttäydyinhän itse ihan samalla tavalla. Tämä sairaus saa samanlaiset ilmenemismuotonsa ja on hyvä nähdä se. Minkä itse tunnistan näiden mustasukkaisten käytöksen takana, on se valtava kipu ja arvottomuudentunne. Uskallan väittää, että juuri kukaan ei NAUTI siitä kyttäämisestä ja väkivallasta eikä HALUA käyttäytyä siten. Jollakin tasolla siinä tuntee toimivansa väärin, vaikka narsistin naamio olisi tunteeton. Mehän olemme katkaisseet yhteyden juuri tunteisiimme. Omasta kokemuksestani sanon että minun mieleni ja kehoni kävi niin kovilla ylikerroksilla etten pystynyt lopettamaan sairaaksi luiskahtanutta käytöstäni pelkällä tahdonvoimalla. Tärisin ja olin täynnä adrenaliinia näiden mustasukkaisuuskohtausten aikana. Siihen itsensä kiihdyttämiseen tuli riippuvuus ja myös siksi se sai aina sairaampia muotoja ja alkoi olla päivittäistä. Mehän olemme täysin, sataprosenttisen, varmoja uskottomuudestanne, ja sillä oikeutamme tämän käytöksen ja vihan teitä kohtaan. Miksi, koska emme usko että kukaan voisi oikeasti rakastaa meitä.
Älkääkä luulko, että minä myönsin tätä koskaan exälle. Tämä itsetietoisuus on lisääntynyt vasta erokriisin ja terapian kautta.
Älkääkä ikinä kuvitelko, että pahaksi päässyt mustasukkaisuus muuttuu omin voimin. Alistumalla sille myös te mahdollistatte sairauden kehittymisen. Hakekaa apua tai lähtekää.
T. ketjun sairaalloisen mustasukkainen narsistinen tapaus
Jatkan vielä. Pahimman mustasukkaisuusvaiheen aikana olisin luultavasti ajatellut että te olette itse ansainneet tuollaisen käyttäytymisen partneriltanne olemalla löyhämoraalisia ja ehkäpä toisen epäilyksen takana on totuuttakin. En ole varma, näkeekö syvällä sairaudessaan oleva henkilö muuta. Meidän häpeämme on niin valtava, että teemme kaikkemme, ettei sitä tarvitsisi kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimukkas kirjoitti:
mikähän noissa mustasukkaisuuksista
oikein naisia viehättää kun tapaavat näitä
tyyppejä peräjälkeen?
äitini etsi AINA uuden viinaan menevän
ukon, hänen oma isänsä oli
sodan käynyt juoppo, syöpään kompastu vuosia
sitten
vaikuttaa vähä samalta mitä väkivaltainen
puoliso, tuossa oli juttua siitä myös.
No valitettavasti siitä uudesta miehestä ei päällepäin lue huutomerkein, että tämäkin on helvetin mustasukkainen. Itse tosin tuolla "toisella kierroksella" pistin pelin poikki, kun alkoi mennä huonoon suuntaan (kännissä vetänyt parit mustisraivarit, sekä työpäiväni aikana soitti kännipäissään tietävänsä minulla olevan suhde työkaverini kanssa jne.). Ja tyypillä itsellään oli muuten suhteemme loppuaikana jo tapailua uuden naisen kanssa.
Mutta sitä en vaan tajua, että jos minäkin kerran olen parinkin miehen mielestä ollut niin epäluotettava, niin mikseivät vaan jättäneet? Kun ei minun kanssa ole mikään pakko olla. Kun ainakin itse jos kokisin miehen epäluotettavaksi, niin en minä sellaista kauaa katsoisi.
Tämä asia on niin yleisesti tunnettu että sitä on aivan turha hävetä. Unohtakaa se häpeä ja kaivaa se sisäinen bitch esiin.
Aloita hiljalleen, säästä hieman rahaa, jollei tilille niin vanhemmille tai luotetuille.
Askel kerrallaan... dokumentoi vammat lääkärillä.
Säästä kaikki uhkailuviestit. Ym. .dokumentit.
Itse neuvoin ystävääni laittamaan taksirahan pihakiven alle. Mies heitti aina koko perheen talvisin korvessa pihalle. Näin hän pääsi lastensa kanssa turvakotiin. Ja siitä se sitten lähti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITEN VÄLTTYÄ VÄKIVALTAISELTA SUHTEELTA?
Aina ei miehen käyttäytymisessä näy väkivaltaa ennakoivia piirteitä. Yleensä kaikki parisuhteet alkavat rakastumisella, kuten nekin, joissa mies alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti myöhemmin. Monet miehet näyttävät naiselle suhteen alkuvaiheessa kaikkein rakastettavimmat puolensa. He saattavat olla jopa täydellisen, naista palvovan ja palvelevan miehen malleja ainakin suhteen vakiintumiseen saakka.
Suhteen vakiintumisen virstanpylväitä ovat yleensä sellaiset tapahtumat kuin yhteen muuttaminen, kihlautuminen, avioliiton solmiminen, raskauden alkaminen ja lapsen syntyminen. Silloin väkivalta tulee naiselle täydellisenä yllätyksenä.
Usein naiset ovat kuitenkin huomanneet väkivaltaa käyttäneiden miestensä käyttäytymisessä tiettyjä merkkejä, jotka ovat ennakoineet väkivaltaisuutta. He eivät ole osanneet yhdistää näitä väkivaltaan ja ovat siksi jatkaneet suhdetta. Seuraavassa on lueteltu merkkejä, jotka usein ilmenevät ennen kuin suora väkivalta alkaa. Merkit voivat olla vihjeitä mahdollisesta väkivallasta:
• Onko mies mustasukkainen, omistushaluinen ja vaativa? Mustasukkaisuus ei kohdistu vain tuntemiisi miehiin, vaan myös ystävättäriisi ja sukulaisiin.
• Alkoiko suhteenne nopealla tunneperäisellä kiintymyksellä? Tuliko sinusta miehen tunteiden ja odotusten keskipiste, jota ilman hän ei voi elää? Onko hänellä epärealistisia tunneperäisiä odotuksia sinua kohtaan? Vain sinä voit tehdä hänet onnelliseksi.
• Käyttäytyykö hän kontrolloivasti? Hän haluaa tietää, missä liikut, mitä teet ja keitä tapaat tai hän odottaa sinun noudattavan esimerkiksi tarkkoja työstätuloaikoja.
• Odottaako hän sinun noudattavan hänen ohjeitaan ja määräyksiään?
• Saako hän sinut tuntemaan, että sinun on oltava koko ajan pahoillasi jostakin tai pyydeltävä anteeksi koko ajan? Tuleeko sinulle hänen reaktioistaan tunne, ettet tee koskaan mitään oikein?
• Arkailetko tai pelottaako sinua sanoa omia mielipiteitäsi hänen seurassaan?
• Syyttääkö hän aina muita, kun ongelmia ilmenee?
• Onko hänellä seksiin liittyviä vaatimuksia? Käyttääkö hän vaikka voimakeinoja saadakseen seksuaalista nautintoa?
• Onko hänellä tiukat mielipiteet sukupuolirooleista? Onko hänellä vahvat käsitykset siitä, millainen miehen tai naisen pitäisi olla?
• Kohteleeko hän sinua karkeasti? Käyttääkö hän fyysisiä voimakeinoja saadakseen sinut tekemään, mitä hän haluaa? Pelkäätkö häntä, kun hän vihastuu?
• Käyttäytyykö hän täysin eri tavoin ulkopuolisten seurassa?
• Laskeeko hän ”leikkiä” kustannuksellasi tai tekeekö huomautuksia sinusta muiden seurassa niin, että nolostut ja tunnet häpeää?
• Osoittaako hän julmuutta kotieläimille tai lemmikeille?
• Onko hän rikkonut esineitä tai tavaroita kodissanne? Onko hän uhannut sinua väkivallalla?
• Onko hän käyttänyt fyysisiä voimakeinoja riidan aikana, esimerkiksi ravistellut sinua olkapäistä?
• Onko hänen lapsuuden perheessään isä käyttäytynyt väkivaltaisesti?
• Onko miehesi käyttäytynyt väkivaltaisesti aikaisemmissa naissuhteissaan?
lähde:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Omalla kohdallani ainakin syitä olivat yksinäisyys ja yksinjäämisen pelko, tukiverkkojen puutteellisuus ja huono itsetunto.
Olin 17 kun tapasin sen ääliön, kaverit olivat alkaneet seurustella kukin tahoillaan ja itse koin olevani maailmassa pelkkä jämäpala, joka ei kuulu mihinkään eikä kenellekään kelpaa. Aivan helvetin loistava uhri siis tälle tyypille.
Kun seuraavassa suhteessa alkoi esiintyä samaa mustasukkaisuutta, niin tilanne olikin kohdallani aivan erilainen: minulla oli parempi tukiverkko, oli ystäviä joiden kanssa vietin aikaa, itsetuntoni oli huomattavasti parempi ja koin kelpaavani. Näillä aineksilla suhde päättyi ekojen mustisriehumisten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun mun mustasukkainen exäni lukisi tämän ketjun. Se mies oli muuten täyttä kultaa, mutta mustasukkaisuus meni niin pahaksi, että suhde tuhoutui. Hän tosin petti itse, kuten täällä lähes kaikkien sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsivät tyypit näköjään ovat. Mutta sekin liittyi varmaan just siihen, että petti kostoksi, koska mäkin hänen mukaansa ihan varmasti petin - en koskaan pettänyt siis!
Mitenköhän noi tyypit oikeesti suhtautuis - pystyisköhän ne lukemaan tän ketjun, vai pitäisivätkö ihan keksittynä tai naurettavina näitä meidän satojen ihmisten tosia kokemuksia?
En pidä näitä juttuja naurettavina enkä keksittyinä, en tietenkään, käyttäydyinhän itse ihan samalla tavalla. Tämä sairaus saa samanlaiset ilmenemismuotonsa ja on hyvä nähdä se. Minkä itse tunnistan näiden mustasukkaisten käytöksen takana, on se valtava kipu ja arvottomuudentunne. Uskallan väittää, että juuri kukaan ei NAUTI siitä kyttäämisestä ja väkivallasta eikä HALUA käyttäytyä siten. Jollakin tasolla siinä tuntee toimivansa väärin, vaikka narsistin naamio olisi tunteeton. Mehän olemme katkaisseet yhteyden juuri tunteisiimme. Omasta kokemuksestani sanon että minun mieleni ja kehoni kävi niin kovilla ylikerroksilla etten pystynyt lopettamaan sairaaksi luiskahtanutta käytöstäni pelkällä tahdonvoimalla. Tärisin ja olin täynnä adrenaliinia näiden mustasukkaisuuskohtausten aikana. Siihen itsensä kiihdyttämiseen tuli riippuvuus ja myös siksi se sai aina sairaampia muotoja ja alkoi olla päivittäistä. Mehän olemme täysin, sataprosenttisen, varmoja uskottomuudestanne, ja sillä oikeutamme tämän käytöksen ja vihan teitä kohtaan. Miksi, koska emme usko että kukaan voisi oikeasti rakastaa meitä.
Älkääkä luulko, että minä myönsin tätä koskaan exälle. Tämä itsetietoisuus on lisääntynyt vasta erokriisin ja terapian kautta.
Älkääkä ikinä kuvitelko, että pahaksi päässyt mustasukkaisuus muuttuu omin voimin. Alistumalla sille myös te mahdollistatte sairauden kehittymisen. Hakekaa apua tai lähtekää.
T. ketjun sairaalloisen mustasukkainen narsistinen tapaus
Mä voisin kuvitella, että oma exäni varmaan jossakin syvimmissään koki myös noin. Hän lähtikin ja kun kysyin eron syytä, että " Parempi näin, koska olen mielisairas". Hän todellakin kiihtyi nollasta sataa ihan sekunneissa tyhjästä, kun sai niitä kohtauksiaan ja hullun kiilto, tosi pelottava sellainen katse oli silmissään.
Ihmettelen silti, että hän ei tehnyt asialle mitään - jätti minut, mutta otti toisen naisen, jolle teki samat. Kokiko hän niin, että kaikki johtui minusta, vai miksi luuli toisen naisen korjaavan ongelman?
Meillä lapset yhdessä ja pitkä historia - tämä toinen nainen oli exän sanojen mukaan vain korvike minulle, mutta ilmeisesti muuttui sitten tärkeämmäksi parin vuoden kuluessa, kun ex jätti minut rauhaan löydettyäni uuden miehen.
Vierailija kirjoitti:
Onko asiatonta todeta, että jotain häikkää täytyy olla uhrillakin mentaalipuolella jos jää tuollaiseen tilanteeseen? Ehjä ihminen lähtee välittömästi pois epäterveestä suhteesta. Eikös tämä ole kuitenkin fakta? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta aika oudoilta nuo parisuhdecombot vaikuttavat.
Minä olin narsistisessa suhteessa vuosikymmeniä, en tosin tämän ketjun mustasukkaisissa, mutta luulen oman kokemuksen perusteella selityksen olevan tämä:
Mies ei ole kamala koko aikaa, vain hetkittäin. Hän on välillä niiiin ihana, että koko kamaluus unohtuu. Ja hän osaa perustella käyttäytymisensä aukottomasti.
Ja nainen itse on anteeksiantavaa sorttia, joka uskoo hyvään. Ja empaattisena ymmärtää, miksi toinen käyttäytyy niin.
Toinen asia on sitten nämä mielivaltaiset suhteet, joss mies on jatkuvasti täysi kusipää. Siinä on sitten toisenlaiset selitykset kuten se, ettei nainen usko ansaitsevansa parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä palstalla on kerrottu mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys mutta ei vielä selkeästi miksi uhri on hyväksynyt asian. Tämä minua ihmetyttää, kuinka kukaan jää siihen tilanteeseen. "Syyt suhteessa pysymiseen ovat monisyisiä." Kyllä, varmaan. Läheinen voi auttaa kun tietäisi miksi joku on koukussa kaltoinkohteluun eikä ymmärrä tilannetta.
Jatkuva pelko ja varuillaan oleminen sekä miehen väkivaltaisuuden ja hyvittelyjen keinussa oleminen kuluttaa henkisiä voimavaroja. Hyvät ajat suhteessa antavat toivoa väkivallan loppumisesta ja huonot, väkivallan ja uhkan ajat tuovat pettymyksen ja toivottomuuden tunteet. Suhteen alussa nainen rakastuu miehensä hyviin puoliin. Väkivallan alkaessa hän haluaa edelleen uskoa tämän olevan se hellä ja huomaavainen kumppani, jona hän on oppinut tuntemaan miehen.
Nainen haluaa uskoa hyvän voittavan. Hyvien ja huonojen aikojen vaihtelu on hämmentävää ja tuskallista. Luottamus murenee kerta toisensa jälkeen katkeraksi pettymykseksi. Hyvien aikojen odottaminen ja miehen muuttumisen toive saattaa kestää vuosia.
Jotakuinkin näin. Joskus nainen saattaa pelätä henkensä puolesta, mies saattaa uhata tappaa, jos nainen lähtee. Ja jos ei ole mitään paikkaa minne mennä(ok, on turvakodit mutta kynnys mennä niihin voi olla korkea), on vaikeaa lähteä. Itse en koskaan uskaltanut kertoa vanhemmilleni, häpesin ja vähättelin tilanteen vakavuutta. Vanhemmat asuvat todella kaukana.
Asunnon etsiminen voi olla vaikeaa, kun mies kyttää kaikkea tietokoneella tapahtunutta ja saa selville, että asuntosivuilla on käyty. Siitä voi seurata kohtalokas väkivaltakohtaus, nöyryytystä, mustamaalaamista, kotiin vangitsemista jnejne.
Mä kerron omasta suhteesta, miten alkoi ja jatkui: Olin toivottoman ihastunut tähän mieheen, hän oli komea, hauska, seksikäs, kiltin ja vähän ujon oloinen. Hänellä oli takanaan omien sanojensa mukaan väkivaltainen ja traumaattinen suhde, jonka jäljiltä oli vielä aika maassa. Hän myös ihastui minuun täysillä ja suhde eteni tosi nopeasti; ensimmäisistä varsinaisista treffeistä käytännössä muutin hänen luokseen, vaikka oli mulla omakin kämppä.
Välillämme oli paljon intohimoa, joka ilmeni villinä seksinä ja rajuina riitoina. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen väsyin jatkuvaan riitelyyn, joka johtui miehen mustasukkaisuudesta. Jätin miehen ja vein tavarani takaisin omaan kämppääni.
Olin kuitenkin todella yksinäinen, itkin vaan kaikki päivät päättynyttä suhdetta ja minulla oli kova ikävä miestä, kuten hänelläkin minua.
Hän tuli käymään luonani pari kertaa ja meillä oli niin ihanaa, että päätimme yrittää vielä.
(VIRHE!!!!!)
Päätimme muuttaa yhteen, koska asuimme molemmat ahtaasti ja olimme kuitenkin koko ajan yhdessä. Viikko ennen muuttoa mut valtasi pakokauhu ja olisin halunnut perua koko homman, mutta olin tietysti jo irtisanonut kämppäni. Muutimme yhteen. Hetken aikaa meillä meni hyvin, mutta aika pian mies alkoi käyttää enemmän ja enemmän henkistä väkivaltaa ja tilanne muuttui koko ajan vaan ahdistavammaksi. Hyviä hetkiä oli aina vaan vähemmän. Mies kiristi, uhkaili, manipuloi taitavasti niin, että sai minut uskomaan vian olevani itsessäni. Minä lupasin muuttua paremmaksi (milloin mitäkin vikaa mussa oli), mutta mikään mitä tein ei riittänyt.
Eka vuosi yhdessä asumista oli vaikea, toinen helvettiä ja kolmas vuosi mulla meni suunnitellessa, miten paeta niin, että saan tavarani ehjinä mukaani ja onnistun muuttaman salaa. Vaikeimpina aikoina olin ikäänkuin oman mieleni vankina, elättelin toivoa siitä, että muutos on minusta kiinni ja mies muuttuu hyväksi jos käyttäydyn tietyllä tavalla, puhun tietyllä tavalla, välttelen tiettyjä aiheita ja opin olemaan ärsyttämättä miestä.
No, lopulta ystävättäreni(ainut jota sain tavata), antoi mulle toivoa ja vertaistukea(oli juuri itse päässyt eroon vastaavasta miehestä), hänen elämänsä omassa asunnossa vaikutti niin autuaalta ja vapaalta, että sain silmäni auki ja tajusin, että mieheni on sairas, en minä. Mulle tuli sellainen syvä autuus sisälle. Päätin kylmän viileästi kertoa miehelle että haluan lopettaa tämän sairaan suhteen.
Hän ei ensin uskonut minun olevani tosissani.
Jotain päässäni oli naksahtanut takaisin paikoilleen, enkä kokenut enää olevani vanki, vaan vapaa lähtemään ja elämään onnellisena.
Ja siitä päivästä, kun avasin uuden asunnon oven omalla avaimella, elämäni otti uuden suunnan. Hyviä asioita alkoi tapahtua; uusi työ, uusia ystäviä, uusi IHANA mies (nykyään meillä on perhe)...
:)
Kirjoitin aikaisemminkin tänne mustasukkaisesta exästäni, mutta tuli mieleen myös teiniaikojen poikaystäväni jonka kanssa oli ensimmäinen vakava suhde. Olin niihin aikoihin todella masentunut, yksinäinen ja koulukiusattu eli myös äärimmäisen epävarma.
- Hän vaati poistamaan mesestä epäilyttäviä miespuolisia henkilöitä (aikaa ennen naamakirjaa). Kuitenkin itsellään oli pitkä lista naisten yhteystietoja listallaan kun kerran erehdyin katsomaan.
- Exä hommasi ensimmäisen asuntonsa (hän 19 minä 16) ja minulla oli avain hänen luokseen. Kun joskus harvoin sitten näin paria kaveriani, alkoi viestien tulva ja h*orittelu, sekä syytökset että olen kuitenkin metsästämässä miehiä ym. Vaati minua aina tulemaan kämpilleen samantien palauttamaan hänen avaintaan tai ei hyvää seuraa. Kaverien näkemisiä varmistelin aina useita päiviä etukäteen ja exä aina iloisena totesi että "mene vaan", mutta sitten alkoi edellä mainittu show.
- Oli aina kimpussani ja painosti seksiin (olin neitsyt). Kun sitten aloitimme seksielämän, ei välittänyt haluttomuudestani tai siitä että itkin kivusta aktin aikana, vaan hoiti oman osuutensa loppuun. Näin kävi useasti.
- Kerran olin erään rajun riidan päätteeksi todella huonona, ja istuin keittiön lattialla itkemässä sekä viiltelin itseäni. Exäni teki samalla rauhassa aamupalaa keittiössä eikä kiinnittänyt olemassaolooni mitään huomiota. Kuten sanoin sairastin vakavaa masennusta niihin aikoihin ja itseni satuttaminen oli myös mukana kuvioissa. Yleensä aina jos itkin, tai olin surullinen, exä raivosi että olen p*skaa seuraa tai sitten hän leikki etten ole samassa huoneessa tai asunnossa.
- Siinä missä minun piti raportoida kaikki menoni, hän sai tietty mennä ja tulla miten halusi. Useasti hän tekikin useiden päivien katoamistemppuja, eli ei ollut kotonaan eikä vastannut kännykkään ym.
- Hankimme yhdessä koiran, jonka exä otti asuntoonsa asumaan koska minä asuin vielä kotona. Laiminlöi koiraa pahasti, jätti mm yksin pariksi kolmeksi päiväksi niin että raukka joutui käymään parvekkeella tarpeillaan ja tuhosi asuntoa :(. Kun sitten vihdoin erosimme ja muutin omaan asuntooni täytettyäni 18, otin koiran samantien itselleni. Minä ja perheeni olimme siitä suurimman osan maksaneet, sekä exä ei siitä oikeasti edes välittänyt. Järjestely oli aluksi exälle ok, mutta kun myöhemmin uusi poikaystäväni muutti asuntooni, alkoi vainoaminen. Uhkaili että tulee vaikka väkivalloin ottamaan koiran meiltä pois, haukkui uutta poikaystääni ym. Viestejä sateli päivittäin. Kerran sitten ilmestyi oven taakse riehumaan, haukkui ja h*oritteli minua poikaystävälleni, joka onneksi sai exän häipymään aika pian.
- Useita vuosia eromme jälkeen piinasi minua ja perhettäni viesteillä ja puheluilla. Erohan meille siis tuli exän pillereiden ja päihteiden väärinkäytön takia, kun lopulta tajusin mistä on kyse koska meno alkoi suhteemme loppupuolella olla niin holtitonta. Ja aina noiden eromme jälkeisten vuosien ajan yritti vakuuttaa olevansa hoidossa/kuivilla vuokseni tai että ei voi raitistua ilman minua ja olen itsekäs kun en häntä halua pelastaa. Lopulta sitten kuoli övereihin muutama vuosi sitten.