Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen miesystävän kanssa ollessa en voinut harrastaa mitään. Kaikki harrastukset olivat hänen mielestään vain miesten iskemistä varten, tai sitten siellä oli kuulemma joku komea mies jota himoitsin. Jopa vain naisille tarkoitetut liikuntaryhmät ja käsityöharrastus oli mahdollisia pettämispaikkoja koska siellä saattoi olla mies sijaisena. Lihaksikas mies. Siitäkään hän ei pitänyt että minulla oli miespuolisia työkavereita, lähes joka päivä hän kertoi kuinka alallani olevat miehet ovat tunnetusti huonoja sängyssä.

Nyt sitten voi tavata muita ihmisiä ja harrastaa sellasesta mitä ei ennen voinut, erityisesti vaan nauttia elämästä ja käydä ulkona.

Ai että tunnistan tästä sairaan exäni. En saanut käydä kävelylenkillä, kun hän väitti, että käyn muka panemassa jotain miestä. Mutta hän ei suostunut myöskään tulemaan kävelylle kanssani. Työmatkoillanikin kuulemma petin häntä, vaikka reissasin yleensä 70-vuotiaan pomoni kanssa, joka oli samaa sukupuolta kuin minä.

Kun sitten erosimme, selvisi, että hän oli pettänyt minua minkä kerennyt ja projisoinut oman huoraamisensa minuun. Vanhempani tunnustivat vasta eron jälkeen, kuinka mies toi lapsemme aina heille hoitoon minulta salaa, kun olin työmatkoilla, että mies sai omaa aikaa.

Ei kaikki erot ole surullisia, jotkut on suorastaan kuin lottovoittoja.

Suurin osa täällä olevista tarinoista on selvästi just miesten psykoosisekoiluja, tosi kylmäävää ajatella että tälläisiä miehiä liikkuu keskuudessamme ja sit osa niistä syyllistyyy keksityn mustasukkaisuuden takia henkirikokseen:o ei tsiisus luullaan että petetään eläinten, vanhusten ja jokaisen vastaantulijan kanssa.... Ja luullaan vanhoja kuolleita politiikkoja ja julkkiksia kumppaninsa petikaveriksi:o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti oma isäni on hyvin mustasukkainen ihminen ja olen koko elämäni seurannut sivusta, miten se kohdistuu äitiini. Ovat ihan yhdessä edelleen.

 

Isä sanoo mustasukkaisia, toista alistavia "vitsejä" jatkuvasti. Esimerkiksi: äiti jää eläkkeelle, isä sanoo eläkkeellejäämisillallisella koko perheen kuullen että "nyt äidillänne on taas aikaa lähteä miehiin"

 

Äitini on siis vajaa 70v, koko ikänsä perhettä kiltisti hoitanut, nyt jo isoäiti, joka usein hoitaa lapsenlapsia kotona, ei käy juuri koskaan missään

 

Jos minä (aikuinen tytär) ja äitini menemme vaikka kahdestaan teatteriin, isä soittaa vartti teatterin loppumisen jälkeen ja selvittää, miten ja milloin äiti tulee kotiin 

 

Jos äidillä on lyhyempi hame, siis ei mikään minihame vaan vaikka polvipituinen, isä sanoo ihan ääneen että "kaikki näkee miten perse vilkkuu"

 

Tähän ei onnistu puuttumaan kerta kaikkiaan mitenkään. Äiti on monta kertaa sanonut minulle että ei aio erota ikinä.

Voiko olla niin, että se äiti pelkää isääsi?  Ei siksi uskalla erota, ei edes ajatella sitä mahdollisuutta.  Tai sitten on vaan niin kiinni jämähtänyt, että ei haluakaan.  Täytyy olla tottunutkin miehen höpötyksiin.  Kyllähän niitä naisia on, jotka on jo niin lannistettu, että ihan sama.  

Mun äiti on kans alistettu ollut jo 40 vuotta, äitillä ei saanut olla mitään omaa, ei pankkitiliä, ei harrastuksia ei yhtään mitään, oli mustasukkainen jopa siitä jos me lapset saatiin liikaa huomiota, kusipaa ukko pilas meidän lasten lapsuuden jatkuvalla kontrolloinnilla, tunteiden purkauksillaan, väkivallalla, sanomattakin selvää että välit pistin poikki myöhemmällä aikuisiällä muuten kuuntelisin taas sen hullun haukkuja, raivoa yms. Niin ja se soitteli aina äitille jatkuvasti jos oltiin sen kerran joskus kahdestaan jossakin kylillä ettei vaan äiti olis päässyt "pettämään" Tai katsomaan muita miehiä, petti kuitenkin itse ja monesti lähti kotoa ovet paukkuen keksityllä raivoamisella jonkun naisen luo, äiti vaan ei koskaan sormeakaan nostanut että ois pistänyt äijän ruutuun. 

Tuo on hirveää. Omat vanhemmat erosivat, mutta isä ei jättänyt äitiä rauhaan, vaan vahti ja vainosi kuolemaansa asti. Soitteli humalassa ja haukkui äitiä että missäs se nyt on ollut h*oraamassa. Puhui näin siis meille lapsillekin, oltiin teinejä silloin. Onneksi ei tullut tietääkseni mihinkään ikkunan taakse, mutta silti käytös ahdisti äitiä tosi paljon, eikä hän oikein uskaltanut missään käydä. Silloin kun olivat vielä naimisissa, ei voinutkaan käydä missään. Isä sen sijaan oli jatkuvasti jossain muualla, sitä en tiedä missä.

En saanut käyttää huulipunaa julkisesti. Kuulemma liian seksikästä ja joku vie mut. No meidän eron jälkeen sitten käytin pari vuotta ja kyllä näki että häntä kismitti se kun ei voinut enää käskyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa täällä olevista tarinoista on selvästi just miesten psykoosisekoiluja, tosi kylmäävää ajatella että tälläisiä miehiä liikkuu keskuudessamme ja sit osa niistä syyllistyyy keksityn mustasukkaisuuden takia henkirikokseen:o ei tsiisus luullaan että petetään eläinten, vanhusten ja jokaisen vastaantulijan kanssa.... Ja luullaan vanhoja kuolleita politiikkoja ja julkkiksia kumppaninsa petikaveriksi:o

No nuo peilikuvalle ja takeille suuttuneet ovat kyllä psykoosissa. Nämä varmaan riehuvat kodin ulkopuolellakin. Mutta sehän se on pelottavaa, että kaikki vainoharha ei ole psykoosia, ja osa näistä mustasukkaisista osaa olla ihan rauhallisesti muiden nähden, vaikka kotona vetäisi kilarit siitä että vaimolla oli vääränlainen katse tv:tä katsoessaan. Joillain kuvitelmat ovat täysin älyvapaita, jotkut yrittävät kehitellä perusteluita (kuten nämä kauppamatkojen kellottajat). Yhteistä kaikille on kuitenkin kontrolloinnin tarve, se minkä asteista se on, riippunee henkilön perusluonteesta. Se kuinka helpolla uhri alistuu, ei näyttäisi vaikuttavan mustasukkaisuuteen mitenkään. Vaikka nainen olisi kuinka puhtoinen ja kiltti, se ei auta mitään, eikä lopeta mustasukkaisuutta.

Surulliseksi vetää kun kohta on kirjoitettu yli 200 sivua todella sairaasta, elämästä vieraantuneesta käytöksestä. Pari keissiä olisi ymmärtänyt, mutta näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että viiraako vähintään joka toisella miehellä? Mitä suomalaisissa parisuhteisa oikeasti tapahtuu?
Ja Suomessa ei edes ole sellaista yhteiskunnan puolelta tulevaa naisen alistamiseen pakottavaa kulttuuria, joten mistä sellainen näiden miesten päähän on tullut?
Pistää kyllä pohtimaan että mikä yhteiskunnassamme on vikana.

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi vetää kun kohta on kirjoitettu yli 200 sivua todella sairaasta, elämästä vieraantuneesta käytöksestä. Pari keissiä olisi ymmärtänyt, mutta näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että viiraako vähintään joka toisella miehellä? Mitä suomalaisissa parisuhteisa oikeasti tapahtuu?
Ja Suomessa ei edes ole sellaista yhteiskunnan puolelta tulevaa naisen alistamiseen pakottavaa kulttuuria, joten mistä sellainen näiden miesten päähän on tullut?
Pistää kyllä pohtimaan että mikä yhteiskunnassamme on vikana.

Puhumattomuudesta johtuva epävarmuus omasta miehisyydestä ja liiallisen aikuisviihteen kuluttamisen muovaamat käsitykset naisista, miehekkyydestä ja halukkuudesta? Siihen päälle joku sellainen jääräpäinen päähänpinttyneisyys, että ei oteta opiksi oikeasta elämästä, ei uskota toista, vaan oman huonon itsetunnon takia epäillään aina vaan. Kokemus tai kokemattomuus ei ainakaan ole syynä, koska näitä hulluja on sekä lähes kokemattomissa, että ns. huoripukeissa. Pelko siitä että nainen jättää, ja sitten pitää kehitellä ihmeellisiä kuvitelmia, joilla oikeuttaa itselleen kontrolloinnin ja saa myös samalla naisen näyttämään huonommalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi vetää kun kohta on kirjoitettu yli 200 sivua todella sairaasta, elämästä vieraantuneesta käytöksestä. Pari keissiä olisi ymmärtänyt, mutta näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että viiraako vähintään joka toisella miehellä? Mitä suomalaisissa parisuhteisa oikeasti tapahtuu?
Ja Suomessa ei edes ole sellaista yhteiskunnan puolelta tulevaa naisen alistamiseen pakottavaa kulttuuria, joten mistä sellainen näiden miesten päähän on tullut?
Pistää kyllä pohtimaan että mikä yhteiskunnassamme on vikana.

Puhumattomuudesta johtuva epävarmuus omasta miehisyydestä ja liiallisen aikuisviihteen kuluttamisen muovaamat käsitykset naisista, miehekkyydestä ja halukkuudesta? Siihen päälle joku sellainen jääräpäinen päähänpinttyneisyys, että ei oteta opiksi oikeasta elämästä, ei uskota toista, vaan oman huonon itsetunnon takia epäillään aina vaan. Kokemus tai kokemattomuus ei ainakaan ole syynä, koska näitä hulluja on sekä lähes kokemattomissa, että ns. huoripukeissa. Pelko siitä että nainen jättää, ja sitten pitää kehitellä ihmeellisiä kuvitelmia, joilla oikeuttaa itselleen kontrolloinnin ja saa myös samalla naisen näyttämään huonommalta?

En tiedä onko aikuisviihde syynä kun kyseessä on niin syvälle meneviä muihin elämän osa-alueisiin menevistä asioista ja näissä jutuissa on mukana varsin kypsiä henkilöitä jotka ovat käyttyneet sairaasti jo ennen nykyistä aikuisviihteen tulvaa.
Itse epäilen että kyseessä on jonkinlainen tunneelämän vajavaisuus jota ei ainakaan miesten lasvatuksessa ja kulttuurissa esiintyvä puhumattomuus paranna. Moni on sielultaan/mieleltään vahingoittunut niin, että naisen oma tahto on jonkinlainen loukkaus hänen minuuttaan kohtaan ja elämä on muutenkin nollasummapeliä jossa on vain voitettavaa, ja tällainen ajattelu sitten täyttää mielen ja sairastuttaa sen.
Itse olen sitä mieltä että eroissa sekä esim. lähestymiskieltojen määräämisessä pitäisi olla pakollinen terapiajakso, jossa käsiteltäisiin luopumista, vihaa, kehäajattelusta poistumista jne.

No minä en ainakaan enää eron jälkeen olisi halunnut mitään pakollisia terapia jaksoja, ne olisi vaan kuormittaneet minua ihan turhaan.  

Parasta terapiaa oli normaali elämä, jota sain alkaa elää, kun hullu mustasukkainen kontrolloija oli pois elämästäni.

Ja häntä itseään ei takuuvarmasti olisi saatu mihinkään terapiaan käsittelemään ajatuksiaan, täysin kuolleena syntynyt idea.  Pakollinen terapia, hei haloo???  Siis eikö eroa olisi saanut ilman sitä?  Häntä se ei olisi haitannut.  Ikimaailmassa häntä ei kuitenkaan olisi mihinkään sellaiseen saatu.  Ja minä en sitten olisi saanut hänestä eroa, kun hän ei suostuisi terapiaan?

Älytön ajatus.

Terapiaan mennään silloin, kun itse sitä tuntee tarvitsevansa.  Pakollisuus siihen ei kuulu, se on aina oltava vapaaehtoista.  Ainakin siviilioloissa, vankiloista en tiedä, onko siellä pakko johonkin sellaiseen osallistua.  Sen kuitenkin ymmärtää erkkikin, että mitään hyötyä mistään pakollisesta terapiasta ei ole.  Ja senkin tiedän, että jotkut käyttää sitä yhtenä keinona päästä toisen niskan päälle. 

 Ainakin läheinen sukulaismies lähti oikein voitonriemuisena ehdotettuun terapiaan koska ajatteli siellä sitten saavansa ja voivansa haukkua vaimoaan oikein perusteellisesti ja osittain onnistuikin.  Voi miten päähän potkittu hän olikaan ja viimeinkin ihminen, joka kuunteli häntä!  Täyttä sontaa jauhoi että saisi itsensä putipuhtaaksi kaikesta pahasta ja tuskasta, mitä oli perheelleen aiheuttanut.  Minunkin piti lähiomaisena osallistua yhteen istuntoon ja sain vain todeta, että tuo mies on vielä hullumpi kuin mitä olin luullut.

Ja mitään hyötyähän siitä ei ollut, turhaa jauhantaa.  

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi vetää kun kohta on kirjoitettu yli 200 sivua todella sairaasta, elämästä vieraantuneesta käytöksestä. Pari keissiä olisi ymmärtänyt, mutta näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että viiraako vähintään joka toisella miehellä? Mitä suomalaisissa parisuhteisa oikeasti tapahtuu?
Ja Suomessa ei edes ole sellaista yhteiskunnan puolelta tulevaa naisen alistamiseen pakottavaa kulttuuria, joten mistä sellainen näiden miesten päähän on tullut?
Pistää kyllä pohtimaan että mikä yhteiskunnassamme on vikana.

Kuten sanottu niin kontrollin tarve, jotkut haluaa oikein konflikteja yms sitten on näitä jotka oikeasti vaikuttaa olevan psykoosissa tai vähintään vahvan huumeen ja lääkkeiden vaikutuksen alaisina, jos kuvittelevat että kumppani paneskelee oman veljensä, naapurin 80 vuotiaan heikkokuntoisen vanhuksen, eläinten (eri sukupuolta) yms kanssa. 

Voitanko jotain? Veikkaan nimittäin ettei tästä hullummaksi voi mennä! No niin,täältä tulee eli ostin sitruksentuoksuisen dödön joka hihaton toppi yllä tietenkin tuoksui miesystävän nenään sohvalla haliessa. Työnsi minut lattialle rääkyen,miten olen pettänyt ja pessyt itseni FAIRYLLÄ ennenkuin hän tuli luokseni. Kuulemma haisin selvästi tiskiaineelta eli jäin kiinni.

En tiedä millaisia naisia on tapaillut,mutta mulla on kyllä ihan suihkukugeeliäkin..

Vierailija kirjoitti:

No minä en ainakaan enää eron jälkeen olisi halunnut mitään pakollisia terapia jaksoja, ne olisi vaan kuormittaneet minua ihan turhaan.  

 

Parasta terapiaa oli normaali elämä, jota sain alkaa elää, kun hullu mustasukkainen kontrolloija oli pois elämästäni.

 

Ja häntä itseään ei takuuvarmasti olisi saatu mihinkään terapiaan käsittelemään ajatuksiaan, täysin kuolleena syntynyt idea.  Pakollinen terapia, hei haloo???  Siis eikö eroa olisi saanut ilman sitä?  Häntä se ei olisi haitannut.  Ikimaailmassa häntä ei kuitenkaan olisi mihinkään sellaiseen saatu.  Ja minä en sitten olisi saanut hänestä eroa, kun hän ei suostuisi terapiaan?

Älytön ajatus.

 

Terapiaan mennään silloin, kun itse sitä tuntee tarvitsevansa.  Pakollisuus siihen ei kuulu, se on aina oltava vapaaehtoista.  Ainakin siviilioloissa, vankiloista en tiedä, onko siellä pakko johonkin sellaiseen osallistua.  Sen kuitenkin ymmärtää erkkikin, että mitään hyötyä mistään pakollisesta terapiasta ei ole.  Ja senkin tiedän, että jotkut käyttää sitä yhtenä keinona päästä toisen niskan päälle. 

 Ainakin läheinen sukulaismies lähti oikein voitonriemuisena ehdotettuun terapiaan koska ajatteli siellä sitten saavansa ja voivansa haukkua vaimoaan oikein perusteellisesti ja osittain onnistuikin.  Voi miten päähän potkittu hän olikaan ja viimeinkin ihminen, joka kuunteli häntä!  Täyttä sontaa jauhoi että saisi itsensä putipuhtaaksi kaikesta pahasta ja tuskasta, mitä oli perheelleen aiheuttanut.  Minunkin piti lähiomaisena osallistua yhteen istuntoon ja sain vain todeta, että tuo mies on vielä hullumpi kuin mitä olin luullut.

 

Ja mitään hyötyähän siitä ei ollut, turhaa jauhantaa.  

Varmaan kirjoittaja tarkoitti että se kenelle lähestymiskieltoa haetaan, joutuisi samalla pakolliseen terapiaan. Ei siis mikään pariterapia tai terapia ennen eroa. Mielestäni hyvä idea, verrattavissa siihen että ainakin jossain päin Jenkkejä joutuu esimerkiksi rattijuopumustuomion yhteydessä lain määräämänä aa-kerhoon tai muuhun vastaavaan pakolliseen terapiaan. Oma eksä ei olisi mitenkään suostunut omasta tahdosta tai kenenkään läheisen ehdotuksesta terapiaan, koska ei vain nähnyt omassa mustasukkaisessa, vainoavassa ja yliseksuaalisessa ajattelussaan tai toiminnassaan mitään vikaa. Piinaa tällä hetkellä uutta naista. Lain pakottama terapia olisi ehkä  saattanut saada hänet tajuamaan jotain. Ehkä.

. 

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä suuttui pahasti kun kehuin hänen kaluaan, epäili et vidduilen oikeasti, ja samalla ajattelen muiden kundien kaluja.. 

Ihan pöllö mies

Eksä yritti luoda tilanteita, että olisin mukamas pettänyt häntä. Kerran osti itse paketin kondomeja ja kätki ne tyynyn alle ja väitti että minun olematon mieskamu on ne ostanut jemmaan. Lähetti useat kerrat meiliä eri osoitteista esiintyen eri miehinä, jotka kaipaavat minun kiihkeää seuraa. Soitteli (numeroa ei näy) monia kertoja, ja yritti muuttaa ääntään eri miehiksi ja puhui kaipauksesta, panojen sopimisista, äkkiä löin luurin korvaan. Väitti, että hän ja kaverinsa tietävät että oon mukamas laittanut nettiin itsestäni alaston kuvia ja niillä etsin miesseuraa. Yritti estää sen, että en saisi käydä shoppailemassa, oikeasti menisin vain miehiä kuolaamaan. Väitti hiton pitkään, että olen muka pihkassa ruokakaupan lihavaan vanhaan mies vartijaan,ja nauroi räkäisesti päälle. Lopetin suhteen nopeasti, ei tollasta sairasta käytöstä kukaan kestä. 

Vierailija kirjoitti:

No minä en ainakaan enää eron jälkeen olisi halunnut mitään pakollisia terapia jaksoja, ne olisi vaan kuormittaneet minua ihan turhaan.  

 

Parasta terapiaa oli normaali elämä, jota sain alkaa elää, kun hullu mustasukkainen kontrolloija oli pois elämästäni.

 

Ja häntä itseään ei takuuvarmasti olisi saatu mihinkään terapiaan käsittelemään ajatuksiaan, täysin kuolleena syntynyt idea.  Pakollinen terapia, hei haloo???  Siis eikö eroa olisi saanut ilman sitä?  Häntä se ei olisi haitannut.  Ikimaailmassa häntä ei kuitenkaan olisi mihinkään sellaiseen saatu.  Ja minä en sitten olisi saanut hänestä eroa, kun hän ei suostuisi terapiaan?

Älytön ajatus.

 

Terapiaan mennään silloin, kun itse sitä tuntee tarvitsevansa.  Pakollisuus siihen ei kuulu, se on aina oltava vapaaehtoista.  Ainakin siviilioloissa, vankiloista en tiedä, onko siellä pakko johonkin sellaiseen osallistua.  Sen kuitenkin ymmärtää erkkikin, että mitään hyötyä mistään pakollisesta terapiasta ei ole.  Ja senkin tiedän, että jotkut käyttää sitä yhtenä keinona päästä toisen niskan päälle. 

 Ainakin läheinen sukulaismies lähti oikein voitonriemuisena ehdotettuun terapiaan koska ajatteli siellä sitten saavansa ja voivansa haukkua vaimoaan oikein perusteellisesti ja osittain onnistuikin.  Voi miten päähän potkittu hän olikaan ja viimeinkin ihminen, joka kuunteli häntä!  Täyttä sontaa jauhoi että saisi itsensä putipuhtaaksi kaikesta pahasta ja tuskasta, mitä oli perheelleen aiheuttanut.  Minunkin piti lähiomaisena osallistua yhteen istuntoon ja sain vain todeta, että tuo mies on vielä hullumpi kuin mitä olin luullut.

 

Ja mitään hyötyähän siitä ei ollut, turhaa jauhantaa.  

Se on hyvä että terapiassa huomaa asioita, herätetään tähän päivään,  lyhyt terapiajakso antaa hyötyä kun vielä jatkaa itsetutkiskelua myöhemin ajan kanssa.