Lue keskustelun säännöt.
Masentunut - mitä olet tehnyt tänään?
15.05.2016 |
Itse selaillut nettiä ja kohta yrittää ruokaa laittaa.
Kommentit (129)
Netissä. Aamupalan tekoa, kauppaan ja ruoka.
Mietin päikkäreitä nyt.
En jaksa mtn ylimääräistä.
Tää yksinäisyys masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin hanami-juhlassa katsomassa kun muilla oli hauskaa.
Kaljanjuojat ovat onnekkaita. Itselläni mikään ei auta. :(
Miten olis itseä niskasta kiinni ja potku persuksille? Ei tekis pahaa teillekään. Ei mulla ainakaan olis aikaa jäädä monta tuntia masentumaan ja rypemään jossain itsesäälissä vai mitä tuo nyt on? 17
Nousin sängystä yhdeltätoista ja join kahvia. Myöhemmin toinen kuppi kahvia ja aamupala kolmelta. Palstalla olen ollut, muuta en ole tehnyt. Ihmettelen miten jotkut teistä on päässeet töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin, lämmitin eilistä kahvia ja menin takasin sänkyyn juomaan sitä av:ta selaten. Alkoi vituttaa ja ahdistaa entisestään, joten avasin ikkunat ja aloin järjestelemään kämppää, pesin pyykkiä ja kuurasin suihkun. Harvinaista aktiivisuutta ja tuli sentään vähän parempi olo hetkeksi. Nyt ahdistus taas palasi. Olen alkanut viime aikoina pelkäämään, että mies jättää minut masennukseni vuoksi. En jaksa käydä töissä tai koulussa enkä saa mielihyvää mistään. Mies ei ole vastannut koko viikonloppuna puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin masennun kun luen teidän ankeasta päivästä. Saan varmaan paskamyrskyn aikaan kun ehdotan että laittaisitte masentuneet tv n ja koneen kokonaan boikottiin ja menisitte ulos. Jotain mielekästä tekemistä päiviin. Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi sekä liikuntaa. Miltä kuulostaa? Miten musta tuntuu että tuollainen masentuminen on vain jotain laiskuutta.
Totta perkeleessä kaikki toi kuulostaa enemmän kun mahtavalta, mut minkäs teet kun et vaan kykene. Säännöllinen unirytmi olis kivempi kun mikään muu, valitettavasti nukkuminen on nykyään maailman hankalin asia, unta saa aamuyöstä vaikka käytössä unilääkkeet ja joku kahdeksan gramman melatoniini. Säännöllinen ruokarytmi olis myös erittäin mukava, kiitos ideasta. Syömishäiriö hankaloittaa tätä tosin hieman, mutta kiitokset vinkistä. Liikunta houkuttelisi myös, mutta kun olet loppuunpalamisen ja itkun partaalla jo siinä vaiheessa kun saat lenkkarit jalkaan, on yleisesti helpompaa mennä takaisin sisälle ja lattialle makaamaan ja uikuttamaan kuinka olet paska ihminen kun et taaskaan päässy ovesta ulos. Mutta kuten sanottu, kiitos paljon viisaista sanoistasi ja vinekistäsi. Ne olivat uusia kaikki, keskustelen näistä ehdottomasti psykiatrini kanssa. Pahoitteluni omasta puolestani vielä siitä että me masentuneet olemme niin saatanan laiskoja, me vaan tykätään olla tällasia ressukoita ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain mitenkään voi ymmärtää, miten päästätte itsenne tuohon pisteeseen? Onko masentumiseenne joku syy vai tuosta niin vaanko se iskee ja sitten on aivan toimintakyvytön. Itselläni on myös kokemusta liiasta työnteosta, lapsesta saakka uniongelmista ym. Mutta niihin voi itse vaikuttaa ja lääkkeitä kyllä löytyy.
Mulla on masennus seurannut sairastamista. Pari vuotta kuuntelin kaikkien ihailua ja ihmettelyä miten hienosti pärjään kun sairastuin ja lähti niin liikuntakyky kuin duunikin. Samoin harrastukset. Sitten se masennus vain hiipi hiljalleen. Tajusin sen itsekin mutta ei sitä pysäytetä vain haluamalla. Jos mä saisin päättää niin mä kuolisin oikein mielelläni pois tällä hetkellä. Mutta mä yritän jaksaa muiden takia. Mä luulen että mun tilannetta pahentaa se etten voi puhua kenellekään ihan aidosti olostani kun muille tulee paha mieli. Jopa niille ammattiauttajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain mitenkään voi ymmärtää, miten päästätte itsenne tuohon pisteeseen? Onko masentumiseenne joku syy vai tuosta niin vaanko se iskee ja sitten on aivan toimintakyvytön. Itselläni on myös kokemusta liiasta työnteosta, lapsesta saakka uniongelmista ym. Mutta niihin voi itse vaikuttaa ja lääkkeitä kyllä löytyy.
Ei kukaan tahallaan päästä itseään tähän tilanteeseen, ei tämä ole ihmiselle se ideaalinen normaalitila missä on hyvä olla. Kukaan ei halua paskaa oloa jatkuvasti. Masennus on sairaus, yleinenkin, joka saattaa tulla "syyttä" tai olla seurausta jostakin. Itselläni perheongelmat, syömishäiriö ja lopulta ero omasta kumppanistani ja siitä seurannut elämänmuutos ajoi vaikeaan masennukseen, ja valitettavasti masennus ei ole sama kuin joku angiina, jonka saat lääkekuurilla parannettua parissa viikossa. Vaikea sitä on tajuta, jos ei itsellään ole masennusta ollut. Kliseinen lause, mutta pitää kutinsa. Ja joillakin tämä vetää työkyvyttömyyteen, kyllä. Itse opiskelen, mutta jotkut päivät ovat niitä kun et vaan pääse sängystä ylös ja vaan nukut ja itket. Joskus on hyviä, ja joskus huonoja päiviä, mutta ei se masennus ole lääkkeilläkään mihinkään kadonnut. Se on pitkä prosessi, jotkut eivät parane koskaan.
Pakko vielä todeta, että kuten sanottu, et tiedä millaista on olla masentunut. En minäkään mollaa skitsofreniasta kärsiviä, kun en tiedä mitä heidän sairautensa kanssa eläminen on, toisin kuin sinä mollaat täällä masentuneita. Jos et ymmärrä, etsi joko tietoa tai yritä opetella ymmärtämään. Tai jos se ei onnistu, sinun ei tarvitse suhtautua masennukseen mitenkään. Huutelemaan ja haukkumaan ja nälvimään ei silti tarvitse tulla. (oletan että olet edellisen inhottavan kommentin takana? Jos et, niin toivottavasti hänkin lukee tämän).
^^ edellinen myös kommentin 28 kirjoittajalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän minä mollaa ja tässähän yritän ymmärtää. Itse olen tosiaan kärsinyt uniongelmista koko ikäni ja kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet. Tällä hetkelläkin on 3-4 käytössä vaihtelevasti. Myös masennuslääkkeiksi luokiteltavia.
Ei vaan voi jäädä tuleen makaamaan tai lyödä hanskat tiskiin ja aikaa "masentumaan".
Sairaudesta ja liikuntakyvyn menetyksestä johtuvan masennuksen ymmärrän täysin. Itsekin olin raskausaikoina masentunut. Tilannetta auttaa kyllä huomattavasti kun on muuten suht terve. 17
Heräsin seitsemän aikaan ja koko päivä menikin pitkällä pyöräretkellä. Paistoimme myös makkaraa. Nyt kotona olen pyykkäillyt ja loikoillut miehen kainalossa. Illaksi teemme vielä ruokaa. Huomenna onneksi pääsee töihin. Siellä saa hieman lomaa tästä alakulosta.
Oma masennukseni alkoi kun vauvamme kuoli raskausaikana kohtuun. Tästä seurasi pitkä lapsettomuus. Ennen olin oikein iloinen ja positiivinen ihminen, jota pienet murheet eivät hetkauttaneet. Olen kouluttautunut pitkään ja tehny paljon töitä unelmieni eteen. Sitten sydämeni särkyi liian pahasti. Haluan että jokainen huutelija ymmärtää, ettei masennus ole oma valinta vaan pahin rangaistus minkä jo vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen voi kantaakseen saada. Olkaa onnellisia jos mielenne on suurimman osan ajasta pirteä.
Voimaa kaikkien teidän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä myös auttaisi masentunutta jos joku joskus sanoisi asiat suoraan ja "mollaisi inhottavilla kommenteilla". Eikä vain silitettäisi päätä ja oltaisi että no ei sun tatvi kun olet niin masentunutkin. Kunnon komento ja se potku persuksiin. 17
En jaksanu lukea kaikkia muita vastauksia niin saattaa olla toistoa.
Makasin sängyssä yli tunnin heräämisen jälkeen kunnes oli pakko nousta vessaan. Sit tulin koneelle, luin uutiset ja sähköpostin. Jonkun ajan päästä siitä laitoin uudelleen pyörimään pyykit joita oon nyt pyörittäny neljä päivää kun en saa niitä ripustettua. Suunnilleen kuus tuntia heräämisen jälkeen oli jo pahoinvointia kun oli niin kova nälkä niin keitin itelleni muutaman desin riisiä ja söin ne soijan kanssa. Muuten oon vaan istunu sohvalla ja kattellu ulos. On nätti päivä ja tiedän että ulkoilu tekis hyvää, mutta sit pitäis käydä suihkussa (yli viikko edellisestä) ja ei vaan jaksa. Tulin lukee aaveetä että saisin ajatukset johonkin muualle. Kohta meen varmaan nukkumaan, ja sit kun herään nii syön taas jotain ja sit varmaan töllötän telkkaria kunnes on aika mennä yöunille.
Nukkunut, lukenut lehtiä, surffaillut netissä, syönyt, pessyt pari koneellista pyykkiä, laittanut vaatteita kaappiin, vienyt roskat, pessyt hampaat (tämäkin saavutus pitää mainita)....
Järkyttävän väsynyt olen. Mies sanoi, että näytän zombielta. Kiitin kohteliaisuudesta.
Ja vaikka on rankkoja kokemuksia takana niin hyvä niistäkin olisi yli päästä ja elämä jatkuu kuitenkin. Ei voi vain hukata sitä elämää vatvomiseen. (sorry vaan)
Vierailija kirjoitti:
Mäkin masennun kun luen teidän ankeasta päivästä. Saan varmaan paskamyrskyn aikaan kun ehdotan että laittaisitte masentuneet tv n ja koneen kokonaan boikottiin ja menisitte ulos. Jotain mielekästä tekemistä päiviin. Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi sekä liikuntaa. Miltä kuulostaa? Miten musta tuntuu että tuollainen masentuminen on vain jotain laiskuutta.
Kuulostaisi ihan kivalta, jos olisi henkisiä voimavaroja tuollaiseen. Minä roikun netissä siksi että saan edes hetkeksi mielihyvää ankeaan elämääni. En minä muutakaan jaksa tehdä. Säännöllinen ruokailurytmi minulla on ja syön terveellisesti, mutta liikuntaa vihaan yli kaiken, ja se saa oloni ahdistuneeksi. Säännöllinen unirytmi kuulostaa utopialta. Olen kärsinyt pahoista uniongelmista 30 vuotta, ja on koomista, kun joku kehottaa reipastumaan ja noudattamaan säännöllistä unirytmiä. En tiedä itkisikö vai nauraisiko. Kumpaakaan en pysty tekemään, kun masentaa. Tai ehkä olen vain niin laiska, etten jaksa nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka on rankkoja kokemuksia takana niin hyvä niistäkin olisi yli päästä ja elämä jatkuu kuitenkin. Ei voi vain hukata sitä elämää vatvomiseen. (sorry vaan)
Niin, hyvähän se on jos pääsee yli. Jos.
Minulla ei ole rankkoja kokemuksia, ja silti olen masentunut. En vatvo mitään, mutta silti olen masentunut. Tiedätkö sinä, mitä masennus on?
Suunnitellut uutta tatskaa, tästä tulee kiva xD