Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri

Vierailija kirjoitti:

Oi, huomaan olleeni todella onnekas: ekassa synytyksessä meillä oli perhehuone ja tokassa pääsin huoneeseen, jossa ei ollut ja johon ei tullut muita äitejä. Ilmeisesti ei ollut mikään ruuhka..

Synnytysosastoja on lakkautettu siihen malliin, että nykyään tuo ei ole edes mahdollista.

Mulla ei ole ollut varsinaisesti kamalia huonetovereita. Yksi oli tosin aika omalaatuinen. Hänellä oli voimakas sairaalakammo, ja hän lähti sairaalasta ja jätti vauvan sinne vielä vuorokaudeksi, koska sokeriseurannan takia ei saanut vauvaa mukaansa. Täytyy kyllä olla aika voimakas fobia, että jättää vastasyntyneen yksin sairaalaan!

Saakohan perhehuoneen silloin jos on tarttuvia tauteja, esim c-hepatiitti yms?

Olen ollut perhehuineissa, ja kahden ja kolmen hengen huoneissa.... ikinä ei ole ollut ketään sinänsä ikävää ihmistä, mutta on kyllä osan sairaalakeikkoja (kolme lasta) ollu sellasta huonoa tuuria, että viruskaverin vauvalla ollu toistuvia itkuja, tai muuten vieruskaverilla härdelliä, niin että en oo ite saanu nukuttua

Onneksi oltiin perhehuoneessa: ei ole montaa muistikuvaa vauvan syntymän jälkeisestä vuorokaudesta. En olisi mitenkään selvinnyt ilman miestä. Mies laittoi vauvan rinnalle ja auttoi imetyksen alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Saakohan perhehuoneen silloin jos on tarttuvia tauteja, esim c-hepatiitti yms?

Tuskin niitä ainakaan tyhjennetään asioikseen.

Naapuri sängyn äitikatsoi telkkaria kahteen asti yöllä. Tv oli minun sängyn yläpuolella ja vauvani heräsi siihen. Naisella oli ilmeisesti kuulo ongelmia koska tv huusi kovaa. Kantelin huutavaa vauvaa tuntitolkulla mutta tämä nainen ei ymmärtänyt ongelmaa. Olin niin pöyristynyt toisen käytöksestä etten saanut kunnolla suutani auki. Vieläkin puistattaa miten idioottitoinen voi olla. Tämä äiti siis pyysi että hänen lapsi viedään kansliaan ja rupesi katsomaan telkkaria yöllä, wtf???

Ei siinä huonekaverissa ollut mitäään vikaa, herttaisen oloinen juuri synnyttänyt ja kovissa kivuissa oleva mamma. Taisi vielä tulla todella suuri vauva, alatiesynnytyksellä. Mutta sen huonetoverin mies huhhuh... Se oli joku vasta valmistunut lääkäri, ja työskenteli saman ylipistosairaalan toisella osastolla/polilla. (Huom. sairaalassa yli 5000 työntekijää).

Meinas jo sivusta kuuntelijana mennä hermo siihen ukkoon; halusi päteä KOKO ajan ja kaikesta, oikein kuuluvasti kertasi kaikenmaailman lääkäritermein joka asian mitä hoitajat kertoi ja kyseli jatkuvasti vuorossa olevilta yhteyksiä "tunnetko sen ja sen" JA vaihtoi jopa sen vaimonsa tipan....!

Ja voin sanoa että kyllä ois v*tuttanut olla hoitajana töissä siellä osastolla kun tämä mies tuli sinne PÄTEMÄÄN. Ja kyllä, hyppi suorastaan hoitajien varpaille joka asiassa... Hoito oli kyllä ihan asiallista ja hyvissä käsissä ilman sen miehen puuttumistakin.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri sängyn äitikatsoi telkkaria kahteen asti yöllä. Tv oli minun sängyn yläpuolella ja vauvani heräsi siihen. Naisella oli ilmeisesti kuulo ongelmia koska tv huusi kovaa. Kantelin huutavaa vauvaa tuntitolkulla mutta tämä nainen ei ymmärtänyt ongelmaa. Olin niin pöyristynyt toisen käytöksestä etten saanut kunnolla suutani auki. Vieläkin puistattaa miten idioottitoinen voi olla. Tämä äiti siis pyysi että hänen lapsi viedään kansliaan ja rupesi katsomaan telkkaria yöllä, wtf???

Mikä siinä on niin vaikeeta avata suuta ja sanoa, että voisitko kiitos laittaa tv:n hiljemmalle tms? En ymmärrä. Ja sitten pitää jälkikäteen valittaa ulkopuolisille... Valitettavasti kaikki ei osaa ottaa muita huomioon, silloin heille pitää itse selittää.

Olin synnyttänyt edellisenä iltana kolmannen lapseni ja pyysin jostain syystä hoitajaa käymään huoneessa. Hoitajan tullessa huoneeseen viereisen pedin ensisynnyttäjä kiilasi kuitenkin hoitamaan omaa asiaansa ennen kuin hoitaja kerkesi minun luokseni. Ja ei ollut kyse siitä, etteikö olisi ollut tietoinen että hoitaja oli tulossa mun luo, kun sellasella puhelinhärpäkkeellä hänet kutsuttiin.

Me ei oltu lapsivuodeosastolla kun vauva joutui teholle ja sieltä valvontaosastolle hapenpuutteen vuoksi. Yhtenä iltana huoneessa oli hoidettavana toinen vauva, jonka mummo tuli katsomaan sitä. Mummo ihmetteli miniälle mikä sillä lapsella on kun sai vain 6 pistettä. 6! Kauhean vähän! Hänen poikansa sai 8! Miniä eli tuore äiti oli sektion jälkeen ihan uupunut eikä puhunut meuhkaavalle anopille. Saimme juuri sinä iltana sairaan vauvamme ekaa kertaa syliin ja tää anoppi tuli tuijottamaan vauvaamme, mikä sillä on? Kuinka monta pistettä se sai? 3... Päivittelyä. Ja sitten alkoi tenttaamaan mua, onko sutkin leikattu? Ei oo, synnytyksestä oli jo pari viikkoa. Tuntui, että hän vertasi sektion jäljiltä kipeää miniää muhun, joka olin jo pari viikkoa toipunut alatiesynnytyksestä. Säälin vähän sitä toista synnyttänyttä äitiä kun joutui tulemaan toimeen anoppinsa kanssa.

Minulla oli vaikea synnytys, paljon repeytymiä ja vauva oli huonokuntoinen syntyessään. Olin todella väsynyt pitkän aikaa ja hoitajat tuputtivat silti lasta minulle, vaikka käsissä ei ollut voimaa läheskään riittävästi lapsen pitelemiseen. Yöksi ottivat lapsen hoitoon, kun vaadin että saan levätä. Olo oli koko ajan niin pöpperöinen ja sekava, että ilman yöunia olisin varmaan kuupahtanut. Ruokaakaan en saanut paljoa syötyä.

Noh, huonetoverina oli sitten nainen jonka lapsi oli saanut alkunsa raiskauksesta, mutta äiti oli ilmeisesti päättänyt pitää lapsen silti. Joka hemmetin yö kuuntelin tajutonta itkuhuutoa ja vaikerointia, kuinka nainen haluaa kuolla ja kuinka elämä on aivan kamalaa ja hän haluaa antaa lapsensa pois. Kun hoitaja vei pesulle, kysyinkin häneltä että tarvitsisiko äiti jotain psykiatrista apua tms, ei kuulemma tarvinnut. Olisi kuitenkin saanut olla hiljaa. Hän meinaan piti klo 9-6 tuota vinkunaa ja vankunaa sekä kävi raiskausta yksityiskohtaisesti läpi puhelimessa puhuen. Päivisin sitten nukkui, jolloin minun oli pakko pitää lastani enkä saanut juuri levättyä. Olipa kiva heräillä vähän väliä siihen voihkintaan ja ulinaa ja kirjaimellisesti huutoon. Siinä tokkurassa nukahdin onneksi kuitenkin, mutta yölliset heräilyt ja pätkissä nukkuminen ei olleet kauhean kivoja - saati tarkan väkivallanteon kuvauksen kuunteleminen unta odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Me ei oltu lapsivuodeosastolla kun vauva joutui teholle ja sieltä valvontaosastolle hapenpuutteen vuoksi. Yhtenä iltana huoneessa oli hoidettavana toinen vauva, jonka mummo tuli katsomaan sitä. Mummo ihmetteli miniälle mikä sillä lapsella on kun sai vain 6 pistettä. 6! Kauhean vähän! Hänen poikansa sai 8! Miniä eli tuore äiti oli sektion jälkeen ihan uupunut eikä puhunut meuhkaavalle anopille. Saimme juuri sinä iltana sairaan vauvamme ekaa kertaa syliin ja tää anoppi tuli tuijottamaan vauvaamme, mikä sillä on? Kuinka monta pistettä se sai? 3... Päivittelyä. Ja sitten alkoi tenttaamaan mua, onko sutkin leikattu? Ei oo, synnytyksestä oli jo pari viikkoa. Tuntui, että hän vertasi sektion jäljiltä kipeää miniää muhun, joka olin jo pari viikkoa toipunut alatiesynnytyksestä. Säälin vähän sitä toista synnyttänyttä äitiä kun joutui tulemaan toimeen anoppinsa kanssa.

Näiden mummeleiden vuoksi sairaalaan pitäisi päästää vauvaa katsomaan vain isä ja sisarukset. Vähentäisi törppökiintiötä huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.

Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona. 

Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.

Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut. 

Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.

Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...

Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.

nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?

Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.

Sä oot just näitä emakkoja, joiden vuoksi tämmösiä aliituksia tehdään. Itsekäs ämmä

Minä osaan seurustella vierailijoiden kanssa niin ettei se muita häiritse. Ja oletan että muut pitävät suun supussa kun minä nukun yöllä koska se on tarkoitettu nukkumiseen. Ja en todellakaan mene tikkeineni istumaan aulan koville penkeille. Vierailuaika on juuri sitä varten että silloin saa vieraat tulla minua katsomaan sinne huoneeseen. Aulan penkeillä saat istua ja tavata kuinka paljon haluat.

No yksi tulee heti mieleen. Olin nähnyt tämän naisen ennenkin monta kertaa kaatokänneissä tai muutenvaan sekoilemassa kaupungilla. Nyt hän oli sitten synnyttänyt muistaakseni toisen lapsensa. Tämä tapahtui vuonna 2012 kun ainakin taysissa kaikki vauvat saivat "tähtivauva" pipot, oli joku juhlavuosi tms.

No tämä nainen soitti sitten jollekin kaverilleen vissiin ja kailotti ensinnäkin ihan tajuttoman lujaa ja juttu meni suunnilleen näin:

"Joo synnytys meni loistavasti! Meijän vauva sai tälläsen tähtivauvapiponkin, varmaan siks kun se ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia. Joo oli tosi nopee! Emmäätiiä miks se oli niin nopee!"

Mä voisin veikata että se oli nopea siksi kun vauva painoi 2,5kg.

No mutta, pääsin onneksi jo seuraavana päivänä kotiutumaan niin ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan noita juttuja. Muuten on ollut ihan ok huone"kavereita", yhdellä oli ihan kamala yskä mutta eipä sille mitään mahtanut.

Mä en ainakaan uskaltanut mustalaisille sanoa mitään kun nuorena olin esikoisen kanssa osastolla. Keräsin vauvan ja arvoesineet ja menin päiväsaliin hengailemaan. Onneksi pääsin seuraavana päivänä pois. Ja se haju mikä niiden vaatteista lähti, hyi hitto!

Rampataan ja huudetaan pitkin päivää, lapset juoksee ja heiluu. Toisella kertaa oli neutraali huonekaveri.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut varsinaisesti kamalia huonetovereita. Yksi oli tosin aika omalaatuinen. Hänellä oli voimakas sairaalakammo, ja hän lähti sairaalasta ja jätti vauvan sinne vielä vuorokaudeksi, koska sokeriseurannan takia ei saanut vauvaa mukaansa. Täytyy kyllä olla aika voimakas fobia, että jättää vastasyntyneen yksin sairaalaan!

Mulla ei ollut fobiaa mutta jätin silti vastasyntyneen yksin sairaalaan. Tai oli se siinä vaiheessa jo 4 vrk vanha. Syntyi sektiolla 24pv ennen laskettua aikaa koska jotain oli vialla kohdussa. Keuhkot ei olleet kehittyneet, joten hän joutui vastasyntyneiden valvontayksikköön ja minä vuodeosastolle. Kotona odotti mies ja 3½v ja melkein 2v isosiskot. Koska sairaalassa oloaika vauvan kohdalla pitkittyi eikä minun tarvinnut enää itseni vuoksi olla sairaalassa, päätin lähteä kotiin. Koska olimme eri osastoilla, meistä meni eri sairaalamaksu. Mies oli sivutoiminen yrittäjä eikä voinut hoitaa yritystä kun piti olla lastenvahtina. Meillä oli ollut ketään, jota pyytää lapsenvahdiksi. Siinä syyt. Kävimme päivittäin sairaalassa ja 7 vrk ikäisenä vauvakin pääsi kotiin eli oli vain 3 vrk "yksinään" siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.

Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona. 

Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.

Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut. 

Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.

Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...

Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.

nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?

Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.

Sä oot just näitä emakkoja, joiden vuoksi tämmösiä aliituksia tehdään. Itsekäs ämmä

Minä osaan seurustella vierailijoiden kanssa niin ettei se muita häiritse. Ja oletan että muut pitävät suun supussa kun minä nukun yöllä koska se on tarkoitettu nukkumiseen. Ja en todellakaan mene tikkeineni istumaan aulan koville penkeille. Vierailuaika on juuri sitä varten että silloin saa vieraat tulla minua katsomaan sinne huoneeseen. Aulan penkeillä saat istua ja tavata kuinka paljon haluat.

eli kun SÄ nukut pitää olla hiljaista, mutta kun joku toinen on väsynyt, saa möykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.

Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona. 

Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.

Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut. 

Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.

Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...

Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.

nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?

Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.

Sä oot just näitä emakkoja, joiden vuoksi tämmösiä aliituksia tehdään. Itsekäs ämmä

Minä osaan seurustella vierailijoiden kanssa niin ettei se muita häiritse. Ja oletan että muut pitävät suun supussa kun minä nukun yöllä koska se on tarkoitettu nukkumiseen. Ja en todellakaan mene tikkeineni istumaan aulan koville penkeille. Vierailuaika on juuri sitä varten että silloin saa vieraat tulla minua katsomaan sinne huoneeseen. Aulan penkeillä saat istua ja tavata kuinka paljon haluat.

eli kun SÄ nukut pitää olla hiljaista, mutta kun joku toinen on väsynyt, saa möykätä.

Tajuatko sinä yksinkertainen ihminen että yö on nukkumista ja lepoa varten ja päivä aktiviteetteja. Vierailuaika on rajattu juuri sen takia että muuten saa rauhassa levätä. Miksi luulet että kerrostaloissakin on yö rauhoitettu? Mutta et sinä tietenkään tätä tajua kun muun maailman pitää mennä sinun kellosi mukaan. Jos et kestä normaalia päiväryrmiä sairaalassa niin älä synnytä.

Ei ollenkaan kamalia huonekavereita ole ollut, mutta siinä synnytyksen jälkeisessä herkässä mielentilassa muistan edelleen selvästi sen suuren ärsyyntymisen ja kateudenkin tunteen kun 4 hengen huoneessa yksi äiti ramppasi varmaan 10-15x yön aikana vessassa. Oma peti oli siinä wc:n vieressä. Ei se ramppaaminen sille äidille kivaa ollut varmastikaan, mutta itse olin niin huonossa kunnossa, että minua kaksi kätilöä talutti vessaan enkä edes kylkeä saanut mitenkään käännettyä jne niin valvoin koko yön ajatellen, että voi kun itsekin pääsisin itse kävellen vessaan! :D Kuopuksen kohdalla taas tuntui kuin ei olisi synnyttänyt lainkaan kun oli niin hyvässä kunnossa niin säälitti ihan hirmuisesti kahden hengen huoneessa se toinen äiti jota oli kursittu monta tuntia kasaan ja oli tosi kipeä, mutta hurjan urhea ja halusi jo toisena päivänä yrittää pystyynkin jne. Kuljin sillä tavalla "anteeksi että pystyn liikkumaan, anteeksi etten kärsi kuten sinä... Anteeksi anteeksi!" Varmaan tuosta ensimmäisestä kokemuksesta johtuen :) jälkimmäistä äitiä mietin edelleen paljon, että miten toipui ja että on varmasti tosi hyvä äiti. Hänen siskonsa oli kyllä vauvan isän kanssa 24/7 siellä huoneessa myöskin ja ennenkuin äiti tuotiin huoneeseen tuli tämä parivaljakko vauvan kanssa aamuyöstä sinne huoneeseen ja tuo sisko niiskutti, itki, höpötti ja mitäkaikkea tuntitolkulla siinä ja oli aika härdelli muutenkin, se kyllä rasitti mutta en olisi raaskinut valittaakaan. Selvästi oli kovin innoissaan siskonsa tuoreesta vauvasta niin antaa toisen sitten olla innoissaan.