Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri
Onko kukaan saanut synnytyksen jälkeen jakaa huonetta jonkun ärsyttävän tyypin kanssa?
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.
Vaikea uskoa, että pääsit liinavaatevarastoon. Tai jos pääsit, sairaala on mokannut pahasti.
Käytävän tai suihkutilan ymmärtäisin, mutta potilailla ei ole mitään asiaa liinavaatevarastoon.
Kyllä minutkin on laitettu liinavaatevarastoon. En ihan tarkkaan muista syytä, heräämöstä sinne oli viety, oliko sitten tilanpuutteen vuoksi. Mutta tosiaan, siellä oltiin hoitajan kanssa kaksin. Itse en edes tajunnut, missä olin. Kuulin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.
nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?
Kamalimpia on olleet ne, jotka eivät ota muita huoneen äitejä ja vauvoja huomioon yhtään. Meuhkaavat ja kolistelevat pitkin yötä ja herättävät vauvat touhutessaan.
joku kolme-neljäkymppinen äiti puhui puhelimeen koko valveillaoloajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.
nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?
Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.
nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?
Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.
Itseasiassa ei, ei sitä huonetta, jossa äidit ovat vauvoineen ole tarkoitettu mihinkään äänekkääseen aktiviteettiin. Siellä on myös äitejä, jotka ovat tulleet juuri synnyttämästä ja kaipaavat lepoa, joten todellakin sen seurustelun voi hoitaa siellä aulanpuolellakin. Etenkin jos kuorsaaminen häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta.
Nyt puhut höpöjä. Alapää vuotaa kyllä sektionkin jälkeen. Ei sitä jälkivuotoa sieltä mitenkään voi etukäteen pois kaapia. :D
T. N30, kaksi "kiireellistä" sektiota
Yksi sektio, jälkivuoto kesti kuutisen viikkoa. Neuvolan terkkari sanoi sitten, että nyt on kyllä jo kuukautiset.
Ai? Mulla on jokaisen neljän lapsen jälkeen ollut jälkivuotoa 6 viikkoa ja kuukutiset on alkaneet vasta vuoden päästä, kun olen lopettanut imetyksen.
Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi ja heidän tilalle voisi ihan hyvin ottaa äitejä ja supistaa tilojen kokoa ja säästää. Poikkeuksena ehkä jos on kaksoset tulleet tai kolmoset.
Olen ollut synnytyssairaalassa myös töissä, en kyllä tiedä mihin liinavaatevarastoon se äidin sänky muka mahtuisi. Lakanat saa vaihdettua pyytämällä, ei niitä itse tarvitse sieltä varastosta käydä kaivelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.
nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?
Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.
Sä oot just näitä emakkoja, joiden vuoksi tämmösiä aliituksia tehdään. Itsekäs ämmä
Vierailija kirjoitti:
Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi ja heidän tilalle voisi ihan hyvin ottaa äitejä ja supistaa tilojen kokoa ja säästää. Poikkeuksena ehkä jos on kaksoset tulleet tai kolmoset.
Olen ollut synnytyssairaalassa myös töissä, en kyllä tiedä mihin liinavaatevarastoon se äidin sänky muka mahtuisi. Lakanat saa vaihdettua pyytämällä, ei niitä itse tarvitse sieltä varastosta käydä kaivelemassa.
Isän yöpyminen perhehuoneessa ei ole ilmaista ja ei ne hoitajat ainakaan täällä ole koskaan vaihtaneet lakanoita äidiltä, joka on kykenevä itsekin siitä suoriutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi ja heidän tilalle voisi ihan hyvin ottaa äitejä ja supistaa tilojen kokoa ja säästää. Poikkeuksena ehkä jos on kaksoset tulleet tai kolmoset.
Olen ollut synnytyssairaalassa myös töissä, en kyllä tiedä mihin liinavaatevarastoon se äidin sänky muka mahtuisi. Lakanat saa vaihdettua pyytämällä, ei niitä itse tarvitse sieltä varastosta käydä kaivelemassa.
Kyllä me ainakin maksoimme siitä, että mies oli perhehuoneessa ja tuli lasku myös hänen ruoistaan. Missä kunnassa ei tarvitse maksaa?
Säästelläänkö niitä perhehuoneita todella vain ensisynnyttäjille?
ei säästellä, toi on ollu varmaan siivoojana siellä osastolla :D
Mäkin oon ollu siinä käsityksessa, että sen saa ensisijaisesti pitkämatkalaiset, jos vaan huone on silloin vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.
nainen oli siis periaatteessa ihan mukava, mutta kuitenkin kammottava? Miksi ihmeessä sun olis pitänyt seurustella vieraiden kanssa siellä huoneessa eikä esim aulassa? Eiköhän ole tärkeämpää että äidit saavat levättyä, vaikka sitten kuorsauksen kera, kuin että sinä saat rauhassa rupatella vieraiden kanssa? Ja miksi hänellä ei olisi ollut yhtälailla oikeus olla sairaalassa viikon, jos sinäkin kerran olit?
Kuinka idiootti olet? Vai oletko kenties tämä kyseinen nainen? Päivä on tarkoitettu seurustelulle ja muulle äänekkäälle aktiviteetille ja yö nukkumiselle. Yöllä olisi tämän emakon pitänyt olla hiljaa ja jos ei uni tule niin tehdä jotain hiljaista. Päivällä taas saa ihan luvalla vierailuaikoina tavata ihmisiä.
Itseasiassa ei, ei sitä huonetta, jossa äidit ovat vauvoineen ole tarkoitettu mihinkään äänekkääseen aktiviteettiin. Siellä on myös äitejä, jotka ovat tulleet juuri synnyttämästä ja kaipaavat lepoa, joten todellakin sen seurustelun voi hoitaa siellä aulanpuolellakin. Etenkin jos kuorsaaminen häiritsee.
Joo no... Pointtini olikin se, etten saanut itse nukkua yöaikaan... Toinen oli kuitenkin jo ihan kotiutumiskunnossa, minä olin se, joka juuri tuli synnyttämästä. Muita ei huoneessa ollut...
Mutta itsekästähän se minulta oli ajatella, että olisin voinut silloin yöllä, kun väsytti, nukkua...
Vierailija kirjoitti:
Perhehuoneen saa vain ensimmäisen lapsen kohdalla yleensä. Mielestäni on ihmeellistä verorahojen tuhlausta, että isätkin makaavat siellä sairaalassa päivätolkulla, syövät neljä ateriaa päivässä ilmaiseksi.
Mistä lähtien sairaalassa olo on ollut ilmaista? Kyllä sieltä tulee lasku perässä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli ihan hirveä kitisijä. Itselläni oli massiiviset komplikaatiot ja odottelin uusintaleikkausta, mutta se venyi ja venyi kun primadonnalla vieressä oli milloin pää kipeä tai janotti ha juoksutti paikalle koko henkilökuntaa. Lopulta sen mies tuli paikalle. Ei kiinnostanut muija eikä lapsi, mutta että oli nainen jättänyt keittiön siivoamatta kun sairaalaa lähti.
Täh? Ei kuule sun leikkauksesi viipyminen sun huonetoverista riippunut niin millään tavalla. Leikkaussalihoitajat eivät ole kenenkään juoksutettavana synnyttäneiden osastolla, rest assured.
Mä olen synnyttänyt kaksi lasta Abu Dhabissa. Huoneet olivat vain kahden hengen huoneita, mutta tuntuivat 20 hengen huoneilta kiitos huonetoverien sukulaisten jotka viettivät päivät aamusta iltaa huoneessamme. Iltaisin kerääntyivät lattialle rinkiin syömään moneksi tunniksi, luoja sitä maiskutuksen määrää. Sukulaiset olivat hyvin äänekkäitä, varasivat jatkuvasti vessaa eivätkä yhtään välittäneet minun läsnäolostani. Ekan synnytyksen jälkeen yöt meni hereillä kun vierustoveri kuorsasi niin, että kuului varmaan viereiselle osastolle eikä korvatulpista ollut siinä apua. Toisen lapsen syntymän jälkeen heräsin yöllä naapurivauvan itkuun, äiti piti lasta koko ajan sellaisessa sairaalakehdossa, ei syöttänyt eikä vaihtanut vaippoja. Hoitajat siinä jo raivostuivat sille ja huusivat, että etkö sä tajua, että sun täytyy HOITAA sitä lasta?! Onneksi tokan kanssa päästiin jo ekan yön jälkeen kotiin.
Oi, huomaan olleeni todella onnekas: ekassa synytyksessä meillä oli perhehuone ja tokassa pääsin huoneeseen, jossa ei ollut ja johon ei tullut muita äitejä. Ilmeisesti ei ollut mikään ruuhka..
Mulla oli kaverina lähes 40-v nainen, joka oli saanut kolmannen lapsensa. Ole periaatteessa ihan mukava, muttei penaalin terävin kynä. Lisäksi oli niitä äitejä, jotka eivät kulumallakaan lähde kotiinsa. Jouduin itse olemaan melkein viikon sairaalassa vauvan kellastumisen takia. Nainen oli ollut muutaman päivän tullessani. Lähdön hetkellä alkoi vielä yrittää, että jos hänen vauvansa olisi keltainen ja kun sektiohaavakin on sellainen. Hoitohenkilökunta joutui lähes pakottamaan hänet lähtemään.
Hän kuorsasi kaikki päivät kuin tukkisaha. Itsellä oli vaikea seurustella vieraiden kanssa tai lukea tms. kun nainen kuorsasi. Öisin olikin sitten aivan virkku ja halusi keskustella mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensimmäiset kaksi yötä kuuntelin valitusta siitä, että hän on ollut sairaalassa jo viikon, eikä hänellä nouse maito. Maito saatiin lopulta nousemaan kaalinlehtien kanssa, ja sitten kuuntelin kaksi yötä valitusta siitä, ettei hän oikeastaan voi imettää, kun on ne kaksi muuta kotona.
Lisäksi arvuutteli mielellään millaista minun ja mieheni elämä on. Oli vakuuttunut, että olemme 16-vuotiaita, vaikka kerroinkin hänelle useampaan otteeseen että olemme 24. Hän ei kuitenkaan jotenkin uskonut, sillä olemme kuulemma lapsen näköisiä.
Eräänä yönä olin nukkumassa, niin kolisteli ohitseni kaapille siirrellen vauvani sänkyä ja hieman omaanikin mahtuakseen kunnolla tonkimaan kaappinsa sisältöä. Siihen meteliin heräsin minä ja myös vauvani sekä hänenkin vauvansa. Ei edes pahoitellut.
Miehensä onneksi kävi vain kaksi kertaa sairaalassa. Ensimmäisellä kerralla olin vetänyt verhot sängyn ympärille saadakseni yksityisyyttä imetyksen ajaksi. Miestä ei haitannut. Hän repäisi verhot sivuun, koska halusi nähdä millainen ihminen niiden takana istui.
Kun nainen viimein oli lähdössä pois, sain jälleen kuunnella valitusta. Tällä kertaa hänen miehensä toiminnasta. Nainen oli pukenut vauvansa jo aamulla untuvahaalareita myöten valmiiksi. 11 aikoihin hän oli jo todella vihainen, huusi ja mesosi huoneessa. Puolen päivän aikoihin hän soitti miehelleen ja haukkui tämän pystyyn. Kävi ilmi, että olivat miehen kanssa sopineet hakuajaksi kello 13...
Nainen oli aivan kammottava. Muuten sairaalassa olo oli ihan ok, vaikka kotona olisin mieluummin ollutkin. Toivottavasti on parempi tuuri tällä kertaa.