Lapsivuodeosasto ja kamala huonetoveri

95% tässä ketjussa valittaneista olisi saanut asian selvitettyä avaamalla suunsa. Niin tyypillistä että kärsitään suotta sielä laitoksella ja sitten sieltä päästyä nalkutetaan suu vaahdossa. Se hälytysnappi on siinä sitä varten että soitetaan hoitaja paikalle ja käsketään auttamaan ja näissä tapauksissa se apu olisi ollut huonekaverin ruotuun laitto.

Vierailija kirjoitti:

Olin ilmeisesti viikon samoilla lakanoilla koska en käynyt liinavaatevarastossa. Ei sen puoleen alapää ei vuotanut koska sain nk kiireellisen sektion. Miellyttävät muistot jäi naistenklinikalta. 

Minulla on ollut kiireellinen sektio ja alapää vuosi kylläkin aivan helvetisti. Se on se istukan paikka yms mikä jälkivuotoa aiheuttaa, ei alatiesynnytyksen repeämät.

No ei huonetoveri, mutta yks kätilö. Olin kaks yötä osastolla ja kumpanakin yönä tuotiin aamuyöstä huoneeseen uusi äiti vauvansa kanssa. Molemmat äidit yrittivät olla ihan hiljaa, että "katsotaan aamulla, me mennään nyt vauvan kanssa maate, ettei häiritä nukkuvia", mutta tämä kätilö löi kaikki mahdolliset valot päälle ja kailotti kuuluvalla äänellä kaikki mahdolliset osastolla toimimiseen liittyvät asiat, ne liinavaatevarastot ja päiväkahviajat jne. Ja sitten tuli vielä mun sängyn viereen meuhkaamaan, että mitenkäs täällä voidaan. Herätti vauvan melskaamisellaan ja sanoi, että pitäis antaa rintaa, että maito nousee. No seuraavana yönä sama toistui, mutta kun vauva oli jo rinnalla, kätilö tokaisi, että eihän tuo enää mitään syö, kunhan luputtaa huvikseen, pistä sänkyyn se, että saat nukuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo vuosia, mutta  sain huonetoveriksi vanhemman ensisynnyttäjän. Olivat saaneet pojan.Kun puoliso tuli vauvaa katsomaan heidän keskustelunsa pyöri koko vierailuajan perheen kissan ympärillä tyyliin: onko Feline syönyt maksaa? Minähän sanoin että ei saa antaa kun vatsa tulee löysäksi. Mitenköhän Feline nyt tottuu tähän vauvaan?   Tätä kissan ympärillä jutustelua kesti koko vierailun ajan, vauvaa tuskin noteerattiin ollenkaan, mitä nyt uusi isä vilkaisi. Tätä jatkui koko viikon, jonka olimme osastolla kumpikin (sektio).

Silloin vain mietin että jos Feline ei totu vauvaan annetaako vauva kenties pois?

Kerrankin on vauvaperhe, jossa huolehditaan myös kissasta!!! Tai siis lemmikistä, jes, uskoni ihmiskuntaan on palautunut <3

Mietin ihan samaa, jos pitää kissastaan noin hyvää huolta, niin vauvakin voi mainiosti 😊

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli huonekaverina teinityttö. Soitti hoitajia paikalle vartin välein eikä tiennyt mitä tehdä, kun vauva itki. Kiroili ja valitti jatkuvasti. Soitteli poikaystäväänsä paikalle, mutta tämä oli niin pahassa krapulassa, ettei jaksanut vaivautua. Oli jotenkin säälittävä tapaus. Edelleen välillä mietin, että mitenhän heillä menee nykyisin.

 Näen mielessäni kärttyisen yksinhuoltajan. Tuo poikaystävä on todennäköisesti krapulassa tälläkin hetkellä, mutta eri osoitteessa kuin tuo tyttö ja vauva.

Ekalla kerralla saimme perhehuoneen ja se oli melkein "hotelli" kun oli oma vessa+suihku.

Toisella kerralla oli 2 hengen huone ja huonekaveri oli tuttu eikä ollenkaan ärsyttävä. Hän lähti kotiin seuraana päivänä ja sain olla toisen yön yksin vauvelin kanssa. Tosin hoitaja haki vauvan aamuyöstä kansliaan että sain vähän nukuttua kun vauva ei nukkunut yhtään...

Mun "suosikkini" kolmella käynnilläni on ollut ehkä vajaa 30v nainen, joka tuntui ensin ihan mukavalta, mutta joskus iltaseiskan tienoilla selvisi, että hän ei ollut vastannut veljensä tekstariin päivemmällä, koska oli pitänyt puhelintaan äänettömällä, jotta minä en häiriintyisi.

No, veli olisi halunnut tulla sinä päivänä vauvaa katsomaan pitkästä matkasta, mikään muu päivä ei käynyt ja koska sisko ei ollut vastannut puhelimeen ajoissa, ei se tietenkään enää onnistunut. No, siitä puhkesi lihava riitä, jota sisarukset puivat puhelimessa pitkään. Sitten tämä huonetoverini jatkoi riidan puimista vuoroin äitinsä, isänsä, miehensä ja kavereidensa kanssa kovaan ääneen puhelimeen riehuen aina puolille öin saakka. Ja moneen kertaan korosti, ettei halunnut vastata tekstiviestiin päivällä, ettei kämppis häiriintyisi.

Tämän noin viiden tunnin puhelinsession ajan hän tietenkin piti yhteisen televisiomme kaukosäädintä kädessään tai sängyllä itsensä ja vauvan välissä, vaikka olimme sopineet, mitkä ohjelmat kumpikin sinä iltana haluaisi katsoa. No, minä kävin oman suosikkisarjani katsomassa aulassa/yhteisessä olohuoneessa.

Hänen vauvansa itki koko yön ja hoitajat melkein vaativat antamaan lisämaitoa, mutta tämä äitylipä ei suostunut ennen kuin lopulta aamuseiskalta, noin puoli tuntia ennen kuin alkoi aamupalajakelut ja muut päivärutiinit (joiden aikana minä en enää saa nukuttua).

Ja koska mulla oli edellinen yö mennyt kokonaan synnytyksessä, oli toka yön valvominen jo vähän liikaa. Meinas mennä hermot. Ja välillä sitten torkahtelinkin hänen vauvansa itkusta huolimatta, mutta siihen tasaiseen itkuun nukahtaneena, en meinannut millään herätä omani itkuun, kun se sekoittui naapurivauvan itkuun. Sattuneesta syystä en enää jatkossa halunnut jutustella ja seurustella naapurini kanssa.

Ja yhä melkein kymmenen vuoden jälkeen puistattaa tuo itsekkyys

Vierailija kirjoitti:

Sain jonkun yh:n, joka sai ensimmäisen lapsensa. Ei hoitanut lastaan yhtään itse, vaihdatti vaatteet,vaipat ym hoitajilla. Kutsui hoitajan siis aina "näyttämään miten tämä juttu tehdään" vaikka olisi ollut kymmenes vaipanvaihto jo kyseessä ja myös yöllä. Öisin sytytti täydet valot päälle, vaikka vaipanvaihtopaikalla oli yövalo ja nukkui siis tuon hoitopöydän viereisessä sängyssä. Kolisteli ja paukkoi niin, että herätti mun vauvan joka kerta kun vaan nukahti. Yöllä kutsui hoitajia huoneeseen ja olisin vielä ymmärtänyt imetysneuvonnan ym, mutta kun alkoi ihan muita asioita niiden kanssa jutella. Aamuyöstä antoi sitten oman vauvansa hoitajille, että saisi itse nukuttua :)

Minä kyllä ymmärrän, että jos yksin saa ensimmäisen lapsen, niin hormonien lisäksi voi vaikuttaa omaan toimintaan kova pelko tulevasta. Tavallaan hakee apua ja tukea sitten niiltä hoitajilta enemmän. En kyllä tällaisesta ole itse ketään tuominnut synnärillä, mutta tuo valojen päälle laitto ja kolistelu ovat tosi ärsyttäviä juttuja. En ymmärrä miten joillakin katoaa täysin toisten huomioonottokyky kipeänä. 

Minäkin muuten ensimmäisenä päivänä pyysin ahkerasti hoitajia paikalle, johtuen siitä etten pysynyt itse jaloillani ja en uskaltanut nostaa vauvaa. Sitten seuraavana päivänä jo hoidin vauvani lähes täysin itse. Jouduin myös toisena aamuyönä antamaan oman vauvani kahdeksi tunniksi hoitajille, jotta saisin nukuttua edes sen pari tuntia. Jos joku minut tästä tuomitsee, niin tuomitkoon. Olin itse valvonut täysin siihen asti, johtuen siitä että synnytin ensimmäisen yön, ja sitä seuraavat päivät ja yön valvoin osastolla. Oma vauvani oli helppo, mutta huonetoveri todella äänekäs ja kun oma vauvani nukahti, niin hänen vauvansa alkoi huutamaan. Oma synnytys kesti todella pitkään, joten olin kyllä riekaleina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo vuosia, mutta  sain huonetoveriksi vanhemman ensisynnyttäjän. Olivat saaneet pojan.Kun puoliso tuli vauvaa katsomaan heidän keskustelunsa pyöri koko vierailuajan perheen kissan ympärillä tyyliin: onko Feline syönyt maksaa? Minähän sanoin että ei saa antaa kun vatsa tulee löysäksi. Mitenköhän Feline nyt tottuu tähän vauvaan?   Tätä kissan ympärillä jutustelua kesti koko vierailun ajan, vauvaa tuskin noteerattiin ollenkaan, mitä nyt uusi isä vilkaisi. Tätä jatkui koko viikon, jonka olimme osastolla kumpikin (sektio).

Silloin vain mietin että jos Feline ei totu vauvaan annetaako vauva kenties pois?

Kerrankin on vauvaperhe, jossa huolehditaan myös kissasta!!! Tai siis lemmikistä, jes, uskoni ihmiskuntaan on palautunut <3

Mietin ihan samaa, jos pitää kissastaan noin hyvää huolta, niin vauvakin voi mainiosti 😊

Tai sitten käy kuten itselleni ja sisarelleni. Äiti harrasti kissanäyttelyitä ja niihin katteihin käytettiin rahaa urakalla (katit maksoivat markoissa useita tonneja, kallista laaturuokaa piti olla, näyttelymaksut ja ulkomaannäyttelyt mm Prahassa, saksassa, Ruotsissa, Latviassa jne), taisi valua lapsilisät ja elatusavutkin, siitä päätellen kun me kuljimme samoissa vaatteissa vuodesta toiseen ja minulle kun piti ostaa silmälasit, niin halvimmat piti ottaa ja silti sähähdettiin miten minuun menee liikaa rahaa.

Parhaiten muistan miten eräässä kissanäyttelyssä äiti ärähti, että "kissat ovat tärkeämpiä kuin te!".

Ja kun eläinlääkärissä tuli paha olo ja alkoi huimata, mitä sanoo äiti? "mee ulos! täällä hoidetaan Misseä eikä sua!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.

Vaikea uskoa, että pääsit liinavaatevarastoon. Tai jos pääsit, sairaala on mokannut pahasti.

Käytävän tai suihkutilan ymmärtäisin, mutta potilailla ei ole mitään asiaa liinavaatevarastoon.

Tarkoitatko, etteivät potilaat saisi mennä lainkaan liinavaatevarastoon? Seinäjoella ainakin sieltä juuri piti itse hakea mitä tarvitsi ja ovi oli aina auki.

Liinavaatteiden hakemisen ymmärrän, mutten voi käsittää huoneeseen nukkumaan/ asumaan laittamista. Siellä vuodetaan verta, ehkä niistellään, rintaruokitaan yms. yötä/päivää myöden. Hygieenistä?

Itselleni toitotetaan sairaalassa työssä ollessa hygieeniasta, enemmän kuin pää jaksaa ottaa vastaan. Ei ainakaan siellä missä olen töissä, saisi tälläinen tapahtua.

Potilas voi olla kovasti hilseileväkin, siellä sitten yöllä asentoa vaihtaessa unessa hilseet pölisee puhtaille liinavaatteille.

47 muuten oikaisee, että vaikka mainitsin tämän äidin "suosikikseni", niin oikeasti kenenkään muun kanssa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa ja joka kerta olen ollut useita vuorokausia ja huonetoverit vaihtuneet. Yksi rauhallisimmista seuralaisista on ollut 17-v tyttö, jonka poikaystäväkin vietti paljon aikaa huoneessa, mutta eivät kyllä häirinneet ketään, hyvä kun tiesin heidän olevan verhon takana. Vauvakin oli yhtä hiljainen ja rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain jonkun yh:n, joka sai ensimmäisen lapsensa. Ei hoitanut lastaan yhtään itse, vaihdatti vaatteet,vaipat ym hoitajilla. Kutsui hoitajan siis aina "näyttämään miten tämä juttu tehdään" vaikka olisi ollut kymmenes vaipanvaihto jo kyseessä ja myös yöllä. Öisin sytytti täydet valot päälle, vaikka vaipanvaihtopaikalla oli yövalo ja nukkui siis tuon hoitopöydän viereisessä sängyssä. Kolisteli ja paukkoi niin, että herätti mun vauvan joka kerta kun vaan nukahti. Yöllä kutsui hoitajia huoneeseen ja olisin vielä ymmärtänyt imetysneuvonnan ym, mutta kun alkoi ihan muita asioita niiden kanssa jutella. Aamuyöstä antoi sitten oman vauvansa hoitajille, että saisi itse nukuttua :)

Minä kyllä ymmärrän, että jos yksin saa ensimmäisen lapsen, niin hormonien lisäksi voi vaikuttaa omaan toimintaan kova pelko tulevasta. Tavallaan hakee apua ja tukea sitten niiltä hoitajilta enemmän. En kyllä tällaisesta ole itse ketään tuominnut synnärillä, mutta tuo valojen päälle laitto ja kolistelu ovat tosi ärsyttäviä juttuja. En ymmärrä miten joillakin katoaa täysin toisten huomioonottokyky kipeänä. 

Minäkin muuten ensimmäisenä päivänä pyysin ahkerasti hoitajia paikalle, johtuen siitä etten pysynyt itse jaloillani ja en uskaltanut nostaa vauvaa. Sitten seuraavana päivänä jo hoidin vauvani lähes täysin itse. Jouduin myös toisena aamuyönä antamaan oman vauvani kahdeksi tunniksi hoitajille, jotta saisin nukuttua edes sen pari tuntia. Jos joku minut tästä tuomitsee, niin tuomitkoon. Olin itse valvonut täysin siihen asti, johtuen siitä että synnytin ensimmäisen yön, ja sitä seuraavat päivät ja yön valvoin osastolla. Oma vauvani oli helppo, mutta huonetoveri todella äänekäs ja kun oma vauvani nukahti, niin hänen vauvansa alkoi huutamaan. Oma synnytys kesti todella pitkään, joten olin kyllä riekaleina. 

Siis kyllä mä sen ymmärrän että yksin vanhemmaksi tuleminen on varmasti hirveän pelottavaa. Hänellä oli äiti siellä päivisin auttamassa ja ymmärsin, että auttaisi jatkossakin, kun ei ollut työelämässä enää. Mutta sitä en ymmärrä, että keskellä yötä pitää kutsua hoitajia ihan vaan jutellakseen niille, oli ilmeisesti osalle hoitajista tuttu äitinsä kautta..

Näitä lukiessa kiitän, että minulla oli yksityishuone.

Huonekaverini oli ilmeisesti vanhempiensa ainoa lapsi. Rouvalle perhetuttulääkäri teki sektion ilman mitään sen kummempaa perustetta. Lääkäri sai lahjaksi tästä hyvästä tutkanpaljastimen. Joka aamu tämä tuore äiti väänsi päähänsä papiljotit, mutta ei omien sanojensa mukaan pystynyt kivuiltaan lastaan hoitamaan. Puhui äitinsä kanssa puhelimessa tuntikausia ja lopulta äiti lähes muutti sairaalaan, koska tytär oli niin yksinäinen...

Mies oli ostanut muijallensa vauvalahjaksi timanttisormuksen, joka ei mahtunut sormeen, kun ne olivat niin turvoksissa. Mies joutui ajamaan sairaalalle joka päivä sormuksen kanssa sovitukseen, jopa kesken työpäivän. Matkaa oli suuntaansa 50 km. Ihmeellinen tossu koko mies, lähti heti ajamaan kun vaimonsa soitti ja käski tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaksi huonetoveria, jotka kuorsasivat kuorossa niin että ikkunat helisi. Minua säälittiin ja sain nukkua yöni liinavaatevarastossa vauvan kanssa.

Vaikea uskoa, että pääsit liinavaatevarastoon. Tai jos pääsit, sairaala on mokannut pahasti.

Käytävän tai suihkutilan ymmärtäisin, mutta potilailla ei ole mitään asiaa liinavaatevarastoon.

Tarkoitatko, etteivät potilaat saisi mennä lainkaan liinavaatevarastoon? Seinäjoella ainakin sieltä juuri piti itse hakea mitä tarvitsi ja ovi oli aina auki.

Liinavaatteiden hakemisen ymmärrän, mutten voi käsittää huoneeseen nukkumaan/ asumaan laittamista. Siellä vuodetaan verta, ehkä niistellään, rintaruokitaan yms. yötä/päivää myöden. Hygieenistä?

Itselleni toitotetaan sairaalassa työssä ollessa hygieeniasta, enemmän kuin pää jaksaa ottaa vastaan. Ei ainakaan siellä missä olen töissä, saisi tälläinen tapahtua.

Potilas voi olla kovasti hilseileväkin, siellä sitten yöllä asentoa vaihtaessa unessa hilseet pölisee puhtaille liinavaatteille.

Ystävä hyvä, takanani on 30 vuoden kokemus hoitotyöstä. Kun tilaa ei ei ole tai huonekaveri on niin äänekäs ettei saa hetken rauhaa niin kyllä, silloin nukutaan vaikka liinavaatevarastossa. Eihän äiti siellä tekstiileissä piehtaroi ja harvemmin jälkivuoto sieltä sängystä mihinkään hyppää, vaikka hyppäisikin, niin sen saa pyykättyä/ pestyä. Kaikki äidit testataan jo neuvola-aikana tartuntavaarallisten tautien varalta. Se hygieniavalistus mitä saat sairaalassa koskee käsienpesua ja käsidesin käyttöä, koska kädet ovat ne yleisin tautien levittäjä. Hoitajat eivät suinkaan puuhaile maski ja myssy päässä ja hanskat kädessä liinavaatevarastossa ja tekstiilit eivät ole desinfioituja. Juuri tällaisen hysterian takia me olemme nyt siinä tilanteessa, että superbakteerien kanssa ollaan ongelmissa. Ihmiset tarvitsevat pöpöjä, niitä hyvänlaatusia. Kaikkeen ei tarvita antibioottia ja steeriiliys on tottakai oikein silloin kun se on perusteltua (oma työpaikkani on leikkausosasto). Tiedän todellakin hygieenisyydestä, mutta asioita ei kannata dramatisoida.

Kauanko mies saa olla seurana tuolla? Siis "vierailuajat"?

En huomannut kysyä asiasta neuvolassa ja luettuani tämän ketjun stressaan ihan kamalasti jos saan kauhean huonetoverin! :D

Olen aika kiinni tuossa miehessä silloin kun itsellä on jotenkin "raskasta", eli on mun tuki, turva ja kallio. 

Huonekaveri kuorsasi kuin porsas, ja puhelin soi keskellä yötä ja herätti vauvani. Yöllä myös jutteli hoitajan kanssa että molemmat ovat jostain samalta kylältä. Kiva kun itse olisin halunnut nukkua. Hänen miehensä kärsi varmaan jostain levottomista jaloista ja ravasi ees taas huoneeseen ja ulos.

Huonetoveriksi tuli toisen kerran synnyttänyt nainen, edellinen synnytys oli ollut toistakymmentä vuotta aiemmin. Nainen oli tai heittäytyi hyvin avuttomaksi, sillä miehensä piti syöttää häntä ja muutenkin valiti koko ajan. Piereskeli koko ajan ja ei pahoitellut kuinkaan. Vauvani nukkui ikkunan vieressä ja tulin jossain vaiheessa suihkusta ja näin naisen käytävällä. Oli avannut ikkunan ja pakkasta yli 20 astetta ja vauvani oli siinä ikkunan äärellä. Todella törkeä nainen.

Vierailija kirjoitti:

95% tässä ketjussa valittaneista olisi saanut asian selvitettyä avaamalla suunsa. Niin tyypillistä että kärsitään suotta sielä laitoksella ja sitten sieltä päästyä nalkutetaan suu vaahdossa. Se hälytysnappi on siinä sitä varten että soitetaan hoitaja paikalle ja käsketään auttamaan ja näissä tapauksissa se apu olisi ollut huonekaverin ruotuun laitto.

Minä olen se, jonka huoneessa parveilivat sukulaiset jne. Sanoin kyllä asioista hoitajille ja he kielsivät sitä yhtä isää käyttämästä verta vuotavilke äideille tarkoitettua vessaa, mutta mies ei uskonut, vaikka syykin selvitettiin. Afrikkalaisisälle ei saanut järkeä taottua edes oma vaimo, että öisin tai päivisinkään ei soitella puolen tunnin välein ja herätetä kaikkia. Aasialaissuku vain hymyili kuin ei olisi ymmärtänyt hoitajia, että potilashuoneessa ei voi olla 20 henkeä yhden luona. Toivottavasti myöhemmin ongelma on poistunut ja vierasmäärää rajoitettu kirjallisilla ohjeilla. Kovin kipeänä ja huonokuntoisena letkuissa oleva äiti ei pysty itse paljonkaan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% tässä ketjussa valittaneista olisi saanut asian selvitettyä avaamalla suunsa. Niin tyypillistä että kärsitään suotta sielä laitoksella ja sitten sieltä päästyä nalkutetaan suu vaahdossa. Se hälytysnappi on siinä sitä varten että soitetaan hoitaja paikalle ja käsketään auttamaan ja näissä tapauksissa se apu olisi ollut huonekaverin ruotuun laitto.

Minä olen se, jonka huoneessa parveilivat sukulaiset jne. Sanoin kyllä asioista hoitajille ja he kielsivät sitä yhtä isää käyttämästä verta vuotavilke äideille tarkoitettua vessaa, mutta mies ei uskonut, vaikka syykin selvitettiin. Afrikkalaisisälle ei saanut järkeä taottua edes oma vaimo, että öisin tai päivisinkään ei soitella puolen tunnin välein ja herätetä kaikkia. Aasialaissuku vain hymyili kuin ei olisi ymmärtänyt hoitajia, että potilashuoneessa ei voi olla 20 henkeä yhden luona. Toivottavasti myöhemmin ongelma on poistunut ja vierasmäärää rajoitettu kirjallisilla ohjeilla. Kovin kipeänä ja huonokuntoisena letkuissa oleva äiti ei pysty itse paljonkaan tekemään.

Joissain sairaaloissa ei enää saa vierailla muut kuin vauvan isä ja sisarukset. Sitten esim Jorvissa vierailuaika on vain yhden tunnin muille kuin isille ja sisaruksille.