Saako teinille osoittaa isän kusipäisyys?
Minun eksäni osaa olla todella ilkeä, jos olemme asiasta eri mieltä. Siksi en koskaan puhu asioita puhelimessa, vaan tekstareilla tai meilillä, jotta minun ei tarvitse kuunnella ilkeilyä. Eksä osaa olla syyllistävä, herjaava ja halveksiva myös kirjallisesti.
Olen näyttänyt näitä tekstareita teinille, kun asia on koskenut teiniä itseään. (Teini näkee myös minun tapani kirjoittaa). Eksä syyttää minua siitä, että tahallani yritän erkaannuttaa isän ja lapsen toisistaan. Minä taas ajattelen, että vanhempien käyttäytymisen tulee olla läpinäkyvää. Sinun pitää käyttäytyä joka tilanteessa siten, että voit katsoa lastasi silmiin.
Kumpi on sinun mielestäsi oikeassa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Älä näytä viestejä. Ne ovat aikuisten yksityisasia ja niitä ei ole tarkoitettu ryhmäviestiksi lapsille tai kavereillesi. Olet yksinkertaisesti väärässä kiskoessasi teini-ikäisen mukaan aikuisten murheisiin. Isä on lapselle isä, sinä olet äiti. Älä sotke siihen teidän kahden aikuisen sanailua.
Kyllä minusta on varsin oikeutettua näyttää nämä viestit siltä osin kun suoraan koskevat myös lasta. Muut viestit asia erikseen.
Mun isä on osannut olla ja osaa vieläkin olla melkoinen kusipää mutta oon ilonen ettei äitini mustamaalannut häntä kun olin nuori. Mun mielipide isästä sai muodostua ihan omassa tahdissa ja nyt aikuisena oon puhunu enemmän asiasta äitini kanssa ja oon saanu kuulla hänenkin kokemuksiaan. Nuorena ne ois ollu liikaa ku jo valmiiksi ahdisti mutten ihan tajunnu kuinka kusipää se tyyppi oikeesti voi olla. Ei äitini siis mitenkään puolustellut isäni juttuja silloin kun olin nuori mutta ei vaan pahentanut tilannetta entisestään antamalla lisää syytä ahdistua.
Kaksipiippuinen juttu. Olen itse ollut tilanteessa, että jouduin lapsena/teininä kuulemaan vanhemmistani asioita, jotka olivat sen verran vaikeita, että en mielestäni ollut tarpeeksi kypsä käsittelemään asioita. Paha olo purkautui sitten huonolla käytöksellä. Vasta kun ikää tuli ja ymmärrystä asioihin, niin olen tajunnut asioita isompana kokonaisuutena. Toisaalta on kiitollinen että tiedän tiettyjä asioita, niin pystyn ymmärtämään miksi mitäkin on tapahtunut. Asiat olisi pitänyt esittää vain ikään sopivammalla tavalla ja tietyt asiat kertoa vasta paljon myöhemmin.
Mutta jos kyse on vaikka siitä että isä luona ei ole tuvallista olla? Saako sen sanoa lapselle? Jos kysyy että miksi sinne ei voi mennä?
ap tulee tuhoamaan välinsä tyttäreen.
Mitähän tytär vastaisi, jos uskaltaisit kysyä haluaako hän katsella isänsä viestejä ja kuunnella äidin panettelua? Sanoisiko, että pidä mielummin omana tietonasi, mua ahdistaa olla tässä välissä.