Moraalinen dilemma: dementoituneelle isoäidille kutsu häihin vai ei?
Loppukesän häät tulossa, kutsuja ollaan postittelemassa ja kutsuvieraslistaa lyömässä lukkoon. Mutta tuo isoäiti, omani siis, äidin äiti: vaikeasti muistisairas, asuu tehostetussa palveluasumisessa, ei juuri lainkaan aikaan tai paikkaan orientoitunut, vessareissuilla jne. autettava. Toisaalta kuitenkin fyysisesti hyväkuntoinen ja iloluontoinen, hääkutsu luultavasti ilahduttaisi häntä kyllä, eri juttu sitten voisiko tuntea olonsa ikäväksi kun ei tiedä missä on ja ympärillä on kauheasti hälinää?
Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että jonkun täytyisi isoäitiä auttaa ja valvoa tauotta, luultavasti nakki napsahtaisi joko minun äidilleni tai tädilleni, eli äidin siskolle. Oikein muita isoäidin sukulaisia ei ole tulossa, ellei omaa siskoani (kaaso) tai kaukana asuvia serkkupoikiani lasketa. Myöskään käyttäytymisestä ei voi mennä ihan takeeseen, aika paljon hänellä on sellaisia pimppi-pylly-kakka-pissa -juttuja, enkä haluaisi kiusallista tunnelmaa tai toisaalta toisen muistisairauden kustannuksella ilonpitoakaan.
Joten mitä tehdä? Antaa kutsuttujen vieraiden juhlia rauhassa ilman "mummonvahtivuoroja" ja tarvitsematta stressata sitä, järjestääkö hän jotakin ylimääräistä ohjelmaa, vai tuntea pisto sydämessä ja olla kutsumatta? Isoäiti on ollut ja on minulle kovin läheinen, mutta esimerkiksi tulevaa puolisoani hän ei kyllä tunne lainkaan, vaikka on lukuisia kertoja nähnyt.
Kommentit (78)
Sanoisin, että älä kutsu.Dementikko häiriintyy vieraassa ympäristössä ja jos on käytöshäiriöitä, niin tuskinpa on mukavaa kenellekään. Ilahduta isoäitiä vierailemalla hänen luonaan ja vie vaikka pala hääkakkua hänelle!
P.S onnea hääparille :) !
Anna mummun olla palvelutalossa. Kamala määrä tuntemattomia ihmisiä, vieras ympäristö jne. saa mielen vaan sekaisin. Viekää häiden jälkeen kakkua ja vaikka valokuvia niin ehkä ajattelee olleensa häissä.
Voisiko isoäitisi vain pistäytyä häissä, esim. sen verran, että käy syömässä kanssanne. Vanhat ihmiset väsyvät helposti ja liika hälinä voi saada mummon levottomaksi. Ei hän ehkä jaksa montaa tuntia juhlia kanssanne. Tuo on hyvä idea, että palkkaisitte jonkun isoäidin avustajaksi.
Entä jos isoäitisi tulisi vain vihkimisen ajaksi?
Voisiko mummi tulla katsomaan vihkivalan ja lähteä ruuan jälkeen avustajan kanssa pois? :)
Vaikea tilanne, AP. Miten nopeasti/hitaasti muistisairaus on edennyt ja tunnistaako isoäitisi vielä sinut? Mietin , että kesän loppupuolella kunto saattaa olla jo nykyistä huonompi jos ikävästi käy - tai sitten henkilö porskuttaa edelleen kuten nytkin. Jos kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet niin, ettei hän enää tunnista sinua, niin hääjuhla voi olla hänelle aika hämmentävä kokemus.
Olisi myös ehkä äidillesi kivempi, jos hän pääsisi nauttimaan tyttärensä häistä ilman, että on koko ajan sidottu huolehtimaan isoäidistä. Suosittelisin keskustelemaan mummon kutsumisesta äitisi kanssa, eli miettikää yhdessä mikä on järkevintä. Mielstäni sinun ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos isoäiti jääkin kotiin. Ei se vähennä sitä, että että hän on sinulle tärkeä ja teillä on varmasti paljon hyviä yhteisiä muistoja niiltä ajoilta, kun hän oli vielä terve.
Ainakin sinun pitää keskustella asiasta äitisi ja tätisi kanssa. Äitisi ei voi osallistua hääjuhlaasi samalla tavalla, jos joutuu äitinsä hoitajaksi.Tuo, että joku palkattu hoitaja käyttäisi mummia juhlissa lyhyen aikaa voisi olla mukavaa. Sen, että mummi näkisi hääparin ja voisi onnitella ja pääsisi vaikka yhteiseen kuvaan.
Nimenomaan, joku tunnin visiitti olisi ihan hyvä. Vanhat ihmiset eivät jaksa samalla tavalla
Meillä oli vastaava tilanne molempien miehen mummojen kanssa (minun molemmat jo kuolleet ennen häitä, toiselle ehdin onneksi kertoa kosinnasta, toista en ehtinyt ikinä itsekään tavata.)
Molemmat miehen mummot tulivat häihimme kunniavieraina. vaikka matkaa noin 2h. Molemmille tämä oli tärkeää. Ja meille. Toinen kuoli kun meidän esikoinen, hänen eka ja ainoa lapsenlapsenlapsi oli 2v. Toinen kun esikko oli 4v ja toinen 1v..
Ehkä vähän hankalaa oli, mutta tärkeää.
Me ei olla kutsuttu juhliin, koska juhla olisi ollut läheiselle dementikolle liian raskas.
Miten olisi jos mummo tulisi vain vihkimisosuuteen joko avustajan kanssa tai lastensa ( äitisi&tätisi) ? Vanhuksille se vihkiminen on monesti tärkeämpi osuus kuin juhlat. Sitten hänet vietäisiin takaisin asuntoonsa. Jos pystytte palkkaamaan vaikka SPR:n ystäväpalvelusta jonkun saattajan, niin se olisi tietysti vielä helpompaa muille omaisille.
Tai sitten käytte hääprina vihkimisen jälkeen terhvehtimässä mummoa mikälihän ei asu kovin kaukana vihkipaikasta.
Luulen että vilkas ympäristö ei oikein ole hyväksi dementikolle. En tiedä. Parempi että annat hänelle ihan omaa, yksityistä aikaasi sen sijaan.
Eihän sinun ei tarvitse lähettää kutsua. Voitte katsoa mikä on päivän kunto ja päättää sen mukaan. Isäni on muistiltaan virkeä mutta kunto vaihtelee, ei ole dementikko.Hän joutuu kaikki päätökset tekemään päivän kunnon mukaan ja kyllä kaikki sen ymmärtävät. Jos hänellä on hyvä päivä, voitte viedä kutsun tai joku voi viedä, vaikka hoitajat samana aamuna. Ei hän välttämättä kuukausia etukäteen tulleesta kutsusta perusta ja saattaa olla lähdössä jo monta kertaa ennen kuin häät ovat. Joten kutsu ihan viimetingassa, jos päivän kunto hyvä, mukaan joku palkattu hoitaja ja isoäiti syömään hääpaikalle. Kirkkokin on vähän siinä ja siinä. Itse tekisin näin. Jos päivän kunto on huono, näytetään häät videolta ja tuodaan pala kakkua, hän kokee näin olleensa itse mukana.
Mummo mukaan ilman muuta jos äitisi ja tätisi jaksavat häntä vahtia. Tai voihan sille varmaan päiväksi jonkun hoitajan palkatakin. Mutta mummo mukaan kun siinä vielä henki pihisee.
Ei jumaliste.. että nyt näiden prinsessapäivien pitää olla vieraita myöden täydellisiä. Lapsethan näistä "sukujuhlista" on jo heitetty ulos, seuraavaksi sit vanhukset, kun eivät näytä enää nätiltä. Pitäisiköhän perustaa sellainen vieraidenvälityspalvelu? Hommaisi komeita ja ruskettuneita Östermalmilais-nuoria, jotka sitten tuntiveloituksella skoolaisi hääparin valokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Joten mitä tehdä? Antaa kutsuttujen vieraiden juhlia rauhassa ilman "mummonvahtivuoroja" ja tarvitsematta stressata sitä, järjestääkö hän jotakin ylimääräistä ohjelmaa, vai tuntea pisto sydämessä ja olla kutsumatta? Isoäiti on ollut ja on minulle kovin läheinen, mutta esimerkiksi tulevaa puolisoani hän ei kyllä tunne lainkaan, vaikka on lukuisia kertoja nähnyt.
Tein täysin eri tulkinnan kuin ykkönen. Tuossahan ap kysyy jättääkö mummo kutsumatta vai jättääkö mummo kutsumatta.
Eli minä tulkitsen, että ap on jo päättänyt olla mummon kutsumatta, mutta lähinnä nyt toivoo meiltä päätöstä tukevia kommentteja, ettei tarvitsisi tuntea asiasta huonoa omaatuntoa. ;-)
Ap, sinä päätät. Jos päätät olla kutsumatta, voit hyvittää asian viemällä mummoa vaikka kahdestaan kävelyille, niistä hän ilahtuisi varmaan jopa enemmän kuin olosta oudossa paikassa isossa ihmisjoukossa.
JOS kumminkin emmit vielä, kysy mielipidettä sieltä mummon hoitolaitoksesta. Voisit myös kysyä apua niiltä laitoksen hoitajilta, jos joku mummollesi tuttu hoitaja haluaisi ansaita vähän ylimääräistä ja käydä mummon kanssa häissä piipahtamassa. Mummosta riippuen joko kirkossa tai siellä syömässä. Tunnin, parin piipahdus olisi mummole varmaan riittävää ohjelmaa, hän näkisi juhlasi - ja kun hoitajallekin maksettaisiin reilu korvaus vapaapäivään osuvasta ekstraduunista, se olisi ehkä ok. Aina voi kysyä, kun ei oleta saavansa mitään ylimääräistä ilmaista palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaava tilanne molempien miehen mummojen kanssa (minun molemmat jo kuolleet ennen häitä, toiselle ehdin onneksi kertoa kosinnasta, toista en ehtinyt ikinä itsekään tavata.)
Molemmat miehen mummot tulivat häihimme kunniavieraina. vaikka matkaa noin 2h. Molemmille tämä oli tärkeää. Ja meille. Toinen kuoli kun meidän esikoinen, hänen eka ja ainoa lapsenlapsenlapsi oli 2v. Toinen kun esikko oli 4v ja toinen 1v..
Ehkä vähän hankalaa oli, mutta tärkeää.
Mutta olivatko dementoituneita? Jos eivät, niin aivan eri asia eikä lainkaan vertailukelpoinen.
Itse sanoisin, että älä kutsu. Ainakaan jos "taakka" jää äitisi/tätisi harteille. Mielestäni olisi melko itsekäskin teko tuolloin. Kutsuisit mummon jotta saisit ns. omantunnon puhtaaksi mutta muut joutuisivat kantamaan vastuun. Näin kärjistetysti sanottuna. Ja muutenkin, kuten kerroit niin tuskin mummosi edes nauttisi häistä, joten miksi kutsuisit (muuten kuin siksi että "niin kuuluu tehdä").
Tuo ulkopuolinen avustajakin vähän niin ja näin, mummosi tuntisi olonsa varmaan ahdistuneeksi vieraista ihmisistä ympärillä ja lisäksi vielä joku vieras hoitaja. (Ja btw, itse toimin SPR:n ystäväpalvelussa, eikä tällainen ns. seuraneitinä-olo ole toiminnan ideana. Lisäksi vaatii mielestäni jonkinlaisen koulutuksen/kokemuksen dementiapotilaista, että pystyy luontevasti olemaan vanhuksen kanssa. Lähinnä siis niin ettei vanhus ahdistu lisää kun kokematon ihminen vierellä).
Toivottavasti ei ollut kärkkäästi ilmaistu, mutta mielipiteeni oli tämä.
Kutsuin oman isoäitini, joka on fyysisesti huonossa kunnossa mutta täysissä sielunvoimissa pelkkiin juhliin, en itse vihkitilaisuuteen. Ne ovat tylsiä, ikävystyttäviä ja pitkiä, sen sijaan juhlissa iloisempi meininki. Avustaja hyvä idea.
Vaikuttaa siltä, että haluaisit kutsua isoäidin ja uskot, että hän myös ilahtuisi häistä, mutta pelkäät hänen vievän liikaa aikaa äidiltäsi tai tädiltäsi tai muuten aiheuttavan kiusallisia tilanteita. Olisiko mahdollista, että saisit palkattua esimerkiksi jonkun vanhustyöhön suuntautuvan lähihoitajaopiskelijan isoäitisi henkilökohtaiseksi avustajaksi häiden ajaksi? Avustaja huolehtisi isoäidistäsi, käyttäisi vessassa sekä keksisi hänelle muuta puuhaa (veisi ulos tms), jos isoäiti alkaisi olla levoton.