Lue keskustelun säännöt.
Onko introvertit aina sosiaalisesti avuttomia?
12.05.2016 |
Johtuuko introverttiys siitä, että ihminen on sosiaalisesti avuton ja siksi viihtyy omissa oloissaan, koska kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko introverttiys siitä, että ihminen on sosiaalisesti avuton ja siksi viihtyy omissa oloissaan, koska kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi?
En koe sosiaalisia tilanteita vaikeiksi, ainoastaan tarpeettomiksi. En vain saa muiden seurasta yhtään mitään. Hassua, että joku luulisi minun kaipaavan apua :) Minähän olen erinomaisessa asemassa useimpiin verrattuna, koska en ikinä esimerkiksi kärsi yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Introverille ei tavitse jutella tyhjönpäiväistä diipaadaapaa ajankuluksi. Introverttia auttaa parhaiten jos pitää suunsa kiinni silloin kun ei ole oikeaa asiaa keskustelun aiheeksi.
Jep. Näin tein tänään. Meni sitten koko lounaspuolituntinen kolmella sanalla.
Mä olen jossain introvertin ja ekstrovertin välissä (niin kuin varmaan useimmat): nautin välillä isoistakin ystäväjoukoista, mutta vastaavasti kaipaan myös paljon aikaa yksin. Olen muuttanut ulkomaille perheeni kanssa eikä tee yhtään tiukkaa että sosiaalinen elämä on kutistunut murto-osaan entisestä. En ole sosiaalisesti kömpelö, eli ne introvertti-piirteet johtuvat ihan muusta kuin vaikka ujoudesta tai kyvyttömyydestä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko introverttiys siitä, että ihminen on sosiaalisesti avuton ja siksi viihtyy omissa oloissaan, koska kokee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi?
En koe sosiaalisia tilanteita vaikeiksi, ainoastaan tarpeettomiksi. En vain saa muiden seurasta yhtään mitään. Hassua, että joku luulisi minun kaipaavan apua :) Minähän olen erinomaisessa asemassa useimpiin verrattuna, koska en ikinä esimerkiksi kärsi yksinäisyydestä.
Jos sinä olet elämääsi ja itseesi tyytyväinen, niin kyllähän se olisikin omituista, jos joku kuvittelisi sinun tarvitsevan apua. Minä olen se, joka kyseli vinkkejä. Ja tämä mielessäni oleva lähimmäiseni nimenomaan kärsii yksinäisyydestä ja on sanonut sen minulle useampaan kertaan. Jos hän olisi tyytyväinen, niin enhän minä huolehtisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuulemma sosiaalisesti lahjakas mutta olen introvertti. Osaan siis toimia hyvin sosiaalisissa tilanteissa, esim. olen reipas ja muut huomioonottava, mutta silti viihdyn hyvin myös omissa oloissan enkä koe tarvitsevani kolmeasataa hyvänpäintuttua ja pinnallisempaa kaveria. En myöskään ole Facebookissa. Lisäksi työpäivän jälkeen olen iloinen kun saan laittaa kotioven kiinni ja olla ihan omissa oloissani. Tarvitsen aika paljon ihan yksinoloa.
Täällä toinen samanlainen. Minsta pidetään paljon juuri sosiaalisuuteni vuoksi, mutta minua ei kiinnosta pätkääkään kaiken maailman hyörinta joka rintamalla ja olla esillä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Introverille ei tavitse jutella tyhjönpäiväistä diipaadaapaa ajankuluksi. Introverttia auttaa parhaiten jos pitää suunsa kiinni silloin kun ei ole oikeaa asiaa keskustelun aiheeksi.
Jep. Näin tein tänään. Meni sitten koko lounaspuolituntinen kolmella sanalla.
No ei sekään nyt ihan oikein mene että siirretään paine sosialisoinnista sille jolle se ei ole luontevaa. Helpoimmalla pääset kun olet hyvänen aika ihan vaan normaalisti, juttelet jos jutututtaa.
Tämä on taas näitä introverttijankkaajan ketjuja, viikon parin välein tulee tänne pariksi päiväksi möyhkäämään kuinka introvertit on vaikeita vammaisia sosiaalisia nollia.
Tuo aiemmassa esimerkissä mainittu sosiaalisesti tampio työkaveri voi ennemminkin olla asperger tai joku muu vastaava.
Kyllä introverttiä voi kiinnostaa hyvinkin paljon muiden asiat, mutta omat asiansa hän käsittelee sisäisesti eikä projisoimalla niitä muiden kautta. Introvertti puntaroi tekojaan enemmän sen perusteella miten se vaikuttaa itsekuvaan, ekstrovertti puntaroi tekojaan enemmän sen perusteella miten se vaikuttaa julkisuuskuvaan. Ekstrovertti ei osaa itsekseen käsitellä asioita saamatta siihen apua muiden reaktioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä. Miksi introverttius rinnastetaan tyyliin vammaisuuteen! Eikö se ole vain hyvä asia että ihminen viihtyy hyvin omissa oloissaan?? Huolestuttavampaa se on jos pää sekoaa yksinolosta ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen pysyäkseen kasassa😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Introverille ei tavitse jutella tyhjönpäiväistä diipaadaapaa ajankuluksi. Introverttia auttaa parhaiten jos pitää suunsa kiinni silloin kun ei ole oikeaa asiaa keskustelun aiheeksi.
Jep. Näin tein tänään. Meni sitten koko lounaspuolituntinen kolmella sanalla.
No ei sekään nyt ihan oikein mene että siirretään paine sosialisoinnista sille jolle se ei ole luontevaa. Helpoimmalla pääset kun olet hyvänen aika ihan vaan normaalisti, juttelet jos jutututtaa.
Tämä on taas näitä introverttijankkaajan ketjuja, viikon parin välein tulee tänne pariksi päiväksi möyhkäämään kuinka introvertit on vaikeita vammaisia sosiaalisia nollia.
Tuo aiemmassa esimerkissä mainittu sosiaalisesti tampio työkaveri voi ennemminkin olla asperger tai joku muu vastaava.
Juttele jos jutututtaa, mutta entä jos sitä toista ei jutututa, saako se istua salaattinsa kanssa hiljaa ja olla kuuntelematta sun yksinpuhelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Introverille ei tavitse jutella tyhjönpäiväistä diipaadaapaa ajankuluksi. Introverttia auttaa parhaiten jos pitää suunsa kiinni silloin kun ei ole oikeaa asiaa keskustelun aiheeksi.
Jep. Näin tein tänään. Meni sitten koko lounaspuolituntinen kolmella sanalla.
No ei sekään nyt ihan oikein mene että siirretään paine sosialisoinnista sille jolle se ei ole luontevaa. Helpoimmalla pääset kun olet hyvänen aika ihan vaan normaalisti, juttelet jos jutututtaa.
Tämä on taas näitä introverttijankkaajan ketjuja, viikon parin välein tulee tänne pariksi päiväksi möyhkäämään kuinka introvertit on vaikeita vammaisia sosiaalisia nollia.
Tuo aiemmassa esimerkissä mainittu sosiaalisesti tampio työkaveri voi ennemminkin olla asperger tai joku muu vastaava.
Juttele jos jutututtaa, mutta entä jos sitä toista ei jutututa, saako se istua salaattinsa kanssa hiljaa ja olla kuuntelematta sun yksinpuhelua?
Ehkä sitä ei vaan kiinnosta sun jutut tai kyselet jostain sen henkilökohtaisista jutuista joista sitä ei kiinnosta jutella. Ehkä se on ujo, ehkä se on sosiaalisesti avuton. Jos se ei puhu et tiedä onko se introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Jokuvertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Ei introverttiä tarvitse auttaa. Ei introverttiys ole mikään sairaus tai puute. Ei kaikkien tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita tai super sosiaalisia.
Ei tässä nyt supersosiaalisuutta tavoitellakaan, vaan että pystyisi edes alkeellisiin sosiaalisiin juttuihin. Ja Kyllä tarvitsee auttaa, kun tuo ihminen itse sanoo, ettei osaa sitä sosiaalisuutta ja että se on äärimmäisen vaikeaa.
Tuolla ihmisellä on silloin joku muu ongelma. Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä on sosiaalisia kanssakäymisongelmia. Sen kun autat minkä kykenet, mutta älä sekoita tuota ongelmaa introverttiyteen, joka ei siis ole mikään sosiaalisen kanssakäymisen häiriö vaan ihan vain ihmisen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikoinani törmännyt hyväntahtoiseen ja empaattiseen ekstroverttiin, jolta selvästi puuttui ymmärtämys minun introverttiyttäni kohtaan vaikka minä ymmärsin hänen ekstroverttiuttaan. Olen rehellinen sanoessani että hän on hyvä sydäminen - ainakin jollain tapaa - mutta minä sain selittää kerta toisensa jälkeen miksi minä en koe itsekseni oloa ongelmaksi ja että ei, minä en "inhoa häntä" koska en halua olla hänen kanssaan yhtä paljon kuin hän minun. Puhumattakaan siitä että minun piti vielä auttaa häntä ymmärtämään itseään. Ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen, mutta ekstrovertit ovat niin suoraviivaisia käytöksestään että on täysin tuuria tuleeko he toimeen toisten kanssa vai ei. (kärjistettynä)
Tuossa on yksi tosi kinkkinen kohta. Introvertit antavat todella niukalti palautetta sitä viihtyvätkö he toisen seurassa vai eivät. Silti pitäisi jotenkin ihmeellisesti tietää, että he viihtyvät, että seura on mieleistä. Näin siis, vaikka sanaton viestintä kertoo juuri päinvastaista. Ehkä joillekin on aivan sama viihtyykö toinen seurassaan vai ei. Minä kyllä voin sanoa kaipaavani sitä tietoa. Ja kun asia ei muuten ilmene, niin voin kysyä sitä suoraankin.
Intro V Ertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokuvertti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa samalla miten tällaista ihmistä voisi auttaa! En siis ole ap, mutta kohtaan jatkuvasti sellaisen introvertin, jota haluaisin auttaa. Mutta hän vain vetäytyy. Enkä edes tiedä inhoaako minua kuinka paljon vai ei.
Ei introverttiä tarvitse auttaa. Ei introverttiys ole mikään sairaus tai puute. Ei kaikkien tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita tai super sosiaalisia.
Ei tässä nyt supersosiaalisuutta tavoitellakaan, vaan että pystyisi edes alkeellisiin sosiaalisiin juttuihin. Ja Kyllä tarvitsee auttaa, kun tuo ihminen itse sanoo, ettei osaa sitä sosiaalisuutta ja että se on äärimmäisen vaikeaa.
Tuolla ihmisellä on silloin joku muu ongelma. Introverttiys ei tarkoita, että ihmisellä on sosiaalisia kanssakäymisongelmia. Sen kun autat minkä kykenet, mutta älä sekoita tuota ongelmaa introverttiyteen, joka ei siis ole mikään sosiaalisen kanssakäymisen häiriö vaan ihan vain ihmisen ominaisuus.
Okei, voi hyvin olla näin. Eikä sillä ole väliä millä nimellä ongelmaa kutsutaan, kunhan osaisin auttaa. Mutta tämä ketju oli sitten vain väärä paikka kysyä vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on menneet nyt käsitteet pahasti sekaisin. Introverttius ei tarkoita sosiaalisten kykyjen puutetta tai heikkoutta. Niin introverteissa kuin ekstroverteissa on sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä. Itse asiassa luulisin, että jälkimmäisessä ryhmässä heitä on enemmän.
Monet ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat kuin norsuja lasikaupassa; suuna päänä lainkaan huomaamatta, miltä muista tuntuu. Usein ekstrovertti ei ole kiinnostunut muista vaan ainoastaan omasta esiintymisestään. Introvertti taas usein tuntee muut ihmiset ja heidän reaktionsa hyvin, koska hän mielellään tarkkailee muita. Hän on usein empaattisempi ja antaa tilaa muillekin. Se, mihin introvertti kai usein uuvahtaa, on muiden tarkkailu ja heistä välittäminen. Siksi introvertti tarvitsee enemmän omaa rauhaa.
Ekstrovertti pääsee sillä tavalla helpommalla, että hän ei koskaan vaivaa päätään ajatuksella, että kiinnostavatkohan nämä minun juttuni nyt muita. Jotkut ekstrovertit ovat hauskoja ja hyvää seuraa, mutta jotkut toiset taas kerta kaikkiaan piinallisia. Introvertilla taas saattaa olla ylikehittynytkin itsekritiikki, minkä takia hän väsyy ihmisten seuraan nopeammin.
Hyvä analysointi!
Onko se antanut ymmärtää tarvitsevansa apua?
Olen introvertti ja toimin henkilöstöjohtajana. Mitenköhän tällainen kuvio toimisi jos introverttiys tarkoittaisi sosiaalista kyvyttömyyttä?
Ekstrovertti enegisoituu muiden ihmisten seurasta, introvertti yksin olosta. Näillä persoonallisuuden ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Omien huomioiden perusteella suurempi osa sosiaalisesti lahjattomista kuuluu ehdottomasti ekstrovertti-osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikoinani törmännyt hyväntahtoiseen ja empaattiseen ekstroverttiin, jolta selvästi puuttui ymmärtämys minun introverttiyttäni kohtaan vaikka minä ymmärsin hänen ekstroverttiuttaan. Olen rehellinen sanoessani että hän on hyvä sydäminen - ainakin jollain tapaa - mutta minä sain selittää kerta toisensa jälkeen miksi minä en koe itsekseni oloa ongelmaksi ja että ei, minä en "inhoa häntä" koska en halua olla hänen kanssaan yhtä paljon kuin hän minun. Puhumattakaan siitä että minun piti vielä auttaa häntä ymmärtämään itseään. Ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen, mutta ekstrovertit ovat niin suoraviivaisia käytöksestään että on täysin tuuria tuleeko he toimeen toisten kanssa vai ei. (kärjistettynä)
Tuossa on yksi tosi kinkkinen kohta. Introvertit antavat todella niukalti palautetta sitä viihtyvätkö he toisen seurassa vai eivät. Silti pitäisi jotenkin ihmeellisesti tietää, että he viihtyvät, että seura on mieleistä. Näin siis, vaikka sanaton viestintä kertoo juuri päinvastaista. Ehkä joillekin on aivan sama viihtyykö toinen seurassaan vai ei. Minä kyllä voin sanoa kaipaavani sitä tietoa. Ja kun asia ei muuten ilmene, niin voin kysyä sitä suoraankin.
Nyt vähän naurattaa :D ehkä minä en olekaan niin sosiaalisesti pätevä kuin arvelin, mutta luettuani tämän viestin moneen kertaan en yhäkään ole varma mikä on pää-pointti ja mitä haetaan takaa. Olen siis tuo edellinen kommentoija. Täytyy myöntää että introverttien välillä tuo sanaton viestintä toimii ja siksi toisten samanlaisten kanssa on helpompaa, mutta tämän ekstrovertti ihmisen kohdalla kerroin asiani ja tunteeni sanallisesti. Silti hänen oli hankala ymmärtää minua.
Voin olla ulospäinsuuntautunut kun haluan/tilanne sitä vaatii. Yleensä vain ei jaksa jaaritella.
Itse olen aikoinani törmännyt hyväntahtoiseen ja empaattiseen ekstroverttiin, jolta selvästi puuttui ymmärtämys minun introverttiyttäni kohtaan vaikka minä ymmärsin hänen ekstroverttiuttaan. Olen rehellinen sanoessani että hän on hyvä sydäminen - ainakin jollain tapaa - mutta minä sain selittää kerta toisensa jälkeen miksi minä en koe itsekseni oloa ongelmaksi ja että ei, minä en "inhoa häntä" koska en halua olla hänen kanssaan yhtä paljon kuin hän minun. Puhumattakaan siitä että minun piti vielä auttaa häntä ymmärtämään itseään. Ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen, mutta ekstrovertit ovat niin suoraviivaisia käytöksestään että on täysin tuuria tuleeko he toimeen toisten kanssa vai ei. (kärjistettynä)