Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Ennalta määrätyt istumapaikat niin, että minun on pakko istua ventovieraiden kanssa, joita en koskaan tapaa uudestaan.

TÄMÄ JUST ❗😈.. Haloo ihmiset ❗. Kyllä pitää osata vieraiden ihmisten kanssa saada juttua aikaiseksi aikuisten ihmisten. !

Miten vielä 2020 luvulla suomalaiset ovat niin metsittyneitä, että eivät osaa kevyttä keskustelua ?

Aina pitäisi olla se bestis vieressä. Muuten jäätyy.

OMG 🤬.

Vierailija kirjoitti:

Ennalta määrätyt istumapaikat niin, että minun on pakko istua ventovieraiden kanssa, joita en koskaan tapaa uudestaan.

TÄMÄ JUST ❗😈.. Haloo ihmiset ❗. Kyllä pitää osata vieraiden ihmisten kanssa saada juttua aikaiseksi aikuisten ihmisten. !

Miten vielä 2020 luvulla suomalaiset ovat niin metsittyneitä, että eivät osaa kevyttä keskustelua ?

Aina pitäisi olla se bestis vieressä. Muuten jäätyy.

OMG 🤬.

Täältä myös yksi ääni niille vaivaannuttaville hääleikeille. Jos on pakko olla morsiamen- tai sulhasenryöstö niin tehtäväksi sitten jotain sellaista joka on hauskaa myös sille morsiusparin osapuolelle joka joutuu sen tekemään. Ei ole mitään niin ikävää kuin myötähäpeässä katsoa kun "ystävät" pakottavat nolaamaan itsensä kaikkien edessä. Nolaamismeininki ei jotenkin ole tätä päivää. Eikö olisi tarkoitus että kaikilla on kiva päivä ja jää hyvät muistot.

Hääpaikkaa miettisin myös tarkkaan sillä olen ollut vieraana muutamissa häissä joissa oli tavallaan useampi tila ja osa vieraista oli siis koko ruokailun, puheiden jne. ajan jossain eri huoneessa eikä sinne tietenkään kuulunut tai nähnyt mitään. Eli selkeästi oli vieraat jaettu tärkeisiin ja ei niin tärkeisiin vieraisiin. Onhan se aika noloa jos on järkätty jotain ohjelmaa mutta kaikki ei pysty osallistumaan ja vieraat huomaa heti että ovat kakkosluokan kansalaisia. 

Odottaminen. Hääparin odottaminen esim valokuvauksesta. Jonottaminen. Lapselliset leikit. Esim morsiamen ryöstö, sukkanauhajutut jne.

Mä tykkään kaikenlaisesta ohjelmasta, joka ei edellytä vierailta pakko-osallistumista. Ikävää on, jos joutuu odotella tosi pitkään nälissään ja janoissaan. Vähän ujona ihmisenä on myös vähän ikävää, jos ei tunne ketään eikä ole edes avecia. Sille ei tietysti hääpari voi mitään. Tällaisissa tilanteissa olen sitten vain lähtenyt heti kun on soveliasta, jos juttuseuraa ei ole löytynyt.

Nämä on painais-häät

- liikaa alkoholia

- liian pieni juhlatila

- liian pitkiä puheita

- morsiamen/sulhasen ryöstö EI ❗

- ihmiset ovat KUPPIKUNNISSA , vieraiden kanssa ei osata keskustella yhtään ! Typerää.

- ei mitään yhteistä vieraille (voisi olla esim. jokin tanssi tai letkajenkka, tai yhteislaulu, se yhdistää)

- liikaa odotettua

- liian suuret määrät vieraita ( max 100 hlöä)

Olin kerran ulkomaisissa häissä, missä oli juuri näitä pakkoleikkejä ja minun oli pakko tanssia koko porukan edessä ja kilpailla "parhaan tanssijan tittelistä". Menin 40minuutiksi salin ulkopuolelle rauhoittumaan, kun oli niin nöyryytetty olo. Suurin osa hääleikeistä on ihan kamalia, ja jos koskaan pääsen naimisiin, niin yhtäkään hääleikkiä ei tule. Vaikea kuitenkin sanoa, missä kenenkin nöyryytyksen raja menee.

Leikit, loputtomat puheet, vaivaannuttavat best manin tai kaasojen pätemiset...

- ei leikkejä (häät ei ole mitkään lasten kestit)

- riittävästi ruokaa ja juomaa (jos nämä loppuu, se on ainoa asia mikä häistä muistetaan)

- riittävän iso tila juhlijoiden määrään nähden (jos on saatava joku tietty tila, supistakaa vieraslistaa)

- ei valokuvausta niin että vieraat odottavat vihkimisen ja juhlan välissä kaksi tuntia. Aivan tuskaa odotella varsinkin jos ei asu paikkakunnalla eikä voi edes mennä välissä kotiin. Kotona käyntikin latistaa tunnelman. Ottakaa kuvat ennen vihkimistä ja tehkää se jenkkityylinen "first look" jos se morsiamen näkeminen ekaa kertaa puvussa on niin tärkeä.

- ruoka tarjolle juhlien alussa. Kukaan ei jaksa nälkäisenä odotella pöydässä. Illaksi sitten iltapala tarjolle.

Yksi hääleikki ja lisäksi esm hääbingo riittää. Ei pitkiä ajomatkoja. Ei odottelua. Oikeat vieruskaverit nimikylteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennalta määrätyt istumapaikat niin, että minun on pakko istua ventovieraiden kanssa, joita en koskaan tapaa uudestaan.

TÄMÄ JUST ❗😈.. Haloo ihmiset ❗. Kyllä pitää osata vieraiden ihmisten kanssa saada juttua aikaiseksi aikuisten ihmisten. !

Miten vielä 2020 luvulla suomalaiset ovat niin metsittyneitä, että eivät osaa kevyttä keskustelua ?

Aina pitäisi olla se bestis vieressä. Muuten jäätyy.

OMG 🤬.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi. Minulle vain tuntuu turhalta matkustaa juhliin vääntämään väkisin juttua minulle yhdentekevien ihmisten kanssa. Okei joskus juhlissa kaikki ovat minulle yhtä vieraita, mutta sukulaisten häissä olisin mieluummin istunut sukulaisteni kanssa pitkästä aikaa, kun hekin kerran ovat sinne asti matkustaneet.

Ehkä kokonaisuudessaan yrittäisin pitää huolen siitä, että kaikilla vierailla on sellainen olo, että hekin saavat juhlista jotain irti. Toisin sanoen ei pelkästään mitään kaveribileitä, missä kaikki mummot ja papat jätetään ihan oman onnensa nojaan. Hääpari voisi yrittää jotenkin huomioida kaikki vieraat. Keksiä nyt sitten tässä, että miten. 

Parhaat juhlat olisivat sellaiset missä livemusiikki raikaisi (ei poppia kajareista), kaikilla eri sukupolvilla olisi hauskaa ja liikkuminen eri seurueiden välillä suht vapaata (ei samalla paikalla pönöttämistä) ja ruoka ja hyvä juoma eivät loppuisi kesken. Aikuiset tanssittaa toisiaan ja lapsia, ja vanhuksia kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran ulkomaisissa häissä, missä oli juuri näitä pakkoleikkejä ja minun oli pakko tanssia koko porukan edessä ja kilpailla "parhaan tanssijan tittelistä". Menin 40minuutiksi salin ulkopuolelle rauhoittumaan, kun oli niin nöyryytetty olo. Suurin osa hääleikeistä on ihan kamalia, ja jos koskaan pääsen naimisiin, niin yhtäkään hääleikkiä ei tule. Vaikea kuitenkin sanoa, missä kenenkin nöyryytyksen raja menee.

Luonnollisesti en tietenkään sanonut hääparille siitä, että menin yli puoleksi tunniksi käytännössä itkemään häpeää, vaan illan päätteeksi kiitin kivoista juhlista. Älkää oikeasti järjestäkö niitä leikkejä, niistä ei kukaan tykkää.

Siitä on jo kolmekymmentä vuotta mutta edelleenkin puistattaa. Jouduin häissä ” leikkiin” jossa sulhanen silmät sidottuna yrittää paljaita naisten sääriä kopeloimalla tunnistaa nuorikkonsa sääret. Oli vaivaannuttavaa kun mietti , että milloin viimeksi tuli sheivattua sääret. Huh huh. Ei pliis tämäntyyppisiä juttuja vieraiden kanssa.

Ylipäätään miettiä, että ihmisten olisi mahdollista saapua, jos heidät kerran aidosti halutaan paikalle. Tämä tarkoittaisi saavutettavaa juhlapaikkaa mahdollisimman monen vieraan näkökulmasta, ajankohdan miettimistä ja sitten se lapsi-kysymys... Pitkä matka, hotelli, ja vielä lapsenvahdin kustannukset.... alkaa tulla sekä vaivaa, että kustannuksia.

Sitten se omakohtainen pohjanoteeraus: melko läheiset sukulaiset kutsuivat ja tottakai menimme paikalle, vaikka juhlat eivät olleetkaan helposti saavutettavassa paikassa ja lapsenvahtikin täytyi maksaa. Meidät oli istutettu samaan pöytään velipuoleni kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä avioituva lähisukulaiseni oli niitä harvoja, jotka tietävät, millaista väkivaltaa velipuoleni on minuun kohdistanut. Velipuolen ja hänen vaimonsa lisäksi pöydässämme istui vain iäkäs sukulaismies, jolla on pitkälle edennyt lihasrappeuma ja paikka ei ollut esteetön. Joten minun iltani oli trauma flashbackeja ja itkun pidättelyä ja sukulaismiehen avustamista ruoan hakemisessa, ruokailussa, siirtymisissä, jopa vessa-asioissa. Itki helpotuksesta, kun pääsin sieltä pois.

Kuulun niihin, joita ärsyttää johonkin hääjuhlaleikkiin joutuminen.

On mahdollista järjestää muutakin ohjelmaa kuin nuo typerät leikit.

Kenenkään ei pitäisi joutua yllättäin tuollaiseen leikkiin.

Ei sellaisia leikkejä tai muuta ohjelmaa, mihin viereita vedetään väkisin tai varsinkaan nolattavaksi. Ja jos kaasot ja bestmanit järjestävät yllätysohjelmaa, niin senkään ei ole tarkoitus pilkata hääparia.

Ikävintä oli häissä, jotka pidettiin talvisaikaan juhlapaikalla, jota ei ollut lämmitetty kunnolla. Ilmeisesti talo ei ollut vakituisesti käytössä ja lämmitys oli pantu päälle liian myöhään. Palella hytisin villatakista huolimatta, enkä varmasti ollut ainoa.

Häät on turhia, koska suurin osa eroaa kuitenkin vaikka on vannottu rakkautta kunnes kuolema erottaa.

Häät ovat yleensä teennäisiä ja ympärillä vieraat, jotka ovat pukeutuneet jopa eka kertaa pukuun ja korkkareihin ja hatut töröttää päässä vaikean näköisesti. Sitten ollaan kuin taivaasta tipahtaneita mykkiä. Morsiuspari riitelee jossakin vaiheessa juhlia ja ihmiset ahnehtii sapuskaa niinkuin eivät olisi ikinä syöneet. En pidä häistä ja telkkarissa nähdyt häätkin ovat niin tekemällä tehtyjä. Kukkaportit jossain aitan vieressä pellon reunassa ja lovelove mietelauseet on niiin korneja. Ja en ole ollut koskaan naimisissa just siksi, ettei vaan nappaa vannoa yhtään mitään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennalta määrätyt istumapaikat niin, että minun on pakko istua ventovieraiden kanssa, joita en koskaan tapaa uudestaan.

TÄMÄ JUST ❗😈.. Haloo ihmiset ❗. Kyllä pitää osata vieraiden ihmisten kanssa saada juttua aikaiseksi aikuisten ihmisten. !

Miten vielä 2020 luvulla suomalaiset ovat niin metsittyneitä, että eivät osaa kevyttä keskustelua ?

Aina pitäisi olla se bestis vieressä. Muuten jäätyy.

OMG 🤬.

Tylsimmät häät, jotka minä olen joutunut kärsimään läpi olivat sellaiset, joissa minut oli istutettu pöytään, jossa kaikki muut tunsivat toisensa hyvin, minä olin ainoa ulkopuolinen. Ja sellaiseksi jäin, muut juttelivat keskenään sisäpiirin juttuja koko illan. Mieheni oli päässyt istumaan omien sukulaistensa joukkoon, ja hänellä oli kuulemma oikein mukava ilta.