Lue keskustelun säännöt.
Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?
Jos yrittää välttää muiden tekemiä sudenkuoppia, saisi ehkä järjestettyä vieraillekin kivat häät. Hääparillehan se päivä on joka tapauksessa ikimuistoinen, mutta jotta vieraillakin olisi hauskaa, olisi kiva kuulla häävieraiden kokemuksia pilalle menneistä häistä.
Kommentit (2309)
Vierailija kirjoitti:
Tylsimmät häät ovat olleet sellaisia, joissa kaasolla, bestmanillä, hääparilla ja aivan lähimmällä kaveripiirillä on koko ajan jotain inside-läppää menossa, josta kukaan muu ei ymmärrä mitään. Näihin viitataan joka ikisessä käänteessä ja vain heillä on hauskaa.
Odottelu on piinaavaa.
En halua pakkotutustua keneenkään sellaiseen ihmiseen, jota en 100% varmuudella tule näkemään enää koskaan. No, korkeintaan hääparin lapsen ristiäisissä, rippijuhlissa tai YO-juhlissa..
Jos häävierasväki on sivistynyttä, alkoholi on erittäin tervetullutta. Jos taas ollaan enemmän Rajat kiinni-porukkalaista, korvaisin kaiken alkoholin alkoholittomalla viinillä ja oluella. Ei ne edes huomaisi sitä, mutta vältyttäisiin ehkä poliisilta.
Ihan OT, mut tämä lause tuntuu toistuvan monen kommenteista. Taitaa olla aika yleinen mielipide ja asenne nykyään. Mahtaa teidän elämä olla tylsää ja yllätyksetöntä, kun se on vain laskelmoitua ja tehokasta: kannattaa tutustua vain ihmisiin jotka kannattaa tuntea. D; Mistä te hankitte elämänkokemusta ja ihmistuntemusta? Tutusta ja turvallisesta?
Ei teistä ainakaan kovin luovalle alalle ole, varsinkaan ei kirjailijoiksi tai käsikirjoittajiksi, joiden nimenomaan kannattaa tutustua ihan herrrrrrajumala semmoisiin tapauksiin, joita ei ikinä siis ikinä enää tule tapaamaan.
Mutta siis todella - kammottavinta olisi joutua istumaan häissä sellaiseen pöytään, joka olisi täynnä tällaisia pönöttäjiä ja paskantärkeitä tyyppejä, jotka huomioi ja pokkuroi vain 'kannattavat' vieraat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää häitä järjestäessänne, paljonko ne tulevat maksamaan rahaa ja vaivaa vieraille. Ei ole kiva, jos suurin osa vieraista joutuu matkustamaan juhliin 300km päästä ja kustantamaan kaikki siirtymiset ja yöpymiset itse. Hääpari tietenkin toivoo vain rahaa lahjaksi.
Itse jään tulevana kesänä ystäväni häistä pois, koska minulla ei vain ole 170-200e laittaa yhteen iltaan. Pois jää varmasti moni muukin.
Paljonko sitten häistä saisi aiheutua vieraille kuluja? Nolla euroako? Pitäisikö parin maksaa niin matka- ja majoituskulut kuin asukin? Mitä sitten seuraavaksi? Vieraille tuntipalkka siitä, että tulevat paikalle?
Minusta häistä saa aiheutua vieraalle kuluja muutama kymmenen euroa, ei yhtään enempää. Tämä on otettava huomioon häitä suunniteltaessa.
Se nyt vaan väkisinkin tuppaa olemaan niin, että joillakin vierailla on pidempi (ja kalliimpi) matka kuin toisilla. Joskus on pakko yöpyä muualla kuin kotona, joskus on pakko ostaa uusia juhlavaatteita (itse tosin en laske vaatekuluja häistä aiheutuvaksi kuluksi, mutta tiedän monen laskevan), joskus on pakko käyttää useampikin kymppi bensaan, jopa ajaa taksilla. Jos siis haluaa osallistua häihin. Pakkohan ei kenenkään ole.
Juhlavaatteet lasken kuluiksi, koska en tarvitse niitä muuten mihinkään. Arkeni vietän farkuissa tai verkkarihousuissa, en muissa asuissa. On helppoa sanoa, että "pakko ei ole mennä häihin." Joskus vain on "sosiaallinen pakko", jos ei halua koko suvun vihoja niskaansa. Minusta on kohtuutonta järjestää häät paikassa, jonne toiset joutuu kulkemaan pitkään ja toiset ei. Puoliväli olisi hyvä kompromissi.
Ihan itse olet valinnut asua jossain korvessa. Olisit valinnut asuinpaikkasi juhlapaikan läheisyydestä, niin ei tarvitsisi matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsimmät häät ovat olleet sellaisia, joissa kaasolla, bestmanillä, hääparilla ja aivan lähimmällä kaveripiirillä on koko ajan jotain inside-läppää menossa, josta kukaan muu ei ymmärrä mitään. Näihin viitataan joka ikisessä käänteessä ja vain heillä on hauskaa.
Odottelu on piinaavaa.
En halua pakkotutustua keneenkään sellaiseen ihmiseen, jota en 100% varmuudella tule näkemään enää koskaan. No, korkeintaan hääparin lapsen ristiäisissä, rippijuhlissa tai YO-juhlissa..
Jos häävierasväki on sivistynyttä, alkoholi on erittäin tervetullutta. Jos taas ollaan enemmän Rajat kiinni-porukkalaista, korvaisin kaiken alkoholin alkoholittomalla viinillä ja oluella. Ei ne edes huomaisi sitä, mutta vältyttäisiin ehkä poliisilta.
Ihan OT, mut tämä lause tuntuu toistuvan monen kommenteista. Taitaa olla aika yleinen mielipide ja asenne nykyään. Mahtaa teidän elämä olla tylsää ja yllätyksetöntä, kun se on vain laskelmoitua ja tehokasta: kannattaa tutustua vain ihmisiin jotka kannattaa tuntea. D; Mistä te hankitte elämänkokemusta ja ihmistuntemusta? Tutusta ja turvallisesta?
Ei teistä ainakaan kovin luovalle alalle ole, varsinkaan ei kirjailijoiksi tai käsikirjoittajiksi, joiden nimenomaan kannattaa tutustua ihan herrrrrrajumala semmoisiin tapauksiin, joita ei ikinä siis ikinä enää tule tapaamaan.
Mutta siis todella - kammottavinta olisi joutua istumaan häissä sellaiseen pöytään, joka olisi täynnä tällaisia pönöttäjiä ja paskantärkeitä tyyppejä, jotka huomioi ja pokkuroi vain 'kannattavat' vieraat.
Mä olen tällainen henkilö. Olen ujo, introvertti ja kärsin jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pahin painajainen olisi joutua samaan pöytään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Tiedän vaikuttavani paskantärkeältä ja ylimieliseltä, mutta sosiaaliset tilanteet vaativat minulta suurta tsemppausta ja kuluttavat kaiken energiani, joten pyrin valitsemaan tarkoin milloin tutustun uusiin ihmisiin. Jos en enää koskaan näe jotain ihmistä, en kiduta itseäni tutustumisella.
Ymmärrän senkin, että sosiaaliselle ekstrovertille tämä kuulostaa omituiselta. Se on kuin selittäisin reumaa sairastamattomalle ihmiselle, miltä reumakivut tuntuvat.
Samaa sanon kun muut vastaajat eli odottaminen ja se että joutuu nälissään olemaan. Jos on kotoa aamulla lähtenyt ajamaan, vihkiminen klo 12, jotain salaatteja tarjotaan klo 14, kakkua klo 18 ja iltapalaa klo 24 niin en vaan pärjää, tämmöisistä häistä oli pakko lähteä kun oli vaan niin kova nälkä.
Toinen pointti alkoholittomat juomat, pelkkä lämmin kraanavesi on aika ankea. Tämmöisissäkin häissä on tullu oltua missä alkoholijuomia on kaikkia mahdollisia ja niitä tarjotaan koko päivä. Jo klo 18 alkoi osa porukasta olla niin kännissä ettei ollu kiva enää jäädä juhliin lasten kanssa (eikä ehkä muutenkaan). Alkoholitonta ei ollut kuin vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää häitä järjestäessänne, paljonko ne tulevat maksamaan rahaa ja vaivaa vieraille. Ei ole kiva, jos suurin osa vieraista joutuu matkustamaan juhliin 300km päästä ja kustantamaan kaikki siirtymiset ja yöpymiset itse. Hääpari tietenkin toivoo vain rahaa lahjaksi.
Itse jään tulevana kesänä ystäväni häistä pois, koska minulla ei vain ole 170-200e laittaa yhteen iltaan. Pois jää varmasti moni muukin.
Paljonko sitten häistä saisi aiheutua vieraille kuluja? Nolla euroako? Pitäisikö parin maksaa niin matka- ja majoituskulut kuin asukin? Mitä sitten seuraavaksi? Vieraille tuntipalkka siitä, että tulevat paikalle?
Minusta häistä saa aiheutua vieraalle kuluja muutama kymmenen euroa, ei yhtään enempää. Tämä on otettava huomioon häitä suunniteltaessa.
Se nyt vaan väkisinkin tuppaa olemaan niin, että joillakin vierailla on pidempi (ja kalliimpi) matka kuin toisilla. Joskus on pakko yöpyä muualla kuin kotona, joskus on pakko ostaa uusia juhlavaatteita (itse tosin en laske vaatekuluja häistä aiheutuvaksi kuluksi, mutta tiedän monen laskevan), joskus on pakko käyttää useampikin kymppi bensaan, jopa ajaa taksilla. Jos siis haluaa osallistua häihin. Pakkohan ei kenenkään ole.
Juhlavaatteet lasken kuluiksi, koska en tarvitse niitä muuten mihinkään. Arkeni vietän farkuissa tai verkkarihousuissa, en muissa asuissa. On helppoa sanoa, että "pakko ei ole mennä häihin." Joskus vain on "sosiaallinen pakko", jos ei halua koko suvun vihoja niskaansa. Minusta on kohtuutonta järjestää häät paikassa, jonne toiset joutuu kulkemaan pitkään ja toiset ei. Puoliväli olisi hyvä kompromissi.
Voiko tämä olla totta? Puoliväli!
On varsin tavallista, että häät järjestetään omalla asuinpaikkakunnalla tai hääparin vanhempien kotipaikkakunnalla. Jos vanhempien kotipaikkakunta ja hääpari asuinpaikkakunta ovat kaksi (tai kolme tai neljä) eri paikkaa, se tarkoittaa usein automaattisesti, että osa vieraista tulee pidemmän matkan päästä ja osa saa juhlia kotikulmillaan.
Omista vanhemmistani toinen on kotoisin Pohjois-Savosta, toinen Etelä-Karjalasta. Mieheni vanhemmat ovat Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta. Minä ja mieheni olemme molemmat asuneet koko ikämme pääkaupunkiseudulla, jonne vanhempamme ovat muuttaneet parikymppisinä. Sukulaisistamme suurin osa asuu näissä mainituissa maakunnissa. Kaikki ystävämme asuvat Kehä III:n sisäpuolella.
Häihimme on kutsuttu yhteensä 20 sukulaista ja 28 ystävää. Osa sukulaisista majoittuu häiden aikaan vanhemmillamme. Olemme tehneet myös hyvin kohtuuhintaisen diilin erään juhlapaikan lähellä sijaitsevan hotellin kanssa. Tiedän, että osa vieraista on majoittumassa hotelliin omakustanteisesti. Kukaan sukulaisista ei ole kieltäytynyt kutsusta. He kaikki ovat meille läheisiä, jotka olemme halunneet mukaan. Yhtäkään kohteliaisuuskutsua ei ole läheitetty.
Johan se nyt olisi maailman tyhmintä, että järjestäisimme häät Tampereella, jossa kenelläkään ei ole mitään suhteita eikä mitään paikallistuntemusta juhlatiloista, cateringeistä, kampaajista ja meikkaajista, kukkakaupoista yms. Kaikkien pitäisi yöpyä hotellissa ja varata juhliin vähintään 1 vuorokausi enemmän kuin Helsingissä pidettäviin juhliin. Ja me kun haluamme juhlia häitä omilla kotikulmillamme. Kotimme on meille rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää häitä järjestäessänne, paljonko ne tulevat maksamaan rahaa ja vaivaa vieraille. Ei ole kiva, jos suurin osa vieraista joutuu matkustamaan juhliin 300km päästä ja kustantamaan kaikki siirtymiset ja yöpymiset itse. Hääpari tietenkin toivoo vain rahaa lahjaksi.
Itse jään tulevana kesänä ystäväni häistä pois, koska minulla ei vain ole 170-200e laittaa yhteen iltaan. Pois jää varmasti moni muukin.
Paljonko sitten häistä saisi aiheutua vieraille kuluja? Nolla euroako? Pitäisikö parin maksaa niin matka- ja majoituskulut kuin asukin? Mitä sitten seuraavaksi? Vieraille tuntipalkka siitä, että tulevat paikalle?
Minusta häistä saa aiheutua vieraalle kuluja muutama kymmenen euroa, ei yhtään enempää. Tämä on otettava huomioon häitä suunniteltaessa.
Se nyt vaan väkisinkin tuppaa olemaan niin, että joillakin vierailla on pidempi (ja kalliimpi) matka kuin toisilla. Joskus on pakko yöpyä muualla kuin kotona, joskus on pakko ostaa uusia juhlavaatteita (itse tosin en laske vaatekuluja häistä aiheutuvaksi kuluksi, mutta tiedän monen laskevan), joskus on pakko käyttää useampikin kymppi bensaan, jopa ajaa taksilla. Jos siis haluaa osallistua häihin. Pakkohan ei kenenkään ole.
Juhlavaatteet lasken kuluiksi, koska en tarvitse niitä muuten mihinkään. Arkeni vietän farkuissa tai verkkarihousuissa, en muissa asuissa. On helppoa sanoa, että "pakko ei ole mennä häihin." Joskus vain on "sosiaallinen pakko", jos ei halua koko suvun vihoja niskaansa. Minusta on kohtuutonta järjestää häät paikassa, jonne toiset joutuu kulkemaan pitkään ja toiset ei. Puoliväli olisi hyvä kompromissi.
Voiko tämä olla totta? Puoliväli!
On varsin tavallista, että häät järjestetään omalla asuinpaikkakunnalla tai hääparin vanhempien kotipaikkakunnalla. Jos vanhempien kotipaikkakunta ja hääpari asuinpaikkakunta ovat kaksi (tai kolme tai neljä) eri paikkaa, se tarkoittaa usein automaattisesti, että osa vieraista tulee pidemmän matkan päästä ja osa saa juhlia kotikulmillaan.
Omista vanhemmistani toinen on kotoisin Pohjois-Savosta, toinen Etelä-Karjalasta. Mieheni vanhemmat ovat Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta. Minä ja mieheni olemme molemmat asuneet koko ikämme pääkaupunkiseudulla, jonne vanhempamme ovat muuttaneet parikymppisinä. Sukulaisistamme suurin osa asuu näissä mainituissa maakunnissa. Kaikki ystävämme asuvat Kehä III:n sisäpuolella.
Häihimme on kutsuttu yhteensä 20 sukulaista ja 28 ystävää. Osa sukulaisista majoittuu häiden aikaan vanhemmillamme. Olemme tehneet myös hyvin kohtuuhintaisen diilin erään juhlapaikan lähellä sijaitsevan hotellin kanssa. Tiedän, että osa vieraista on majoittumassa hotelliin omakustanteisesti. Kukaan sukulaisista ei ole kieltäytynyt kutsusta. He kaikki ovat meille läheisiä, jotka olemme halunneet mukaan. Yhtäkään kohteliaisuuskutsua ei ole läheitetty.
Johan se nyt olisi maailman tyhmintä, että järjestäisimme häät Tampereella, jossa kenelläkään ei ole mitään suhteita eikä mitään paikallistuntemusta juhlatiloista, cateringeistä, kampaajista ja meikkaajista, kukkakaupoista yms. Kaikkien pitäisi yöpyä hotellissa ja varata juhliin vähintään 1 vuorokausi enemmän kuin Helsingissä pidettäviin juhliin. Ja me kun haluamme juhlia häitä omilla kotikulmillamme. Kotimme on meille rakas.
Joo, jos tätä kompromissia lähitisi toteuttamaan, siitä tulisi näissä tapauksissa ainakin kallis kompromissi. Häät ovat muutenkin jo yleensä kalliit juhlat. Miksi luoda turhia lisäkuluja?
Tunnelmaa syö se, kun muuten kirkossa käymättömät ihmiset haluavat "perinteen" vuoksi papin paikalle. Se kiusaannuttava papin puhe, jossa hän tuttavallisesti juttelee pariskunnasta aivan kuin tuntisi nämä ja lisäksi latelee jotain Jeesuksesta, vaikka uskonnolla ei ole sen kummempaa roolia pariskunnan elämässä, on vain niin falskia että oksettaa. Miksei vaan oteta maistraatista tai pro seremonialta puhujaa paikalle. Ainoat häät, joissa omat silmäni ovat kostuneet, oli juurikin siviilivihkiminen, johon oli vakiokaavaan lisätty kaunis, pariskunnan näköinen puhe rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset vuokratut, kostealta haisevat parhaat päivänsä nähneet juhlapaikat jossakin peltojen ja metsien keskellä, jossa korkkarit uppoavat hiekkaan ja mättäisiin. 90-luvulle jämähtäneet pitopalvelutarjoilut. Hääleikit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä ihmeen pitkä matka tuo 20 km on? Se on ihan normaali, suorastaan lyhyt. Hankalampia on häät, jotka on Helsingin keskustassa ja jonne joutuu tulemaan junalla täysissä juhlatällingeissä jostain 100 km päästä ja sitten keksimään, miten päästä asemalta kirkolle, kun ainutkaan taksi ei ole ajossa.
Kuvittelepa ettei sinullakaan olisi sitä omaa autoa käytettävissäsi, aukeneeko ollenkaan vähän toisenlainen todellisuus? Niinpä.
Parhaat ja logistisesti ylivoimaisesti helpoimmat häät joissa olen saanut olla olivat Helsingin keskustassa. Ratikalla pääsi kirkolta juhlapaikkaan! Olen kehunut niiden häiden järjestäjiä aina kun sen jälkeen kyseisen suvun kanssa olemme juhlineet.
Jostain syystä monilla on kova hinku järjestää juhlansa, varsinkin häänsä, jossain jumalan selän takana, ja ääliömäisesti olettaa että kaikilla olisi muka oma auto käytössään (vaikka hyvin tietävät ettei ole). Väliäkö muista, kun järjestäjän itsensä on helppo liikkua yksityisautollaan. Ällöttävän itsekeskestä. Hrr.
Siinä muuten vastaus ketjun kysymykseen - väärin valittu juhlapaikka. Eivät ole ihan yhdet tai kahdet häät kun olemme kieltäytyneet kutsusta johonkin pöpelikköön. Harmi hääpareille, joiden tiesin oikeasti toivovan meitä saapuviksi, mutta häissä on vähän samat tärkeimmät asiat kuin asunnoissa - sijainti, sijainti, sjainti...
Voi kun jonain päivänä joku yrittäjä keksisi alkaa myymään autokyytejä rahaa vastaan! Vähän sama systeemi kuin ratikka tai bussi, paitsi että tällä autolla ei olisi valmista aikataulutettua reittiä vaan kyydin voisi soittaa haluamallaan hetkellä omalle kotiovelleen ja pyytää ajamaan johonkin tiettyyn osoitteeseen. Eiku ootas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät ilman katosta, suorassa paahteessa. Sain migreenikohtauksen, ensioireiden aikaan kyselin jo morsiamelta että pääsisikö sukutilan päärakennukseen lepäämään, varjoa ei ollut missään. Sain vain epämääräisiä syitä, miksi ei. Aloin voida pahoin ja oli vaikeuksia nähdä mitään. Oksentelin sitten pusikkoon ja morsian koitti kieltää minua soittamasta kyytiä itselleni, "eihän tässä mitään ole". Edelleenkään sisälle ei päässyt ja ambulanssikyytiä ei pelkän migreenikohtauksen takia saa. Jonkun lapsi sai auringonpistoksen ja toinen alkoi muuten vaan voida huonosti +27 asteessa suorassa paahteessa, heitäkään ei sisälle päästetty. Lopulta lähdettiin yhteiskyydillä kotiin.
Sukulaismiehen morsian halusi viettää häät meillä sukutalossa, tai oikeastaan pihalla. Esitimme kaikki syyt, miksi ei, mutta hän piti päänsä ja lopulta suostuimme mutta vain sillä ehdolla, että sisälle ei tulla. Ja että me emme itse tee yhtään mitään telttojen pystytystä tai sähköasennuksia, että saadaan ruoka lämpimänä tarjolle.
Viikkoa ennen juhlaa tulivat kaason ja bestmanin kanssa pihaan ja ensimmäisenä paukkasivat sisään katsomaan, missä on morsiamen lepotila. Ilmoitin, että edelleenkään sisälle ei tule kukaan, ei edes vessaan. Hankkikaa bajamajat. Näytin, missä on ruohonleikkuri ja muistutin, mistä alueesta on sovittu.
Viikon aikana kävivät joka päivä, vähän vähältä saivat katoksia pystyyn. Joka kerta morsian vaati, että hän tarvitsee lepohuoneen ja minä intin yhtä itsepäisesti, että ovet on lukossa. Hääpäivänä pitopalvelu tuli pihaan, mitään sähköjä ei oltu muistettu laittaa, joten tarjolla ei ollut kylmiä juomia ja kuumaa ruokaa. Ei ollut vesipistettä jne., koska morsian oli viimeiseen asti luottanut, että kun pitopalvelu röyhkeästi tulee keittiöön, niin en kehtaa kieltääkään. Kehtasin.
Ensimmäiset ovellekoputtajat tulivat heti vihkimistilaisuuden jälkeen: pitää päästä vessaan. Neuvoimme huoltoasemalle 3 km päähän. Sanoimme, että meillä ei ole juhlia, juhlat on pihalla ja jos sinne ei ole hankittu wc-tiloja niin se on aika harmillista.
Siksi ymmärrän ne epämääräiset selitykset siitä, miksi sukutaloon ei päässyt. Ehkä sen omistajan kanssa ei sovittu etukäteen mitään tai sovittiin vain piha-alueen käytöstä.
Ohhoh, on teillä ollut pokkaa - sekä teillä että hääparilla.
Olis pitänyt kyllä hääparin uskoa, ettette halua heitä sukutalonne pihalle viettämään häitään. Kaameaa vääntöä, jossa kumpikin osapuoli toimi lopulta väärin ja kaikkien kannalta ikävästi.
Mitkä nää varsinaiset syyt oli, miksei taloa saanut käyttää edes keittiön tai pienen kamarin osalta? Kuluisiko sukutalo tällaisesta liikehdinnästä vai pelkäsittekö, että koko juhlakansa valtaa talonne? Vessan käyttökiellon ymmärrän, koska jos vessa on sisällä, sinne ramppaa jokainen vuorollaan.
Missä kohtaa toimimme väärin?
Alunperin kyse oli siitä pihasta, morsian halusi tulla vihityksi vanhojen tammien alla. Sittemmin hän halusi laaajentaa häänsä sisätiloihin tajuttuaan, että kenttäkeittiön hoitaminen on hankalaa ja että sähkömiestä tarvitaan, jos halutaan pihaan grilli.
Sukutalo on kotimme, ei mikään suvun yhteinen julkinen tila. Keittiö on omamme enkä keksi ainuttakaan syytä, miksi se pitäisi antaa pitopalvelun käyttöön. Samalla pitopalvelu olisi tarvinnut kylmätilamme, yhden vessan, huoneen pukeutumistilaksi jne.
Kun taloon olisi ollut yksi ovi avoinna, olisi sen kautta saatu "ihan vaan käydään vessassa" -väkeä, joten kiitos ei ketään meille siksi, että miehen serkun avopuolison poika menee pihassamme vihille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää häitä järjestäessänne, paljonko ne tulevat maksamaan rahaa ja vaivaa vieraille. Ei ole kiva, jos suurin osa vieraista joutuu matkustamaan juhliin 300km päästä ja kustantamaan kaikki siirtymiset ja yöpymiset itse. Hääpari tietenkin toivoo vain rahaa lahjaksi.
Itse jään tulevana kesänä ystäväni häistä pois, koska minulla ei vain ole 170-200e laittaa yhteen iltaan. Pois jää varmasti moni muukin.
Paljonko sitten häistä saisi aiheutua vieraille kuluja? Nolla euroako? Pitäisikö parin maksaa niin matka- ja majoituskulut kuin asukin? Mitä sitten seuraavaksi? Vieraille tuntipalkka siitä, että tulevat paikalle?
Asu löytyy halvalla. Jos hääpari pitää juhlansa jossain korvessa kymmenien kilometrien päässä lähimmistä majoituspaikoista, niin kyllä vieraille voi jonkin retkimajoituksen lattialla tarjota. Ja ehkä hääpari pystyisi vaikka palkkaamaan jonkin tuttavan kuskaamaan vieraita kylille. Pari voi itse majoittua rauhassa muualla.
Hääpari voi myös jättää hääkutsusta ne rahankerjuupyynnöt pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä ihmeen pitkä matka tuo 20 km on? Se on ihan normaali, suorastaan lyhyt. Hankalampia on häät, jotka on Helsingin keskustassa ja jonne joutuu tulemaan junalla täysissä juhlatällingeissä jostain 100 km päästä ja sitten keksimään, miten päästä asemalta kirkolle, kun ainutkaan taksi ei ole ajossa.
Kuvittelepa ettei sinullakaan olisi sitä omaa autoa käytettävissäsi, aukeneeko ollenkaan vähän toisenlainen todellisuus? Niinpä.
Parhaat ja logistisesti ylivoimaisesti helpoimmat häät joissa olen saanut olla olivat Helsingin keskustassa. Ratikalla pääsi kirkolta juhlapaikkaan! Olen kehunut niiden häiden järjestäjiä aina kun sen jälkeen kyseisen suvun kanssa olemme juhlineet.
Jostain syystä monilla on kova hinku järjestää juhlansa, varsinkin häänsä, jossain jumalan selän takana, ja ääliömäisesti olettaa että kaikilla olisi muka oma auto käytössään (vaikka hyvin tietävät ettei ole). Väliäkö muista, kun järjestäjän itsensä on helppo liikkua yksityisautollaan. Ällöttävän itsekeskestä. Hrr.
Siinä muuten vastaus ketjun kysymykseen - väärin valittu juhlapaikka. Eivät ole ihan yhdet tai kahdet häät kun olemme kieltäytyneet kutsusta johonkin pöpelikköön. Harmi hääpareille, joiden tiesin oikeasti toivovan meitä saapuviksi, mutta häissä on vähän samat tärkeimmät asiat kuin asunnoissa - sijainti, sijainti, sjainti...
Voi kun jonain päivänä joku yrittäjä keksisi alkaa myymään autokyytejä rahaa vastaan! Vähän sama systeemi kuin ratikka tai bussi, paitsi että tällä autolla ei olisi valmista aikataulutettua reittiä vaan kyydin voisi soittaa haluamallaan hetkellä omalle kotiovelleen ja pyytää ajamaan johonkin tiettyyn osoitteeseen. Eiku ootas...
Vieras maksaa matkan juhlakaupunkiin tai kuntaan, sieltä vihkipaikalle, juhlapaikalle ja vielä kalliiseen hotelliin. Hotellilta tietty seuraavana päivänä takaisin kotikaupunkiin... Ja joskus on ostettava vaatteita, kengät tai ruokaakin, sillä useimmissa häissä saa vielä nähdä nälkääkin. Häälahjaankin menee. Monet palkkaavat lapsenvahdin. En ihmette vähävaraisten kotiinjääntiä.
Vihkiminen oli kahdelta ja ruokaa sai vasta kahdeksan aikaan illalla, tai olisi saanut, jos se ei olisi loppunut kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vielä komppaan odottelua pahimmaksi. Toinen on huonot vessat tyyliin yksi koppero kahdellesadalle ja sekään ei lopussa vedä ja paperit on loppuneet.
Lestadiolaishäissä olen ollut enimmäkseen ja nykyisin niissä on yleensä liikaa ohjelmaa. Ne on sinänsä ok mut jos ensin on se hääpuhe lauluineen, sen jälkeen perheiden ohjelmaa kahdesta suvusta (puheita ja lauluja, musiikkia) seuraavaksi ystävien ohjelmaa (ensin morsiamen ja sitten sulhasen ja lopuksi vielä nämä yhdessä), yleensä vielä väliin lauluja ja musiikkiesityksiä ja vielä vapaan sanan aikana saattaa olla monta muisteloa niin ei enää meinaa jaksaa. Eli voisko pitää pienen jaloittelutauon vaikka jos näyttää että ohjelma kestää ja kestää? Jos sattuu huonoon paikkaan istumaan niin ei oikein pysty lähteä poiskaan huomaamatta. Parista häistä on pitänyt lähteä kesken kun on lastenvahdilla ollut muuta menoa. Toisissa sentään ehdittiin kahvit hörpätä mutta sitten mentiin juoksujalkaa. Harmitti kun ei ehditty juuri ketään sukulaisia jututtaa kun kaikki aika meni siihen ohjelmaan ja lopussa ei ehtinyt jäädä.
isoissa häissä vielä ruoan jakeluun voisi kiinnittää huomiota. Mukava olla viimeisten joukossa ottamassa ruokaa kun edellämenevä tyhjentää vadit eikä niitä täytetä. En tiiä onkko ruoka jo loppunut siinä vaiheessa vai miksi ei viimeisistä vieraista huolehdita. Ja kun itse oot saanut ruuan nokan eteen niin ohjelma on jo alkamaisillaan kun ensimmäiset ovat syöneet aikaa sitten. Eli jos ruokia pystyis jakamaan useammassa pisteessä(isoissa häissä) niin olis mukava. Kahvin kanssa ei oo niin väliksi vaikka joutuu jonottamaan.
- odottelu: hääpari kuvauksissa, hautausmaalla ja ties missä, eikä kukaan tiedä näistä kuvioista
- paljon ohjelmaa ja tiukka aikataulu: "No niin ja nyt 10 minuutin tauko!"
"Hei, tulkaahan kaikki sisään NYT, jatketaan ohjelmia!"
- pääruokana joku kasvissosekeitto eli Mäkkärin kautta kotiin, kun kotimatka vajaat 400 km
Yleisesti ottaen ruoka ja muut tarjoilut on tosi tärkeitä.
Huonot häät:
Ruoka loppuu kesken tai kakku
Ohjelmassa leikkejä
Ohjelmassa morsiamen ryöstö ja rahan keruu ja odottelun
Kartanon pienet huoneet, ei näe hääpäivä
Ei ilta ohjelmaa esim aamuun asti Musaa ja ruokaa vaan klo 19 morsiuspari poistui
Ei ihmiskirjoa lapsista vanhuksiin
Lapsille oma tila
Odotellaan pihalla morsiuspari ajelulta tai kuvasta. Kova nälkä jo.
Musa loppuu bändin taukojen ajaksi
Parhaat häät
Seurojen talo tai navetan ylinen eli iso tila & rento tunnelma.
Kaikki lapsista vanhuksiin juhlivat yhdessä
Pari valmiina ottamassa onnittelut vastaan heti maljat ja heti ruoka. Vierailla ollut jo pitkä matka takana ja nälkä.
Ruoka tavanomaista ja täyttävää esim suomalainen pitopöytä lihapullineen.
Alkoholia alusta loppuun takaa rennon tunnelman vieraiden jutusteluun ja tanssiin.
DJ Musaa kun bändi tauolla
Iltapalaksi klo 24 varattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät ilman katosta, suorassa paahteessa. Sain migreenikohtauksen, ensioireiden aikaan kyselin jo morsiamelta että pääsisikö sukutilan päärakennukseen lepäämään, varjoa ei ollut missään. Sain vain epämääräisiä syitä, miksi ei. Aloin voida pahoin ja oli vaikeuksia nähdä mitään. Oksentelin sitten pusikkoon ja morsian koitti kieltää minua soittamasta kyytiä itselleni, "eihän tässä mitään ole". Edelleenkään sisälle ei päässyt ja ambulanssikyytiä ei pelkän migreenikohtauksen takia saa. Jonkun lapsi sai auringonpistoksen ja toinen alkoi muuten vaan voida huonosti +27 asteessa suorassa paahteessa, heitäkään ei sisälle päästetty. Lopulta lähdettiin yhteiskyydillä kotiin.
Sukulaismiehen morsian halusi viettää häät meillä sukutalossa, tai oikeastaan pihalla. Esitimme kaikki syyt, miksi ei, mutta hän piti päänsä ja lopulta suostuimme mutta vain sillä ehdolla, että sisälle ei tulla. Ja että me emme itse tee yhtään mitään telttojen pystytystä tai sähköasennuksia, että saadaan ruoka lämpimänä tarjolle.
Viikkoa ennen juhlaa tulivat kaason ja bestmanin kanssa pihaan ja ensimmäisenä paukkasivat sisään katsomaan, missä on morsiamen lepotila. Ilmoitin, että edelleenkään sisälle ei tule kukaan, ei edes vessaan. Hankkikaa bajamajat. Näytin, missä on ruohonleikkuri ja muistutin, mistä alueesta on sovittu.
Viikon aikana kävivät joka päivä, vähän vähältä saivat katoksia pystyyn. Joka kerta morsian vaati, että hän tarvitsee lepohuoneen ja minä intin yhtä itsepäisesti, että ovet on lukossa. Hääpäivänä pitopalvelu tuli pihaan, mitään sähköjä ei oltu muistettu laittaa, joten tarjolla ei ollut kylmiä juomia ja kuumaa ruokaa. Ei ollut vesipistettä jne., koska morsian oli viimeiseen asti luottanut, että kun pitopalvelu röyhkeästi tulee keittiöön, niin en kehtaa kieltääkään. Kehtasin.
Ensimmäiset ovellekoputtajat tulivat heti vihkimistilaisuuden jälkeen: pitää päästä vessaan. Neuvoimme huoltoasemalle 3 km päähän. Sanoimme, että meillä ei ole juhlia, juhlat on pihalla ja jos sinne ei ole hankittu wc-tiloja niin se on aika harmillista.
Siksi ymmärrän ne epämääräiset selitykset siitä, miksi sukutaloon ei päässyt. Ehkä sen omistajan kanssa ei sovittu etukäteen mitään tai sovittiin vain piha-alueen käytöstä.
Uskomatonta käytöstä teillä puolin ja toisin. Kuinka kehtasit olla noin töykeä? :O
Varmaan siksi, että en halunnut järjestää toisen häitä. Enkä toisaalta halunnut antaa kotiani muiden käyttöön vain siksi, että halusivat häät nimenomaan siihen meidän pihaan. Minulle riitti hääiloksi se, että morsiuspari ei tullut seuraavana päivänä siivoamaan jälkiään ja lopulta keräsimme itse 4 jätesäkillistä roskia ja kävimme kippaamassa ne heidän rivitalopihalleen.
Mä en silti tajua tota stooria ja sinun käytöstä yhtään. Jos kerran et halunnut niitä häitä sinne pihalle, niin miksi et sitten kerta kaikkiaan sanonut että ei käy. Olis varmaan häät olleet kaikille onnistuneempi kokemus.
Ja miten helkutissa kehtasitte edes olla itse siellä paikalla?
Ai että miksi kehtasin olla kotona? Varmaan siksi, että asun siellä.
Toiseksi me kielsimme moneen kertaan, perustelimme, esitimme kaikki mahdolliset syyt alkaen sähkötöistä päätyen nurmikonleikkuuseen ja telttojen pystytykseen. Lopulta morsian sai meidät ylipuhuttua: hän lupasi, että meille ei koidu mitään vaivaa ja hän saa unelmahäänsä. Edullisesti. Todella harmi, että morsian ei tajunnut, että hän olisi saanut unelmansa paljon paremmin toteutettua ostamalla jostain kartanohotellista koko paketin. Näissä häissä kun teltat eivät pystyttyneet itsekseen, koristelu oli tehtävä itse ja ne sähkötyöt jäivät tekemättä. Mikä toisaalta oli ihan hyvä juttu, koska mehän sen sähkön olisimme joutuneet maksamaan. Sulakkeet napsahtivat jo ennen kuin bändi aloitti soittamisensa.
Joo on takseja mutta Suomessa ne on tosi kalliita ja jos pitäisi ajaa joku 40km taksilla kirkon ja hääpaikan välillä (viime vuonna oltiin tälläisissa häissä) niin siihen menisi ihan hirmuinen summa.
Ja jos ne häät sitten on tosiaan pakko järjestää siellä metsässä missä ei ole mitään eikä ketään lähimaillakaan niin hankkikaa paikalle muutamia autoja, esim. morsiusparin ja heidän vanhempiensa joita jotkut tuttavien täysi-ikäiset lapset ajelevat edestakaisin ja kuljettavat ihmisiä pois. Oltiin tosiaan pienellä paikkakunnalla häissä ja kun tuli aika lähteä kotiin niin jouduttiin odottelemaan taksia vaikka kuinka kauan koska ei siellä paikkakunnalla ollut kuin ehkä yksi tai kaksi taksiyrittäjää. Taksi ajoi sitten jostain naapurikylästä 50 km päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät ilman katosta, suorassa paahteessa. Sain migreenikohtauksen, ensioireiden aikaan kyselin jo morsiamelta että pääsisikö sukutilan päärakennukseen lepäämään, varjoa ei ollut missään. Sain vain epämääräisiä syitä, miksi ei. Aloin voida pahoin ja oli vaikeuksia nähdä mitään. Oksentelin sitten pusikkoon ja morsian koitti kieltää minua soittamasta kyytiä itselleni, "eihän tässä mitään ole". Edelleenkään sisälle ei päässyt ja ambulanssikyytiä ei pelkän migreenikohtauksen takia saa. Jonkun lapsi sai auringonpistoksen ja toinen alkoi muuten vaan voida huonosti +27 asteessa suorassa paahteessa, heitäkään ei sisälle päästetty. Lopulta lähdettiin yhteiskyydillä kotiin.
Sukulaismiehen morsian halusi viettää häät meillä sukutalossa, tai oikeastaan pihalla. Esitimme kaikki syyt, miksi ei, mutta hän piti päänsä ja lopulta suostuimme mutta vain sillä ehdolla, että sisälle ei tulla. Ja että me emme itse tee yhtään mitään telttojen pystytystä tai sähköasennuksia, että saadaan ruoka lämpimänä tarjolle.
Viikkoa ennen juhlaa tulivat kaason ja bestmanin kanssa pihaan ja ensimmäisenä paukkasivat sisään katsomaan, missä on morsiamen lepotila. Ilmoitin, että edelleenkään sisälle ei tule kukaan, ei edes vessaan. Hankkikaa bajamajat. Näytin, missä on ruohonleikkuri ja muistutin, mistä alueesta on sovittu.
Viikon aikana kävivät joka päivä, vähän vähältä saivat katoksia pystyyn. Joka kerta morsian vaati, että hän tarvitsee lepohuoneen ja minä intin yhtä itsepäisesti, että ovet on lukossa. Hääpäivänä pitopalvelu tuli pihaan, mitään sähköjä ei oltu muistettu laittaa, joten tarjolla ei ollut kylmiä juomia ja kuumaa ruokaa. Ei ollut vesipistettä jne., koska morsian oli viimeiseen asti luottanut, että kun pitopalvelu röyhkeästi tulee keittiöön, niin en kehtaa kieltääkään. Kehtasin.
Ensimmäiset ovellekoputtajat tulivat heti vihkimistilaisuuden jälkeen: pitää päästä vessaan. Neuvoimme huoltoasemalle 3 km päähän. Sanoimme, että meillä ei ole juhlia, juhlat on pihalla ja jos sinne ei ole hankittu wc-tiloja niin se on aika harmillista.
Siksi ymmärrän ne epämääräiset selitykset siitä, miksi sukutaloon ei päässyt. Ehkä sen omistajan kanssa ei sovittu etukäteen mitään tai sovittiin vain piha-alueen käytöstä.
Ohhoh, on teillä ollut pokkaa - sekä teillä että hääparilla.
Olis pitänyt kyllä hääparin uskoa, ettette halua heitä sukutalonne pihalle viettämään häitään. Kaameaa vääntöä, jossa kumpikin osapuoli toimi lopulta väärin ja kaikkien kannalta ikävästi.
Mitkä nää varsinaiset syyt oli, miksei taloa saanut käyttää edes keittiön tai pienen kamarin osalta? Kuluisiko sukutalo tällaisesta liikehdinnästä vai pelkäsittekö, että koko juhlakansa valtaa talonne? Vessan käyttökiellon ymmärrän, koska jos vessa on sisällä, sinne ramppaa jokainen vuorollaan.
Missä kohtaa toimimme väärin?
Alunperin kyse oli siitä pihasta, morsian halusi tulla vihityksi vanhojen tammien alla. Sittemmin hän halusi laaajentaa häänsä sisätiloihin tajuttuaan, että kenttäkeittiön hoitaminen on hankalaa ja että sähkömiestä tarvitaan, jos halutaan pihaan grilli.
Sukutalo on kotimme, ei mikään suvun yhteinen julkinen tila. Keittiö on omamme enkä keksi ainuttakaan syytä, miksi se pitäisi antaa pitopalvelun käyttöön. Samalla pitopalvelu olisi tarvinnut kylmätilamme, yhden vessan, huoneen pukeutumistilaksi jne.
Kun taloon olisi ollut yksi ovi avoinna, olisi sen kautta saatu "ihan vaan käydään vessassa" -väkeä, joten kiitos ei ketään meille siksi, että miehen serkun avopuolison poika menee pihassamme vihille.
Oliko teidät kutsuttu häihin?
Yhdetkään häät eivät ole menneet pilalle, mutta osa häistä on ollut pitkäveteisiä, koska asioita ei ole suunniteltu kunnolla. Odottelua, odottelua ja odottelua, milloin hääpari käy hääkuvassa ennen vihkimistä ja varaa siihen liian vähän aikaa ja häät alkavatkin jo myöhässä, milloin odotellaan hääjuhlapaikalla hääparin saapumista (ensin tehdään hieno poistuminen kirkosta, sen jälkeen pitää olla hieno "saapuminen" juhlapaikalle, mutta tätä jälkimmäistä kaikki vieraat seisovat odottamassa ulkona!).
Pakko-osallistumiset typeriin hääleikkeihin aiheuttavat myötähäpeää, ehkä leikin keksijällä on hauskaa, mutta muilla ei.