20-vuotias kaverini yrittää miehensä kanssa lasta.

Hui miten joku haluaa minua nuorempana lapsen! Minä haluan ainakin nyt valmistua, saada työkokemusta, matkustella pitkään ja ehkä asua ulkomailla. Kaverillani on lapsi, jonka kummi olen, mutta lapsiperheen elämä tuntuu silti valovuosien päässä olevalta asialta, joka ainakin nyt on tärkeyslistassani alimmaisena. Mutta jokainen tavallaan, jos parisuhde on pysyvä (useita vuosia) ja pystyy elättämään perheensä niin mikäs siinä. Minä vaan en tunne itseäni yhtään aikuiseksi, vaikka pari vuotta sitten ajattelinkin niin tietäväni, mitä elämältäni haluan.

N23

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

Pienenpiä ne vanhempainetuudet ovat opiskelijalle kuin työelämästä äitiyspäivärahalle jääviä.

Kannustan todella tekemmään lapset ennen työuraa.

t. veronmaksaja

Vierailija kirjoitti:

Oho, onko näin yleistä, että tässä iässä tarkoituksella hankitaan lapsia? Minä olen vähän päälle parikymppinen ja vanhoista koulukavereistani (yläaste ja lukio) ja nykyisistä opiskelukavereista kukaan ei ole saanut lasta, ainoastaan yhdellä samanikäisellä sukulaisellani on lapsi. Hänkin on jo eronnut, tosin syynä ei tainnut olla lapsi. Hyvä äiti hän kuitenkin lapselleen on.

Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki tuttuni ovat jatkaneet opiskeluita ja opiskelevat edelleen, joten lapset eivät ole vielä ajankohtaisia.

16 pohtii sivusta: Samat asiat voi saavuttaa monessa eri järjestyksessä. Me menimme naimisiin ja perustimme perheen nuorina, lapsen kasvaessa tehtiin töitä ja maksettiin asuntolaina pois. Jatkoin opiskeluja vasta myöhemmin ja olen nyt valmistumassa maisteriksi neljäkympin kynnyksellä.

Tosin on myönnettävä, että maailma on muuttunut viime vuosina rajusti. Jos olisin nyt kaksikymppinen, en tiedä, uskaltaisiko tehdä samoja ratkaisuja....vaikka silloin tuli helpommin heittäydyttyä kaikkeen, iän mukana näyttäisi tulevan entistä turvallisuushakuisemmaksi. Nykyään ymmärrän vanhempieni jahkailua varsin hyvin :)

En ainakaan osaa suhtautua koskaan oikein siihen kun joku minun ikäiseni kaveri tai tuttu saa lapsen. Ymmärrän tavallaan apta, omalle kohdalle lapsi olisi katastrofi! Huomaan usein vasta jälkikäteen että ainiin lapsen saamisesta kuuluu onnitella.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva sitten kolmekymppisenä katua kun nuoruus meni lasta hoitaessa.

Toisaalta, kolmikymppisenä tuo lapsi on jo kymmenen vanha ja jos lapsiluku jää yhteen tai kahteen, vaippavuodet ja valvomiset ovat olleet jo vuosia onnellisesti takana ja alkaa jäädä aikaa jo muuhunkin. Omat tenavat syntyi kun olin 30 ja 32 ja olen aina hieman kateellinen niille jotka ovat ymmärtäneet hankkia lapsensa kymmenen vuotta nuorempana.

Oon ite -96 syntynyt. Eli täyttänyt vähän aika sitten 20v. Omasta mielestäni 20v on liian nuori.

Parikymppiset olivat kymmenen/kaksikymmentä vuotta sitten hieman fiksumpia ja aikuismaisia. Eli siis nykyajan 20v on eri tasolla mielestäni entisaikaan olevien 20v kanssa. Nykyään on tämä minäminä- kulttuuri, some, valtavia ihmissuhde ongelmia ja kaikkea muuta.

Itse en lisääntyisi vielä tässä iässä. Joillekin se varmaan sopii, mutta oon itse ollut lähinnä kauhuissani kun mun ikäinen tai nuorempi on lisääntynyt. Monet mun tutuista ei oo käynyt kouluja, päättänyt silti lisääntyä, henkisesti ollaan vielä 15- vuotiaan tasolla, alkoholi ja tupakka maistuu, elämänhallinta vähän kujalla.

Tää raskaana oleminen tuntuu olevan enemmän buumia. Moni jää vielä heti yh:ksi nykyään noin nuorena... Toki fiksuja ja kypsiäkin parikymppisiä löytyy. Kukin tyylillään, mutta itse en vielä lasta haluaisi.

Miksi alapeukut, jos joku sanoo, että hänen elämänsä lapsen saanti noin nuorena pilaisi? Eikö ole hyvä, että henkilöllä on sen verran itsetuntemusta, että hän tietää, ettei lasta kannata vielä hankkia, kun ei ole sopiva aika? Minullekin lapsi olisi nyt katastrofi, sillä haluan opiskella, mennä töihin ja ennen kaikkea kiertää maailmaa yksin ja vapaana. Lapsi ei missään nimessä sovi tähän yhtälöön, mutta joku toinen taas haluaa erilaista elämää, johon lapsi voi tämän ikäisenä kuulua.

N22

Vierailija kirjoitti:

Oon ite -96 syntynyt. Eli täyttänyt vähän aika sitten 20v. Omasta mielestäni 20v on liian nuori.

Parikymppiset olivat kymmenen/kaksikymmentä vuotta sitten hieman fiksumpia ja aikuismaisia. Eli siis nykyajan 20v on eri tasolla mielestäni entisaikaan olevien 20v kanssa. Nykyään on tämä minäminä- kulttuuri, some, valtavia ihmissuhde ongelmia ja kaikkea muuta.

Itse en lisääntyisi vielä tässä iässä. Joillekin se varmaan sopii, mutta oon itse ollut lähinnä kauhuissani kun mun ikäinen tai nuorempi on lisääntynyt. Monet mun tutuista ei oo käynyt kouluja, päättänyt silti lisääntyä, henkisesti ollaan vielä 15- vuotiaan tasolla, alkoholi ja tupakka maistuu, elämänhallinta vähän kujalla.

Tää raskaana oleminen tuntuu olevan enemmän buumia. Moni jää vielä heti yh:ksi nykyään noin nuorena... Toki fiksuja ja kypsiäkin parikymppisiä löytyy. Kukin tyylillään, mutta itse en vielä lasta haluaisi.

No sä kuulostatkin 15-vuotiaalta. Hyvä, että ymmärrät olla lisääntymättä lisääntymisbuumin keskellä. t. nuorena lisääntynyt

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

Jättääkö hyvätuloiset tuet käyttämättä. Eivätkä he nosta vanhempainpäivärahaa, isyysrahoja, lapsilisää, äitiyspakkausta? Mitä varten tuet on jos niitä ei saa käyttää. Ei kukaan varmaan ajattele lapsia hankkiessa nuorena, että eletään loppuikä kelan ja sossun tuilla. Kyllä myönnän että vaikeina hetkinä olen nuorena äitinä 2 lapsen äitinä joutunut tukiin turvautumaan, mutta olen myös opiskellut ammatin, käynyt töissä, ollut työttömänä ja seuraavaksi menen opiskelemaan korkeamman asteen tutkintoa. Meillä mies käy töissä mutta ollut myös välillä työtön tai lomautettu ja mies tosiaan kymmenen vuotta vanhempi joten en ymmärrä miten se on ikäsidonnaista että pärjääkö lasten kanssa taloudellisesti, koska kyllä 30-40 vuotiaatkin vakaassa työsuhteessa olevat voivat menettää työnsä. Enemmin opiskelen itselleni korkeamman koulutuksen ja hakeuduin hyväpalkkaiseen työtön kun jään kotiäidiksi tai tehdastyöläiseksi minimi palkalla. Miten lapset estää opiskelun ja voihan opiskelun ohessa työskennellä vaikka olisi lapsia? Ehkä talous on tiukemmalla, mutta eipä pienet lapset suuria ja kalliita asioita kaipaa, eri asia sitte kun ovat kouluikäisiä ja tulee kalliimpia harrastuksia sun muuta älypuhelimista ties mihin muotirytkyihin, mutta siihen mennessä olen jo opiskelut opiskellut ja omien tavoitteiden mukaan työelämässä.

Jaa-a, minäkin luulin 20-vuotiaana tietäväni, mitä haluan elämältäni (tähän sisältyi mm. lapsi ja tietty työ). Nyt joitain vuosia myöhemmin alan kallistua sille kannalle, etten ehkä haluakaan lapsia koskaan, kouluttaudun eri alalle ja muutenkin olen vasta alkanut tajuta, mitä elämältäni ehkä oikeasti haluaisin ja miten sen saisin. Joten omalla kohdallani 20-vuotiaana olisi ollut aivan liian aikaista.

Erilaisiahan me kaikki ollaan.

Itse jos omalle kohdalle ajattelee niin olisin pilannut elämäni jos nyt kolmekymppisenä mulla olisi 10-vuotias lapsi. Ajattelen näin, koska viimeinen kymmenen vuotta on ollut hienoa aikaa. En olisi kokenut sitä jos olisi ollut eri tilanne.

Mutta toisaalta  jos olisin lapsen tehnyt niin elämässäni saattaisi olla varsin erilaiset mielenkiinnon kohteet.  En tietäisi mitä olisin menettänyt kun en olisi koskaan ehkä innostunut matkailusta, enkä olisi tavannut parhaita ystäviäni, joihin olen tutustunut aikuisiällä. Mutta olisin varmasti saanut erilaisia hyviä (mamma?)kavereita ja saattaisin olla kiinnostunut vaikka jostakin harrastustoiminnasta missä lapseni olisi mukana.  Joten tuskin siinä tilanteessa ajattelisin pilanneeni elämäni. 

Niin kauan kuin sinä et vauvaa yritä, pilaa omaa elämääsi sillä, ja laita siihen rahaa, pidä lärvisi ummessa. Asia ei sinulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ite -96 syntynyt. Eli täyttänyt vähän aika sitten 20v. Omasta mielestäni 20v on liian nuori.

Parikymppiset olivat kymmenen/kaksikymmentä vuotta sitten hieman fiksumpia ja aikuismaisia. Eli siis nykyajan 20v on eri tasolla mielestäni entisaikaan olevien 20v kanssa. Nykyään on tämä minäminä- kulttuuri, some, valtavia ihmissuhde ongelmia ja kaikkea muuta.

Itse en lisääntyisi vielä tässä iässä. Joillekin se varmaan sopii, mutta oon itse ollut lähinnä kauhuissani kun mun ikäinen tai nuorempi on lisääntynyt. Monet mun tutuista ei oo käynyt kouluja, päättänyt silti lisääntyä, henkisesti ollaan vielä 15- vuotiaan tasolla, alkoholi ja tupakka maistuu, elämänhallinta vähän kujalla.

Tää raskaana oleminen tuntuu olevan enemmän buumia. Moni jää vielä heti yh:ksi nykyään noin nuorena... Toki fiksuja ja kypsiäkin parikymppisiä löytyy. Kukin tyylillään, mutta itse en vielä lasta haluaisi.

No sä kuulostatkin 15-vuotiaalta. Hyvä, että ymmärrät olla lisääntymättä lisääntymisbuumin keskellä. t. nuorena lisääntynyt

Älä ota ittees. Onhan se vähän hassua, että viimeisen 2 vuoden aikana niin moni teini on päättänyt lisääntyä. Todella monella ollut elämänhallinnan kanssa ongelmia, vauvablogejakin pistettiin pystyyn ja niin edelleen. Kyllä tuo kertoo jonkinlaisesta tyhmyydestä, jos valtavirta menee kaiken mukana.

T. 20v, joka kuulostaa 15- vuotiaalta

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuorena vanhemmiksi tulleiden pitää aina tulla näihin ketjuihin todistelemaan kuinka eivät ikinä ole katuneet... Sinä ehkä et ole katunut, mutta suurin osa miettii että olisi kannattanut odottaa muutama vuosi pidempään. Että olivat aivan liian nuoria ja epäkypsiä vanhemmiksi. Parisuhde kaatuu kun ei olla tajuttu, eikä jakseta vastuuta mikä lapsen myötä tulee. Monella iskee kolmenkympin tienoilla menokausi, lasta viedään jatkuvasti mummolaan hoitoon että päästään bilettämään.

Minä taas 24-vuotiaana esikoisen saaneena välillä harmittelen sitä, etten hankkinut lapsia jo aiemmin. Menin naimisiin ihanan miehen kanssa 18-vuotiaana, ja siinä opiskellessa vuokrakämpässä asuessa olisi ollut paljon enemmän aikaa ja energiaa olla lapsen kanssa, kuin nyt työelämässä ja isossa talossa asuessa. Oikeastaan ei olisi ollut mitään estettä hankkia lapsia jo aiemmin, ja täytyy myöntää, että välillä vähän harmittaa.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse en alkanut haluta lapsia ennen kuin 29-vuotiaana, ja ns. vapaa nuoruus oli minulle todella tärkeä, mutta ymmärrän, että monet ajattelevat ja kokevat toisin. Ymmärrä sinäkin ap.

Sain lapsen 18-vuotiaana ja nyt olen 34v ja toista lasta en ole yrityksestä huolimatta saanut. Voin vaan kertoa miten onnellinen olen nyt jo teini-ikäisestä lapsestani. Hän luultavasti jää ainokaiseksi. Jos en olisi saanut häntä nuorena niin olisin varmaankin lapseton. Vielä on toki toivoa, mutta lohduttaa niin paljon se, että olen jo saanut kokea äitiyden ja minulla on kuitenkin yksi ihana lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Noh.. olen 21 ja pakko nyt kyllä sanoa että se nuoruus on jo eletty. Kaikenmaan baarissa ravaamiset, ulkomaanmatkat ja tuntemattomien nussimiset on hoidettu jo ajat sitten. Nyt jo jonkun aikaa olen asettunut aloille enkä kaipaa menneestä mitään. Elän tasapainoista elämää töissä käyden ja mieheni seurasta nauttien. Lasta en kyllä kuitenkaan hanki, mutta jos se olisi joskus aikeissa, en näkisi mitään syytä miksei se tähän tilanteeseen sopisi

Voi minä vasta tuossa iässä koin alkavani elämään. En kyllä ollut nusdinut ja ryypännyt nuorena, kuten näkyy nuorena äidiksi alkaneet tehneet. En tehnyt sitä myöhemminkään. Mutta muutto isompaan kaupunkiin, opiskelut, matkustelu, ah, se oli ihanaa. Miehen pyydystäminen ja kodin perustaminen eii olisi tullut mieleenikään.

Pohojalaanen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva sitten kolmekymppisenä katua kun nuoruus meni lasta hoitaessa.

Toisaalta, kolmikymppisenä tuo lapsi on jo kymmenen vanha ja jos lapsiluku jää yhteen tai kahteen, vaippavuodet ja valvomiset ovat olleet jo vuosia onnellisesti takana ja alkaa jäädä aikaa jo muuhunkin. Omat tenavat syntyi kun olin 30 ja 32 ja olen aina hieman kateellinen niille jotka ovat ymmärtäneet hankkia lapsensa kymmenen vuotta nuorempana.

Jos sinulla on noin kova kiire päästä lapsista eroon, ehkä parempi ettet olidi niitä tehnytkään

Lapseni on 20v. Hänen kavereistaan lapsia tekee nyt riikkonaisista perheistä olevat, jotka ovat ryypänneet ja rällänneet ja koulut ei kiinnosta. Sitä tupakkajengisakkia ja reppanatyttöjä.

Jännä, että niin moni on löytänyt itselleen miehen/isäkandidaatin alle 20vuotiaana, itse olin sen ikäisenä vielä neitsyt ja parisuhteen aloitin vasta 26 vuotiaana.

28 vuotiaana sain esikoiseni ja kuopuksen (10.lapsi)43vuotiaana. Kaikki siis saman miehen kanssa. Vähän harmittaa, ettei lapset tullut tehtyä nuorempana, mutta minkäs voit, kun ei löytynyt miestä.