20-vuotias kaverini yrittää miehensä kanssa lasta.

Noh.. olen 21 ja pakko nyt kyllä sanoa että se nuoruus on jo eletty. Kaikenmaan baarissa ravaamiset, ulkomaanmatkat ja tuntemattomien nussimiset on hoidettu jo ajat sitten. Nyt jo jonkun aikaa olen asettunut aloille enkä kaipaa menneestä mitään. Elän tasapainoista elämää töissä käyden ja mieheni seurasta nauttien. Lasta en kyllä kuitenkaan hanki, mutta jos se olisi joskus aikeissa, en näkisi mitään syytä miksei se tähän tilanteeseen sopisi

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

Minä en kyllä 19-vuotiaana tehnyt lasta tukien varaan. :) Olin opiskellut oppisopimuksella heti peruskoulun jälkeen ammattiin josta jäin ko.paikkaan vakihommiin. Miehellä oli siinävaiheessa jo oma yritys. 

Itse tulin raskaaksi eka kertaa18 vuotiaana, toinen lapsi sai alkunsa kun olin 19 ja kolmas lapseni sai alkunsa kun olin 21, eli tässä nyt ollaan viimesillään raskaana ja voin vain lämpimästi suositella niille joiden elämän tilanne kaipaa lasta, ei ikää kannata katsoa vaan sitä miten valmis tunnet itsesi olevan Loppuiän projektiin Ja vastuuseen. Niin ja ihan sama isä on kaikilla lapsillani, ennen kun joku kommentoi että lapset tietysti eri isille..

Olen samaa mieltä Apn kanssa, pilaa elämänsä vaan nuorena.

Se on silti jokaisen oma asia mitä elämällänsä tekee, ehkä heidän mielestään me jotka ei todellakaan halua lapsia alle kolmekymppisinä pilataan omat elämämme. Meistä ihmisistä on moneen lähtöön, ja se on vaan hyvä asia :)

Minua säälittää ne joilla menee keski-ikä pienten lasten kanssa.

Ei vissiin ole mitenkään sinun päänsärkysi missä iässä muut lisääntyy?

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

Kuka kannusti tukien varassa elämiseen? Sinä olit toinen koko ketjussa, joka edes mainitsi tuet millään tavalla. Suurinosa on kirjoittanut, kuinka ovat työssäkäyviä ja pärjänneet hyvin lapsen kanssa nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä Apn kanssa, pilaa elämänsä vaan nuorena.

Se on silti jokaisen oma asia mitä elämällänsä tekee, ehkä heidän mielestään me jotka ei todellakaan halua lapsia alle kolmekymppisinä pilataan omat elämämme. Meistä ihmisistä on moneen lähtöön, ja se on vaan hyvä asia :)

On aika surullista jos sinusta lähtökohtaisesti se lapsi "pilaa elämän". 

Joo ei meidänkään lapset ole tukien varassa, käyn töissä ja myös mieheni, paitsi nyt mammalomalla.

Ei mahda olla kovin kaksinen elämä alkujaankaan, jos oma lapsi sen pilaa olemassaolollaan :D

Vierailija kirjoitti:

Ei mahda olla kovin kaksinen elämä alkujaankaan, jos oma lapsi sen pilaa olemassaolollaan :D

Ihan tarpeeksi olen lukenut noita en vaan enää jaksa tarinoita täällä. En haluaisi sitä tilannetta nyt kun käyn töissä ja opiskelen ja harrastan ja teen vapaaehtoistöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mahda olla kovin kaksinen elämä alkujaankaan, jos oma lapsi sen pilaa olemassaolollaan :D

Ihan tarpeeksi olen lukenut noita en vaan enää jaksa tarinoita täällä. En haluaisi sitä tilannetta nyt kun käyn töissä ja opiskelen ja harrastan ja teen vapaaehtoistöitä.

.. mitä?

Ihan sama miten nuoruuden käyttää, sitä on aina mahdollista katua keski-iässä.

Voi katua miksei kouluttautunut, miksi hukkasi nuoruuden kouluttautumassa kun kaverit pitivät hauskaa, voi katua miksi ryyppäsi ja rälläsi, voi katua miksei ryypännyt ja rällännyt, voi katua miksi hukkasi nuoruuden lapsiin, voi katua miksei tehnyt lapsia aikanaan, voi katua naimisiin menoa, voi katua naimisiin menemättömyyttä jne. jne. jne. jne. jne.

Sitten voi vanhana katua sitä miksi hukkasi keski-ikänsä katumalla sitä miksei nuorempana kouluttautunut, miksi hukkasi nuoruuden kouluttautumassa kun kaverit pitivät hauskaa, voi katua miksi ryyppäsi ja rälläsi, voi katua miksei ryypännyt ja rällännyt, voi katua miksi hukkasi nuoruuden lapsiin, voi katua miksei tehnyt lapsia aikanaan, voi katua naimisiin menoa, voi katua naimisiin menemättömyyttä jne. jne. jne. jne. jne.

Katuminen lakkaa haudassa.

Olen itsekin miettinyt miten niin moni samanikäinen kaverini ja tuttuni tuntee itsensä valmiiksi lastenhankintaan. Monella on opinnot kesken tai peruskoulun jälkeen ei ole käyty mitään kouluja, sekä osalla on parisuhteissa ongelmia tai muuten mielenterveys/käytösongelmia. Voihan se lapsi tietysti tasapainottaa näitä ongelmia ja tuoda elämään iloa, mutta omalle kohdalle olisi niin vaikea kuvitella lapsiperhearkea tämän ikäisenä tai oikeastaan koskaan. T: N20

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu? Toisekseen vain siksi että sinä olet vielä lapsi tuon ikäisenä ei tarkoita että hän olisi.

Lapsi millä perusteella? Sen takia, että ei itse halua lasta tuon ikäisenä vaan keskittyä esimerkiksi opiskeluun?

Me aloitimme kun olimme 20 ja 25, nyt kolmekymppisenä olen todella tyytyväinen, että tuli aloitettua lapsipuuhat ajoissa. Eiköhän tuo ole ihan makuasia, en ymmärrä itse sitä maagista nuoruutta taas. Minusta se on enemmänkin nimellä "vapaus" ja sitä voi olla missä iässä tahansa eikä lapset vie vapautta kuin hetkeksi elämästä, sen minä ihan mielelläni annoin hetkeksi, toki välillä vähän vapauttakin maistellen. ;)

Tietynlainen vapaus menee missä iässä tahansa teit lapsia, tietyksi aikaa ja tämäkin riippuu ihmisestä. Toinen ei koe lasten riistävän niin paljoa kuin toiset, joku haluaa elää nimenomaan parikymppisenä tiettyä vapautta ja toista miellyttää sama vähän vanhempana, joku taas haluaa paljon lapsia nuoresta iäkkäämpään ikään, sekään ei ole mitenkään väärä tapa elää.

Hassua miten jotkut ovatkin niin mustavalkoisia, että näkevät ainoastaan sen oman mieltymyksen oikeana ja parhaimpana tapana. Avartakaa itseänne vähän, jooko? :)

Oho, onko näin yleistä, että tässä iässä tarkoituksella hankitaan lapsia? Minä olen vähän päälle parikymppinen ja vanhoista koulukavereistani (yläaste ja lukio) ja nykyisistä opiskelukavereista kukaan ei ole saanut lasta, ainoastaan yhdellä samanikäisellä sukulaisellani on lapsi. Hänkin on jo eronnut, tosin syynä ei tainnut olla lapsi. Hyvä äiti hän kuitenkin lapselleen on.

Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki tuttuni ovat jatkaneet opiskeluita ja opiskelevat edelleen, joten lapset eivät ole vielä ajankohtaisia.

Sain lapset 22- ja 24-vuotiaana. Nyt olen kolmekymppinen. Olin ehtinyt käydä ammattikoulun ja tehdä pari vuotta työtä ennen esikoista. Olin kotiäitinä ja ohessa jatkoin ammattikorkeakouluun opiskeluja lasten ollessa pieniä. Keikkailin mielenkiintoisissa alani töissä ja opiskelu mahdollisti sen että sain olla paljin kotona ja läsnä. Nyt lapset on jo vähän isompia, teen juuri niitä töitä joista teininä haaveilin ja nautin lapsistani ja heidän seurastaan täysin rinnoin. Nuori äitiys on sopinut minulle hyvin. En ymmärrä, mistä olen muka joutunut luopumaan, omasta näkökulmastani sain todella kaiken mitä halusinkin :o Sekä perheen että korkeakoulutuksen. Bailasin yhden vuoden 19-vuotiaana ulkomailla. Pidän ihmeellisenä, jos joku kokee että moista pitäisi harrastaa kymmenen vuotta "kasvamisen" nimissä.

Enempää lapsia ei ole suunnitelmissa. Neljäkymppisenä minulla on aikuistumisen kynnyksellä olevat lapset. Ajattelen, että tokkopa olen neljäkymppisenä vanha käpy jonka elämä meni pilalle ja hukkaan ;D

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, että avlla kannustetaan hankkimaan lapsia tukien varaan.

Mun mielestä ei ole fiksua ikinä, oli ne sitten opintotuet tai työttömyystuet.

Jos on jo töissä niin tehkööt mitä lystää kunhan hoitaa lapsensa hyvin.

En kieltämättä nähnyt mitään väärää nostella samoja opintotukia lapsen ollessa pieni, mitä koulukaveritkin nostelivat. Lapsi tuskin kärsi siitä, että ostin vaatteita kirppiksiltä ja säästin ruuissa terveydestä kuitenkaan tinkimättä. Asuttiin kaksiossa kunnes hän oli kaksivuotias. Sen jälkeen työelämään ja nykyään muutama vuosi eteen päin toinen meistä on keskituloinen ja toinen hyvätuloinen. Vieläkään lapsi ei tarvitsisi mitään ihmeellistä ja kallista, mutta toki nyt kun on mahis, tulee ostettua hintavampaa. En silti pidä sitä minään ehtona leikki-ikäiselle lapselle...

Olisiko jotenkin hienompaa jättäytyä nyt urasta pois kuin elellä "opintotukien varassa"? :D En näe nyt kummassakaan mitään väärää, etenkin kun tapani oli yhteiskunnalle melko halpa. ;)

Olen erittäin tyytyväinen valintoihimme, vaikka se joitain tuntuu ärsyttävän. :D

Vierailija kirjoitti:

Oho, onko näin yleistä, että tässä iässä tarkoituksella hankitaan lapsia? Minä olen vähän päälle parikymppinen ja vanhoista koulukavereistani (yläaste ja lukio) ja nykyisistä opiskelukavereista kukaan ei ole saanut lasta, ainoastaan yhdellä samanikäisellä sukulaisellani on lapsi. Hänkin on jo eronnut, tosin syynä ei tainnut olla lapsi. Hyvä äiti hän kuitenkin lapselleen on.

Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki tuttuni ovat jatkaneet opiskeluita ja opiskelevat edelleen, joten lapset eivät ole vielä ajankohtaisia.

Mä halusin lapset nimenomaan opiskeluajalle, koska opinnot jousti paremmin. Olen sen verran uraihminen, että ajattelin näin paremmaksi, ettei tule vuosien katkoksia. Halusin kuitenkin, että lapsilla on mahdollisimman kiireetön varhaislapsuus.