20-vuotias kaverini yrittää miehensä kanssa lasta.

Oo hiljaa

Mitä se sinulle kuuluu? Toisekseen vain siksi että sinä olet vielä lapsi tuon ikäisenä ei tarkoita että hän olisi.

Me alettiin yrittää kun olin 19v. Eka päätyi keskenmenoon, mutta esikoinen syntyi ollessanin 21v. Toinen lapsi syntyi kun olin 24v. Lisää ei lapsia olla saatu, itselläni on pco ja endo joten tuskin koskaan saadaankaan enempää.

Olen nyt 33v. Ja edelleen lasteni isän kanssa onnellisesti yhdessä, enkä päivääkään ole katunut sitä, että lapset nuorena saatu.

Paljon enemmän elämäni olisi "pilalla" jos olisin jäänyt lapsettomaksi.

On siinä myös hyviä puolia. Sitä energiaa on oikeasti niin paljon enemmän, moni on kertonut, että esim. 24veenä ekan vauvan kanssa oli niin paljon helpompaa kui 30veenä saadun kuopuksen kanssa.

Kaverisi on vasta n. 35 kun lapsi on teini ja varmaan n. 40 kun lapsi muuttaa pois. Ei paha, ihana vapaus, sen ikäsenä on rahaa ja jaksaa esim. reissata.

Minä halusin lapset jo 18-19v. Olin muutamaa kuukautta vaille 21, kun esikoinen syntyi. En ole katunut päivääkään. Mitä mun olis pitänyt tehdä? Ryypätä, kulkea pussikaljoittelemassa niinkuin "kaikki muut"? Ei mulla ollut, eikä ole vieläkään mielenkiintoa ko aktiviteetteihin. Nyt lapsia kolme ja mun elämä on varmaan superpilalla, on työ,perhe ja oma koti, kun moni mun ikäinen yhä opiskelee.

Mä aloin yrittämään 21 vuotiaana ja nyt 40 vuotiaana edelleen saman miehen kanssa enkä ole katunut päivääkään nuorena äidiksi tulemista.

Ei todellakaan kannata tuossa iässä. Kukaan ei ole vielä 20 vuotiaana kypsä eikä parisuhdekaan ole ideaali tuossa iässä. Jotenkin järkyttävää, millaisia ideoita ihmisillä on... Ja harhakuvitelmia lasten tekemisestä. Lisäksi nainen joutuu suuremmalla todennäköisyydellä ikuiseen loukkoon taloudellisesti ja uran kannalta. Mieleenhän se ei vaikuta millään tavalla tässäkään. Kiva laskea pennosia ja lapsilisiä lopun elämää.

Vierailija kirjoitti:

On siinä myös hyviä puolia. Sitä energiaa on oikeasti niin paljon enemmän, moni on kertonut, että esim. 24veenä ekan vauvan kanssa oli niin paljon helpompaa kui 30veenä saadun kuopuksen kanssa.

Kaverisi on vasta n. 35 kun lapsi on teini ja varmaan n. 40 kun lapsi muuttaa pois. Ei paha, ihana vapaus, sen ikäsenä on rahaa ja jaksaa esim. reissata.

Rahaa ei ole koska tässä nyky suomen taloustilanteessa ei todellakaan töitä tai uraa rakenneta, kun on pieni lapsi tai useita ilman hyvää verkostoa, koulutusta ja pitkiä päiviä. Käytännössä ihminen on 40 ja sitten miettii mitä elämällään tekee koska ainoa asia mitä on ollut, on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti haluaa lapsen tämän ikäisenä? Miksi hän haluaa pilata elämänsä? Tosi kiva sitten kolmekymppisenä katua kun nuoruus meni lasta hoitaessa. Äitiys on raskasta kun omakin kasvu on kesken.

Mistäs sä tiedät miten raskasta se äitiys on? Yhden lapsen äitiydestä todellakin selviää, vaikka olisi hankalakin vauva, jos mies on kerran mukana kuvioissa ja ihan vapaaehtoisesti vielä.

Taas eräs katkera ämmä palstalla :D Mitäs jos nyt vaan menisit niihin lapsettomuus hoitoihin ja keskittyisit niihin!

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata tuossa iässä. Kukaan ei ole vielä 20 vuotiaana kypsä eikä parisuhdekaan ole ideaali tuossa iässä. Jotenkin järkyttävää, millaisia ideoita ihmisillä on... Ja harhakuvitelmia lasten tekemisestä. Lisäksi nainen joutuu suuremmalla todennäköisyydellä ikuiseen loukkoon taloudellisesti ja uran kannalta. Mieleenhän se ei vaikuta millään tavalla tässäkään. Kiva laskea pennosia ja lapsilisiä lopun elämää.

Niin, aivan. Koska 30+ vuotiaat eivät eroa kumppaneistaan, joudu työttömiksi tai muutakaan vastaavaa. 

Miksi ihmeessä nuorena vanhemmiksi tulleiden pitää aina tulla näihin ketjuihin todistelemaan kuinka eivät ikinä ole katuneet... Sinä ehkä et ole katunut, mutta suurin osa miettii että olisi kannattanut odottaa muutama vuosi pidempään. Että olivat aivan liian nuoria ja epäkypsiä vanhemmiksi. Parisuhde kaatuu kun ei olla tajuttu, eikä jakseta vastuuta mikä lapsen myötä tulee. Monella iskee kolmenkympin tienoilla menokausi, lasta viedään jatkuvasti mummolaan hoitoon että päästään bilettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä myös hyviä puolia. Sitä energiaa on oikeasti niin paljon enemmän, moni on kertonut, että esim. 24veenä ekan vauvan kanssa oli niin paljon helpompaa kui 30veenä saadun kuopuksen kanssa.

Kaverisi on vasta n. 35 kun lapsi on teini ja varmaan n. 40 kun lapsi muuttaa pois. Ei paha, ihana vapaus, sen ikäsenä on rahaa ja jaksaa esim. reissata.

Rahaa ei ole koska tässä nyky suomen taloustilanteessa ei todellakaan töitä tai uraa rakenneta, kun on pieni lapsi tai useita ilman hyvää verkostoa, koulutusta ja pitkiä päiviä. Käytännössä ihminen on 40 ja sitten miettii mitä elämällään tekee koska ainoa asia mitä on ollut, on äiti.

Sun kannattaakin tekstisi perusteella vielä panostaa koulutukseen, sen verran epäselvää sepustusta kyhäät. Sain esikoisen 20v, opiskelin ammatin, nyt olen yrittäjä. Mulla on hyvä tukiverkosto, olen äiti kolmelle lapselle eikä mun todellakaan tarvitse miettiä mitä elämälläni tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä myös hyviä puolia. Sitä energiaa on oikeasti niin paljon enemmän, moni on kertonut, että esim. 24veenä ekan vauvan kanssa oli niin paljon helpompaa kui 30veenä saadun kuopuksen kanssa.

Kaverisi on vasta n. 35 kun lapsi on teini ja varmaan n. 40 kun lapsi muuttaa pois. Ei paha, ihana vapaus, sen ikäsenä on rahaa ja jaksaa esim. reissata.

Rahaa ei ole koska tässä nyky suomen taloustilanteessa ei todellakaan töitä tai uraa rakenneta, kun on pieni lapsi tai useita ilman hyvää verkostoa, koulutusta ja pitkiä päiviä. Käytännössä ihminen on 40 ja sitten miettii mitä elämällään tekee koska ainoa asia mitä on ollut, on äiti.

Oletpa negatiivinen. Oma äitini sai ekan lapsen 20veenä ja minut neljä vuotta myöhemmin 90-laman aikana. -98 aloitti uran minun olessa ekalla luokalla ja nyt vajaa viiskymppisenä ihan hyvin menee, ura luotu yksinhuoltajuudesta huolimatta.

Jos itse saisin lapsen nyt, niin ihan hyvin vielä parin vuoden päästä 26-vuotiaana ehdin luoda uraa ennen kuin täytän 40! Ehtisin opiskella ja silti olla 10 vuotta työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuorena vanhemmiksi tulleiden pitää aina tulla näihin ketjuihin todistelemaan kuinka eivät ikinä ole katuneet... Sinä ehkä et ole katunut, mutta suurin osa miettii että olisi kannattanut odottaa muutama vuosi pidempään. Että olivat aivan liian nuoria ja epäkypsiä vanhemmiksi. Parisuhde kaatuu kun ei olla tajuttu, eikä jakseta vastuuta mikä lapsen myötä tulee. Monella iskee kolmenkympin tienoilla menokausi, lasta viedään jatkuvasti mummolaan hoitoon että päästään bilettämään.

Ei se ole todistelua ja kertoo omakohtaiset kokemuksensa, joita sinä et tunnu hyväksyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti haluaa lapsen tämän ikäisenä? Miksi hän haluaa pilata elämänsä? Tosi kiva sitten kolmekymppisenä katua kun nuoruus meni lasta hoitaessa. Äitiys on raskasta kun omakin kasvu on kesken.

Lapsi pilaa elämän?

Äitiys on joka iässä raskasta. Ja palkitsevaa. Me halusimme lapsen nuorena, tilaisuus tuli, ja vuodet ovat osoittaneet ratkaisun oikeaksi. Täytän 37, neito samassa rytäkässä 15. Pitkä matka on takana, seuraava elämänvaihe lähenee. Kaikki on juuri niin hyvin kuin voi olla ☺

Haha, ap vaikuttaa kateelliselta, kun ystävällä on mies, joka ei luiki muna koipien välissä pakoon kun menkat on pari pv myöhässä.

En ymmärrä nuoria jotka haluavat lapsia, onneks kaikkea ei tarvitse ymmärtää.

Eiköhän 20v osaa sen verran ajatella elämäänsä eteenpäin, että ymmärtää mitä kaikkea lapsi tuo mukanaa. Jos tosissaan yrittävät saada lasta, on tuskin mikään päähänpisto kyseessä. Lapsi ei estä opiskeluita, ei estä työtekoa, ei edes sitä nuoruutta. Apn kaveri on todennäköisesti kypsempi kuin ap ja ymmärtää että perseetolalle kännejä ei lapsen synnyttyä vedetä, mutta ystävien kanssa voi yhä viettää aikaa. Opiskelut ja lapsi on todella helppo järkätä yhteen ja puhun ihan omasta kokemuksesta. Samoin työssäkäynti onnistuu nuorelta äidiltä siinä missä vanhaltakin. Oletko sä kateellinen kaverillesi, kun hän suunnittelee elämää eteenpäin ja pitemmälle kuin vain tulevaan viikonloppuun saakka?

Tein itse lapsen, ensimmäisen ja viimeisen 38 vuotiaana.

Ja silloin sain hyvinkin suoraan kuulla että olen liian vanha.

On se jännä ettei sitä sitten ole lapsen saamiselle koskaan oikean ikäinen, kun sen asian tietää aina joku muu paremmin... Onko elämä ihan oikeasti niin tylsää ja viisaus monilla niin suurta että tunkea se nokka sellasiin asioihin mitkä eivät heille kuulu, ja on varaa arvostella toisten ihmisten päätöksiä ja valintoja.

Eli jos ap, jos ystäväsi on niin päättänyt, niin ystävänä sinun pitäisi olla hänen puolestaan onnellinen, antaa hänen tehdä oma päätöksensä itse ja ystävät myös tukevat tällaisia päätöksiä.