Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisiä joita parisuhde ei kiinnosta?
10.05.2016 |
Onko? En tarkoita ihmistä jotka olisi tympääntynyt naisiin tai miehiin,eikä sen takia halua parisuhdetta..
Kommentit (55)
En ole koskaan itse pyrkinyt parisuhteeseen eikä ole yksikään (nainen) osoittanut minkään sortin kiinnostusta. Kuitenkin aina välillä iskee valtava kosketuksen kaipuu - haluaisi halata, silittää ja paijata jotakuta. Mutta koskaan nämä kaipuut ja kuvitelmat eivät sisällä naista tai miestä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan "henkilön".
Kun tätä asiaa on vuosien aikana miettinyt vähän enemmän niin tuntuu vain vahvistuvan, että en haluaisi elää jonkun kanssa parisuhtressa, mutta olisi kiva jos olisi ns. "halikaveri". Henkilö, mies tai nainen, vanhempi tai nuorempi, oikeastaan ihan sama, jonka kanssa vaikka kerran viikossa halailla parin tunnin ajan, jutella mukavia ja sitten ensi viikolla uusiksi.
En tiedä onko tässä jaarittelussa mitään järkeä vai olenko ihan tärähtänyt mutta tähän olen päätynyt.
M30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen ollut pitkässäkin (tyyliin 20v) parisuhteessa/avioliitossa enkä halua moista enää koskaan. Haluan kyllä seksiä, läheisyyttä, emotionaalista sitoutumista (ei välttämättä kuitenkaan seksuaalista eksklusiivisuutta, kimppakivaa ja parinvaihtoa jeejee!), en missään nimessä yhteistä taloutta, yhdesä asumista.
Kyllä haluan hyvät puolet sinkkuudesta ja parisuhteesta, mutta en kummankaan huonoja puolia. Ja otan ne myös, koska on varaa valita. t keski-ikäinen mies
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan itse pyrkinyt parisuhteeseen eikä ole yksikään (nainen) osoittanut minkään sortin kiinnostusta. Kuitenkin aina välillä iskee valtava kosketuksen kaipuu - haluaisi halata, silittää ja paijata jotakuta. Mutta koskaan nämä kaipuut ja kuvitelmat eivät sisällä naista tai miestä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan "henkilön".
Kun tätä asiaa on vuosien aikana miettinyt vähän enemmän niin tuntuu vain vahvistuvan, että en haluaisi elää jonkun kanssa parisuhtressa, mutta olisi kiva jos olisi ns. "halikaveri". Henkilö, mies tai nainen, vanhempi tai nuorempi, oikeastaan ihan sama, jonka kanssa vaikka kerran viikossa halailla parin tunnin ajan, jutella mukavia ja sitten ensi viikolla uusiksi.
En tiedä onko tässä jaarittelussa mitään järkeä vai olenko ihan tärähtänyt mutta tähän olen päätynyt.
M30.
Kuulostaa just ihanalta :D Mut kyllä tossakin pitää kemioiden ainakin jollain tasolla kohdata että voi päästää toisen niin lähelle.
N32
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita autisteja. Suurin osa heistä ei kaipaa suhdetta. Ovat niin omassa maailmassaan.
Itse pidän kaikkia cheekin ja käärijän faneja autisteina. En halua tuntea heitä
Haluaisin kunnon suhteen mutta miestä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta avioliitossa alkaa riittämään. Ei ikinä enää parisuhdetta kenenkään kanssa, haluan olla rauhassa ja päättää itse omista asioistani.
Varmasti on. Itse lähinnä pelkään päätyväni taas parisuhteeseen. Flirttailee jonkun kanssa lämpimikseen, huonolla onnella se toinen onkin oikeasti kiinnostunut ja uteliaisuus vie mennessään. Sitten ollaankin jo iholla ja huomaa, että voi helskatti, tämähän meni seurusteluksi. Parisuhteesta on pelkkää haittaa, ellei ole tarkoitus hankkia lapsia tai muuta projektia johon tarvitaan kaksi ympäri vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Me nuoret miehet olemme vapaaehtoisesti sinkkuja monet. M25"
Kai nyt 25-vuotias vielä onkin, niin mies kuin nainen jos vähänkään mitään päässä liikkuu!
Tietysti sellaista kevytversiota voi ja kannattaakin kokeilla, mutta että vakavaan parisuhteeseen tuossa iässä lähtisi - en suosittele.
Miehet varsinkin on pitkään niin lapsellisia että kannattaa odottaa miehistymistä - jos sellaista sitten tapahtuu.
Nuoruus pitää elää, kokemuksista pitää oppia. Tunne-elämän pitää kypsyä.
Kun ajatellaan että esim. avioliitoista noin puolet päättyy muuhun kuin puolison kuolemaan, on todellakin syytä pitää pää kylmänä niitten parisuhteitten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä. Minua ei esimerkiksi oikeastaan kiinnosta. Olen eronnut neljä vuotta sitten, enkä halua uutta parisuhdetta. Suurin osa ihmisistä on kyllästyttäviä ja melko ärsyttäviä, enkä tosiaankaan haluaisi jakaa elämääni kenenkään kanssa. Joskus on kiva mennä jonkun kanssa ulos tai harrastaa seksiä, mutta ei siihen seurustelua tarvita. Ehkä mä joskus rakastun, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä, ja enpä tiedä haluanko silloinkaan muuttaa yhteen.
Sama juttu. Ehkä joskus tulee joku. Välillä tunnen kaipausta exään, toisinaan kiintymystä ystävääni kohtaan (henkilö, jonka kanssa päätin pitkän eroselibaatin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan itse pyrkinyt parisuhteeseen eikä ole yksikään (nainen) osoittanut minkään sortin kiinnostusta. Kuitenkin aina välillä iskee valtava kosketuksen kaipuu - haluaisi halata, silittää ja paijata jotakuta. Mutta koskaan nämä kaipuut ja kuvitelmat eivät sisällä naista tai miestä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan "henkilön".
Kun tätä asiaa on vuosien aikana miettinyt vähän enemmän niin tuntuu vain vahvistuvan, että en haluaisi elää jonkun kanssa parisuhtressa, mutta olisi kiva jos olisi ns. "halikaveri". Henkilö, mies tai nainen, vanhempi tai nuorempi, oikeastaan ihan sama, jonka kanssa vaikka kerran viikossa halailla parin tunnin ajan, jutella mukavia ja sitten ensi viikolla uusiksi.
En tiedä onko tässä jaarittelussa mitään järkeä vai olenko ihan tärähtänyt mutta tähän olen päätynyt.
M30.
Tuohan on täysin normaali tunne ja tarve.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen ollut pitkässäkin (tyyliin 20v) parisuhteessa/avioliitossa enkä halua moista enää koskaan. Haluan kyllä seksiä, läheisyyttä, emotionaalista sitoutumista (ei välttämättä kuitenkaan seksuaalista eksklusiivisuutta, kimppakivaa ja parinvaihtoa jeejee!), en missään nimessä yhteistä taloutta, yhdesä asumista.
Kyllä haluan hyvät puolet sinkkuudesta ja parisuhteesta, mutta en kummankaan huonoja puolia. Ja otan ne myös, koska on varaa valita. t keski-ikäinen mies
Oletko miespuolinen vastineeni? Olet! T. Keski-ikäinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, kasvava joukko. Parisuhdetta/avioliittoa ei enää pidetä itseisarvona.
Itse en ainakaan keksi mitä lisäarvoa parisuhde toisi mun elämääni. Olen ollut melkeinpä koko aikuisikäni eli 10 vuotta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Me nuoret miehet olemme vapaaehtoisesti sinkkuja monet. M25"
Kai nyt 25-vuotias vielä onkin, niin mies kuin nainen jos vähänkään mitään päässä liikkuu!
Tietysti sellaista kevytversiota voi ja kannattaakin kokeilla, mutta että vakavaan parisuhteeseen tuossa iässä lähtisi - en suosittele.
Miehet varsinkin on pitkään niin lapsellisia että kannattaa odottaa miehistymistä - jos sellaista sitten tapahtuu.
Nuoruus pitää elää, kokemuksista pitää oppia. Tunne-elämän pitää kypsyä.
Kun ajatellaan että esim. avioliitoista noin puolet päättyy muuhun kuin puolison kuolemaan, on todellakin syytä pitää pää kylmänä niitten parisuhteitten kanssa!
Aivot kysyvät myös, kun ei venytä nuoruutta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin leskeksi muutama vuosi sitten enkä ole sen jälkeen seurustellut kertaakaan. Olen tykästynyt tähän vapauteen. Olen miettinyt olisinko valmis vaihtamaan sen parisuhteeseen, mutta vielä ei ole tuntunut siltä. En tiedä sitäkään, selviäisinkö järjissäni toisesta puolison kuolemasta, jo ensimmäinen kerta oli riittävän kauhea. Tällaisessa 60+ iässä joutuu jo pohtimaan näitä.
Itse asiassa muutos on aika raju viimeisen kahden vuoden aikana.