Jokin kokemus, jota et usko kovin monella muulla olevan! (Peukutusta!)

Ollut Nicaraguassa poliisin kyydissä

samana päivänä sukeltanut valashain ja uinut delfiinien kanssa

Tavannut nykyisen mieheni toisessa maanosassa niin että hänellä oli jo matka Suomeen varattuna tavatessamme, siis sattumalta ilman että entuudestaan tiesimme toisiamme.

Kätellyt kolmea piispaa.

Halannut nunnaa.

Ollut sängyssä vain yhden miehen kanssa ja ikää on 35, ei uskonnon takia enkä enää edes ole parisuhteessa.. ja olen siis heteronainen.

Etsiskellyt talosta murtovarasta jokin "lyömäase" selän takana.

Ollut uimassa järvessä ja samaan aikaan järveen iski salama.

Laittanut kaupassa sormeni äkkiarvaamatta edessä seisovan asiakkaan peräaukkoon!

Tämä tarina on tosi kirjoitti:

Esittelin Spede Pasaselle internetin toimintaa (Spede ei ollut nähnyt nettiä aiemmin, vuosi oli -95).

ja tämänkin kokemuksen jakaa muka 4 henkilöä... :D

Astuin kakun päälle Israelissa kun menin autoon ja kakku oli lattialla.

Olen nainen ja nautin yhdynnästä.

Käynyt kuussa

Minulla oli lapsena toisessa kädessä kaksi peukaloa.

Leikin vanhan arkun kanssa ja painava arkun kansi napsaisi sen toisen toisen peukalon  poikki ja jätti sen toisen jäljelle.

Ei viety lääkärille, tapahtui  50-luvulla.

Ollut lapsena ukkosta paossa autossa. Istuttiin siellä kun uskomus oli, että autoon ei ukkonen iske.

Olen normaaliälyinen vaikka lääkärit eivät jostain syystä millään meinanneet uskoa sitä kun synnyin. Minua tutkittiin paljon ensimmäisinä ikävuosinani ja lääkärit tekivät minulle varmasti kaikki mahdolliset kokeet, koska jostain syystä ajateltiin, että minulla on pakko olla jokin kehitysvammaisuutta aiheuttava oireyhtymä, mutta lopulta heidän oli pakko hyväksyä se tosiasia, että olen ns. "normaali", vaikka se oli heille suuri pettymys. Ilmeisesti syy vammaisuuden epäilemiseen johtui siitä, että olin raskauden kestoon nähden kovin pienikokoinen, sairaalloinen ja heikko. Olen kuitenkin täysin normaali, paitsi että olen pienikoinen ja minulla on kokooni nähden hiukan liian iso pää ja hiukan tavallista lyhemmät kädet ja jalat. On muuten nykyäänkin huvittavaa ja toisaalta kamalaa, kuinka monet ovat minut tavatessaan ehdottomasti sitä mieltä, että olen tämän vuoksi kehitysvammainen ja se on heille sitten paha pettymys, kun en olekaan sitä. Ihan kuin jokainen vähänkin poikkeavan näköinen ihminen olisi automaattisesti suunnilleen vauvan tasolla älyllisesti.

Kyläilin Puolan luterilaisen piispan kotona.

Minulle on soitettu lauantaina iltapäivällä SPR:n veripalvelusta ja pyydetty tulemaan saman tien luovuttamaan verta. Veriryhmä on O+. Asuin ydinkeskustassa 58000 asukkaan kaupungissa. "Öö, mullon nuha, haittaako?" "Ei haittaa". "Tuunko pyörällä?" (Matkaa noin kaksi kilometriä) "Me laitetaan sulle taksi". "Ok". Siinä veren valuessa sitten hoitaja kertoi, että parin kilsan päässä eteenpäin sairaalassa oli potilas menettänyt paljon verta, mä olin tuolloin vakioluovuttaja, oikea veriryhmä ja asuin lähellä. Taksi jäi odottamaan ja vei sitten veripussin sairaalaan.

Onnellinen vaimo 49v kirjoitti:

Tavannut aviomieheni 5-vuotiaana (hän oli silloin 6v) ja alkanut seurustelemaan hänen kanssaan jo tuolloin. Aluksi se oli lähinnä lasten leikkiä, mutta jo silloin kuitenkin tiesin, että hänestä tulisi aviomieheni, koska hän kysyi minulta muutaman viikon tuntemisen jälkeen, että haluanko "sitten isona" olla hänen vaimonsa ja minä vastasin, että haluan. Nyt olemme olleet yhdessä 44 vuotta, siitä naimisissa 30 vuotta ja lapsia on 14.

Sydänhän tälle tarinalle sulaa.

Sairastunut lapsena aivokasvaimeen, mikä onnistuttiin poistamaan, mutta samalla aivoni tuhoutuivat niin, että niistä jouduttiin poistamaan lähes kaikki kerralla. Minulla on aivoista noin 150g jäljellä.