Eikös tästä voi ihan asiallisesti sanoa?

Minä ainakin toivon, että minulla on tieto etukäteen, ketä on ruoka-aikaan syömässä. Yksin tai miehen kanssa ollessa en välttämättä viitsi tehdä kuin puuroa tai paistaa kananmunia. Kauppareissujakin vitkutan seuraavaan päivään, jos ei huvita lähteä. Se on ikävää, jos lapsi tulee syömään eikä ole kuin puuroa ja leipäkin lähes loppu. En pidä siitäkään, jos olen tehnyt ruuan eikä syömään tulla, ei edes ilmoiteta.

Pidän kyllä ruuanlaitosta, mutta olen tehnyt sitä niin pitkään, että mielelläni laistan siitä niin paljon kuin ehdin. On ihan kauhistus tehdä joka päivä reilusti ruokaa ja odotella, ketä tulee syömään vai tuleeko kukaan.

Ap:n tapauksessa tyttö on jo täysi-ikäinen, joten hän kyllä voi tehdä ruuan, jos haluaa käydä syömässä.

Vierailija kirjoitti:

aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti ollut vanhempieni suhteen onnekas, mutta tuntuisi kurjalta alkaa kenenkään yksittäisen perheenjäsenen syömisiä vahtimaan taloudellisista syistä.

Jollei puolison lapsia määritellä perheenjäseniksi, se lienee asia erikseen.

Jos unohdat tuon taloudellisen näkökulman ja mietit vaikka sitä, että jos olen varannut ruokaa noille meillä asuville lapsille niin mitä sanon heille, kun tuleekin todettua, että ylläripylläri joku on syönyt heille tarkoitetun ruuan. Totean vain, että olisi ikävää kieltää?

Ja onhan se ikävää, jos ei ole varaa ruokkia kaikkia mahdollisia lapsia. Kyllä viisi lasta jo on aika paljon ruokkia.

Nyt on kyseessä kuitenkin miehen lapsi, ei mikään kuka tahansa lapsi. Miehen lapsen kavereita ei tarvi ruokkia tarvi, mutta kyllä minusta miehen lapsi kuuluu perheeseen ihan siinä kuin ne sinun omat rakkauslapsesikin. Miehesi varmaan raahaa ruokaa niille sun lapsillesi, mutta sua ei huvita ruokkia miehen lasta. Mutta näinhän se usein menee. Isäpuolen pitää ottaa naisen lapset omikseen, mutta äitipuoli voi ihan hyvin päättää ketkä kuuluu oikeasti perheeseen ja ketkä ei. Aika usein se on niin, että miehen lapset ei kuulu. Naisen lapset kuuluu, vielä kauan täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Ihan kivan päätelmän vedit. Mutta selvennyksenä kerrotaan,että minulla on kolme lasta ja miehellä kaksi lasta, jotka asuvat meillä siis säännöllisesti vuoroviikot. Näiden lisäksi siis miehellä tämä täysi-ikäinen, joka ei ole koskaan asunut meillä. Minä ostan meille ruuat ja laitan myös ne ruuat pääsääntöisesti ellen sitten pyydä mieheltä joskus kiireapua. Laitan siis ruokaa ihan tasapuolisesti niin hänen lapsille kuin omillenikin. En erittele mitään sinun ja minun lapsia. 

Mutta nämä viisi lasta tosiaan syövät PALJON. Yhtä lukuunottamatta ovat teini-ikäisiä, joten sitä ruokaa todellakin kuluu ja yksi iso uunivuoka menee heilahtamalla, kun tulevat koulusta kotiin. Lisäksi mies tekee sellaista työtä, että hänellä täytyy olla ottaa ruokaa mukaan töihin, koska ei saa sitä mistään kesken päivän itselleen. Lisäksi asumme 8km päässä kaupasta eli sinne ei tuosta vaan mennä, jos illalla hoksaa, että on käynyt yllärivieras jääkaapilla.

Eli pointti ei ollut se, että tyttö ei saa tulla eikä hän saa syödä. Vaan se, että ilmoittaa ja kysyy saako ottaa vai onko ruoka varattu muuhun. Tähän asti on selvitty melko vähäisin kommelluksin, koska käyny niin ääriharvoin. Tulee kuitenkin, jos on vailla jotain (kuten rahaa) tai muuta palvelusta. Mutta nyt kun sai ajokortin niin ilmoitti alkavansa käymään syömässä meillä. Mielestäni se ei ole ok enää. Ja itseasiassa siis tosiaan lapsen oma isä on tätä samaa mieltä eli turhaan te minusta mitään pahaa äitipuolta tässä väännätte.

Kaffepulla kirjoitti:

aloittanut kirjoitti:

Tulee kyllä aina niinkuin kotiinsa ja käyttäytyy siis kaikkineen kuin olisi omassa kodissaan. Ja ymmärrän sen tietyllä tavalla ja toisaalta en, koska olen itsekin erolapsi ja myös kotoa muuttanut aikoinani enkä minä sitten enää pitänyt sitä kotia sellaisena, jossa saan mennä ja tulla miten tykkään, kun sieltä olin pois muuttanut. 

Mutta eihän  tuo tyttö ole koskaan asunut teidän yhteisessä kodissanne? Miksi ihmeessä hän siis tulisi sinne, kuin omaan kotiinsa? Ei se ole hänen kotinsa, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Hänellä on oma koti. Kylässä käyttäydytään kuten kylässä käyttäydytään, eli siivosti ja kohtliaasti eikä todellakaan mennä mitään kaappeja omin päin kaivelemaan.

Sinuna ottaisin asian puheeksi vaikka näin: "Kuule, isistäni ja minusta on tosi kivaa, kun tulet aina välillä käymään kylässä meidän luona. Meistä olisi kuitenkin kiva, että tietäisimme etukäteen, että olet tulossa kyläilemään, jotta osaisimme varautua ja ostaa ruokaa sinullekin, niin ettei syötävät lopu kesken. 

Sisaruspuolesi oikein odottavat vierailujasi. Voisit vaikka leikkiä heidän kanssaan tai tehdä heidän kanssaan jotain kivaa, kun käyt kylässä meidän luona?

Korosta joka lauseessa sitä kylässä-sanaa. 

Noinko sinun isäsi uusi nainen on sinulle puhunut?!

Ite oon 21 ja meen ilmoittamatta kotiini syömään ja saatan käydä tyhjentämässä jääkaapin jos itelläni on rahat loppu, onneksi mun vanhemmat osaa varautua tähän ja ostaa vähän enemmän aina ja pitää pakkasessa paljon ruokaa. Tosin en tietenkään syö ruokia jotka on esim isäni tarkoittanut itselleen töihin evääksi tms

Vierailija kirjoitti:

Olen selkeästi onnellisessa ja joustavassa uusioperhe hässäkässä kasvanut.

Vanhempani ovat eronneet, molemmat ovat tahoillaan löytäneet uudet puolisot. Isäni ja äitipuoleni (velipuoleni äiti) erosivat kun olin teini.

Minulla on avaimet äitini ja isäpuoleni, isäni sekä äitipuoleni koteihin. Olen kaikkialle (myös mökeille!) Tervetullut. Aina. Toki soitan ja sovin mökeille menoista mutta voin ihan hyvin käydä kaikissa noista paikoissa milloin vain ja syödäkin jos haluan. Olen 29-vuotias ja itsekin perheellinen joten minunkin lapseni ovat tervetulleita.

Toisaalta kaikki nuo vanhemmat ovat myös meille aina tervetulleita. Samoin sisarukset perheineen. Ei yhden ihmisen ruokailu voi kovasti näkyä seitsemän hengen taloudessa? Järkyttävää että lapsi ei ole isälleen tervetullut.

Ah... Niinhän minä kirjoitinkin. Että hän ei ole tervetullut. En minä vain voi sille mitään, että meidän jääkaappimme ei ole pohjaton. Kerrankin kävi niin, että lasten aamupuuroon varatut maidot hän oli käyttänyt. Oli tehnyt jotain ja polttanut kaikki maidot kattilanpohjaan ja kattila lojui likaisena tiskialtaassa.  Ei ollut tilkan tilkkaa aamulla maitoa edes kahviin. Ja joo tein puuron veteen mikä kelpaa siis omille lapsilleni, mutta mieheni lapset eivät syö kuin mannapuuroa. 

Mitäh?? Ei oo todellisia nämä vastaukset! Kyseessähän on perheen lapsi! Joskin jo 18v,mutta lapsi siitä huolimatta.

Me ollaan myös uusperhe ja vanhimmat lapset kans jo aikuisia, mutta todellakin saavat tulla milloin haluavat! Lähinnä vaan yhdessä naureskellaan, kun kiertävät kaapilta kaapille ja etsivät syötävää :)

Ei tulisi mieleenkään häätää osaa perheen lapsista pois siksi, kun ovat tietyn ikäisiä! Ja onhan pikkusisaruksistakin kiva nähdä isompia.

Perhe on perhe ja pitää yhtä huolimatta siitä, minkä ikäisiä kaikki ovat! Ja huolimatta siitä, missä kukin asuu!

Itselleni täysin vieras ajayus, että esim. itse en olisi tervetullut omien vanhempieni luokse :(

Kaffepulla kirjoitti:

aloittanut kirjoitti:

Tulee kyllä aina niinkuin kotiinsa ja käyttäytyy siis kaikkineen kuin olisi omassa kodissaan. Ja ymmärrän sen tietyllä tavalla ja toisaalta en, koska olen itsekin erolapsi ja myös kotoa muuttanut aikoinani enkä minä sitten enää pitänyt sitä kotia sellaisena, jossa saan mennä ja tulla miten tykkään, kun sieltä olin pois muuttanut. 

Mutta eihän  tuo tyttö ole koskaan asunut teidän yhteisessä kodissanne? Miksi ihmeessä hän siis tulisi sinne, kuin omaan kotiinsa? Ei se ole hänen kotinsa, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Hänellä on oma koti. Kylässä käyttäydytään kuten kylässä käyttäydytään, eli siivosti ja kohtliaasti eikä todellakaan mennä mitään kaappeja omin päin kaivelemaan.

Sinuna ottaisin asian puheeksi vaikka näin: "Kuule, isistäni ja minusta on tosi kivaa, kun tulet aina välillä käymään kylässä meidän luona. Meistä olisi kuitenkin kiva, että tietäisimme etukäteen, että olet tulossa kyläilemään, jotta osaisimme varautua ja ostaa ruokaa sinullekin, niin ettei syötävät lopu kesken. 

Sisaruspuolesi oikein odottavat vierailujasi. Voisit vaikka leikkiä heidän kanssaan tai tehdä heidän kanssaan jotain kivaa, kun käyt kylässä meidän luona?

Korosta joka lauseessa sitä kylässä-sanaa. 

Minusta isän koti on kyllä myös tuon teinin koti, siitä huolimatta ettei asu siellä. Pitää olla kyllä melkoisen pienisieluinen nipottaja jos alkaa teinille painottamaan että tämä on vaan KYLÄSSÄ ja KYLÄSSÄ ja KYLÄSSÄ kun tulee isälleen. Mutta jos isä ja äitipuoli haluaa tuhota välit teiniin niin siitä vaan. Toki tietyt säännöt (ei syödä jääkaappia tyhjäksi, ilmoitetaan milloin on tulossa) voi sopia, ihan kuten jokaisessa kodissa tehdään, mutta ei siihen tarvi mitään helvetin "olet vaan kylässä" meillä saarnaa.

Korostan nyt sitä, että tosiaan tykkään tytöstän ja on kiva, kun hän käy. On pirteä ja iloista seuraa. Mutta tämä jääkaapin tyhjentäminen ja sotkeminen on ärsyttävää. En mahda sille mitään.

Nyt viikonloppunakin hän oli meillä ja menin makkariimme niin löysin tytön kampauspöydältäni. Kysyin, että mitä etsii niin sanoi hakevansa tietynlaisia ponnarilenkkejä. Oli niitä etsiessä sitten kääntänyt koko pöytäni ympäri ja ihan surutta availi kaappieni ovia siinä kampauspöydällä. Ei se vaan minusta ole kovin kiva.

Vierailija kirjoitti:

Noinko sinun isäsi uusi nainen on sinulle puhunut?!

Ööh... itse asiassa isäni "uusi" puoliso, jonka kanssa isäni on ollut jo noin 30 vuotta, on aivan ihana ihminen ja niin kiltti, että vaikka olisin mennyt heidän luokseen nuorempana sikailemaan, ei varmasti olisi sanonut mitään.

Minut on kuitenkin kasvatettu niin kohteliaaksi, että en kuuna päivänä menisi kenellekään, edes isälleni, kylään kutsumatta, saati, että jotain kaappeja menisin kaivelemaan. En tietenkään. 

Eli aina menen ihan kutsuttuna, ja aina on pöytä koreana. Isäni puoliso on jopa parempi leipoja kuin äitini, ja se on minulta paljon sanottu, se.

Mun lapsi saa tulla luokseni vaikka olisi 60v. ja syödä vaikka pakastimenkin tyhjäksi. Jos eroan ja otan uuden puolison niin otan vain sellaisen puolison jolle perhettä on ihmiset jotka ovat minulle tärkeitä. Minun luo saa tulla kuka tahansa meidän jomman kumman läheinen syömään vaikka joka päivä. Ei ole rahaa kuin roskaa mutta aina löytyy rahaa ruokkia omia jälkeläisiä ja käydä vaikka joka päivä kaupassa.

aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala sanoa kun en tiedä esim perheen taloudellista tilannetta. Itse olen eroperheestä ja molemmilla vanhemmilla oli aina tapana pitää jääkaapissa ja pakastimessa ruokaa sen verran että sain käydä koska tahansa syömässä eikä tarvinnut kysyä lupaa. Äidin luona siis asuin mutta iskällekin oli avain vaikka iskällä oi uusi vaimo.

Oliko heillä muita lapsia?

Vaimon lapsi, ei ollut siis isäni kanssa. Ja myöhemmin samaan aikaan kun muutin pois äitini luota 17-vuotiaana hän muutti yhteen miesystävänsä luokse jolla oli edellisestä liitosta 2 minua nuorempaa lasta.

aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti ollut vanhempieni suhteen onnekas, mutta tuntuisi kurjalta alkaa kenenkään yksittäisen perheenjäsenen syömisiä vahtimaan taloudellisista syistä.

Jollei puolison lapsia määritellä perheenjäseniksi, se lienee asia erikseen.

Jos unohdat tuon taloudellisen näkökulman ja mietit vaikka sitä, että jos olen varannut ruokaa noille meillä asuville lapsille niin mitä sanon heille, kun tuleekin todettua, että ylläripylläri joku on syönyt heille tarkoitetun ruuan. Totean vain, että olisi ikävää kieltää?

Ja onhan se ikävää, jos ei ole varaa ruokkia kaikkia mahdollisia lapsia. Kyllä viisi lasta jo on aika paljon ruokkia.

Nyt on kyseessä kuitenkin miehen lapsi, ei mikään kuka tahansa lapsi. Miehen lapsen kavereita ei tarvi ruokkia tarvi, mutta kyllä minusta miehen lapsi kuuluu perheeseen ihan siinä kuin ne sinun omat rakkauslapsesikin. Miehesi varmaan raahaa ruokaa niille sun lapsillesi, mutta sua ei huvita ruokkia miehen lasta. Mutta näinhän se usein menee. Isäpuolen pitää ottaa naisen lapset omikseen, mutta äitipuoli voi ihan hyvin päättää ketkä kuuluu oikeasti perheeseen ja ketkä ei. Aika usein se on niin, että miehen lapset ei kuulu. Naisen lapset kuuluu, vielä kauan täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Ihan kivan päätelmän vedit. Mutta selvennyksenä kerrotaan,että minulla on kolme lasta ja miehellä kaksi lasta, jotka asuvat meillä siis säännöllisesti vuoroviikot. Näiden lisäksi siis miehellä tämä täysi-ikäinen, joka ei ole koskaan asunut meillä. Minä ostan meille ruuat ja laitan myös ne ruuat pääsääntöisesti ellen sitten pyydä mieheltä joskus kiireapua. Laitan siis ruokaa ihan tasapuolisesti niin hänen lapsille kuin omillenikin. En erittele mitään sinun ja minun lapsia. 

Mutta nämä viisi lasta tosiaan syövät PALJON. Yhtä lukuunottamatta ovat teini-ikäisiä, joten sitä ruokaa todellakin kuluu ja yksi iso uunivuoka menee heilahtamalla, kun tulevat koulusta kotiin. Lisäksi mies tekee sellaista työtä, että hänellä täytyy olla ottaa ruokaa mukaan töihin, koska ei saa sitä mistään kesken päivän itselleen. Lisäksi asumme 8km päässä kaupasta eli sinne ei tuosta vaan mennä, jos illalla hoksaa, että on käynyt yllärivieras jääkaapilla.

Eli pointti ei ollut se, että tyttö ei saa tulla eikä hän saa syödä. Vaan se, että ilmoittaa ja kysyy saako ottaa vai onko ruoka varattu muuhun. Tähän asti on selvitty melko vähäisin kommelluksin, koska käyny niin ääriharvoin. Tulee kuitenkin, jos on vailla jotain (kuten rahaa) tai muuta palvelusta. Mutta nyt kun sai ajokortin niin ilmoitti alkavansa käymään syömässä meillä. Mielestäni se ei ole ok enää. Ja itseasiassa siis tosiaan lapsen oma isä on tätä samaa mieltä eli turhaan te minusta mitään pahaa äitipuolta tässä väännätte.

Sanon ihan omallekin teinilleni, että mitä sieltä jääkaapista saa syödä. Ei syödä muille sisaruksille tarkoitettuja välipaloja tai jotain nakkeja mistä minun piti tehdä ruokaa. Astiat laitetaan tiskiin ja jos laitetaan ruokaa, siivotaan jäljet.

Ihme juttu, että tulee teille noin vaan, vaikka ei ole koskaan asunut siellä. Aika röyhkeää? Ihan kuin testaisi jotain. Ja tuo kavereitakin jonnekin joka ei ole oma koti? Asutteko jotenkin sellaisessa paikassa tai asunnossa, että on kiusaus näyttää kavereille, tai ovat menossa jonnekin yhdessä siinä lähellä? Isänsä pitäisi sanoa näistä asioista, muuten vedetään äitipuolikortti esiin. Myös jos ei ole koskaan teillä asunut, niin ei tulla ilmoittamatta. Kyllä teinit tekstaa koko ajan muutenkin, ei voi olla liikaa vaadittu tekstata, että "moi ootteko kotona, olisin tulossa viideltä. Onko syötävää?" ja vastataan vaikka että "tuu vaan, ei oo nyt, käy kaupassa ja tuo jotain".

Kuulostaa ihan normaalille nuorelle. Ja toi läppä hyvästä ruuasta samaten. Ei teidän tarvitse alkaa laittaa nuorelle ruokaa arki-iltaisin, jos ette itsekään syö. Kyllähän sen tajuaa kuka tahansa. Ei tavallisen perheenkään lapsi oleta saavansa vanhempien laittamaa ruokaa arkena ellei asiasta ole sovittu. Meillä äiti lakkasi laittamasta lämmintä ruokaa iltaisin juuri tuossa aikuisuuden kynnyksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ite oon 21 ja meen ilmoittamatta kotiini syömään ja saatan käydä tyhjentämässä jääkaapin jos itelläni on rahat loppu, onneksi mun vanhemmat osaa varautua tähän ja ostaa vähän enemmän aina ja pitää pakkasessa paljon ruokaa. Tosin en tietenkään syö ruokia jotka on esim isäni tarkoittanut itselleen töihin evääksi tms

No huhhuh, kasva aikuiseksi. Minulle ei tullut mieleenkään mennä 21-vuotiaana opiskelijana syömään vanhempien jääkaappi tyhjäksi.

Mun mielestä kyseessä on ihan käytöstavat. Siis se, miten toisten ihmisten kotia kohdellaan. Tuolta kauheimmat kylävieraat -ketjusta sain lukea näitä kauhukertomuksia ihmisistä, jotka eivät osaa käyttäytyä kylässä, tällaisten perheiden lapsiako?

Itse en mene edes omaan lapsuudenkotiini, siis äidilleni, ilman että kysyn, onko ok tulla. Ja vien aina ruokaa, kahvipaketin tms. tuliaisiksi. Autan pihatöissä jne. Ei tulisi mieleenkään mennä sinne kutsumatta makailemaan sohvalla ja tyhjentämään jääkaappia.

Saati sitten isäni kotiin, jossa en ole koskaan asunut, millä ihmeen oikeudella niin tekisin? Olen nyt keski-ikäinen, mutta ihan samalla tavalla ajattelin jo parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa tulla luokseni vaikka olisi 60v. ja syödä vaikka pakastimenkin tyhjäksi. Jos eroan ja otan uuden puolison niin otan vain sellaisen puolison jolle perhettä on ihmiset jotka ovat minulle tärkeitä. Minun luo saa tulla kuka tahansa meidän jomman kumman läheinen syömään vaikka joka päivä. Ei ole rahaa kuin roskaa mutta aina löytyy rahaa ruokkia omia jälkeläisiä ja käydä vaikka joka päivä kaupassa.

Minä rakastan poikaani yli kaiken, mutta ehkä juuri siksi opetan häntä ottamaan muutkin ihmiset huomioon. Aina saa tulla, mutta voi tekstata että olen tulossa (lähinnä että olisin pukeissa). Minun jääkaapissa ei aina ole kuin valot, niin että voi kyllä tulla syömään, jos ensin käy kaupassa. Menee kauheasti ruokaa vanhaksi, jos koko ajan pitää kauheat ruokavarastot kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa kummempaa, muutakuin mitä olen itse ollut. En asu vanhempieni kanssa enään, mutta monesti käyn siellä juuri syömässä ja tiedän sen olevan ok. He myöskin odottavat minua syömään, joskus antavat ruokakassin mukaan, saan syödä kaapeista mitä haluan/koska haluan. Vanhempani ovat vaan mielissään kun käyn, nauttisitte tekin, siitä jää lapselle kiva muisto ja tulee vielä se aika kun hän ei käy vaan tekee omalle perheelleen ruokaa. N22

Sama. En enää asu vanhempieni kanssa samalla paikkakunnalla, mutta silloin aikoinaan kun muutin kotoa pois ja asuimme suht lähekkäin, sain aina tulla ja mennä miten halusin, syödä ja juoda mitä halusin. Äitini useasti vielä pakkasi minulle ruokaa mukaan jos sattui olemaan jotain mikä kelpasi. Minulle on lapsesta asti sanottu, että kotiin saa AINA tulla, oli tilanne mikä tahansa. En voisi kuvitella että äitini kieltäisi minua menemästä kylään tai suuttuisi jos en ilmota tulostani. Päin vastoin!

Vähän pitkästi tuli kirjoitti:

Olemme uusioperhe ja lapset ovat meillä vuoroviikoin. Mieheni vanhin lapsi täytti juuri 18v eikä ole koskaan meillä asunut. On siis ollut vanhempiensa erosta lähtien vallan äidillään ja käynyt isällään vain päiväseltään kääntymässä vaihtelevasti.

On koko ajan toiminut niin, että kun tulee niin syö myös. Usein tulee tarkoituksella ruoka-aikaan tai aamupalalle. Viime viikolla oli tullut kaverinsa kanssa ja olivat syöneet meidän pakastimesta jäätelöä ilman lupaa. Tästä mies sanoikin, että ei tykkää siitä, että mennään ilman lupaa vetämään pakkasesta jäätelöt naamaan.

On käynyt kuitenkin toistaiseksi niin harvoin, että tästä ei juurikaan ole ongelmaa tullut.

Mutta nyt ilmoitti, että kun sai ajokortin niin alkaa käydä meillä SYÖMÄSSÄ. Juuri yhtenä päivänä kävi ja sanoi lähtiessä, että tulee taas kun on jotain hyvää ruokaa. Mies sanoi sitten, että senkus tulet, mutta sitten saat kuskata lapsia myös harrastuksiin samalla. Sen tyttö kuittasi vähän niin, että joo vaikka mutta en tuo niitä takaisin ja naureskeli päälle. Ei ole ollenkaan valmis tekemään mitään ja ne kaikki jäätelökipot ja muut löytyy aina tiskialtaasta eli ei siivoa jälkiään edes.

Mutta se kysymykseni eli eikös ole ihan ok sanoa, että ei meillä voi alkaa käydä syömässä tuosta vaan. Olemme jokatoinen viikko kaksin miehen kanssa ja syödään melko vähän kaksistaan ja usein on mietitty syömiset niin, että ne tosiaan riittää meille kahdelle. Ja "lapsellisilla viikoilla" minä tietysti mietin niin, että lapsille on aina koulun jälkeen ruokaa ja aamupalat sun muut mietitty. Ja lapsia viisi näillä väliviikoilla niin sitä ruokaa tosiaan kuluu.

Miehen tytär varmaan meinaa, että se on hänen kotinsa ja hänen isänsä asuu siellä niin hän voi tulla ja mennä miten lystää. Mutta onko se siis niin? Se on joskus ollut tytön koti, mutta ei ole sitä enää ollut useampaan vuoteen. En minäkään kotoa muuton jälkeen käynyt isäni jääkaappia luvatta tyhjentämässä tai marssinut sisään vain ja alkanut syödä.

Tyttö siis on ihan kiva eli kyse ei nyt ole siitä, että en vain voi sietää mieheni tytärtä.

Tulee tarkoituksella ruoka-aikaan tai aamupalalle ja on tapahtunut niin harvoin ettei ole ollut ongelma? En ymmärrä vaikka kävisi joka päivä isänsä luona syömässä, mikä ongelma se voisi olla? Hän on yhtälailla isänsä lapsi kuin muutkin. Tuollaisia teinit ovat, varsinkin kesällä hengailevat jossain ulkona/kavereiden kanssa ja ilmaantuvat kotiin vain ruoka-ajoiksi. Ja musta on jotenkin niuhoa sanoa ja korostaa ettei ole koskaan asunut teillä, ilmeisesti tarkoittaa ettei ole hänen kotinsa? 18-vuotias on vielä lapsi ja luulisi että isän koti on myös hänen kotinsa.

No ap kysyi mielipidettä, musta kuulostaa aika kamalalta. Ja ilmeisesti tyttö on kuitenkin asunut aikoinaan asunut ko talossa missä ap nyt asuu koska ap sanoo että on joskus ollut tytön koti mutta ei enää.

Jos teillä asuvilla lapsilla on sääntö, ettei saa ottaa kaapista ruokaa ilman, että kysyy ensin, niin toki se sama sääntö koskee myös taloon kylään tulevia lapsia.

Mutta jos teillä vuoroviikoin asuvat lapset saavat ottaa kaapista ruokaa ilman erillistä lupaa, niin saman pitää koskea tuota 18-vuotiastakin.

Siinä pitää sitten vaan varata hiukan enemmän ruokaa kaappiin. Ei tuo yksi 18-vuotias nyt mikään hunnilauma sentään ole, ja jos teillä muutenkin syö "lapsiviikkojen" aikana viisi lasta, ei sen kuudennen syömisiin LUULISI nyt olevan NIIN vaikea varautua. Ainahan sitä voi vaikka pitää kaapissa valmiina vaikkapa tonnikalaa, spagettia, tomaattimursaa, juustoa ja pari paistovalmista patonkia. Niistä saa halutessaan nopeasti tehtyä tonnikalapastan ja juustopatonkia, jos 18-vuotias on käynyt ja syönyt ruuaksi/välipalaksi aiotun varsinaisen muonan.

Mä vähän luulen, että tuo 18-vuotias myös ainakin alitajuisesti testaa sitä, millainen side hänen toisaalla asuvalla isällään on häneen. Onko hän vai eikö ole tervetullut isänsä luo. Jos nyt jaksatte suhtautua tasa-arvoisesti lapsiinne, tuo hinku piipahdella yllättäen isän kotiin syömään todennäköisesti laantuu kyllä.

Eli ap on muuttanut tytön lapsuudenkotiin ja nyt ei halua että tyttö tulee ilmoittamatta kylään?