Mitä taiteenlajia et ymmärrä?

Ei semmoista olekaan. Monet "urheilulajeista" sen sijaan ovat minusta käsittämättömiä ja turhia.

Sama. Nykytanssia en ymmärrä ollenkaan, vaikka käyn sattuneesta syystä tanssia usein katsomassa. Tulee aina mieleen, että mitäköhän nuo esiintyjät ovat ottaneet ja pysyvätkö poissa katsomosta. En uskalla sanoa ajatuksiani tanssia kovasti rakastavalle avovaimolleni, joka on jo kymmenen vuoden ajan raahannut minut katsomaan esityksiä. :)

Mun mieleetä nykytanssi on hienoa ja ihanaa katsottavsa juuri siksi, että siitä ei tarvitse olla ymmärtävinään mitään.

Mä en oikeasti ymmärrä suurta osa elokuvataiteesta. Siis aivan älytöntä shaissea, tekotaiteellista jollotusta ja ankeeta ällötystä.

Nykytanssi minullakin. Samoin joku kokeellinen uusi klassinen musiikki. Siis sellainen ihan kakofonia.

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista olekaan. Monet "urheilulajeista" sen sijaan ovat minusta käsittämättömiä ja turhia.

Kuten?

Nynytanssi. Ja se, että sitä opiskellaan vuosia. Mun 2v on siinä niitä ammattilaisia parempi silti.

Petomaaneja

Miksi katsoa sellaista, mistä ei ymmärrä mitään? Minä koitan aina lukea käsiohjelmasta tms., mistä tanssissa tällä kertaa sattuisi olemaan kyse. Yleensä tulee semmonn puulla päähän lyöty olo... Ai tästä tässä nyt on kyse. Ja joka kerta hirvittää katsomossa, vaikka ajokki onkin mukana, että paikalle sattuu joku työkaveri ja luulee minua homoksi.

En tiedä, olenko juntti, mutta suurinta osaa esimerkiksi Kiasman sisällöstä en ymmärrä. Tai siis, että mikä niistä joistan tekee taidetta.

Näiden nykytanssi-kommenttien jälkeen itse arvelen, että taiteenlajit muuttuvat paljon ymmärrettävämmiksi, kun saa tietää, kuinka ne sijoittuvat historialliseen jatkumoon. Nykytanssihan on eriytynyt klassisesta tanssista, siinä on haluttu erilaista liikekieltä kuin vaikka baletissa. Myös hengitys voi olla erilaisessa roolissa.

Omasta mielestäni nykytanssi taas on kiinnostavaa, mutta kategorisesti se ei ole kiinnostavaa. On sellaisia esityksiä, jotka ottavat valtaansa ja jotka tekevät vaikutuksen ja taas sellaisia, jotka eivät herätä suuria tunteita tai jotka kokee lähinnä kliseisinä. Olen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, minusta ei tarvitse ajatella, että nykytanssia tarvitsisi erityisesti ymmärtää sitä katsoessaan.

Omasta mielestäni joku tietynlainen liikekieli voi olla todella kaunista ja on myös todella hienoja koreografioita, joita katsoessaan vaan koko juttu vie mennessään ilman että tarvitsee miettiä koko ajan että "katsonpa tässä nyt tanssia".

 Summa summarum, kertonee kommentoijasta, jos tämä ei osaa nähdä jotakin taiteenlajia osana isompaa kokonaisuutta ja nimenomaan sitä, että on yleensä syyt, miksi joku taiteenlaji on syntynyt ajassa ja paikassa ja sekin, että asiat ovat menneet siitä eteen päin ja menevät edelleen.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että en myöskään ajattele että juuri tietty taiteenlaji olisi epäymmärrettävää koko genre, mutta toki vaikka nykytaiteessa on mielestäni käsittämättömiä teoksia.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko juntti, mutta suurinta osaa esimerkiksi Kiasman sisällöstä en ymmärrä. Tai siis, että mikä niistä joistan tekee taidetta.

Sen vuoksi kannattaa yleensä lukea ne tekstit teoksesta ja jos on mahdollista osallistua opastukseen, se kannattaa ottaa ilolla vastaan.

No vaikkapa Kaija Saariahon oopperoista en tajua mitään. Eivät kuulosta minusta yhtään miltään, ainakaan hyvältä.

30 vuoden sitkeän harjoittelun jälkeen on pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että en ymmärrä, mitä hienoa upeeta mahtavaa ihmiset oopperassa näkevät. Klassista musiikkia kyllä muuten rakastan. 

No ihan kaikkea kuvataidetta en kyllä käsitä, liimataan ties mitä roskia kollaasiksi tai maalataan yksi viiva keskelle neliötä ja se on sitten taide.

Tanssin kieltä mun on kyllä helppo ymmärtää ja se vaikuttaa minuun, myös nykytanssi.

Rap-musiikki on suurimmaksi osaksi scheissea, rytmi on ainasamaa, melodiasta ei tietoa, ja jos ne sanat ei satu olemaan nokkealaa sanailua (kuten joskus harvoin) niin yleensä ne on sellasten juuri teini-iän tason saavuttaneiden ns. oivalluksia elämästä (ja alkoholinkäytöstä).

Vierailija kirjoitti:

Näiden nykytanssi-kommenttien jälkeen itse arvelen, että taiteenlajit muuttuvat paljon ymmärrettävämmiksi, kun saa tietää, kuinka ne sijoittuvat historialliseen jatkumoon. Nykytanssihan on eriytynyt klassisesta tanssista, siinä on haluttu erilaista liikekieltä kuin vaikka baletissa. Myös hengitys voi olla erilaisessa roolissa.

Omasta mielestäni nykytanssi taas on kiinnostavaa, mutta kategorisesti se ei ole kiinnostavaa. On sellaisia esityksiä, jotka ottavat valtaansa ja jotka tekevät vaikutuksen ja taas sellaisia, jotka eivät herätä suuria tunteita tai jotka kokee lähinnä kliseisinä. Olen samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, minusta ei tarvitse ajatella, että nykytanssia tarvitsisi erityisesti ymmärtää sitä katsoessaan.

Omasta mielestäni joku tietynlainen liikekieli voi olla todella kaunista ja on myös todella hienoja koreografioita, joita katsoessaan vaan koko juttu vie mennessään ilman että tarvitsee miettiä koko ajan että "katsonpa tässä nyt tanssia".

 Summa summarum, kertonee kommentoijasta, jos tämä ei osaa nähdä jotakin taiteenlajia osana isompaa kokonaisuutta ja nimenomaan sitä, että on yleensä syyt, miksi joku taiteenlaji on syntynyt ajassa ja paikassa ja sekin, että asiat ovat menneet siitä eteen päin ja menevät edelleen.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että en myöskään ajattele että juuri tietty taiteenlaji olisi epäymmärrettävää koko genre, mutta toki vaikka nykytaiteessa on mielestäni käsittämättömiä teoksia.

Kiitos hyvästä vastauksesta! Olen yksi noista nykytanssin ihmettelijöistä.

Vierailija kirjoitti:

30 vuoden sitkeän harjoittelun jälkeen on pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että en ymmärrä, mitä hienoa upeeta mahtavaa ihmiset oopperassa näkevät. Klassista musiikkia kyllä muuten rakastan. 

Olen rakastanut oopperoista teinistä asti! Rakastan sitä musiikkia, aarioita, kuoroa.. Rakastan aivan täysin epäuskottavaa (ei sen ole tarkoituskaan olla realistista!) tarinaa, suuria tunteita, melodraamaa, jota musiikki korostaa, pompoosiiuutta mikä oopperaan liittyy ja itse esityksen puvustus ja lavastus on aina mielenkiintoista nähdä. Ooppera on nykyihmisen katsakantokannasta todellista melodraamaa ja ne suuret tunteet, varsinkin musiikin herättämät, ovat minulle se nautinto :)

Vierailija kirjoitti:

Siis aivan älytöntä shaissea, tekotaiteellista jollotusta ja ankeeta ällötystä.

Jes! "Tekotaiteellisuus" mainittu. :D

Modernia taidemusiikkia, sitä atonaalista "kakofoniaa" ymmärrän kyllä jotenkin teoriatasolla. Sitä vaan en ymmärrä, miksi sellaista musiikkia pitää julkisesti esittää suurelle yleisölle. Se kun on sellaista musiikkia, josta ei oikein saa irti mitään jos ei taustoja ja teoriaa ymmärrä. Eli se on toisille taiteilijoille pääosin tehtyä.

Sama on muunkin modernin taiteen kanssa. Ei sitä ole suurelle yleisölle tarkoitettu, enemmänkin pienelle piirille jotain elitistejä jotka haistelevat omia pierujaan ja luulevat olevansa muita parempia ja "ymmärtävänsä" esim. teosta, joka on oikeasti vain kasa roskaa.

Vierailija kirjoitti:

30 vuoden sitkeän harjoittelun jälkeen on pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että en ymmärrä, mitä hienoa upeeta mahtavaa ihmiset oopperassa näkevät. Klassista musiikkia kyllä muuten rakastan.

Sama. Rakastan klassista musiikkia, mutta mielestäni ooppera on sen kaikkein ankein laji.

Lukion äidinkielenopettaja näytti joskus runoja, jotka koostuivat pelkistä erikoismerkeistä sikin sokin. Mitään sanoja ei ollut. Sitä en ymmärtänyt, enkä muista mikä tämä runouden laji on nimeltään.