Mitä taiteenlajia et ymmärrä?

Ajattelin kerran, että nyt otan nykytaidetta haltuun ja yritän ymmärtää. Menin Kiasman opastetulle kierrokselle. En oopastuksesta huolimatta tajunnut mistään mitään. Yksi teos oli kiva kun sai kulkea narusokkelossa. Noin muuten yritin miettiä töille jotain merkitystä, mutta en vaan tajunnut. Vaikka ei kai sitä tarvtsisi ns tajuta mutta kun ne ei edes herättänyt mitään kummempia fiiliksiä niin vähän typertynyt olo jäi. Ehkä yritän taas 5v päästä uudelleen.

Sellaiset runot, joissa on tyyliin yksi tai kaksi sanaa rivillä, ja nekin jotain hölynpölyä.

Runoutta, en ole tosin tutustunut, ehkä pitäisi.

Teatteria nykyaikana. Joskus aiemmin sillä on varmasti ollut paikkansa, mutta mitä järkeä on nykyään pitää kymmeniä ihmisiä iltatöissä veivaamassa samoja juttuja, jotka vain eturivi näkee sen sijaan, että purkittaisi kerralla kunnon leffan.

Klassinen musiikki ja jazz.

Luen runoja aktiivisesti, balettia katson uteliaasti, jopa Kiasma on mielenkiintoinen. Olen vain totaalisen epämusikaalinen. Parhaimmillaan olen saanut musiikista tunteen siitä, että tällä nyt varmaankin pyritään johonkin, mutta ikinä se ei ole minulle auennut

Tatuointitaidetta

Jotain outoja tanssilajeja ja kummallisia runoja. Eli esimerkiksi twerkkausta, mielestäni se näyttää ällöttävältä, en voi ymmärtää että jotkut oikeasti menevät twerkkauskursseilekin.

Hmm. Kiinnostava kysymys. On olemassa paljon teoksia, joista en ole ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutten tiedä, voiko yksittäistä kokemusta yleistää koko taidelajiin. Ja sitä paitsi, vaikken jotain teosta täysin ymmärtäisikään, voin siitä silti nauttia. Näin esim. juuri nykytanssin kanssa: rakastan katsoa taitavaa liikettä huolimatta siitä, että harvoin tajuan kaikkea.

Vastaan kysymykseen graffitit, sillä ne näyttäytyvät minulle ilkivaltana. Tosin nekin voivat joskus näyttää aika mageilta! Jos ne on siis tehty taidolla, eikä esim. hutaistu hätäistä kirkkovenettä.

Feminististä taidetta en ymmärrä. Kuten arvata saattaa, sekin keskittyy vain naisten ongelmista itkemiseen.

Mitään, missä on käytetty paskaa, kusta tai menkkaverta.

nyt oikeesti, progeheviä, mikä on teennäistä klassisen musiikin matkimista, missä usein oopperaa on käytetty pohjana säveltämisessä. Muka eeppistä, paskaa se on. Yritin ymmärtää, mutta en voi. 

Olen erittäin utelias seuraamaan mitä tapahtuu muidenkin taidelajien kentällä kuin pelkästään musiikin. Olen siis ammatiltani muusikko. Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää ja kannattaa lukea ne lappuset tai selvittää jostain taiteilijan ajatuksia vähän laajemmin. Kaikki taide kuitenkin syntyy jossain ajassa ja paikassa, yleensä vastareaktiona johonkin tai sitten osana jonkun tietyn taiteilijoiden ryhmittymän virtaa. Esimerkiksi nykytanssissa minusta on aivan mahtavaa, miten jokainen keho tanssii, on sitten vammainen tai nuori tai vanha tai keskivartaloltaan paksu. Estetiikan rajat ei ole niin tiukat ja väkisin väännetyt.

Ja taideteos ei mielestäni todellakaan ole epäonnistunut jos se sattuukin herättämään inhoa, vihaa, kummastusta tms. Tietenkään suomen lakien rikkomista en hyväksy enkä esimerkiksi hyväksy Teemu Mäen kissantappovideota. Mutta hyvin harvoin tulee enää vastaan mitään sellaista mistä hämmästyisin. Käynkin säännöllisesti teatterissa, sirkuksessa, taidennäyttelyissä, museoissa jne.

up

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset runot, joissa on tyyliin yksi tai kaksi sanaa rivillä, ja nekin jotain hölynpölyä.

Poikkeus: Juice Leskisen Aplodeja Eric Claptonille

Alastalon salissa-tyyppiset kirjalliset tuotokset