Ahdistaa kun kaikki pienempien lasten äidit pitävät mun

Pidätkö lapsiasi isompia lapsia isoina? Yeah. Semmosta se on. Tee lisää lapsia, niin on pieni taas käsissä :)

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö lapsiasi isompia lapsia isoina? Yeah. Semmosta se on. Tee lisää lapsia, niin on pieni taas käsissä :)

No, itse asiassa en enää nykyään pidä. Olen oppinut tajuamaan, että lapset ovat lapsia iästä huolimatta. Ja en ainakaan sano lasten äidille ääneen, että onpa nuo lapsesi isoja jo. koska se voi olla hänelle haikeaa. Ap

Oikeasti se on ihanaa, että lapset on isompia. Minulla on 4 lasta, joista nuorin on 7 & ja vanhin 16. Minä en kaipaa yhtään vauva-aikaa vaan nautin todella paljon tämän hetkisestä elämästä. Pitkästä aikas minulla on vapaa-aikaa ja voin miettiä, mitä minä haluan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti se on ihanaa, että lapset on isompia. Minulla on 4 lasta, joista nuorin on 7 & ja vanhin 16. Minä en kaipaa yhtään vauva-aikaa vaan nautin todella paljon tämän hetkisestä elämästä. Pitkästä aikas minulla on vapaa-aikaa ja voin miettiä, mitä minä haluan tehdä.

Oletko koskaan tuntenut haikeutta lasten kasvaessa? Mä tarttisin nyt apuja tässä asiassa. On niin kurja olo. Ap

Minkä ikäiset sitten on niitä isoja? Tuohan on niin häilyvä käsite.

Mulla itsellä vanhin on 9v. Ap

No yhyy etkö tienny että lapset kasvaa??! Keksi muuta viihdykettä elämään!

No, toki tiesin. Mutta keskustella asiasta saa. Käsittääkseni tällä palstalla on tarkoitus jakaa ajatuksia, vai olenko ihan väärässä paikassa. Ap

Juuri itse mietin, ettei lapsi enää kauaa ole pieni ja minusta riippuvainen. Enkä voi sitten enää ihastella kaikkia uusia asioita, joita lapsi oppii/tekee. Kuitenkin olen samalla tyytyväinen, että lapsi kasvaa. Kun alkaa miettiä, mitä kaikkea vauva aikaan liittyy (heräilyt, oman ajan puute, jatkuva vahtiminen jne), olen vain tyytyväinen ettei lapsi ole vauva ikuisesti. Tavallaan jo odotan aikaa, kun vessassa käyminen ja syöminen sujuisi itsenäisesti, ja leikkisi hetken kiltisti itsekseen. Nyt lapsi 1,5v, eli jonkun hetken saan vielä odotella :)

Niin no itse tykkäsin lapsistani viimeksi vauvoina, mutta ikävuodet (2-)3-6 olisin voinut jättää suosiolla väliin. Nyt kun he ovat 6 ja 8 niin alkaa helpottaa. Että sori, en voi samaistua, vaikka tunnen siitä myötätuntoa, että sinä olet surullinen.

Kyllä mä ainakin koen, että vielä 6 ja 8-vuotiaiden kanssa saa ihastella heidän uusia taitojaan jatkuvasti. Esim. kuopus vain oppi lukemaan, ilman opetusta. Se oli hienoa. Jne.

10

Vierailija kirjoitti:

Niin no itse tykkäsin lapsistani viimeksi vauvoina, mutta ikävuodet (2-)3-6 olisin voinut jättää suosiolla väliin. Nyt kun he ovat 6 ja 8 niin alkaa helpottaa. Että sori, en voi samaistua, vaikka tunnen siitä myötätuntoa, että sinä olet surullinen.

Mikä sua häiritsi 6v kanssa? Oliko kiukkukohtauksia? Sitäkin olisi mukava kuulla, että millaista elämä tulee tästä eteenpäin olemaan äitinä. Mitkä asiat haastavat ja mitkä helpottavat? Ap

Eli mitä on tulossa siihen saakka kunnes lapset on aikuisia. Tuntuuko se haikealta vai saako siinä luotua uuden suhteen lapsiinsa heidän kasvaessa? Kun ei ole sitä muuta säätämistä enää. Pystyy keskustelemaan ja kuuntelemaan paremmin. ap

Mulla on lapsia 5 ja ovat 12-20 -vuotiaita. Mitään haikeutta en tunne lasten kasvaessa. Päinvastoin, on upeaa että he kasvavat, kehittyvät ja oppivat uusia asioita! Koululaisten kanssa voi harrastaa ja tehdä asioita ihan eri tavalla kuin pikkulasten kanssa. Kahden vanhimman lapsen kanssa meillä on kiinnostavia pitkiä keskusteluita milloin mistäkin aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsia 5 ja ovat 12-20 -vuotiaita. Mitään haikeutta en tunne lasten kasvaessa. Päinvastoin, on upeaa että he kasvavat, kehittyvät ja oppivat uusia asioita! Koululaisten kanssa voi harrastaa ja tehdä asioita ihan eri tavalla kuin pikkulasten kanssa. Kahden vanhimman lapsen kanssa meillä on kiinnostavia pitkiä keskusteluita milloin mistäkin aiheesta.

Pidätkö tuota 12v vielä pienenä? Kun on kuitenkin jo aikuisiakin lapsia siinä vertailukohtana.

Itse en kyllä ikinä kaipaa pikkulapsiaikaa eikä todellakaan ole haikeutta siitä että lapset kasvaa. Siksi en ole tajunnut että se voisi olla jollekin arka aihe. Omat lapset 5 ja 8 ja kyllä tuo nuorempi tuntuu tosi pieneltä edelleen.

Niinhän sitä sanotaan, että se lasten kasvatus on sellainen projekti, joka päättyy siihen kun muuttavat pois kotoa. Mutta mitä sen jälkeen on luvassa. Miltä tyhjä koti tuntuu?

Tekeekö se tilanne kun lapset kasvavat ja lähtevät pahan ikäkriisin?

Kerrohan minulle, mitä sinä kaipaat vauva-ajassa. Minusta vauva-aika on se tylsin aika. Mielenkiintoisempi aika alkaa sitten, kun lapset alkaa kommunikoimaan. Minä juttelen ja pelaan lasten kanssa. Nuorimmat tykkäävät vielä halata ja haluavat iltasadun. Vanhemmat miettivät mopokorttia ja koulua. Minusta lapset pitävät minut virkeänä ja nuorena ja se on helpompaa, kun on nukkunut koko yön hyvin. Sinä puhut vauvoista, mutta kyllä sinun lapsesi tarvitsevat sinua vielä pitkään. Avun laatu vain muuttuu syöttämisestä yms muuksi ja keskustelua käydään vähän jokaisesta aiheesta. Tänään olen ehtinyt keskustella demokratiasta ja äänestämisestä, verotuksesta, pojists, mopoista ja pienempien kanssa kukista ja äitienpäiväkorteista. Ja kyllä isommatkin tykkää vielä käydä vieressä, kun kaipaavat turvaa ja apua.

Lapset ovat ihania ja heidän ei tarvitse olla vauvoja.

Viime syksyllä huomasin, että minulle jää aikaa ja hetken olin ihmeissäni. Sitten pakotin itseni ottamaan askelia kohti omaa elämää. Nykyisin käyn ainakin kerran päivässä koiralenkillä, kevät tuo puutarhatyöt, luen iltaisin ja välillä tapaan kavereita. Seuraavaksi pitäisi varmaan aloittaa miehen kanssa joku harrastus kahdestaan, sillä toive on, että vanhenemme kahdestaan, kun lapset muuttavat joskus pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsia 5 ja ovat 12-20 -vuotiaita. Mitään haikeutta en tunne lasten kasvaessa. Päinvastoin, on upeaa että he kasvavat, kehittyvät ja oppivat uusia asioita! Koululaisten kanssa voi harrastaa ja tehdä asioita ihan eri tavalla kuin pikkulasten kanssa. Kahden vanhimman lapsen kanssa meillä on kiinnostavia pitkiä keskusteluita milloin mistäkin aiheesta.

Pidätkö tuota 12v vielä pienenä? Kun on kuitenkin jo aikuisiakin lapsia siinä vertailukohtana.

Tavallaan joo, mutta onhan tuokin jo iso, yläasteelle menee syksyllä.

Se piti vielä sanoa, että isojen lasten kanssa ei ole sitä ns. hoitotyötä, mutta paljon saa olla kuuntelijana ja juttuseurana. Lapset vaativat (ja saavat) läheisyyttä isompinakin.