Vela-tyttären äitienpäiväaamun syyllistyminen

En näe viestiä kritiikkinä, vaan mukavana kommenttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂

Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.

Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.

En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.

Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.

Niin no, minulla ei ole lasta eikä lammasta, mutta täytyy suhteuttaa kokoon ja elinikään. Kyllä sinä tällä hetkellä olet niiden omistaja, kun ne kerran hallussasi ovat ja maksat niiden kulut, eivätkä ole kenenkään muunkaan. Et kuitenkaan ole niiden äiti. Et ole kenenkään äiti, jos kerran olet vela.

Vielä kerran, en ole niiden omistaja enkä maksa edes niiden kuluja. Pidän niistä huolta kunnes ne ovat tarpeeksi isoja lähtemään "omilleen". Ne ovat eläinsuojeluyhdistyksen omaisuutta.

Ja en tosissani ajattele olevani niiden äiti. Doh. 🙄 Enkä muuten ole sanonut olevani vela.

Ai ja kuitenkin vastasit ap:lle tarkoittamaani viestiin yhtään selventämättä, ettet ole ap, niinkö? Katsos kun ei täällä näe, kelle kirjoittaa, eli sitten sanotaan: en ole ap, mutta... Ja sanoit: olen tavallaan niiden äiti. Et ole.

Aha, en ymmärtänytkään, että viestisi, jota et mitenkään kohdistanut aloittajalle oli vain hänelle... Luin sen ihan yleisenä kommenttina keskusteluun.

Ja kuten jo sanoin en kuvittele olevani kissanpentujen äiti, vaan se oli tarkoitettu vain humoristiseksi heitoksi, koska huolehdin niiden perustarpeista, joista normaalisti huolehtisi niiden äiti.

Mä en nyt ymmärrä tätä sun kummaa jankkaamista aiheen vierestä. Onko sulla kaikki ihan kunnossa?

No kyllä ketjussa yleensä ap:lle vastataan, ellei lainata tai on tapana sanoa, ettei ole ap, jos vastataan jollekin toiselle. Itsehän sinä tästä aloit jauhaa.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hirveän surullista jos ei ole lapsia. Ei ole "omia" ihmisiä ympärillä, jakamassa elämää ja iloja ja suruja. Eikä ne kaverit tai eläimet ole sama asia, vaikka joskus niin luulinkin. Voi kun saisi ajan vielä takaisin, kun asiat oli mahdollisia.

- Entinen vela, nykyinen lapseton

Eipä niitä "omia ihmisiä" ole monella lapsellisellakaan ympärillä, sitten lopuksi. Et ilmeisesti ole luonteeltasi niitä ihmisiä, joilla parasta elämässä on oma rauha ja hiljaisuus. Jotka nauttivat suunnattomasti siitä kun saavat olla paljon yksin ja omissa oloissaan. Minulle jopa puolisoni ja omien vanhempien seurassa oleminen on kuluttavaa ja energiaa syövää, vaikka siitä nautinkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten voit edes kuvitella ettei tuollainen katkeroittaisi ja saisi vellomaan surussa. Tottakai se tekee niin. Tuota voi melkein verrata samanlaiseen tuskaan kuin mitä lapsettomuus aiheuttaa. Äidistäsi tuntuu varmasti tosi pahalta kun kaverinsa puhuvat lapsenlapsistaan. Toivottavasti veljesi tulee isäksi.

Vittu mikä idiootti oot :D No joo ymmärretään nyt sen verran että toki vauva-foorumilla on näitä lapsihulluja joiden mielestä kaikkien pitää haluta tulla äidiksi. Mutta fakta on se että kaikki ei halua, on se vaan niin hemmetin hankala tajuta. Taitaa vaan näitä itseään kaduttaa kun tuli väännettyä kersoja.

Turha itkeä asian vierestä kun on jo kussut sukkaansa.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hirveän surullista jos ei ole lapsia. Ei ole "omia" ihmisiä ympärillä, jakamassa elämää ja iloja ja suruja. Eikä ne kaverit tai eläimet ole sama asia, vaikka joskus niin luulinkin. Voi kun saisi ajan vielä takaisin, kun asiat oli mahdollisia.

- Entinen vela, nykyinen lapseton

Mistä ihmeestä tulee käsitys, että lapsesi olisivat ympärilläsi jakamassa elämää, iloja ja suruja? Minä en ole puhunut äitini kanssa puoleen vuoteen sanaakaan, ei myöskään veljeni. Emme onnittele äitiämme tänään, emmekä ole millään tavalla jakamassa elämistämme yhtään mitään hänen kanssaan. Äitimme on ihan ns. normaali eli ei siis alkkis, narkki, mielenterveyspotilas tms., mutta on omalla käytöksellään aiheuttanut sen, ettemme ole ainkaan tällä hetkellä missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.

Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.

Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.

Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.

-Ap

Sidot kuitenkin itsesi elukoihin? Eivät ne ilman sinua pärjäisi. Ja tuntuu vähän oudolta, että miehesi on muka niin tarkka siisteydestä ja rauhasta ja hiljaisuudesta kun teillä sanojesi mukaan kuitenkin on kämppä kuin eläintarha kissoineen ja koirineen. Kissat ja koirat karvaavat, haisevat ja vaikka mitä. Ne nielevät myös rahaa Ei nyt mene ihan yksiin.

Mikä nyt sitomista on.. Sitovathan huonekasvitkin omalla tavallaan. Tai omakotitalo. Eläimet saa helposti hoitoon vaikka olisi kuinka nopean aikataulun homma. Koirat tarvitsee lenkittää aamulla ennen töitä (tai laittaa tarhaan juoksemaan aamutoimien ajaksi), mutta se lenkki tulisi tehtyä kuitenkin ja kunto kiittää. Jompin kumpi käyttää ne töiden jälkeen ja illalla. Touhuavat muun aikaa keskenänsä ja ovat meidän kanssa, ääntä niistä ei kyllä lähde. Eikä kyllä karvaakaan niin kauheasti, sotku on minimaalista kun vertaa vaikka pikkulapsiin, jotka tosin ovat pieniä vain hetken, ei sillä. Kissa ei vaadi senkään vertaa, mitä nyt huomiota, mutta kun sekin tulee tosiaankin siinä ihan huomaamatta, leikkiminenkään ei kovin kauaa vie, mutta se nyt on ihan parhautta muutenkin, sohvalla löhöäminen ja yhdessäolo miehen kanssa lutviutuu eläinten hoitoon näppärästi kun samalla voi harjata, leikkiä tai vain maata yhdessä kasassa koko porukka. Eläimiin menee kuukaudessa joitakin kymmeniä euroja kun osa ruuasta metsästetään/kalastetaan itse, ei nyt mitään huikeita summia. Jos nyt vertaa sitten vaikka niihin lapsiin, joihin kuluu aivan järjetön määrä aikaa ja rahaa ja jotka estävät esim. tietynlaisen läheisyyden puolison kanssa tai vapaan keskustelunkin asioista vielä siihen päälle. Eläimiä on ihana hoivata ja helliä, mutta ne eivät kuitenkaan vaadi samanlaista ehdotonta omistautumista kuin lapset. Jos vaatisivat, ei meillä olisi noitakaan. Tai tosiaankaan mitään vaativampia lemmikkejä.

-Ap

Aamulla "valittelin" miehelle kun kissa ei tuonut aamupalaa sänkyyn, se kun on meidän ainut lapsi :D eli en kyllä omalle kohdalle olisi kyseisestä viestistä sen kummempia johtopäätöksiä tehnyt. Toisaalta ei kyllä ole kokemusta lapsia halyavista vanhemmista ja niiden kuittailuista, että en sitten tiedä mitä äitisi ehkä tarkoitti. Tuskin kyllä mitään katkeraa ainakaan, niinkin joku tuolla kirjoitti..