Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vela-tyttären äitienpäiväaamun syyllistyminen
08.05.2016 |
Äitini vastasi äitienpäiväviestiini lähettämällä takaisin "ja hyvää äitienpäivää sinnekin, olethan säkin koira- ja kissaäiti".
Olen vapaaehtoisesti lapseton, useamman koiran (ja kissan) omistaja ja sterilisaatiokin jo tehtynä, äitini tietää asian ja on siitä pahoillaan kun haluaisi lapsenlapsia, veljenikin taitaa olla vela. Tulipas haikea olo tuosta viestistä, vaikkei varmasti tarkoittanut mitään sen syvempää ja illalla grillaillaankin yhdessä. En minä sille voi mitään, ettemme halua lapsia mieheni kanssa, mutta olisihan maailman paras äiti tietenkin ansainnut lapsenlapsia ainoalta tyttäreltään, äidin miellyttäminen nyt vain ei ole tarpeeksi hyvä syy siihen. Joskus se vain menee näin, toivottavasti äiti ei ajattele tehneensä mitään väärin, koska meillä oli huikean hyvä ja ihana lapsuus ja kaikki kunnossa muutenkin. Äiti on vieläkin niin hirveän rakas, ja muutenkin ihan huipputyyppi, toivottavasti ei katkeroidu tai jää vellomaan asiassa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
Ihminen on kyllä pahin ympäristörikos. Kissa ja koira jää kauas taa. T:suurperheen äiti. Ap ja äitinsä kuulostaa mukavilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
En ole ap, mutta lapsiperhe-elämä ei ole koskaan kiinnostanut minua. Eipä siinä sen erityisempiä pohdintoja tarvita, kun oma elämäntapani tuntuu minulle oikealta.
Vela 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en näe äitisi viestissä mitään surua tai katkeruutta, vaan että hän on jotenkin halunnut toivottaa hyvää äitienpäivää.
Ymmärrän, että tilanteenne voi herättää hankalia tunteita :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.
Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.
Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.
Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.
Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.
Niin no, minulla ei ole lasta eikä lammasta, mutta täytyy suhteuttaa kokoon ja elinikään. Kyllä sinä tällä hetkellä olet niiden omistaja, kun ne kerran hallussasi ovat ja maksat niiden kulut, eivätkä ole kenenkään muunkaan. Et kuitenkaan ole niiden äiti. Et ole kenenkään äiti, jos kerran olet vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.
Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.
Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.
-Ap
Sidot kuitenkin itsesi elukoihin? Eivät ne ilman sinua pärjäisi. Ja tuntuu vähän oudolta, että miehesi on muka niin tarkka siisteydestä ja rauhasta ja hiljaisuudesta kun teillä sanojesi mukaan kuitenkin on kämppä kuin eläintarha kissoineen ja koirineen. Kissat ja koirat karvaavat, haisevat ja vaikka mitä. Ne nielevät myös rahaa Ei nyt mene ihan yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.
Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.
Niin no, minulla ei ole lasta eikä lammasta, mutta täytyy suhteuttaa kokoon ja elinikään. Kyllä sinä tällä hetkellä olet niiden omistaja, kun ne kerran hallussasi ovat ja maksat niiden kulut, eivätkä ole kenenkään muunkaan. Et kuitenkaan ole niiden äiti. Et ole kenenkään äiti, jos kerran olet vela.
Vielä kerran, en ole niiden omistaja enkä maksa edes niiden kuluja. Pidän niistä huolta kunnes ne ovat tarpeeksi isoja lähtemään "omilleen". Ne ovat eläinsuojeluyhdistyksen omaisuutta.
Ja en tosissani ajattele olevani niiden äiti. Doh. 🙄 Enkä muuten ole sanonut olevani vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mä olen joitakin vuosia yli 30 ja kyllä mä tuota pohdintaa olen tehnyt. Asia ei siitä pohdinnasta ole miksikään muuttunut, tosiasiana pysyy että en halua lapsia. Olen jo pienestä lapsesta saakka tiennyt, että en halua lapsia. Kyse ei siis ole ollut mistään aikuisena tehdystä päätöksestä, vaan jo lapsena tulleesta tietoisuudesta. Ehkäpä samaan tapaan kuin monella on jo lapsena tietoisuus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta, vaikkei varsinaista ymmärrystä asiasta vielä. En ikinä osannut leikkiä vauvanukeilla, kotileikeissä olin aina perheen koira, muutamaan kertaan lapsi. Vanhemman rooli jos osui kohdalle, en osallistunut, koska se tuntui jollakin selittämättömällä tavalla väärälle ja epämukavalle. Kaikki leikit joissa piti olla äiti, olivat reippaasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.
Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.
Niin no, minulla ei ole lasta eikä lammasta, mutta täytyy suhteuttaa kokoon ja elinikään. Kyllä sinä tällä hetkellä olet niiden omistaja, kun ne kerran hallussasi ovat ja maksat niiden kulut, eivätkä ole kenenkään muunkaan. Et kuitenkaan ole niiden äiti. Et ole kenenkään äiti, jos kerran olet vela.
Vielä kerran, en ole niiden omistaja enkä maksa edes niiden kuluja. Pidän niistä huolta kunnes ne ovat tarpeeksi isoja lähtemään "omilleen". Ne ovat eläinsuojeluyhdistyksen omaisuutta.
Ja en tosissani ajattele olevani niiden äiti. Doh. 🙄 Enkä muuten ole sanonut olevani vela.
Ai ja kuitenkin vastasit ap:lle tarkoittamaani viestiin yhtään selventämättä, ettet ole ap, niinkö? Katsos kun ei täällä näe, kelle kirjoittaa, eli sitten sanotaan: en ole ap, mutta... Ja sanoit: olen tavallaan niiden äiti. Et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.
Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.
Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.
-Ap
Tämä voisi olla suoraan minun kynästäni. Aivan tarkalleen samoja ajatuksia ja syitä täälläkin. Tosin olen myös tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että en tee lasta vaikka jostain ihmeen syystä alkaisinkin sellaista haluamaan, ympäristösyistä. Toistaiseksi ympäristösyyt ovat saaneet pysyä tekosyynä, kun en edelleenkään vaan halua lasta viemään sitä omalle selviytymiselle kaikkein tärkeintä asiaa; omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.
Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.
Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.
-Ap
Ajattelen tismalleen samalla tavalla. Poislukien tuo adoptio-osuus. En halua biologisia enkä ei-biologisia lapsia. Lasten alkuperällä ei tässä asiassa ole väliä.
En ole koskaan tuntenut mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan. Vähän niin kuin jotkut ovat koira- ja jotkut kissaihmisiä. Jotkut ovat lapsi-ihmisiä ja jotkut eivät. Mukavaa, että nykyään on mahdollisuus tehdä niin kuin haluaa.
Toivon kuitenkin, että kaikki ne, jotka lapsia haluavat (ja ovat kelvollisia vanhempia), voisivat lapsia saada. Muiden ei tarvitse ajatella tavallani - eikä minun ajatella muiden tavalla. Se että on vela, ei tarkoita sitä, ettei toivoisi muille lapsia, jos muut niitä haluavat. Tämä väärinkäsitys minua joskus häiritsee.
On se vaan hirveän surullista jos ei ole lapsia. Ei ole "omia" ihmisiä ympärillä, jakamassa elämää ja iloja ja suruja. Eikä ne kaverit tai eläimet ole sama asia, vaikka joskus niin luulinkin. Voi kun saisi ajan vielä takaisin, kun asiat oli mahdollisia.
- Entinen vela, nykyinen lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja kissojen äiti.... voi jestas..😥😂
Mulla on tällä hetkellä hoidettavana alle luovutusikäisiä orpoja, pulloruokittuja kissanpentuja, joten minä kyllä tavallaan olen niiden äiti. Yksi niistä jääkin ehkä mun luo asumaan pysyvästi.
Sinä olet niiden omistaja. Kissat ovat oikea ympäristörikos, etenkin, jos omistaja antaa niiden vaeltaa ulkona. No, ovathanhan ne muutenkin: kissojen ja koirien safkan valmistus + kissanhiekka on järkyttävän epäekologista.
En ole niiden omistaja. Ne on löytökissoja, jotka joku "heitti menemään". Ja näistä tulee kaikista leikattuja (sisä)kissoja.
Tämä ei nyt ole oikea ketju tälle keskustelulle, mutta jotenkin musta tuntuu, että kissan hiilijalanjälki on aika paljon pienempi kuin lapsen.
Niin no, minulla ei ole lasta eikä lammasta, mutta täytyy suhteuttaa kokoon ja elinikään. Kyllä sinä tällä hetkellä olet niiden omistaja, kun ne kerran hallussasi ovat ja maksat niiden kulut, eivätkä ole kenenkään muunkaan. Et kuitenkaan ole niiden äiti. Et ole kenenkään äiti, jos kerran olet vela.
Vielä kerran, en ole niiden omistaja enkä maksa edes niiden kuluja. Pidän niistä huolta kunnes ne ovat tarpeeksi isoja lähtemään "omilleen". Ne ovat eläinsuojeluyhdistyksen omaisuutta.
Ja en tosissani ajattele olevani niiden äiti. Doh. 🙄 Enkä muuten ole sanonut olevani vela.
Ai ja kuitenkin vastasit ap:lle tarkoittamaani viestiin yhtään selventämättä, ettet ole ap, niinkö? Katsos kun ei täällä näe, kelle kirjoittaa, eli sitten sanotaan: en ole ap, mutta... Ja sanoit: olen tavallaan niiden äiti. Et ole.
Aha, en ymmärtänytkään, että viestisi, jota et mitenkään kohdistanut aloittajalle oli vain hänelle... Luin sen ihan yleisenä kommenttina keskusteluun.
Ja kuten jo sanoin en kuvittele olevani kissanpentujen äiti, vaan se oli tarkoitettu vain humoristiseksi heitoksi, koska huolehdin niiden perustarpeista, joista normaalisti huolehtisi niiden äiti.
Mä en nyt ymmärrä tätä sun kummaa jankkaamista aiheen vierestä. Onko sulla kaikki ihan kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla elämänkatsomus kuin Linkolalla eli lasten tekeminen on ympäristörikos vai oletko aina inhonnut lapsia? Vai millä tavalla tuo on itsestäänselvyys ollut aina? Yleensä velat käy jonkinlaisen pohdinnan läpi viimeistään kolmenkympin tienoilla.
Mistä tuo myytti lapsia inhoavista veloista on oikein tullut... En minä inhoa lapsia, sukulaismukulat ovat hyvinkin rakkaita ja ei muutenkaan ole kertakaikkisen mitään lapsia vastaan. Miksi ihmeessä edes olisi? En myöskään ymmärrä ympäristösyillä selittelyä, koska oikeasti kyse on aina vain siitä, mitä itse haluaa tai ei halua, muu tuntuu olevan hyvin päälleliimattua selitystä vain. En ole oikeasti vain koskaan kokenut minkään valtakunnan tarvetta tai halua perinteiseen perhe-elämään. Parhaimmillaankin se olisi jotain, mikä ei sopisi itselleni ollenkaan. En sano että kamalaa, vaan vain täysin vääränlaista itselle. En myöskään mistään hinnasta suostuisi synnyttämään.
Ajatus siitä, että joku olisi niin riippuvainen minusta on ahdistava ja haluan pitää puolisoni elämässä ykkösenä, lapsi olisi väistämättä kolmas pyörä, enkä usko että pystyisin edes rakastamaan sellaista oikein mitenkään kun en muutenkaan hirveän ihmisrakas ole. Puuhailen todella paljon omiani ja viihdyn itsekseni, harrastan, opiskelen ja nautin elämästä. Mies on ainoa ihminen, jonka seurasta oikeasti nautin ja tehdäänkin todella paljon kaikkea keskenämme. Lapsi ei sovi yhtälöön, vaan ahdistuisin ja kärsisin ja menettäisin oikeastaan sen mitä elämässä eniten tarvitsen; oman rauhan. Taloudellinen tilannekin kärsisi todella paljon ja olemme kai tottuneet vähän liiankin vakaaseen ja turvalliseen/turvattuun elämään jo. Ilman lapsia rahaa jää paljon, paljon enemmän käyttöön. Mutta nämäkin kai ovat vain vähän selityksiä, koska perimmäinen syy on vain se, että en koe minkään valtakunnan tarvetta sellaiseen ja kaikki syyt lastentekoon tuntuvat omalla kohdalla aivan täysin absurdeilta.
Adoptiota en sulje pois, mutta en tiedä riittäisivätkö tulomme siihen. Ja en kyllä oikeasti usko, että sekään kiinnostaisi koskaan. Mutta koskaan ei pidä sanoa koskaan, kai sitten. Mieheni ajattelee taas ennemmin niin, että perhe-elämä on aina täyttä helvettiä ja kaaosta ja hän sekoaisi sellaisesta kun on niin tarkka, siisteyttä ja rauhaa rakastava ihminen.
-Ap
Sidot kuitenkin itsesi elukoihin? Eivät ne ilman sinua pärjäisi. Ja tuntuu vähän oudolta, että miehesi on muka niin tarkka siisteydestä ja rauhasta ja hiljaisuudesta kun teillä sanojesi mukaan kuitenkin on kämppä kuin eläintarha kissoineen ja koirineen. Kissat ja koirat karvaavat, haisevat ja vaikka mitä. Ne nielevät myös rahaa Ei nyt mene ihan yksiin.
En ole ap, mutta koska hänen ajatuksensa vastaavat tarkalleen minun ajatuksiani, niin vastaan nyt myös koiranomistajana tähän.
Koira on eläin. Sen voi jättää jo pennusta alkaen työpäivän ajaksi kotiin. Se syö itse, sille ei tarvitse lenkeillä ja leikkiessä vastailla kysymyksiin eikä selittää asioita. Koiran kanssa lenkillä olet siunatun yksin, mutta silti et yksin. Se on sisällä hiljainen, makaa rauhassa jossain lähellä. Karvaa toki lähtee, mutta se poistuu ihan perussiivouksella. Eläin pärjää yleisesti ottaen paljon vähemmällä huomiolla kuin lapsi. Eläimestä voi hyvällä omalla tunnolla luopua jos täytyy. Eläin kuolee pois, eikä siitä tarvitse olla huolissaan omaa loppuelämäänsä. Eläintä surraan, mutta eri tavalla ja vähemmän aikaa kuin omaa lasta kun se kuolee. Eläintä ja lasta ei voi verrata toisiinsa, ikinä, vaikka joskus leikkimielisesti itseään äipäksi kutsuu kun elukalle puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan äiti ja isä voineet itsekin tehdä useamman lapsen varmuuden vuoksi jos asia kerran on noin tärkeä, mutta elämä nyt vain joskus menee miten menee.
-Ap
juuri näin, itse toivon kovasti lapsenlapsia, mutta tiedän että se on oma toiveeni ei lasteni velvollisuus. Jos en saakaan lapsenlapsia, se tarkoittaa vain että olisi pitänyt yrittää vielä yksi lapsi lisää. Tuskin äiti mitään vihjaili vaan halusi juuri sanoa että valintasi on sun ja aivan hyvä myös.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi miehesi on myös vela niin et sinä eikä hän pilaa lapsia haluavien elämää.