Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni ei vastaa enää viesteihin, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään. Mitä ihmettä???
07.05.2016 |
Olemme olleet kavereita useamman vuoden ajan ja ystävystyneet viime vuonna. Viimeksi kun nähtiin niin kaikki oli hyvin ja sovittiin seuraavasta tapaamisesta. Nyt hän ei ole vastannut facebookissa viesteihini melkein kuukauteen. En voi soittaa hänelle, koska hänen numeronsa on vaihtunut ja numero ei ole yleisessä jaossa. Numeron vaihdosta ei ole ilmoittanut. Hän kuitenkin käy päivittäin facessa muttei edes lue viestejäni. Voiko kenelläkään olla niin kiire, että käy fbssä muttei vastaa toiselle? Ulkomailla kukaan tuskin on melkein kuukautta putkeen, ja hän on opiskelija. En oikeasti tajua mikä hänelle on tullut, koska yleensä ihmiset vastaa viesteihin vaikka olisi kuinka kiire ja uusi kumppani tms. En ole sanonut hänelle mitään erikoista ja hän ei ole ilmaissut että hänellä olisi minua vastaan mitään. Asumme samalla paikkakunnalla ja tiedän missä hän asuu, mutta en kyllä lähde pihalle häntä kyttäilemään.
Mikä ihme tässä on? Keksittekö mitään syytä miksi mulle ei muka voi vastata. :D
Kommentit (68)
Minulla on ollut jo vuoden verran sama tilanne yhden ystäväni kanssa. Lähetti kuitenkin ystävänpäivänä viestin ja toivotti hyvää ystävänpäivää, joten ilmeisesti kyse ei ole siitä, ettei haluaisi olla enää ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ainakaan tuu edes viestit perille Facebookin kautta, kun poistin Facebook Messengerin käytöstä.
Eikä niitä viesti-ilmoituksia Facebookin omassa sovelluksessa näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ensimmäisenä ajatellaan negatiivisesti, että toisella menee huonosti, kun ei ota yhteyttä.
Ehkä ei halua ylläpitää ystävyyttä. Moni ei vain pysty katsomaan peiliin. Minäkin olen lopettanut yhden ystävyyden koska henkilö ei ollut luotettava. Siinähän sitten miettii mitä teki väärin. Tuskin tajuaa sitä vieläkään, koska piti itseään muita parempana ja hyvänä ihmisenä.
Miksi sinä et voinut kertoa mitä hän teki väärin? Saatko nautintoa siitä että entinen ystäväsi miettii ja miettii ymmärtämättä miksi olet hänet hylännyt?
Olen eri, mutta jos ihminen ei ymmärrä, että epäluotettavat karsitaan ystäväpiiristä, niin ei sitä kyllä aikuiselle voi ryhtyä opettamaankaan. Tuollaiset asiat pitäisi ymmärtää itse ja jos ei ymmärrä, niin jotain häikkää on. Ystävyys ei ole mikään käytöskoulu. Ja luotettavuus ja vilpittömyys ovat ystävyyden perusasioita: ellei niitä ole ei mitään ystävyyttä ole koskaan ollutkaan.
Käyttäjä5144 kirjoitti:
Mulla ei ainakaan tuu edes viestit perille Facebookin kautta, kun poistin Facebook Messengerin käytöstä.
Eikä niitä viesti-ilmoituksia Facebookin omassa sovelluksessa näy.
Ei näy, jos ei ole aktivoinut sitä eli fb:llä on se ystävän uusi numero käytössä. Tämä varmaan on ihan tarkoituksellista ap:n ystävän tapauksessa eli hän halusi rajata ap:n pois ystävistä, jotka voivat lähettää viestejä.
Muinoin minulla oli ystävä, joka paljastui ihan muuksi kuin ystäväksi ja hän kyllä sitten kävi kotiovellakin pudottelemassa kirjeitä postilaatikosta haukkuen minut pataluhaksi.
Toivottavasti et ap ihan sille tasolle mene, että kotiin menisit. Kaikilla on oikeus valita ystävänsä ja jo kerroitkin, mikä voisi olla syynä, ettei sinuun haluta enää sen enempää yhteyksiä.
Väitän että kaikilla jotka joutuvat yhtäkkisen ghostauksen kohteeksi oikeasti on jokin käsitys siitä miksi niin tapahtui. Ainoa poikkeus ehkä tilanne, missä ystävälle on tapahtunut jotain erityistä. Mutta silloinkin ghostaus kertoo, ettei kyseessä ollut niin läheinen ystävyys kuin toinen toivoi. Eli masennus tai jokin muu yllättävä asia jaettiin niiden lähesten ystävien kanssa.
Ap voisi tästä ottaa mietintään luotettavuuden käsitteen ystävyydessä. Ystävä ei kerro luottamuksellisia asioita muille. Ei mistään syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ensimmäisenä ajatellaan negatiivisesti, että toisella menee huonosti, kun ei ota yhteyttä.
Ehkä ei halua ylläpitää ystävyyttä. Moni ei vain pysty katsomaan peiliin. Minäkin olen lopettanut yhden ystävyyden koska henkilö ei ollut luotettava. Siinähän sitten miettii mitä teki väärin. Tuskin tajuaa sitä vieläkään, koska piti itseään muita parempana ja hyvänä ihmisenä.
Miksi sinä et voinut kertoa mitä hän teki väärin? Saatko nautintoa siitä että entinen ystäväsi miettii ja miettii ymmärtämättä miksi olet hänet hylännyt?
Olen eri, mutta jos ihminen ei ymmärrä, että epäluotettavat karsitaan ystäväpiiristä, niin ei sitä kyllä aikuiselle voi ryhtyä opettamaankaan. Tuollaiset asiat pitäisi ymmärtää itse ja jos ei ymmärrä, niin jotain häikkää on. Ys
Ymmärrän tämän, mutta en sitä mikä estää kuitenkin sanomasta toiselle miksi ei halua enää olla ystävä. Ihan kuin haluaisi, että ex-ystävä jää epätietoisuuteen ja joutuisi miettimään. Ei tarvitse alkaa opettamaan, mutta kyllä ihminen oppii paremmin, jos hänen virheensä osoitetaan.
Aina on myös väärinkäsityksen vaara. Sen vuoksi olen itse aina sanonut toiselle syyn, jos olen halunnut lopettaa ystävyyden kun minua on loukattu. Se on parempi minullekin, koska muuten toinen tulkitsee tilanteen omien mielikuviensa mukaan, ja voin itse saada esim oikuttelijan tai tyhjästäsuuttujan maineen, jos toinen ei osaa yhdistää suuttumistani omiin tekoihinsa. En vaan näe mitään hyötyjä siitä että jättää asian ilmaan ja toisen epätietoisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En ole juoruakka, mutta hyvä yritys. :D Ja pointti oli miettiä, että jos hän on mulle suuttunut, niin miksei hän estä minua tai sano asiasta?
No jos et edes pyydettäessä pysty pitämään turpaasi kiinni, miksi pitäisi vaivautua sanomaan yhtään mitää? Olisit voinut kysyttäessä hyvin sanoa "en tiedä", "en osaa sanoa" tai jotain muuta, mutta kuitenkin PÄÄTIT itse pettää luottamuksen. Sinä päätit juoruilla. Sinä päätit toimia väärin.
En minäkään tuhlaisi sinunlaiseesi yhtää aikaani, ymmärrän hyvin miksi sinun kanssa ei haluta olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kokee tarpeen suojata energiaansa sinulta. Toivoo, että tajuat vihjeen ja unohdat koko jutun.
Ei viitsi sanoa suoraan, koska ei halua draamaa.
Ehkä hän ei halua niin tiivistä ystävyyttä kuin sinä ja viestipommituksesi ahdistaa häntä. Itsellä on näin kun en perhearjen keskeltä ehdi lähteä mihinkään kahvitteluihin koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun toinen ei vastaa mihinkään enää, niin sitä ei kiinnosta.
Itelle kävi noin. Aikani otin yhteyttä, mutta tajusin etten saa vastausta. Poistin yhteystiedot ja neppasin veks kaikkialta. Eipä ole ihmetellyt, joten tein oikein molemmille. Hän varmaan helpottunut ja niin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole juoruakka, mutta hyvä yritys. :D Ja pointti oli miettiä, että jos hän on mulle suuttunut, niin miksei hän estä minua tai sano asiasta?
No jos et edes pyydettäessä pysty pitämään turpaasi kiinni, miksi pitäisi vaivautua sanomaan yhtään mitää? Olisit voinut kysyttäessä hyvin sanoa "en tiedä", "en osaa sanoa" tai jotain muuta, mutta kuitenkin PÄÄTIT itse pettää luottamuksen. Sinä päätit juoruilla. Sinä päätit toimia väärin.
En minäkään tuhlaisi sinunlaiseesi yhtää aikaani, ymmärrän hyvin miksi sinun kanssa ei haluta olla tekemisissä.
Eli valehtelu on jalompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni lähes 20 vuoden ajalta lakkasi yhtäkkiä vastaamasta viesteihini noin vuosi sitten. Mitään konfliktiin viittaavaakaan ei ollut välillämme tapahtunut, enkä vieläkään tiedä, miksi hän katkaisi yhteyden. Kävin läpi kaiken yhteydenpitomme viimeisten viikkojen ajalta, mutta en löytänyt mitään sellaista, millä olisin vahingossa tai ajattelemattomuuttani voinut häntä loukata. Ei mitään typeriä vitsejä, vahingossa väärin valittua emojia, töksähtävää reaktiota, ei yhtään mitään. Meillä ei ole juuri yhteistä ystäväpiiriä, enkä ole todellakaan puhunut hänen asioistaan kenellekään koskaan. Jos tietäisin tai edes voisin arvata, mistä tällainen johtuu, pyytäisin anteeksi ja korjaisin omaa käytöstäni, mutta minulla ei ole siitä mitään käsitystä. Hän on tileillään aktiivinen, näen hänen aivan normaaleja kommenttejaan jne., eikä hän ole poistanut tai estänyt minua, mutta hän ei vain enää vastaa. Asumme eri kaupungeissa ja pidimme yhteyttä tavanomaisella tavalla ehkä pari kertaa viikossa, joten en usko hänen kokeneen yhteydenpitoa painostavaksi tai toisaalta välinpitämättömäksikään. Syynsä hänellä varmasti on, ja oikeus rajata elämästään ihmiset, joita ei siihen halua. Ehkä hän joskus vielä ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni lähes 20 vuoden ajalta lakkasi yhtäkkiä vastaamasta viesteihini noin vuosi sitten. Mitään konfliktiin viittaavaakaan ei ollut välillämme tapahtunut, enkä vieläkään tiedä, miksi hän katkaisi yhteyden. Kävin läpi kaiken yhteydenpitomme viimeisten viikkojen ajalta, mutta en löytänyt mitään sellaista, millä olisin vahingossa tai ajattelemattomuuttani voinut häntä loukata. Ei mitään typeriä vitsejä, vahingossa väärin valittua emojia, töksähtävää reaktiota, ei yhtään mitään. Meillä ei ole juuri yhteistä ystäväpiiriä, enkä ole todellakaan puhunut hänen asioistaan kenellekään koskaan. Jos tietäisin tai edes voisin arvata, mistä tällainen johtuu, pyytäisin anteeksi ja korjaisin omaa käytöstäni, mutta minulla ei ole siitä mitään käsitystä. Hän on tileillään aktiivinen, näen hänen aivan normaaleja kommenttejaan jne., eikä hän ole poistanut tai estänyt minua, mutta hän ei vain enää vastaa. Asumme eri kaupungei
Minullekin on käynyt näin, ja syy selvisi paljon myöhemmin eli hän oli uskonut minusta liikkunutta juorua, eikä ollut kysynyt asiaa minulta. Varmaan ajatteli, kuten monet täälläkin, että aikuista ei pidä alkaa opettaa ja minun pitää itse miettiä tekosiani. Mutta kun tosiaan en itsekään tuosta liikkeellä olleesta juorusta tiennyt, niin todellakin mietin pääni puhki keksimättä mitään. Mutta toisaalta ystävyyden katkeaminen oli ihan hyvä, enkä itsekään halunnut sitä sitten enää paikata koska mitä tekee ystävällä joka ei osaa puhua asioista vaan näkee hiljaisuuden ensisijaisena toimenpiteenä ongelmatilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tilanteessa ottaisin opiksi virheestä ja pitäisin jatkossa luottamukselliset asiat omana tietonani.
"Ymmärrän tämän, mutta en sitä mikä estää kuitenkin sanomasta toiselle miksi ei halua enää olla ystävä. Ihan kuin haluaisi, että ex-ystävä jää epätietoisuuteen ja joutuisi miettimään. Ei tarvitse alkaa opettamaan, mutta kyllä ihminen oppii paremmin, jos hänen virheensä osoitetaan.
Aina on myös väärinkäsityksen vaara. Sen vuoksi olen itse aina sanonut toiselle syyn, jos olen halunnut lopettaa ystävyyden kun minua on loukattu. Se on parempi minullekin, koska muuten toinen tulkitsee tilanteen omien mielikuviensa mukaan, ja voin itse saada esim oikuttelijan tai tyhjästäsuuttujan maineen, jos toinen ei osaa yhdistää suuttumistani omiin tekoihinsa. En vaan näe mitään hyötyjä siitä että jättää asian ilmaan ja toisen epätietoisuuteen."
Ainakin minun tapauksessani on estänyt se, että en yksinkertaisesti pidä tästä ihmisestä. Ei sellaista voi kenellekään sanoa, että en pidä sinusta, käytöksestäsi, toiminnastasi, jatkuvasta pahanpuhumisesta ja kieroudesta.
En ole milloinkaan lopettanut ystävyyttä siksi, että olisi tehty jokin yksittäinen virhe, jota vain voisi pyytää anteeksi ja veikkaan, että valtaosassa ystävyyksien loppumisessa on myös kyseessä se, ettei pidä kyseisestä ihmisestä ja on alun perinkin kokenut hänet enemmänkin tuttavana.
Minutkin on torjuttu ystävänä, olen hyväksynyt sen selityksittä, ihmisillä ei ole velvollisuutta jakaa ajatuksiaan toisen kanssa, jos ei halua. Enkä ainakaan itse olisi edes halunnut kuulla syytä, kun emme kerran sellaisia ystäviä toisen osapuolen mielestä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole juoruakka, mutta hyvä yritys. :D Ja pointti oli miettiä, että jos hän on mulle suuttunut, niin miksei hän estä minua tai sano asiasta?
No jos et edes pyydettäessä pysty pitämään turpaasi kiinni, miksi pitäisi vaivautua sanomaan yhtään mitää? Olisit voinut kysyttäessä hyvin sanoa "en tiedä", "en osaa sanoa" tai jotain muuta, mutta kuitenkin PÄÄTIT itse pettää luottamuksen. Sinä päätit juoruilla. Sinä päätit toimia väärin.
En minäkään tuhlaisi sinunlaiseesi yhtää aikaani, ymmärrän hyvin miksi sinun kanssa ei haluta olla tekemisissä.
Eli valehtelu on jalompaa?
AINA on mahdollista sanoa, että "en halua keskustella tästä asiasta".
Näistä ystävyyksistä on tosin ko 8 vuotta, joten eiköhän tilanne ole ohi-
Vaikea sanoa. Mulla on satunnaisia masennusjaksoja, jolloin tekee mieli eristäytyä kaikista. Viesteihin vastaaminenkin on hankalaa, mutta yritän silti välillä vastata. Voisiko olla jostain sellaisesta kyse? Muut mahdolliset vaihtoehdot voisi olla ihan joku bugi facebookissa, ettei hän saa viestejäsi. Tai sitten on syystä tai toisesta ahdistunut seurastasi eikä enää halua olla ystävä. Jos tiedät osoitteen, ehkä voisit lähettää kirjeen? Jätät hänen päätettäväkseen, haluaako olla yhteydessä ja laitat mukaan puhelinnumerosi.
Minullekin on käynyt näin, ja syy selvisi paljon myöhemmin eli hän oli uskonut minusta liikkunutta juorua, eikä ollut kysynyt asiaa minulta. Varmaan ajatteli, kuten monet täälläkin, että aikuista ei pidä alkaa opettaa ja minun pitää itse miettiä tekosiani. Mutta kun tosiaan en itsekään tuosta liikkeellä olleesta juorusta tiennyt, niin todellakin mietin pääni puhki keksimättä mitään. Mutta toisaalta ystävyyden katkeaminen oli ihan hyvä, enkä itsekään halunnut sitä sitten enää paikata koska mitä tekee ystävällä joka ei osaa puhua asioista vaan näkee hiljaisuuden ensisijaisena toimenpiteenä ongelmatilanteissa.
No en minäkään kyllä olisi halunnut tuollasta ystävyyttä jatkaa, mutta ei siksi, ettei ystävä halua selvittää juorua, vaan siksi, että hän uskoi juorun minusta. Sehän kertoo, ettette ole läheisiä ystäviä olleetkaan ja lisäksi sen, että hän on valmis uskomaan sinusta pahaa.
Luulen, että aika moni ystävyyksistä on tosiasiassa ollut toisen osapuolen mielestä vain tuttavuuksia. Jos ihmisen tuntee hyvin ja luottaa häneen kuten ystävään, ei hänestä kerrotut juorut vaikuta. Sitä paitsi loppujen lopuksi ei ole varmaa oliko juoru edes syynä. Ehkä hän vain halusi muista syistä tiivistää ystäväpiiriään. Onhan sellaistakin paljon eli ne joita ei koe kovin läheiseksi, jäävät pois vaikka siksi, että elämä on kiireistä. Em. syistä en ota itseeni, jos joku kiva tyyppi ottaa etäisyyttä enkä ala tinkaamaan syytä.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on käynyt näin, ja syy selvisi paljon myöhemmin eli hän oli uskonut minusta liikkunutta juorua, eikä ollut kysynyt asiaa minulta. Varmaan ajatteli, kuten monet täälläkin, että aikuista ei pidä alkaa opettaa ja minun pitää itse miettiä tekosiani. Mutta kun tosiaan en itsekään tuosta liikkeellä olleesta juorusta tiennyt, niin todellakin mietin pääni puhki keksimättä mitään. Mutta toisaalta ystävyyden katkeaminen oli ihan hyvä, enkä itsekään halunnut sitä sitten enää paikata koska mitä tekee ystävällä joka ei osaa puhua asioista vaan näkee hiljaisuuden ensisijaisena toimenpiteenä ongelmatilanteissa.
No en minäkään kyllä olisi halunnut tuollasta ystävyyttä jatkaa, mutta ei siksi, ettei ystävä halua selvittää juorua, vaan siksi, että hän uskoi juorun minusta. Sehän kertoo, ettette ole läheisiä ystäviä olleetkaan ja lisäksi sen, että hän on valmis uskomaan sinusta pahaa.
Luulen, että aika moni yst
Lainaukset unohtui tuosta viestistä, jota kommentoin (kursiivilla).
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinä et voinut kertoa mitä hän teki väärin? Saatko nautintoa siitä että entinen ystäväsi miettii ja miettii ymmärtämättä miksi olet hänet hylännyt?