Häviääkö minuus äitiyden myötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihmisellä - myös meillä naisilla - on muutenkin paljon rooleja ja kiinnostuksen kohteita, ja ne muuttuvat ajan myötä joka tapauksessa. Äitiys tulee osaksi persoonaa siinä missä vaikkapa ammattirooli, rakastajan, vaimon, ystävän roolitkin. Ajattele vaikka niin päin, että ne lastensa harrastuksissa odottelevat vanhemmat "harrastavat lapsiaan"! Minua ei ainakaan haittaa kuskailla lapsiani, yleensä. Matkoilla on kivoja keskusteluita autossa, odotellessa taas tulee hoidettua sähköpostia, ostoksia, käytyä lenkillä jne. Rakastan lapsiani, ja koen, että vaikka minulla on vaativa ja antoisa ura asiantuntijatehtävissä, äitiys on minun arvokkain ja merkittävin roolini. Eikä ollenkaan vähemmän minua kuin mikä muu rooli tahansa!

Tätä olen yrittänyt joskus velakeskusteluissa tuoda ilmi. Toiset haluaa pitää omat menonsa eikä harrastaa niitä lapsia.

Vaan kun ei se ole aina halusta kiinni. Ihmisillä on eri määrä resursseja ja erilaisia lapsia ja elämäntilanteita. Luulen, ettei erityistarpeisen lapsen yksinhuoltaja (jollaiseksi aivan kuka tahansa vanhempi voi päätyä) ole mitenkään erikseen päättänyt alkaa harrastaa lastaan, se vain vie hänen kaiken aikansa olosuhteiden pakosta.

Pelottava ajatus.

Minuus ja identiteetti ei edes ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Minuus ja identiteetti ei edes ole sama asia.

Olin just kommentoimassa et termit menee vähän sekaisin täällä ny. Samoin "rooli" on erillinen asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuus ja identiteetti ei edes ole sama asia.

Olin just kommentoimassa et termit menee vähän sekaisin täällä ny. Samoin "rooli" on erillinen asiansa.

Minuus ei toisaalta ole kiinni siitä, mitä harrastaa ja mihin aikansa käyttää. Ja identiteetti rakentuu kaikista käyttämistään rooleista.