Lue keskustelun säännöt.
Emme enää tee lomareissuja, koska en jaksa yksin suunnitella
06.05.2016 |
Kellään muulla se tilanne, että mies ei yksinkertaisesti pysty käymään keskusteluja ja suunnittelemaan lomia ennakkoon? Kuitenkin lyhyenkin reissun tekeminen viisihenkisellä perheellä vaatisi varausten ja suunnitelmien tekemistä hyvissä ajoin, jotta päästäisiin edes kohtuullisiin kustannuksiin. Ei vaan ole koskaan sopiva hetki edes puhua asioista: ny ei jaksa, katotaan joku päivä, en tiedä, en osaa sanoa. Sitten kuvitellaan, että pystytään joskus kesäkuussa aloittamaan pohdinnat, reissataanko ulkomaille heinäkuussa koko perheellä.
Ainoa keino päästä reissuun on siis se, että minä lopulta, kun keskustelua ei päästä aloittamaan, yksin varaan ja maksan hyvissä ajoin ja sitten vedän reissussa perässä vedettävää ukkoa, joka on joka asiasta ihan kujalla, kun "mä en tiedä mitä sä oot taas suunnitellut". Yleensä reissua edeltää vielä marttyyrimainen kitinä, että ai ihan yksin taas varasit, eikö näistä asioista voi yhdessä puhua. No, ei näköjään voi. Mies ei saa edes sovittua päivää, jolloin voisi puhua matkasta.
Lopputulos on nyt tämän kesän osalta se, etten viitsi enkä jaksa eikä toisaalta olisi yksin omalla palkalla varaakaan toimia matkanjärjestäjänä taas kerran, joten olkoot. Istutaan kotona sitten. Lapsia toki vähän käy sääliksi, mutta ehkä jäämme eloon.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Miksei kenelläkään käy mielessä se, että kun mies ei pane tikkua ristiin eikä ole yhtään kiinnostunut lomareissulle lähtemisestä, hän ei halua lähteä lomareissulle muttei tohdi sanoa sitä ääneen, kun tietää, mikä rähinä ja marmatus siitä nousee koko kesäksi, talveksi ja loppuiäksi?
"Istutaan kotona sitten. Lapsia toki vähän käy sääliksi, mutta ehkä jäämme eloon."
Kun et saa haluamaasi, rupeat marttyyriksi ja panet myös kakarat kärsimään? Vedä vielä verhot ikkunoiden eteen ja penskat nippusiteillä nilkasta pöydänjalkaan, niin uhriutumisesi on täydellinen.
Älä ole ilkeä! Jos parisuhteessa kerta ollaan, niin mieskin voisi sen ääneen sanoa ettei reissailut kiinnosta. Jos mielenkiinnonkohteet eroaa paljonkin toisistaan, niin se on keskustelun paikka....ja aika harkita eri teille lähtemistä jos ei yhteistä säveltä löydy.
Tosin saattaa olla että jos meinaa vaihtoon laittaa, niin seuraavakin ukko on yhtä jästipää! Suomalainen mies herkästi muuttuu vanhetessaan vanhaksi jääräksi, joka ei sitä vaimoa enää halua miellyttää, vaikka se nainen tekisikin paljon sen suhteen eteen.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kyllä haluaa, nainen ei halua muiden nauttivan, koska ei jaksa mitään eikä ketään.
Meillä minä suunnittelen matkat, koska nautin siitä. Loman suunnittelu alkaa siitä, että mietitään, mitä halutaan tehdä yhdessä eli onko sellaisia kohteita, jotka kiinnostaisivat molempia ja haluaako molemmat lähteä matkalle. Jos, niin sovitaan kohde ja matkan kesto ja pääpiirteet, ja sen jälkeen mies antaa minulle vapaat kädet suunnitella reissun. Meillä on samanlainen maku majoitusten suhteen ja yleensä yritän löytää molempia kiinnostavia kohteita tasapuolisesti.
Lomailemme myös erikseen silloin, kun kohde tai aktiviteetti ei toista kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon semmonen että inhoan kauheaa etukäteissuunnittelua. Yhden kaverin kanssa en enää reissaa, kun pitäisi päivälleen, joskus jopa tunnilleen, tietää aikataulu ja mitä tehdään.
Perheen kanssa varataan lennot ja hotelli ja siinä se. Enempää en halua suunnitella.
Joskus varataan vaan lennot seuraavaksi päiväksi/niin pian kun saa johonkin ja katotaan mitä tehään.
Oonkohan mä maailman ainut nainen, joka jättää aina kaiken suunnittelun viime tippaan ja kun mieheni kyselee aikaisemmin, että minne mentäisiin niin vastaan juuri jotain, että en minä vielä tiedä mut kyllä me jotain keksitään myöhemmin.. :-) Neljä lastakin meillä on.
Haluan kyllä matkustaa, mutta en osaa ajoissa tarttua toimeen. Itselläni on kyllä ADHD, joten monen muunkin asian tekemisen aloittaminen on vaikeaa.
Mieheni onneksi ei kauheasti välitä vaan odottelee kärsivällisesti, että olen valmis viime tipassa suunnittelemaan lähtöä. En ole koskaan ajatellut, että jotenkin loukkaisin miestäni tällä käytökselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä pakolla reissata yhdessä. Me ainakin tehdään reissut välillä erikseen, välillä yhdessä. Pakkoko sen ukon on lähteä mukaan? Sairaalloista mustasukkaisuutta semmonen jossei voi erikseen matkustella.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä pakolla reissata yhdessä. Me ainakin tehdään reissut välillä erikseen, välillä yhdessä. Pakkoko sen ukon on lähteä mukaan? Sairaalloista mustasukkaisuutta semmonen jossei voi erikseen matkustella.
Lapsista huolehtiminen yksin lomalla tekee vanhemmasta usein aika kireän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla pysyvä kireys jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen viimein ymmärtänyt, että mieheni ei ole sellainen ihminen, joka suunnittelisi lomia etukäteen. Hän ilmeisesti miettii sitten loman alkaessa, että mitähän tekisi. Siinä vaiheessa on kyllä edulliset matkat ja risteilyt jo varattu ja jäljellä vain luxus-hyttejä. Olen riidellyt näistä asioista jo 20 vuotta ja suunnitellut kaiken yksin. Toinen syy suunnitelmattomuudelle on ilmeisesti motivaation puute. Mies haluaisi ilmeisesti viettää kaikki lomansa Lapissa kalastaen ja metsästäen, joten ei siksikään ei ole koskaan suostunut suunnittelemaan mitään. Olen erityisen vihainen yhdestä Tukholman reissusta, jonka mies pilasi mököttämällä. Kysyin häneltä moneen kertaan haluaako hän tulla mukaan, ei olisi ollut pakko! Hän ei puhunut kolmen päivän aikana juuri mitään. Kyllä semmoinen syö tunnelmaa. Nyt teen lasten kanssa ulkomaan reissuja ilman häntä. Meillä on tänä kesänä vain viikko yhteistä lomaa. Toivottavasti parisuhde kestää sen ettei meillä ole lomille mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Arki sujuu hyvin.
Ei mököttäjien kanssa voi mihinkään lähteä. Reissu on pilalla, kun ovesta astuu ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me matkustellaan vain kotimaassa, mutta tuo sama saamattomuus vaivaa miestä meilläkin. Viikkoja on jo valitellut miten kesä on kohta ohi ja hän ei ole tehnyt mitään kesäjuttuja vielä. Eipä kai kun en ole alkanut järjestämään miehen mieleistä puuhaa, pakannut ja patistellut haluttomia lapsia liikkeelle ja viihdyttänyt sillä välin kun mies puuhaa mieleisiään hommia kuten kalastaa tai lämmaittää sauna mökillä.
Lasten kanssa olen kyllä nauttinut kesästä, ollaan käyty puistoissa ja uimassa melkein joka päivä. Mies ei näissä ole mukana kun ei häntä tällainen huvita, menee kai se kesä kotona möllöttäessäkin.
Ja lähtisin siis kyllä mielellään koko perheenäkin jonnekin, jos mies jotain ehdottaisi ja osallistuisi valmisteluihin. Mutta en ala toimia ohjelmatoimistona miehellekin, riittää kyllä kun lapsille keksin kivaa kesäpuuhaa.Mitä juttuja noi sitten on jos ei kesäjuttuja?
Mies ei siis näitä ole "päässyt" tekemään kun minä en ole asiaa järjestänyt ja organisoinut. Uskomatonta se minustakin on.
Olematta marttyyri: meillä ei ole käyty muutamaan vuoteen Tukholmaa tai Tallinnaa pidemmällä. Mies voisi olla kotona aina. Yleensä kuitenkin haluaa lopulta lähteä mukaan ja sitten onkin mielipiteitä suuntaan ja toiseen esim. hytin tasosta tai juuri yllättyy, kun ei olekaan jäljellä hyttiä jonka haluaisi.
Mutta meillä teini on alkanut marista miksei matkusteta koskaan mihinkään pidemmälle. Olisin tänä vuonna lähtenyt hänen kanssaan kahdestaan, mutta nyt pidetään koronan vuoksi taukoa. Yksi vuosi lisää ei tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa, en jaksa, kerron sen kaikille usein. Toivon tukea itselleni, mutta en missään nimessä anna sitä muille. Toimikaa, tehkää minulle kaikki nyt heti. Tämä ei ole syytäni, vaan ihan muiden.
Meillä molemmat vähän vieroksuu sitä suunnitteluun ryhtymistä ja lomajärjestelyt meinaa aina vähän venähtää, mutta sitten me lopulta istutaan alas ja otetaan vaikka oluet ja aletaan raivoisasti suunnitella. Kumpikin googlettelee omalla laitteellaan asioita, kommentoidaan toistemme löytöjä ja lopulta yksi varaa lennot, toinen hotellin ja innostutaan ihan hirveästi kaikesta :D kannattaa ehkä yrittää tehdä siitä suunnitteluhetkestä kiva yhteinen hetki?
Mutta jos mies ei vaivautuisi edes puhumaan asiasta niin jättäisin koko ukon kotiin. Lasten kanssa tietenkin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Lomien suunnittelu on työlästä. Harva siitä nauttii. Tekeekö se mies muutakaan kotona? Ehkä kotona olis kivempaa lomallakin, kun vaimo passaa?
Minusta lomien ja retkien suunnittelu on kivaa.
M
Vierailija kirjoitti:
Mä suunnittelen ihan mielelläni. Ohjelman suhteen en tee kovin pikkutarkkoja suunnitelmia etukäteen ja sen suunnitteleminen jääkin yleensä enemmän miehelle sitten kun ollaan jo reissussa.
Sama meillä. Yhdessä valitaan paikka ja vähän teineltäkin kysellään mielipidettä.
Sitten minä vertailen majoituksen ja lentojen hintoja ja valitsen omasta mielestäni parhaan. Muu perhe luottaa arvostelukykyyni eikä sanomista tule.
Etsin kaupunkioppaita ja pääsylippuja. Minulle se on osa matkan viehätystä ja nautin todella.
Voisi mieskin sen tehdä mutta miksi tekisi koska näkee että se on minusta niin kivaa eikä hän niin nauti järjestelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan joka kuukausi 300 euroa säästötilille, jotta pääsemme kesälomamatkalle. Mies voisi ihan hyvin olla kotona vaan, mutta kyllä hän lähtee matkallekin, jos minä järjestän asiat.
Minulla on monta paikkaa, jotka haluan elämässäni nähdä ja jotka haluan näyttää lapsellenikin. Miksei miehellekin, hän ei ole ilman minua matkustellut missään. Passinkin hankki vasta, kun menimme naimisiin ja lähdimme häämatkalle.
Minulle tuottaa suurta iloa, kun talvella alan valita kohdetta, varata lentolippuja ja hotellia ja suunnitella, mihin menemme. Joka päivä on 1-3 kohdetta, jotka käydään katsomassa. Ne pitää valita niin, että ovat lähekkäin, ja järjestys menee aukioloaikojen mukaan. Hinnat pitää ottaa selville ja ikärajat lapsille. Kysyn mieheltä ja lapselta, mikä heitä kohteessa kiinnostaisi, ja sitä myöten sitten teen suunnitelman.
Mies lampsuttaa perässä kamera kaulassa. Hän pitää matkailusta kyllä, ja vielä enemmän hän pitää siitä, että hänen osansa on vain pilkkoa lapselle ruuat lautaselle ja huvittaa lasta lentomatkojen aikana. Minä rakastan matkustamista ja olen aina huippuhyvällä tuulella. Ihan sama, vaikka äkillinen rankkasade kastelisi meidät litimäriksi kesken tutustumista johonkin upeaan puistoon. Jos käy niin, ettei johonkin kohteeseen päästäkään, mitä siitä. Sitten istuskellaan jätskillä ja katsellaan ohikulkijoita.
Haluan nähdä muutakin kuin kotimaata. Haluan haistaa ja maistaa muita seutua, tutustua kulttuureihin, nähdä erilaista kuin kotona. Haluan puhua ja ylläpitää niitä kieliä, joita olen elämässäni opetellut. Haluan näyttää lapselleni, että vaikka ihmiset ovat erilaisia eripuolilla maailmaa, he ovat silti vain ihmisiä. Erilaisia, eivät mitään yhtenäistä massaa, vaan samanlaisia kuin me.
Ei kannata liian pitkästi kirjoittaa potaskaa.
Mikä kohta tekstissä oli potaskaa?
Minä olen tottunut matkustamaan koko ikäni joka kesä 1-4 viikoksi ulkomaille. Mieheni on köyhästä perheestä maalta, eivätkä he käyneet koskaan missään, koska kuka olisi sillä välin hoitanut karjan. Minä kouluttauduin niin pitkälle, että pystyn kustantamaan perheeni matkalle. Mies on huonopalkkainen, mutta hän matkustaa mielellään, vaikka ei tunnekaan oloaan ulkomailla niin varmaksi, että lähtisi esimerkiksi lapsen kanssa kahdestaan minnekään. Hän ei myöskään edes tiedä, mitä kaikkea nähtävää missäkin on. Minä näytän mielelläni lempipaikkani ulkomailla perheelleni ja joinakin vuosina käymme paikoissa, joita minäkään en ole ennen nähnyt.
Mieheni tykkää suunnitella lomamatkoja, minä en juurikaan. Toivoisin että suunnitelma ja päätökset tehtäisiin aika nopsaan, ei veivattaisi viikkotolkulla jokaista pientä yksityiskohtaa ees taas vatvoen. Näin ollen kumpikin vähän turhaantuu. En vaan jotenkin jaksa keskittyä erilaisiin minulle vähän yhdentekeviin yksityiskohtiin päivä- saatikka viikkotolkulla. Työelämässä joudun tekemään sitä tarpeeksi. Ja samalla se on niin, että mieheni haluaa kauheasti, että esittäisin näkemyksiäni, ehdotuksia ja toivomuksia - mutta ei sitten kuitenkaan ota niitä huomioon. Ja loukkaantuu, kun olen aina vähän välttelevä kun jotain matkaa pitäisi alkaa suunnittelemaan. Veikkaanpa, että aika monessa parisuhteessa on tämä sama ongelma, asetelma vain toisin päin noiden sukupuolien osalta.
Ehkä mies voisi pakata ja suunnitella mökkireissun oma-aloitteisesti ja mökillä kalastaa ja lämmitellä saunaa lasten kanssa.
Meillä ainakin asia on niin, että se mitä en äitinä järjestä, sitä ei tapahdu. Maksimissaan mies vinkkaa, että ois kiva tehdä jotain, mutta siihen se asiaan paneutuminen sitten jääkin. Sitten onkin jo syksy.