Lue keskustelun säännöt.
Emme enää tee lomareissuja, koska en jaksa yksin suunnitella
06.05.2016 |
Kellään muulla se tilanne, että mies ei yksinkertaisesti pysty käymään keskusteluja ja suunnittelemaan lomia ennakkoon? Kuitenkin lyhyenkin reissun tekeminen viisihenkisellä perheellä vaatisi varausten ja suunnitelmien tekemistä hyvissä ajoin, jotta päästäisiin edes kohtuullisiin kustannuksiin. Ei vaan ole koskaan sopiva hetki edes puhua asioista: ny ei jaksa, katotaan joku päivä, en tiedä, en osaa sanoa. Sitten kuvitellaan, että pystytään joskus kesäkuussa aloittamaan pohdinnat, reissataanko ulkomaille heinäkuussa koko perheellä.
Ainoa keino päästä reissuun on siis se, että minä lopulta, kun keskustelua ei päästä aloittamaan, yksin varaan ja maksan hyvissä ajoin ja sitten vedän reissussa perässä vedettävää ukkoa, joka on joka asiasta ihan kujalla, kun "mä en tiedä mitä sä oot taas suunnitellut". Yleensä reissua edeltää vielä marttyyrimainen kitinä, että ai ihan yksin taas varasit, eikö näistä asioista voi yhdessä puhua. No, ei näköjään voi. Mies ei saa edes sovittua päivää, jolloin voisi puhua matkasta.
Lopputulos on nyt tämän kesän osalta se, etten viitsi enkä jaksa eikä toisaalta olisi yksin omalla palkalla varaakaan toimia matkanjärjestäjänä taas kerran, joten olkoot. Istutaan kotona sitten. Lapsia toki vähän käy sääliksi, mutta ehkä jäämme eloon.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun kysyy tällaiselta vätys-mieheltä ihan rakentavasti ja rauhallisesti, että mitä tämä toivoo lomalta, niin suuttuu siitäkin. Kokee sen ahdisteluna ja vaikeana asiana. Kun ei sellaisia voi etukäteen tietää. :)
Meillä mies ei ehkä suunntuisi tuosta mutta saattaisi hyvinkin sanoa "emmä tiedä" tai "pääasia että pääsee pois kotoa". Silti tiedän aika hyvin mitä hän lomalta toivoo jo niiden edellis vuosien lomien perusteella tai sen perusteella mitä keskustellaa lomien jälkeen tai jossain muussa kohtaa arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, hyvä ketju meni pieleen tuon yhden jankkaajan takia. Olisko jopa palstan uusi m o d e kyseessä peräti.. jos lapsiperheen asiat noin ahdistaa, noin suosittelen veloille ja muille muita palstoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlainen Markus mitä tulee käytännön organisointiin ja siivoamisiin.
Meillä oli mies luvannut kaksi vuotta siivota yhden pahvilaatikon, joka oli muuton jäljiltä lojunut nurkassa. No taas jälleen kerran sanoin, että nyt sen kyllä voisi setviä! Mies lojui sohvalla kännykällä pelaten ja alkoi oikein voimalla myllyttää ja perustella kuinka sitä ei nyt ehdi ja kuinka siihen sitten menee koko iltapäivä. Siinä ujeltaessaan minäpä sitten setvin sen laatikon puolestaan ja totesin vain lopuksi "itse asiassa teinkin sen sinua kuunnellessa".
Mies mieluummin keksi tuntikaupalla tekosyitä kuin tekee 10min homman.
Mies on keksinyt toimivan keinon, ettei itse tarvitse tehdä mitään. Luuletko, että hän aikoisi muuttaa itselleen täydellistä toimintatapaa, jossa palvelija hoitaa paskahommat? Ei tietenkään! 😁
Kaikissa tietämissäni perheissä on vähän sama juttu, eli jos halutaan matkustaa tai tehdä yhtään mitään lomalla, nainen joutuu hoitamaan homman. Miehille tulee yllätyksenä joka ikinen vuosi, ettei paikkoja ole saatavilla ym. enää viimetippaan. :D
Aloittajalle sanoisin, että tee toki itse reissuja ja sellaisia, että otat vaikka lapset mukaan! Ei kannata antaa ukon pilata tunnelmaa. Minäkin aikani jaksoin yrittää, sitten totesin että olkoot- sen jälkeen olen matkustanut joko itse/lapsen kanssa tai suoraan ilmoittanut ukolle, että silloin ja silloin lähdetään tuonne ja tuonne. Ei näistä kannata riidellä.
Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että miesten aloitekyvyttömyys ja tarve möllöttää vaan kotona on raivostuttavaa ja kaukana reilusta. :/ Eivät tunnu ymmärtävän että lapsetkin tarvitsevat joskus muuta tekemistä.
Minä laitan joka kuukausi 300 euroa säästötilille, jotta pääsemme kesälomamatkalle. Mies voisi ihan hyvin olla kotona vaan, mutta kyllä hän lähtee matkallekin, jos minä järjestän asiat.
Minulla on monta paikkaa, jotka haluan elämässäni nähdä ja jotka haluan näyttää lapsellenikin. Miksei miehellekin, hän ei ole ilman minua matkustellut missään. Passinkin hankki vasta, kun menimme naimisiin ja lähdimme häämatkalle.
Minulle tuottaa suurta iloa, kun talvella alan valita kohdetta, varata lentolippuja ja hotellia ja suunnitella, mihin menemme. Joka päivä on 1-3 kohdetta, jotka käydään katsomassa. Ne pitää valita niin, että ovat lähekkäin, ja järjestys menee aukioloaikojen mukaan. Hinnat pitää ottaa selville ja ikärajat lapsille. Kysyn mieheltä ja lapselta, mikä heitä kohteessa kiinnostaisi, ja sitä myöten sitten teen suunnitelman.
Mies lampsuttaa perässä kamera kaulassa. Hän pitää matkailusta kyllä, ja vielä enemmän hän pitää siitä, että hänen osansa on vain pilkkoa lapselle ruuat lautaselle ja huvittaa lasta lentomatkojen aikana. Minä rakastan matkustamista ja olen aina huippuhyvällä tuulella. Ihan sama, vaikka äkillinen rankkasade kastelisi meidät litimäriksi kesken tutustumista johonkin upeaan puistoon. Jos käy niin, ettei johonkin kohteeseen päästäkään, mitä siitä. Sitten istuskellaan jätskillä ja katsellaan ohikulkijoita.
Haluan nähdä muutakin kuin kotimaata. Haluan haistaa ja maistaa muita seutua, tutustua kulttuureihin, nähdä erilaista kuin kotona. Haluan puhua ja ylläpitää niitä kieliä, joita olen elämässäni opetellut. Haluan näyttää lapselleni, että vaikka ihmiset ovat erilaisia eripuolilla maailmaa, he ovat silti vain ihmisiä. Erilaisia, eivät mitään yhtenäistä massaa, vaan samanlaisia kuin me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä matkustin vain lasten kanssa. Matkat oli tosi kivoja ja meistä hitsautui hyvä porukka. Kysyin ensimmäiselle reissulle miestä mukaan, mutta ei halunnut. Kotiin palattuamme mies sanoi, että olisihan hänkin voinut tulla mukaan. Seuraavana keväänä kysyin taas, ei kiinnostanut, joten varasin matkan itselle ja lapsille. Sanoin miehelle, että hänellä ei ole mitään oikeutta marista meidän reissuista, koska maksoin ne yksin. Niistä matkoista on ollut lapsille ihan valtavan paljon hyötyä myöhemmin. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua matkustaa perheen kanssa, mutta kieltävät heiltä matkustamisen.
Mitä hyötyä siitä on lapsillesi ollut?
Mitä ei? Olisi ollut kurjaa, jos elämän ensimmäinen lentomatka ulkomaille olisi ollut opiskelijavaihtoon lähteminen tai työmatka. Lapset oppivat, miten lentomatkoilla toimitaan ja mitä hyötyä kielitaidosta on. Minusta tuollaisia asioita on kiva opetella aikuisen kanssa eikä syöksyä pakkotilanteessa suoraan altaan syvään päähän.
Vierailija kirjoitti:
Äh, hyvä ketju meni pieleen tuon yhden jankkaajan takia. Olisko jopa palstan uusi m o d e kyseessä peräti.. jos lapsiperheen asiat noin ahdistaa, noin suosittelen veloille ja muille muita palstoja.
Tuskin häntä ahdistaa, mutta sinä joudut katsomaan totuuden sanoja, se on hyvin raskasta ihmiselle, joka ajattelee itseään aina ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä täällä Suomessa on niin kamalaa että joka vuosi pitää lähteä karkuun? Kotiloma on paras loma.
Meillä on jo siirrytty seuraavaan vaiheeseen: mies suuttuu, jos en ole hoitanut loman järkkäämistä ja telepaattisesti ymmärtänyt kaikkien toiveita. No tietenkin olen oppinut jo vuosien aikana että mistä kukin tykkää ja kutonut "tilkkutäkin" valmiiksi kuin manulle illallisen. Miestä toki ei sovi etukäteen stressata höpötyksillä. Hän se on niin kova äijä, että loma kun alkaa, niin hän heittää laukkuun shortsit ja pari t-paitaa ja passin. Oikein mainostaa tutuille kuinka turhaa on hössätä etukäteen mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sinä olet riidoissa jonkun kanssa, miehesi pitää myös olla. Miksi kutsut sitä?
Vierailija kirjoitti:
Minustakin vaikuttaa siltä ettei ap:n mies edes haluaisi lähteä mihinkään. Ymmärrän hyvin, monet haluaa olla ihan vaan kotona lomalla, se on helppoa ja stressitöntä. Eikä siinä ole mitään pahaa! Lapset tuskin asiasta kärsii.
Lapset ei kärsi jos ei ikinä pääse lomalla mihinkään? Epäilen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan joka kuukausi 300 euroa säästötilille, jotta pääsemme kesälomamatkalle. Mies voisi ihan hyvin olla kotona vaan, mutta kyllä hän lähtee matkallekin, jos minä järjestän asiat.
Minulla on monta paikkaa, jotka haluan elämässäni nähdä ja jotka haluan näyttää lapsellenikin. Miksei miehellekin, hän ei ole ilman minua matkustellut missään. Passinkin hankki vasta, kun menimme naimisiin ja lähdimme häämatkalle.
Minulle tuottaa suurta iloa, kun talvella alan valita kohdetta, varata lentolippuja ja hotellia ja suunnitella, mihin menemme. Joka päivä on 1-3 kohdetta, jotka käydään katsomassa. Ne pitää valita niin, että ovat lähekkäin, ja järjestys menee aukioloaikojen mukaan. Hinnat pitää ottaa selville ja ikärajat lapsille. Kysyn mieheltä ja lapselta, mikä heitä kohteessa kiinnostaisi, ja sitä myöten sitten teen suunnitelman.
Mies lampsuttaa perässä kamera kaulassa. Hän pitää matkailusta kyllä, ja vielä enemmän hän pitää siitä, että hänen osansa on vain pilkkoa lapselle ruuat lautaselle ja huvittaa lasta lentomatkojen aikana. Minä rakastan matkustamista ja olen aina huippuhyvällä tuulella. Ihan sama, vaikka äkillinen rankkasade kastelisi meidät litimäriksi kesken tutustumista johonkin upeaan puistoon. Jos käy niin, ettei johonkin kohteeseen päästäkään, mitä siitä. Sitten istuskellaan jätskillä ja katsellaan ohikulkijoita.
Haluan nähdä muutakin kuin kotimaata. Haluan haistaa ja maistaa muita seutua, tutustua kulttuureihin, nähdä erilaista kuin kotona. Haluan puhua ja ylläpitää niitä kieliä, joita olen elämässäni opetellut. Haluan näyttää lapselleni, että vaikka ihmiset ovat erilaisia eripuolilla maailmaa, he ovat silti vain ihmisiä. Erilaisia, eivät mitään yhtenäistä massaa, vaan samanlaisia kuin me.
Ei kannata liian pitkästi kirjoittaa potaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä täällä Suomessa on niin kamalaa että joka vuosi pitää lähteä karkuun? Kotiloma on paras loma.
Mitä ihmeen lomaa kotona olo lapsiperheessä on vanhempien näkökulmasta? Kotitöistä ei tule mitään kunnon taukoa missään välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa tietämissäni perheissä on vähän sama juttu, eli jos halutaan matkustaa tai tehdä yhtään mitään lomalla, nainen joutuu hoitamaan homman. Miehille tulee yllätyksenä joka ikinen vuosi, ettei paikkoja ole saatavilla ym. enää viimetippaan. :D
Aloittajalle sanoisin, että tee toki itse reissuja ja sellaisia, että otat vaikka lapset mukaan! Ei kannata antaa ukon pilata tunnelmaa. Minäkin aikani jaksoin yrittää, sitten totesin että olkoot- sen jälkeen olen matkustanut joko itse/lapsen kanssa tai suoraan ilmoittanut ukolle, että silloin ja silloin lähdetään tuonne ja tuonne. Ei näistä kannata riidellä.
Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että miesten aloitekyvyttömyys ja tarve möllöttää vaan kotona on raivostuttavaa ja kaukana reilusta. :/ Eivät tunnu ymmärtävän että lapsetkin tarvitsevat joskus muuta tekemistä.
Minusta se ei läheskään aina ole sitä että joutuu vaan usein myös sitä että nainen haluaa ne suunnitella. Enkä itse näe tuossa mitään ongelmaa jos homma ninkin onnistuu.
Monilla lomilla meitä on tarvittu molempia. Minä en esimerkiksi laskettele ollenkaan joten lapset tuskin olisivat koskaan edes oppineet laskettelemaan jos se olisi jäänyt vain minun varaani. Toisaalta tuskinpa yhtäkään laskettelu lomaa perheen kanssa olisi tehty jos suunnittelu olisi jäänyt miehelle.
Ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa, jotain lapsetkin oppineet.
Mun entinen mies oli vätys, joka kyllä tykkäsi kovasti matkustella. Tosin hänelle matkustelu oli paljolti syömistä, juomista, nukkumista, vuokra-autolla tai moottoripyörällä ajelua. Ei kuitenkaan pystynyt tekemään suunnitelmia. Olisi halunnut, että teen esim hänenkin lähtöselvityksen lennolle, kun se niin "hankalaa". Ellen lentokentällä katsonut perään, olisi myöhästynyt lennoilta. Kerran lupasi hoitaa hotellivarauksen mutta ei sitten hoitanutkaan kun oli ajatellut että katsotaan sitten paikan päällä. Yllättäen keskellä turistikautta kaikki olikin myyty loppuun ja kaksi yötä nukuimme vuokra-autossa! Ei onneksi lapsia ja tosiaan tuo mies on nyt "yllättäen" entinen.
Nyt minulla on mies, joka on vätyksen vastakohta. Hän haluaa ottaa suurimman osan vastuusta, on aktiivinen, vastuuntuntoinen, määrätietoinen. Että tuntuu hyvältä kun kerrankin noin päin!
Me matkustellaan vain kotimaassa, mutta tuo sama saamattomuus vaivaa miestä meilläkin. Viikkoja on jo valitellut miten kesä on kohta ohi ja hän ei ole tehnyt mitään kesäjuttuja vielä. Eipä kai kun en ole alkanut järjestämään miehen mieleistä puuhaa, pakannut ja patistellut haluttomia lapsia liikkeelle ja viihdyttänyt sillä välin kun mies puuhaa mieleisiään hommia kuten kalastaa tai lämmittää saunaa mökillä.
Lasten kanssa olen kyllä nauttinut kesästä, ollaan käyty puistoissa ja uimassa melkein joka päivä. Mies ei näissä ole mukana kun ei häntä tällainen huvita, menee kai se kesä kotona möllöttäessäkin.
Ja lähtisin siis kyllä mielellään koko perheenäkin jonnekin, jos mies jotain ehdottaisi ja osallistuisi valmisteluihin. Mutta en ala toimia ohjelmatoimistona miehellekin, riittää kyllä kun lapsille keksin kivaa kesäpuuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Me matkustellaan vain kotimaassa, mutta tuo sama saamattomuus vaivaa miestä meilläkin. Viikkoja on jo valitellut miten kesä on kohta ohi ja hän ei ole tehnyt mitään kesäjuttuja vielä. Eipä kai kun en ole alkanut järjestämään miehen mieleistä puuhaa, pakannut ja patistellut haluttomia lapsia liikkeelle ja viihdyttänyt sillä välin kun mies puuhaa mieleisiään hommia kuten kalastaa tai lämmaittää sauna mökillä.
Lasten kanssa olen kyllä nauttinut kesästä, ollaan käyty puistoissa ja uimassa melkein joka päivä. Mies ei näissä ole mukana kun ei häntä tällainen huvita, menee kai se kesä kotona möllöttäessäkin.
Ja lähtisin siis kyllä mielellään koko perheenäkin jonnekin, jos mies jotain ehdottaisi ja osallistuisi valmisteluihin. Mutta en ala toimia ohjelmatoimistona miehellekin, riittää kyllä kun lapsille keksin kivaa kesäpuuhaa.
Mitä juttuja noi sitten on jos ei kesäjuttuja?
Kukaan ei mene lomalle, koska voin huonosti, näin se on. Jaksan kyllä tehdä kaikkea muuta, en lapsia. Näinkin se on.
Hyvä olisi miestenkin tietää mihin joutuvat, narusta vedettäväksi.