Lue keskustelun säännöt.
Emme enää tee lomareissuja, koska en jaksa yksin suunnitella
06.05.2016 |
Kellään muulla se tilanne, että mies ei yksinkertaisesti pysty käymään keskusteluja ja suunnittelemaan lomia ennakkoon? Kuitenkin lyhyenkin reissun tekeminen viisihenkisellä perheellä vaatisi varausten ja suunnitelmien tekemistä hyvissä ajoin, jotta päästäisiin edes kohtuullisiin kustannuksiin. Ei vaan ole koskaan sopiva hetki edes puhua asioista: ny ei jaksa, katotaan joku päivä, en tiedä, en osaa sanoa. Sitten kuvitellaan, että pystytään joskus kesäkuussa aloittamaan pohdinnat, reissataanko ulkomaille heinäkuussa koko perheellä.
Ainoa keino päästä reissuun on siis se, että minä lopulta, kun keskustelua ei päästä aloittamaan, yksin varaan ja maksan hyvissä ajoin ja sitten vedän reissussa perässä vedettävää ukkoa, joka on joka asiasta ihan kujalla, kun "mä en tiedä mitä sä oot taas suunnitellut". Yleensä reissua edeltää vielä marttyyrimainen kitinä, että ai ihan yksin taas varasit, eikö näistä asioista voi yhdessä puhua. No, ei näköjään voi. Mies ei saa edes sovittua päivää, jolloin voisi puhua matkasta.
Lopputulos on nyt tämän kesän osalta se, etten viitsi enkä jaksa eikä toisaalta olisi yksin omalla palkalla varaakaan toimia matkanjärjestäjänä taas kerran, joten olkoot. Istutaan kotona sitten. Lapsia toki vähän käy sääliksi, mutta ehkä jäämme eloon.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä muutoinkaan koskaan ollut mitään sananvaltaa missään päätöksissä?
Aloituksen perustella väittäisin että ei. Naiset mitätöivät ja vähättelevät miehiään. -Heli Vaaranen
Sille miehellehän selvästi on annettu tilaisuus päättää jopa siitä, milloin keskustelua voitaisiin ylipäätään aloittaa, mutta ei ole halunnut käyttää sitä. Minä tekisin ap: n sijassa sen ratkaisun, että varaisin reissun vain itselleni ja lapsille. Jollain muotoa tämäkin tietysti on helivaarasten mielestä väärin toimittu. Taas jos nainen taipuisi tuohon ettei mitään reissua tehdä ettei vaan tulisi päätetyksi miehen puolesta mitään, sekin olisi väärin, koska "millainen lammas olet ja etkö yksin osaa varata reissua". Tätä peliä ei vaan voi voittaa.
Onko mies edes kiinnostunut ulkomaanmatkoista, jotka joutuu rahoittamaan ja kulkemaan ostoskeskuksesta toiseen naisen perässä kantoapuna?
Tämä nyt on taas lassukka ihan oma päätelmäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko edes koskaan kysynyt mieheltäsi, minne se haluaa matkustaa, vai haluaako edes matkustaa?
SINÄ haluat siis matkustaa joka vuosi, se tuli jo selväksi.
Maailman etuoikeutetuin ihminen, suomalainen valkoihoinen nainen itkemässä raskasta elämäänsä.
On sulla ongelmat. Jaxuhalit. Mene terapiaan?
Täytyyhän työkavereille, naapureille ja someen päästä leijumaan. Seuraava maailmankaatava ongelma on, saadaanko Emmaljungat koneeseen, ja löytyykö lennolle lakto-ovo-vegaani-ruokaa ilman laktoa, ovoa ja vegeä.
Ja mies kiroaa hiljaa omassa päässään sitä päivää kun naisen tapasi.
Lähde sinä lasten kanssa yksin. Varmaan he voivat kertoa ihan mielellään mitä haluaisivat tehdä. Mieheni ei viihdy isoissa kaupungeissa, joten olen matkustanut lapsen kanssa yksin. Maaseudulle lähtee, ja tänä vuonna olenkin varannut mökin Englannin maaseudulta, ja mies on ihan innolla lähdössä mukaan. Hän ajaa mielellään autolla myös vasenmanpuoleisessa liikenteessä.
Jaa, mä olen tehnyt viimeiset 36 vuotta kaikki lomasuunnitelmat perheen puolesta:) Matkat, talonvuokraukset, auton vuokraukset, reittisuunnittelut, etsinyt kaikki kivat nähtävyydet yms. ja säästänyt rahat niihin
No, mä nautin tuosta.
Tehkää päiväretkiä Suomessa, ei tarvi ressata majoitusten eikä muunkaan kanssa. Lapset eivät kärsi siitä, etteivät pääse ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli miehen kanssa ennen riitaa siitä mihin matkustetaan, kun molemmat halusi aina toiseen maahan. Ratkastiin asia niin, että kartta käteen ja numeroitiin maat. Sitten noppa käteen ja toisella pariton ja toisella parillinen luku. Se kumman silmäluku osuu, niin saa päättää mihin mennää. Loppu riidat.
Ymmärrän ap:n miestä täysin. Minuakaan ei huvita mitkään pitkät lomareissut edes kotimaassa saati sitten ulkomailla perheen kanssa: kitisevät lapset, hermot menettänyt vaimo ja minä valtavan laukkuvuoren alla ei mieltä ylennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän ei selvästi halua lähteä. Mikset lähde lasten kanssa, kaverin kanssa tai yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä muutoinkaan koskaan ollut mitään sananvaltaa missään päätöksissä?
Aloituksen perustella väittäisin että ei. Naiset mitätöivät ja vähättelevät miehiään. -Heli Vaaranen
Sille miehellehän selvästi on annettu tilaisuus päättää jopa siitä, milloin keskustelua voitaisiin ylipäätään aloittaa, mutta ei ole halunnut käyttää sitä. Minä tekisin ap: n sijassa sen ratkaisun, että varaisin reissun vain itselleni ja lapsille. Jollain muotoa tämäkin tietysti on helivaarasten mielestä väärin toimittu. Taas jos nainen taipuisi tuohon ettei mitään reissua tehdä ettei vaan tulisi päätetyksi miehen puolesta mitään, sekin olisi väärin, koska "millainen lammas olet ja etkö yksin osaa varata reissua". Tätä peliä ei vaan voi voittaa.
Onko mies edes kiinnostunut ulkomaanmatkoista, jotka joutuu rahoittamaan ja kulkemaan ostoskeskuksesta toiseen naisen perässä kantoapuna?
No jos ei asiasta keskustele ja kerro niitä toiveitaan, niin sitä saa mihin tyytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli miehen kanssa ennen riitaa siitä mihin matkustetaan, kun molemmat halusi aina toiseen maahan. Ratkastiin asia niin, että kartta käteen ja numeroitiin maat. Sitten noppa käteen ja toisella pariton ja toisella parillinen luku. Se kumman silmäluku osuu, niin saa päättää mihin mennää. Loppu riidat.
Mikä oli maiden numeroinnin tarkoitus..?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli miehen kanssa ennen riitaa siitä mihin matkustetaan, kun molemmat halusi aina toiseen maahan. Ratkastiin asia niin, että kartta käteen ja numeroitiin maat. Sitten noppa käteen ja toisella pariton ja toisella parillinen luku. Se kumman silmäluku osuu, niin saa päättää mihin mennää. Loppu riidat.
Me ratkaistaan asia niin, että käydään yhdessä niissä kohteissa, jotka kiinnostavat molempia, ja muissa yksin (minä) tai kavereiden kanssa (mies).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko edes koskaan kysynyt mieheltäsi, minne se haluaa matkustaa, vai haluaako edes matkustaa?
SINÄ haluat siis matkustaa joka vuosi, se tuli jo selväksi.
Maailman etuoikeutetuin ihminen, suomalainen valkoihoinen nainen itkemässä raskasta elämäänsä.
On sulla ongelmat. Jaxuhalit. Mene terapiaan?
Ei meilläkään mies haluaisi matkustaa. Kuulemma voisi hyvin olla kotona. No, mies elää kotona kuin hotellissa. Joku muu (minä) kokkaa, pyykkää, siivoaa. Herra vaan on. Toistaiseksi olen ilmoittanut, että haluan kerran vuodessa lomalle, jossa on valmis aamupala ja joku muu tekee illalliset. Luonnollisesti se olen minä, joka nämä lomat etsii ja varaa. (Ja juu, kotitöistä on riidelty monet kerrat, mutta sattuu olemaan maailman saamattomin tapaus. Sanomattakin selvää, että ero on väistämättä edessä, mutta pienten lasten takia en ole vielä lähtenyt. Voi olla että herää todellisuuteen, sitten kun vuoroviikoin pyörittää yksin tätä rumpaa...)
Oli pakko oikein miettiä oliko ap:n kirjoitus omani, mutta ei. Tilanne vain sama, sillä erotuksella, että meillä mies aina nauttii täysillä matkoista ja jaksaa hehkutuksella kyllästyttää kaikki tutut jälkikäteen.
Nyt vain alan olla siinä pisteessä, että en jaksa "miestä rasittamatta" tehdä päätöksiä, organisoida, maksaa, varata, selvitellä ja suunnitella. Niinpä emme enää lomaile, koska mies ahdistuu kaikesta suunnittelusta ja päätösten tekemisistä. Jopa yhden yön kartanoviikonlopun varaaminen etukäteen oli liikaa hänen ahdistukselleen.
Meillä päätösten välttely miehellä ulottuu kaikkeen muuhunkin: olemme asuneet pian 15v kalliisti (1500e/kk) vuokralla kun miestä ahdistaa oman asunnon ostopäätös, etsintä ym.
Ja monessa muussakin asiassa. Muutoin kiva ja reilu mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 34 jatkaa: jos joku keittiöpsykologi (tai jopa oikea!) osaa kertoa mistä johtuu, niin kiitos! Miehellä ei pitäisi olla nepsy-ongelmia. On sosiaalinen ja koulutuskin tohtorinarvo, työpaikka hyvä eikä rahahuolia.
Mutta se saamattomuus.. kalsarit ja sukat jää siihen mihin he tippuu. En nalkuta tms, mutta alan väsyä olemaan se tuulimylly: rakastaja, siivooja, 3 lapsen äiti, organisaattori, hyvän fiiliksen ylläpitäjä, ymmärtäjä, tarmokas tsemppaaja ja uraohjus.
Minustakin vaikuttaa siltä ettei ap:n mies edes haluaisi lähteä mihinkään. Ymmärrän hyvin, monet haluaa olla ihan vaan kotona lomalla, se on helppoa ja stressitöntä. Eikä siinä ole mitään pahaa! Lapset tuskin asiasta kärsii.
Ah, niin tuttua. Mies kyllä lähtee aina mielellään mukaan, mutta ei kyllä suunnittele eikä varaa mitään. Joskus ottaa päähän ja kovaa, mutta toisaalta saa sitten itse juuri sen kohteen ja hotellin jonka varaa.
Mä suunnittelen ihan mielelläni. Ohjelman suhteen en tee kovin pikkutarkkoja suunnitelmia etukäteen ja sen suunnitteleminen jääkin yleensä enemmän miehelle sitten kun ollaan jo reissussa.
Lomien suunnittelu on työlästä. Harva siitä nauttii. Tekeekö se mies muutakaan kotona? Ehkä kotona olis kivempaa lomallakin, kun vaimo passaa?
Tiedän tunteen. Ihan kateellisena taas kuuntelen kavereiden jo talvella tekemiä suunnitelmia vaelluksista, mökkeilyviikoista, kavereiden kanssa näkemisistä.. meillä mies "ei ole varma" milloin loma alkaa varmaksi, vaikka joka kesä on lomalla heinäkuun. Niin nytkin, mutta tavallaan ei halua luvata mitään kenellekään. No, sekään ei kelpaa, että menisin yksin lasten kanssa. Sitten se valitus, mökötys ja junnutus vasta alkaakin.. Auton pesuakaan (kuta kuinkin miehen ainoa kotihomma) ei voi suunnitella etukäteen, kun ei keleistä tiedä.. Niinpä meidän autoa ei ole pesty neljään vuoteen. Minä en saa autoa pesettää, itse asiassa en ole saanut autoa edes ajaa yli vuoteen..
Miksei kenelläkään käy mielessä se, että kun mies ei pane tikkua ristiin eikä ole yhtään kiinnostunut lomareissulle lähtemisestä, hän ei halua lähteä lomareissulle muttei tohdi sanoa sitä ääneen, kun tietää, mikä rähinä ja marmatus siitä nousee koko kesäksi, talveksi ja loppuiäksi?
"Istutaan kotona sitten. Lapsia toki vähän käy sääliksi, mutta ehkä jäämme eloon."
Kun et saa haluamaasi, rupeat marttyyriksi ja panet myös kakarat kärsimään? Vedä vielä verhot ikkunoiden eteen ja penskat nippusiteillä nilkasta pöydänjalkaan, niin uhriutumisesi on täydellinen.