Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsen pitää opetella syömään nimenomaan ravintolassa
06.05.2016 |
Iltalehdessä oli juttu äidistä, joka vei lapsen sushiravintolaan opettelemaan syömistä. Hän tuohtui, kun tarjoilija ei ollutkaan sitä mieltä, että se on hyvä idea. Nyt on sitten Facessa riehaannuttu aiheesta puolesta ja vastaan.
Miksi lapsia ei opeteta syömään kotona? Ei kai kukaan vie lasta vilkasliikenteiselle kadulle opettelemaan fillarin ajamista, joten miksi pitää valita ravintola itsenäisen syömisen opetteluun?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin, miksi tarjoilija vei lapselta lautasen pois. Jokainen lattialle heitetty sushipala maksaa sille ravintolalle, vaikka äiti ei sitä hoksaisi ajatellakaan, kun hän voi käydä hakemassa buffetista lisää lattialle pudonneiden tilalle. Tuskin kukaan vanhempi antaisi lapsensa viskoa ruokaa lattialle suoraan siitä buffetpöydästä, miksi se olisi sen hyväksyttävämpää ruokapöydässäkään?
Olen myös sitä mieltä, että ravintola ei ole oikea paikka harjoitella itsenäisesti syömistä. Jokainen lapsen syömäänopettelua seurannut tietää, että sitä ruokaa päätyy loppujen lopuksi enemmän lattialle ja syliin kuin suuhun asti. Monella 1-vuotiaalla on myös tapana heittää lattialle ruoanpala, joka ei maistu, tai jota ei enää jaksa syödä. Tällainen käytös ei kuulu ravintolaan. Jos lapsi ei osaa itse syödä siististi, on vanhemman tehtävä huolehtia, ettei tarpeetonta sotkua synny, vaikka se tarkoittaisi sitä, että pitäisi syöttää lasta. Se lapsi ei mene rikki, tai unohda opettelemiaan taitoja, jos erikoistilanteessa vanhempi auttaa.
Vaikea sanoa mikä on totuus, mutta jutussa luki suurinpiirtein, että muutamia paloja päätyi lattialle. Tarkoittiko se sitten kolmea vai kymmentä ja kolmeakymmentä, paha sanoa. Jos lapsen syömisestä kuitenkin on maksettu (lasten hinta?), ei se ole ravintolan kannalta olennaista, jos kolme palaa putoaa - sehän menee ihan normaalin vaihtelun piikkiin. Joku syö buffetista 20 palaa, joku 10, riippuen ruokahalusta. Kolmekymmentä alkaa jo olla merkittävä määrä.
Mutta ne jokainen muutama lattialle pudonnut pala on ravintolalle persnettoa, jos buffetista käydään hakemassa niiden tilalle lisää. Eikä vähän päälle 1-vuotias taida kovin monta palaa yhdellä aterialla syödäkään, emmekä tiedä, oliko lapsen ruokailusta edes maksettu.
Vahinkoja sattuu aikuisillekin, mutta olisi se äiti voinut viimeistään siinä vaiheessa puuttua lapsensa syömiseen, kun sushipaloja alkoi olla lattialla enemmän kuin yksi. Yksi voi pudota vahingossa, mutta muutama tarkoittaa jo sitä, että ne on pudotettu tahallaan, tai sitä, että ruoka oli liian hankalaa syötävää lapselle, jolloin vanhemman olisi pitänyt ymmärtää joko auttaa lastaan syömään, tai ottaa lautanen pois, koska ruoalla ei leikitä.
No voi pyhä ihme kun sille muutamalla palalla ei ole mitään merkitystä ravintolan tulokseen. Se asiakas olisi voinut syödä vaikka 15 palaa enemmän, riippuen nälkäisyysasteesta. Buffeteissa lasketaan tietyn keskivertoruokailijan mukainen määrä per ruokailija, ja joku syö joka tapauksessa vähemmän, joku enemmän. Kolme palaa lattialla vs kolme palaa asiakkaan mahassa on ihan yhtä paljon tappiota ravintolalle. Ja jos nyt saivartelet, että niiden tilalle haettiin kolme uutta, no yhtä hyvin se lapsi olisi voinut syödä kuusi.
Moi Kirsi. Eiköhän se sun pikku enkeli ole onnistunut tuhoamaan ihan kiitettävän määrän ruokaa kyseisessä ravintolassa. Luonnollisesti ilman sinun maksamatta penniäkään poikasi sormiruokaharjoittelusta.
Ehkä sun kannattais mennä terapiaan pohtimaan, miksi koet tarvetta avautua lehdille kun itse käyttäydyt vastenmielisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sushi ole vähän turhan suolaista ruokaa 1-vuotiaalle?
Ohis, mutta jos mulla olisi pystyssä oma ruokaravintola, olisi se lapsiperheiltä kiellettyä aluetta täysin, ei mitään asiaa sinne, ei säännöstä poikkeuksia. Yksikään kersa ei astuisi ovesta sisään, eikä yksikään hurmosmamma, paitsi niin halutessaan "vapaalla".
Uskon, että tänä päivänä asiakaskuntaa riittäisi siitä huolimatta, koska fiksut aikuiset ihmiset haluavat syödä hyvin ja rauhallisessa tunnelmassa, mikä aika harvassa paikassa enää itsestään selvänä olettamuksena onnistuukaan, kun siellä on seassa näitä kasvattamatta jätettyjä perheitä yhtä aikaa.
Liian tuttua huttua kun on itsekin käynyt ulkona syömässä, niin melkein joka kerta paikalle sattuu vähintään yksi häirikköperhe. Jos nyt jotenkin jäi epäselväksi, niin vailla mitään sen suurempaa tunnelatausta totean inhoavani sellaisia ihmisiä.
Mitä ihmettä taas! Meidän lapset ovat olleet mukana ravintolassa jo vauvasta asti eikä ole ongelmia ollut. Ei itkemistä, ei sotkemista eikä riehumista. Tyttö oli esim. vappulounaalla 1.kerran 6kk ja kaikki meni hyvin. Tyttö nautti olostaan nätissä mekossa ja istui jo syöttötuolissa ja söi muusia, päärynäsosetta ja joi pullollisen maitoa (minä syötin niin sotkua ei tullut) ja katseli ihmisiä. Välillä istui meidän vanhempien tai isovanhepien sylissä. Tunnin jaksoi hyvin ja sitten nukahti vaunuihin kaikessa rauhassa ja nukkui monta tuntia ja heräsi vasta kotona.
Meille on ollut ihan itsestäänselvyys että lapset osaa käyttäytyä kotona ja maailmalla ja myös ravintolassa. Tosin molemmat lapset ovat rauhallisia tapauksia.
Joku väitti ettei esim. 1,5v ymmärrä puhetta mutta moni ymmärtää ja paljon. Meidän tyttö puhui jo täysillä 1,5v.
12, ihan samaa mieltä MUTTA ei lapselle saa kuitenkaan opettaa että kaikki väistävät häntä, sillä kaikki pyörällä ollessaan ovat väistämisvelvollisia ja se on lapsen kasvatukselle erittäin huonoksi, jos hänelle opetetaan, että kaikki väistävät häntä. Siitä syntyy näitä ihania nykylapsia, jotka vaativat kaikkea ja ovat röyhkeitä muita kohtaan. Mutta siis juu, iso osa asuu kerrostaloissa, ilman hienoja pihoja joissa harjoitella pyöräilyä. Annetaan tilaa muille ihmisille, ei loukkaannuta jokaisesta asiasta, niin elämä on helpompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän hyvin, miksi tarjoilija vei lapselta lautasen pois. Jokainen lattialle heitetty sushipala maksaa sille ravintolalle, vaikka äiti ei sitä hoksaisi ajatellakaan, kun hän voi käydä hakemassa buffetista lisää lattialle pudonneiden tilalle. Tuskin kukaan vanhempi antaisi lapsensa viskoa ruokaa lattialle suoraan siitä buffetpöydästä, miksi se olisi sen hyväksyttävämpää ruokapöydässäkään?
Olen myös sitä mieltä, että ravintola ei ole oikea paikka harjoitella itsenäisesti syömistä. Jokainen lapsen syömäänopettelua seurannut tietää, että sitä ruokaa päätyy loppujen lopuksi enemmän lattialle ja syliin kuin suuhun asti. Monella 1-vuotiaalla on myös tapana heittää lattialle ruoanpala, joka ei maistu, tai jota ei enää jaksa syödä. Tällainen käytös ei kuulu ravintolaan. Jos lapsi ei osaa itse syödä siististi, on vanhemman tehtävä huolehtia, ettei tarpeetonta sotkua synny, vaikka se tarkoittaisi sitä, että pitäisi syöttää lasta. Se lapsi ei mene rikki, tai unohda opettelemiaan taitoja, jos erikoistilanteessa vanhempi auttaa.
Vaikea sanoa mikä on totuus, mutta jutussa luki suurinpiirtein, että muutamia paloja päätyi lattialle. Tarkoittiko se sitten kolmea vai kymmentä ja kolmeakymmentä, paha sanoa. Jos lapsen syömisestä kuitenkin on maksettu (lasten hinta?), ei se ole ravintolan kannalta olennaista, jos kolme palaa putoaa - sehän menee ihan normaalin vaihtelun piikkiin. Joku syö buffetista 20 palaa, joku 10, riippuen ruokahalusta. Kolmekymmentä alkaa jo olla merkittävä määrä.
Mutta ne jokainen muutama lattialle pudonnut pala on ravintolalle persnettoa, jos buffetista käydään hakemassa niiden tilalle lisää. Eikä vähän päälle 1-vuotias taida kovin monta palaa yhdellä aterialla syödäkään, emmekä tiedä, oliko lapsen ruokailusta edes maksettu.
Vahinkoja sattuu aikuisillekin, mutta olisi se äiti voinut viimeistään siinä vaiheessa puuttua lapsensa syömiseen, kun sushipaloja alkoi olla lattialla enemmän kuin yksi. Yksi voi pudota vahingossa, mutta muutama tarkoittaa jo sitä, että ne on pudotettu tahallaan, tai sitä, että ruoka oli liian hankalaa syötävää lapselle, jolloin vanhemman olisi pitänyt ymmärtää joko auttaa lastaan syömään, tai ottaa lautanen pois, koska ruoalla ei leikitä.
No voi pyhä ihme kun sille muutamalla palalla ei ole mitään merkitystä ravintolan tulokseen. Se asiakas olisi voinut syödä vaikka 15 palaa enemmän, riippuen nälkäisyysasteesta. Buffeteissa lasketaan tietyn keskivertoruokailijan mukainen määrä per ruokailija, ja joku syö joka tapauksessa vähemmän, joku enemmän. Kolme palaa lattialla vs kolme palaa asiakkaan mahassa on ihan yhtä paljon tappiota ravintolalle. Ja jos nyt saivartelet, että niiden tilalle haettiin kolme uutta, no yhtä hyvin se lapsi olisi voinut syödä kuusi.
Siellä ravintolassa käy muitakin lapsiperheitä, kuin tuo yksi. Jos kaikki ajattelisivat, että on ihan ok haaskata annospaloja tiputtamalla niitä lattialle, olisi hävikki jo melkoisen suuri.
Mä en ymmärrä tätä keskustelua. Mielestäni ei todellakaan ole ok viedä lounasaikaan lasta sushiravintolaan sotkemaan. Kyllä se syömään oppii vaikka ravintolassa syötettäisiinkin. Lounasaika on kaikkein kiireisintä aikaa ja henkilökunnalla ei todellakaan ole aikaa siivota ympäriinsä viskottuja sushipaloja ja pöydälle mössättyä riisiä. Mä en ymmärrä, miten kenenkään mielestä voi olla ok tulla ravintolaan sottaamaan. Minun lapsuudessani 90-luvulla ei olisi tullut mieleenkään! Ravintolassa pätee eri käytössäännöt kuin kotona. Ravintolassa kuuluu käyttäytyä ja ottaa muut asiakkaat huomioon. Ravintolassa EI kuulu sotkea ja leikkiä ruualla ja viskoa sitä ympäriinsä! Eikä myöskään juoksennella tai kiljua. Pöytätapoihin ei kuulu ruoan lähmiminen sormin! En ymmärrä, miten tämä voi olla suomalaisille niin vaikeaa hahmottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä keskustelua. Mielestäni ei todellakaan ole ok viedä lounasaikaan lasta sushiravintolaan sotkemaan. Kyllä se syömään oppii vaikka ravintolassa syötettäisiinkin. Lounasaika on kaikkein kiireisintä aikaa ja henkilökunnalla ei todellakaan ole aikaa siivota ympäriinsä viskottuja sushipaloja ja pöydälle mössättyä riisiä. Mä en ymmärrä, miten kenenkään mielestä voi olla ok tulla ravintolaan sottaamaan. Minun lapsuudessani 90-luvulla ei olisi tullut mieleenkään! Ravintolassa pätee eri käytössäännöt kuin kotona. Ravintolassa kuuluu käyttäytyä ja ottaa muut asiakkaat huomioon. Ravintolassa EI kuulu sotkea ja leikkiä ruualla ja viskoa sitä ympäriinsä! Eikä myöskään juoksennella tai kiljua. Pöytätapoihin ei kuulu ruoan lähmiminen sormin! En ymmärrä, miten tämä voi olla suomalaisille niin vaikeaa hahmottaa.
Lisään vielä, että en ole sitä mieltä että lapset pitäisi kieltää ravintoloissa, todellakaan. Mutta käytöstavat PITÄÄ olla hallussa ja jos ne eivät ole, niin lapsia pitää ojentaa! Eikä antaa niiden juosta holtittomasti ympäriinsä, kiljua ja sotkea. Aina vedotaan siihen, että lapset ovat ravintoloissa opettelemassa tapoja, mutta miten ne mitään oppivat, jos annetaan niiden perseillä eikä puututa siihen mitenkään! Ja sitten jos muut asiakkaat tai henkilökunta käyvät huomauttamassa, niin haistatellaan tai mennään itkemään iltapäivälehtiin.
Ihan turha verrata omaan lapsuuteen, kun ulkona syöminen on ihan eritavalla arkista nykyään.
Eikä se lapsi varmasti niitä paloja heitellyt vaan syödessä on pudonnut. Mutta aina pitää päästä kuvaamaan lapsiperheet hirviöiksi ja normaalin elämän ulkopuolelle jätettäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha verrata omaan lapsuuteen, kun ulkona syöminen on ihan eritavalla arkista nykyään.
Eikä se lapsi varmasti niitä paloja heitellyt vaan syödessä on pudonnut. Mutta aina pitää päästä kuvaamaan lapsiperheet hirviöiksi ja normaalin elämän ulkopuolelle jätettäviksi.
Jos yksivuotiaalla putoaa muutama pala sushia lattialle, voi käytännössä sanoa, että hänen koko annoksensa päätyy lattialle. Vanhemman tehtävä on estää, ettei näin pääse tapahtumaan, esimerkiksi syöttämällä lastaan, kuten ravintolan henkilökunta oli ohjeistanutkin. Lapsella ei selvästikään riitä motoriikka sushin syömiseen, jos palanen yksi toisensa jälkeen putoaa lattialle.
Ravintolossa saa käydä, mutta lapsi syö tai syötetään osaamistasonsa mukaan. Jos omatoiminen syöminen ei onnistu, niin sitten syötetän, se on väärä paikka aloittaa uuden asian harjoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksevia ja sotkevia pentuja raahataan ravintoloihin ja ollaan närkästyneitä, kun kaikista se ei ole hyvä idea. Omani olen vienyt silloin tällöin ravintolaan mutta en vauvana ja taaperona. Hyvinhän tuo käyttäytyy ja osaa olla isompana ravintolassa Suomessa sekä ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Juoksevia ja sotkevia pentuja raahataan ravintoloihin ja ollaan närkästyneitä, kun kaikista se ei ole hyvä idea. Omani olen vienyt silloin tällöin ravintolaan mutta en vauvana ja taaperona. Hyvinhän tuo käyttäytyy ja osaa olla isompana ravintolassa Suomessa sekä ulkomailla.
Kummallista, etteivät nykypäivän vanhemmat ymmärrä sen vertaa, että raahaavat näitä rääkyviä ja juoksentelevia hirviöitä häiritsemään muiden ravintolaruokailua. Melko heikoilla kantimilla näyttää olevan tuo uusavuttomien lasten kasvatus, joka paikkaan pitää nämä riiviöt ottaa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja missä luulet niiden kaupunkilaislasten muuten voivan opetella? Ei kaikilla ole mitään pihoja, jotka mahdollistaa ajamisen![/quote]
No vaikka puistossa? Jos on kauempana niin pyörä kyytiin ja autolla puistoon. Näin me opetettiin kaupunkilaislapsi ajamaan jo ihan lapsen turvallisuuden vuoksi. Ei oo mitään takeita, että se opetteleva tenava ei kaadu autotielle auton eteen.[/quote]
Me ei autoilla ydinkeskustassa, joten kyllä sinne puistoon on jotenkin muulla tavalla siirryttävä. Teleporttaus? Vai mikä olis...?[/quote]
Mene sitten vaikka ratikalla tai bussilla tai sitten voitte kävellä ja taluttaa sitä pyörää, kunnes olette puistossa.
Olen itse 90-luvulla vienyt 2-4 vuotiaan ravintolaan hyvällä menestyksellä. Vasta n.4-vuotiaana lapselle ostettiin oma ruoka koska syöminen ei olisi sujunut ravinnon saanti -mielessä kuitenkaan. Sai maistella aikuisten lautasilta ja syödä sen jäätelön joka hänelle ostettiin. Lapsi myös ruokittiin kotona ennen lähtöä. Lapsi oli aivan tyytyväinen eikä sotkua syntynyt eikä myöskään itkua . Lastenvaunuilla en koskaan ravintolaan pyrkinyt paitsi ihan muutaman kuukauden ikäisen kanssa kevyillä sateenvarjo-rattailla.
Miten ihmeessä nämä viestinnän ammattilaiset on tällaisia. Tämäkin äiti on viestintäkonsultti ja se toinen mielensäpahoittajaäiti (jonka poikaa ei bussikuski ollut huomannut) oli myös "tunteisiin vetoavan"- viestinnän ammattilainen. Ei vakuuta näiden ammattitaito. Ihme että ovat saneet töitä, kun viestintä on tätä tasoa, että suurinosa viestin lukeneista, on tyrmistyneitä, ja aivan eri syystä, kuin nämä viestintä-äidit.
Tulinkin mieleen näistä mielensäpahoittajaäideistä se äiti joka pyrki kaksostenrattaiden kanssa kahvilaan, jonne (ihan yksittäistenkin)rattaiden tuominen oli kielletty. Voi sitä närkästyksen määrää. Samaa sarjaa tämän äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.
Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.
Iso ero on siinä, ohjataanko lasta ravintolassa käyttäytymään oikein, ystävällisesti mutta päättäväisesti, vai saako lapsi temuta miten vain, jolloin hän oppii vain, että temuaminen on ok. Minusta on hyvä, että lapsi on mukana heti, kun voi odottaa.riittävän hyvää käytöstä, mutta vain aikuisen ohjauksessa. Jos aikuinen on niin lapanen, ettei voi asettaa normaalisti rajoja lapselleen, on ihan turha puhua tapakasvatuksesta. Silloin voi jäädä kotiin kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä oli juttu äidistä, joka vei lapsen sushiravintolaan opettelemaan syömistä. Hän tuohtui, kun tarjoilija ei ollutkaan sitä mieltä, että se on hyvä idea. Nyt on sitten Facessa riehaannuttu aiheesta puolesta ja vastaan.
Miksi lapsia ei opeteta syömään kotona? Ei kai kukaan vie lasta vilkasliikenteiselle kadulle opettelemaan fillarin ajamista, joten miksi pitää valita ravintola itsenäisen syömisen opetteluun?Itse asiassa, aika moni näkyy vievän ;/ no ei kadulla, mutta pyörätielle ja kaupunkiinkin jalkakäytäville. Eikä tosin opeteta edse mitään sääntöjä. Huudetaa vaan "pyörä tulee väistä" mulkaillen vihaisesti sitä pyöräilijää, joka kehtaakin tulla vastaan. Sitten kun on ohi menty, alkaa taas se koko pyörätien valtaaminen.
Joo ja missä luulet niiden kaupunkilaislasten muuten voivan opetella? Ei kaikilla ole mitään pihoja, jotka mahdollistaa ajamisen!
Ne oppisivat siellä kadulla, jos vanhemmat opettaisivat, mutta kun sinne painellaan vaan ajelemaan ilman ohjausta. Eilen viimeksi oli pyhäpäivän kunniaksi koko lähiö pyöräilemässä niin yhdelle yksinään ajelevalle penskalle sanoin, että kannattaa ajaa oikealla puolella tietä eikä siksakkia (ei jäänyt kuuntelemaan) ja toiselle piti sanoa, vaikka äitinsä ajeli perässä.
No voi pyhä ihme kun sille muutamalla palalla ei ole mitään merkitystä ravintolan tulokseen. Se asiakas olisi voinut syödä vaikka 15 palaa enemmän, riippuen nälkäisyysasteesta. Buffeteissa lasketaan tietyn keskivertoruokailijan mukainen määrä per ruokailija, ja joku syö joka tapauksessa vähemmän, joku enemmän. Kolme palaa lattialla vs kolme palaa asiakkaan mahassa on ihan yhtä paljon tappiota ravintolalle. Ja jos nyt saivartelet, että niiden tilalle haettiin kolme uutta, no yhtä hyvin se lapsi olisi voinut syödä kuusi.