Miksi lapsen pitää opetella syömään nimenomaan ravintolassa

Vierailija kirjoitti:

Apua kävin tänään 6kk (!!) ikäisen vauvani kanssa lounaalla. Annoin hänen vähän nakertaa sylissäni leivän känttyä ja se putosi lattialle, enkä edes heti nostanut sitä. Itse onnistuin kaatamaan vesilasin pöydälle. Siivosin vasta kun olimme syöneet. Ei kyllä ois tullut mieleenikään että tämä meidän sotkuisa syöminen voisi häiritä jota kuta! Onneksi nyt tiedän paremmin ja pysymme seuraavalla kerralla kotona.

Siis onko ihmiset oikeasti näin vieraantuneet todellisuudesta ja todellisista ongelmista? Minä en ainakaan mene ravintolaan kyttäämään miten muut syö, ei siis todellakaan kiinnosta. En esimerkiksi tämän päivän lounaasta osaa kertoa, ketä ihmisiä siellä on ollut ja sotkiko ne ja mekastiko vai ei. Jos ei kestä muiden ihmisten olemassa oloa kannattaa itse pysytellä siellä kotona.

No kai nyt "lapsen sotkuisa syöminen" voi olla muutakin kuin yhdenlaista eli kaaosmaista ja häiritsevää. Se, että teillä putosi leivänkäntty lattialle on nyt vähän eri luokan kysymys kuin mitä tässä nyt on kuvailtu. Jos et tätä tajunnut, niin ehkä sitten on parasta, että syötte vaan siwan portailla ja kotonanne.

Vierailija kirjoitti:

En usko että kyseinen äiti kouluttaa lastaan nimenomaan vain ravintoloissa. Mutta juhla ja valmiit ateriat suodaan kai kaikille toisinaan? Ja toisekseen, olisiko sotkeva aikuinen kohdeltu samoin? Aikuiset saavat sikailla ja sotkea, ei mielin määrin, mutta eivät ole suurennuslasin alla kuten lapset.

Höpö höpö, mitään somekohua ei olis noussut jos lattialle ruokaa heittelevä aikuinen olis poistettu ravintolasta. Kukaan ei olis tätä facessa puolustanut ja haukkunut ravintolaa. Eikä iltalehti olis kirjoittanut juttua. Vaan kun kyseessä on äiti ja lapsi niin johan suututaan ja huudetaan että ei saa kiusata. Sotkeminen ei kuulu julkiseen käyttäytymiseen. Ei lapselta eikä aikuiselta. Se ei ole liikaa vaadittu. 

Minulla on samanikäinen lapsi ja sotkua tulee paljon kun hän opettelee syömään. Jos menisin ravintolaan niin todellakin syöttäisin, tai antaisin palasen ja jos tulee sotkua niin siivoaisin ja jatkaisin syöttäen. Tässä tapauksessa on nyt äiti sanonut että muutama palanen tippunut vahingossa, eli ei voida tietää kuinka paljon todellisuudessa ruokaa on tippunut, mutta ihan oikein tarjoilijalta ottaa lautanen pois kun tulee sotkua eikä äiti suostu syöttämään. Ja tuo äidin kommentti "yleensä tulee paljon sotkua mutta nyt soi nätisti" sotii pahasti tuota instakuvan tekstiä "hävisivät nopeasti, yli puolet vaan tais mennä lattialle" vastaan....

Pentujen vieminen sushille on sitä todellista white trashia, vaikka miten Punavuoressa asuttaisiin.  Ei tarvitse edes Kouvola-tukkaa. Nämä kaikenmaailman äityli-viestintäkonsultti-somettajat  pitäisi lailla kieltää.

Puolet tän ketjun viesteistä on todennäkösesti Kin Sushin arvosteluissa kinaavien kahden mielensäpahoittaja-lastenvihaajien kirjoittamia.

Tekisi hyvää monelle suomalaiselle käydä katsomassa, miten maailmalla lapset oppivat syömään. Ollessani90-luvun lopulla au pairina Englannissa kahden akateemisen vanhemman perheessä sain opetella löysäämään nutturaa. Lapset olivat 2-, 4- ja 6- vuotiaita ja ruualla leikkiminen oli ihan normaalia ja toivottavaa: Sulaneessa jäätelössä pestiin käsiä ja perunamuusista pyöriteltiin palloja ja muotoiltiin vaikka perhosia muuta ruokaa koristeena käyttäen ja lopuksi taideteos syötiin. Kun erehdyin puuttumaan leikkimiseen, niin minua ojennettiin, sillä estin lasten luovuuden. Maailmalla suomalainen avaa väkisin silmänsä ja joutuu kyseenalaistamaan etikettiään.