Miksi lapsen pitää opetella syömään nimenomaan ravintolassa

Euroopassa lapset on erittäin tervetulleita ravintoloihin (esim. Saksa, Ranska, Italia, Espanja jne.) Idässä sama (Venäjä, Puola, Romania jne.) Ruotsissa sama.

Suomessa on tällä hetkellä jokin helvetin negatiivinen musta piste, joka erottuu ympäröivästä maailmasta vähemmän edukseen. Täällä todellakin vihataan näkyvästi ja äänekkäästi alta 5-vuotiaita lapsia. Viime kesänä kokonainen teatteriesitys piti keskeyttää koska lapsi ja somessa tuhannet hurrasivat tapahtuneelle.

Laittakaapa tähän jokin toinen maailman maa, jossa lapsen näkyminen ravintolassa herättää tällaisen keskustelun. Siis ihan tosissaan. Yritin Googlesta ja löysin ainoastaan Suomen.

Minusta pointti oli siinä, että tuo lapsi heitteli lattialle ruokaa. Se tuntuu ravintolan kannalta kohtuuttomalta, että lapsi viskeli annoksensa lattialle ja sai äidiltään lisää, koska äitihän haki pöydästä saman tien lisää, kun ruokaa heitettiin lattialle - kamalaa haaskausta. Kotona voi toimia miten hyvänsä, mutta ravintolan buffetissa tuo ei vaan käy. Tarjoilija oli oikeassa siinä, että lasta olisi pitänyt syöttää. Buffetlounaspaikka ei ole se paikka, jossa opetellaan syömään ravintolan ruokia ja viskellään ehkä suurin osa siitä pitkin lattioita. Se vaan on niin.

Suomessa lapset käyttäytyvät huonommin kuin monessa muussa maassa. Siksi lapsia ei haluta ravintoloihin.

Minkä ikäistä sitten saa estää hakkaamasta syömäpuikkoja lautaseen? 3 v? 10 v? 15 v? Ei minkään ikäistä? Vai onko se teistä ihan ok käytöstä kelle tahansa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna oltiin teinien kanssa syömässä. Viereisessä pöydässä oli perhe syömässä kahden alle kouluikäisen kanssa. Nämä lapset sotkivat (vanhemmat ei vaivautuneet keräämään ruokaa lattialta) ja metelöivät. Isompi kävi aina välillä kävelyllä ja yritti pyyhkiä likaisia käsiään poikani paitaan.

Teinit ryhtyi matkimaan pikkulapsia. Kun viereisessä pöydässä sanottiin vää, sanottiin se meilläkin. Kun sotkettiin, oltiin meillä sotkevinaan jne. Kun kädet muka likaantuivat, alettiin katsomaan, kenen paitaan ne voisi pyyhkiä.

Meillä oli hauskaa, koska viereisen pöydän perhe ei tehnyt elettäkään kieltääkseen lapsiaan sotkemasta tai meluamasta. Poislähtiessään he pystyivät silti sanomaan meille, että lastemme käytös on ala-arvoista. Toki se oli sitä, mutta me emme jättäneet pöydän alle kahta lautasellista osittain pureskeltua ruokaa.

Turha jeesustella pikkulapsiperheestä, kun et saa omia idioottiteinejäsi kuriin. Oikea moukkaperhe, varmaan ylpeilette käytöksellänne.

Olisiko pitänyt antaa niiden pikkulasten pilata meidän syöminen? Kun kakaralla on kädet ketsupissa ja se yrittää vimmatusti pyyhkiä niitä puseroosi, niin sinäkö nyökkäilet iloisesti ja toteat, että noin sitä pitää.

Olisin ohjannut pienen tahmatassun vanhempiensa luo ja sanonut, että tällainen taisi päästä teiltä karkuun. Kukaan ei olisi loukkaantunut, mutta viesti olisi mennyt perille.

No mutta, jatka vain idioottiteiniesi ulkoiluttamista ketsuppiravintoloissa. Ehkä he kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä osaavat käyttäytyä myös sellaisissa ravintoloissa, joiden antimien lisukkeena ei käytetä ketsuppia.

Minusta "ravintolakulttuurin opettelu" on tässä nyt ihan liioiteltua säätämistä. Ei tuon ikäinen edes huomaa, missä on. Noin 2,5-vuotiaana tai ehkä vielä myöhemmin on aika ruveta opettelemaan tuollaista kulttuuria. Suunnilleen sama kuin jotkut selittävät sylivauvan maailmanmatkailua, kun vauva ei huomaa missään käyvänsäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.

Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.

Tässä on se ero, että Suomessa näyttää olevan paljon enemmän niitä vanhempia, jotka antavat lastensa tehdä mitä vaan ravintolassa. Pelkkä mukana olo ei vielä opeta lapselle mitään, vaan lasta on ohjattava samalla käyttäytymään asianmukaisesti. Tietenkin ikätasonsa mukaan. Valitettavasti monelta suomalaismammalta tämä unohtuu. Miten lapsi voi oppia käyttäytymään, jos hänelle ei kerrota mikä on suotavaa käytöstä? Vanhemmat nypräävät älypuhelimiaan silmät soikeina ja lapsi mellastaa vieressä. Tämä on aika kaukana joissain maissa nähtävästä yhteisöllisyydestä ja siitä, että ollaan porukalla syömässä ravintolassa ja lapset ovat tasavertaisia ryhmän jäseniä. Vanhemmilla ei täällä kaikilla itselläänkään ole tavat hallussa. Esimerkiksi istutaan lippis päässä ruokapöydässä tai talvitakki päällä. Ei ihme, että lapsillekaan eivät käytöstavat tule tutuiksi.

Ja asiako paranee, kun te vatipäät meuhkaatte raivona tai istuttu suu supussa mulkoillen? Eipä ole teillä mm. selkeitä ja asiallisia kommunikointitapoja ainakaan.

t. ulkkis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.

Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.

Tässä on se ero, että Suomessa näyttää olevan paljon enemmän niitä vanhempia, jotka antavat lastensa tehdä mitä vaan ravintolassa. Pelkkä mukana olo ei vielä opeta lapselle mitään, vaan lasta on ohjattava samalla käyttäytymään asianmukaisesti. Tietenkin ikätasonsa mukaan. Valitettavasti monelta suomalaismammalta tämä unohtuu. Miten lapsi voi oppia käyttäytymään, jos hänelle ei kerrota mikä on suotavaa käytöstä? Vanhemmat nypräävät älypuhelimiaan silmät soikeina ja lapsi mellastaa vieressä. Tämä on aika kaukana joissain maissa nähtävästä yhteisöllisyydestä ja siitä, että ollaan porukalla syömässä ravintolassa ja lapset ovat tasavertaisia ryhmän jäseniä. Vanhemmilla ei täällä kaikilla itselläänkään ole tavat hallussa. Esimerkiksi istutaan lippis päässä ruokapöydässä tai talvitakki päällä. Ei ihme, että lapsillekaan eivät käytöstavat tule tutuiksi.

No sitten pitää luoda se syyttävä katse sinne vanhempiin, ei lapsiin. 

Tottakai lapsia pitää ohjata siellä ravintolassa, mutta ei se ole sama asia, kuin että jokaikisestä pikkusotkusta aletaan valittamaan lapselle, jotta naapuripöydässä oltaisiin tyytyväisiä. Hyvän mallin kautta lapsi oppii parhaiten.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, että älypuhelin ei kuulu ravintolaan, ellet ole yksin syömässä.

Kyllähän tuosta tulee melkoinen sotku ja hävikkiä samalla. Omasta mielestäni tilanne olisi aika toisenlainen, jos syötäisiin a'la carte sushia, jolloin äiti maksaisi itse jokaisen lapsenssa suttaaman sushipalan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuosta tulee melkoinen sotku ja hävikkiä samalla. Omasta mielestäni tilanne olisi aika toisenlainen, jos syötäisiin a'la carte sushia, jolloin äiti maksaisi itse jokaisen lapsenssa suttaaman sushipalan.

Aivan näin. Tässä on se koko jutun pointti ja nyt ollaan jo lapsivihassa ja ties missä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pointti oli siinä, että tuo lapsi heitteli lattialle ruokaa. Se tuntuu ravintolan kannalta kohtuuttomalta, että lapsi viskeli annoksensa lattialle ja sai äidiltään lisää, koska äitihän haki pöydästä saman tien lisää, kun ruokaa heitettiin lattialle - kamalaa haaskausta. Kotona voi toimia miten hyvänsä, mutta ravintolan buffetissa tuo ei vaan käy. Tarjoilija oli oikeassa siinä, että lasta olisi pitänyt syöttää. Buffetlounaspaikka ei ole se paikka, jossa opetellaan syömään ravintolan ruokia ja viskellään ehkä suurin osa siitä pitkin lattioita. Se vaan on niin.

Heitti lattialle ruokaa = vahingossa vähän tippui vai

Heitti lattialle ruokaa = tahallaan viskoi lautaskaupalla ruokaa maahan, eikä kukaan yrittänytkään kieltää

Siinä on aika vissi ero.

Omakin lapseni on vahingossa pudottanut lautasen ravintolassa, kun on haettu buffasta ruokaa. Autettiin tarjoilijoita siivoamaan, opastettiin lasta olemaan varovaisempi ja haettiin uusi lautasellinen. Ei ongelmaa.

Ihmettelen kollektiivista paskahalvausta aina, kun LAPSI on kehdannut tehdä ravintolassa yhtään mitään, pelkkä lapsen olemassaolo saa inhon väreitä aika monelle.  Itselleni ikävimmät ravintolakokemukset ovat olleet, kun joku känninen firman porukka on innostunut öykkäröimään. Keski-ikäiset keskitason johtajat helvetinmoisessa huutokännissä alkuillasta eräässä Etelärannassa sijaitsevassa ravintolassa, ruokailuvälineet sinkoilivat ja akat kihertävät, kun pikkupomot pitivät lystikkäitä maljapuheita. Eipä ollut kaunista nähtävää tai kuultavaa, eikä tosin ainoa kerta, kun keski-ikäiset känniääliöt häiriköivät ravintolassa. Silti ei tulisi mieleen vaatia pikkupomojen ja keski-ikäisten yritysporukoiden kieltoa ravintolaan, tai edes vonkua somessa, että ilta meni pilalle. Iltani ei mene pilalle, vaikka kaikki eivät käyttäydy kuten haluaisin ja huono käytös on aina moukan oma häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pointti oli siinä, että tuo lapsi heitteli lattialle ruokaa. Se tuntuu ravintolan kannalta kohtuuttomalta, että lapsi viskeli annoksensa lattialle ja sai äidiltään lisää, koska äitihän haki pöydästä saman tien lisää, kun ruokaa heitettiin lattialle - kamalaa haaskausta. Kotona voi toimia miten hyvänsä, mutta ravintolan buffetissa tuo ei vaan käy. Tarjoilija oli oikeassa siinä, että lasta olisi pitänyt syöttää. Buffetlounaspaikka ei ole se paikka, jossa opetellaan syömään ravintolan ruokia ja viskellään ehkä suurin osa siitä pitkin lattioita. Se vaan on niin.

Heitti lattialle ruokaa = vahingossa vähän tippui vai

Heitti lattialle ruokaa = tahallaan viskoi lautaskaupalla ruokaa maahan, eikä kukaan yrittänytkään kieltää

Siinä on aika vissi ero.

Omakin lapseni on vahingossa pudottanut lautasen ravintolassa, kun on haettu buffasta ruokaa. Autettiin tarjoilijoita siivoamaan, opastettiin lasta olemaan varovaisempi ja haettiin uusi lautasellinen. Ei ongelmaa.

Mutta tässä oli kyse vauvasta.

Äiti ihmetteli lehtijutun mukaan, miten hienosti sujui eli vain vähän tippui. Mitkähän ne edelliset kerrat k.o. paikassa olivat sujuneet? Tarjoilija kyllä tiesi, mistä on kyse ja halusi estää sen aikaisemman toistumisen?

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.o

Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.

Usein tuollaisissa maissa lapsiltakin vaaditaan jotain ja lapsetkin osaa vastaavasti kunnioittaa muita. Kyllä se menee niin, että kolikolla on kaksi kääntöpuolta. Kyllä mä ymmärrän että ottaa päähän jos vanhempi ei edes yritä puuttua lapsen käytökseen/opastaa lasta. En tiedä voiko sekin vaikuttaa asiaan, että kuten sanoit, täällä on ruokailu kalliimpaa ja sen kerran kun maksetaan mansikoita ruokailusta, olisi kiva saada syödä edes suht rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kollektiivista paskahalvausta aina, kun LAPSI on kehdannut tehdä ravintolassa yhtään mitään, pelkkä lapsen olemassaolo saa inhon väreitä aika monelle.  Itselleni ikävimmät ravintolakokemukset ovat olleet, kun joku känninen firman porukka on innostunut öykkäröimään. Keski-ikäiset keskitason johtajat helvetinmoisessa huutokännissä alkuillasta eräässä Etelärannassa sijaitsevassa ravintolassa, ruokailuvälineet sinkoilivat ja akat kihertävät, kun pikkupomot pitivät lystikkäitä maljapuheita. Eipä ollut kaunista nähtävää tai kuultavaa, eikä tosin ainoa kerta, kun keski-ikäiset känniääliöt häiriköivät ravintolassa. Silti ei tulisi mieleen vaatia pikkupomojen ja keski-ikäisten yritysporukoiden kieltoa ravintolaan, tai edes vonkua somessa, että ilta meni pilalle. Iltani ei mene pilalle, vaikka kaikki eivät käyttäydy kuten haluaisin ja huono käytös on aina moukan oma häpeä.

Todellakin!

Itse olin eilen itse asiassa ravintolassa viimeksi, ja viereisessä pöydässä todella kovaääninen herrahenkilö nauratti neljää naista. Kaikki aivan ympäripäissään ja jutut niin ärsyttäviä, että jos paikka ei olisi ollut täynnä, olisimme pyytäneet pöydän vaihtoa. 

Että joo, tuhat kertaa mieluummin joku lapsi naapuripöytään, vaikka sitten vähän meluaisikin, tai ruokaa putoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pointti oli siinä, että tuo lapsi heitteli lattialle ruokaa. Se tuntuu ravintolan kannalta kohtuuttomalta, että lapsi viskeli annoksensa lattialle ja sai äidiltään lisää, koska äitihän haki pöydästä saman tien lisää, kun ruokaa heitettiin lattialle - kamalaa haaskausta. Kotona voi toimia miten hyvänsä, mutta ravintolan buffetissa tuo ei vaan käy. Tarjoilija oli oikeassa siinä, että lasta olisi pitänyt syöttää. Buffetlounaspaikka ei ole se paikka, jossa opetellaan syömään ravintolan ruokia ja viskellään ehkä suurin osa siitä pitkin lattioita. Se vaan on niin.

Heitti lattialle ruokaa = vahingossa vähän tippui vai

Heitti lattialle ruokaa = tahallaan viskoi lautaskaupalla ruokaa maahan, eikä kukaan yrittänytkään kieltää

Siinä on aika vissi ero.

Omakin lapseni on vahingossa pudottanut lautasen ravintolassa, kun on haettu buffasta ruokaa. Autettiin tarjoilijoita siivoamaan, opastettiin lasta olemaan varovaisempi ja haettiin uusi lautasellinen. Ei ongelmaa.

Mutta tässä oli kyse vauvasta.

Äiti ihmetteli lehtijutun mukaan, miten hienosti sujui eli vain vähän tippui. Mitkähän ne edelliset kerrat k.o. paikassa olivat sujuneet? Tarjoilija kyllä tiesi, mistä on kyse ja halusi estää sen aikaisemman toistumisen?

Tarjoilijan työhön kuuluu mahdollisen sotkunkin sietäminen. Voihan aikuinenkin lautasen pudottaa tai kaataa lasin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pointti oli siinä, että tuo lapsi heitteli lattialle ruokaa. Se tuntuu ravintolan kannalta kohtuuttomalta, että lapsi viskeli annoksensa lattialle ja sai äidiltään lisää, koska äitihän haki pöydästä saman tien lisää, kun ruokaa heitettiin lattialle - kamalaa haaskausta. Kotona voi toimia miten hyvänsä, mutta ravintolan buffetissa tuo ei vaan käy. Tarjoilija oli oikeassa siinä, että lasta olisi pitänyt syöttää. Buffetlounaspaikka ei ole se paikka, jossa opetellaan syömään ravintolan ruokia ja viskellään ehkä suurin osa siitä pitkin lattioita. Se vaan on niin.

Heitti lattialle ruokaa = vahingossa vähän tippui vai

Heitti lattialle ruokaa = tahallaan viskoi lautaskaupalla ruokaa maahan, eikä kukaan yrittänytkään kieltää

Siinä on aika vissi ero.

Omakin lapseni on vahingossa pudottanut lautasen ravintolassa, kun on haettu buffasta ruokaa. Autettiin tarjoilijoita siivoamaan, opastettiin lasta olemaan varovaisempi ja haettiin uusi lautasellinen. Ei ongelmaa.

Mutta tässä oli kyse vauvasta.

Äiti ihmetteli lehtijutun mukaan, miten hienosti sujui eli vain vähän tippui. Mitkähän ne edelliset kerrat k.o. paikassa olivat sujuneet? Tarjoilija kyllä tiesi, mistä on kyse ja halusi estää sen aikaisemman toistumisen?

Tarjoilijan työhön kuuluu mahdollisen sotkunkin sietäminen. Voihan aikuinenkin lautasen pudottaa tai kaataa lasin. 

Toivottavasti sun seuraava elämä menee tarjoilijana, voit sitten hokea tuota miten aikuisen kaatunut maitolasi on sama asia kuin lapsi, joka on tehnyt sellaisen sotkun, että tarjoilijan työajasta menee sen siivoamiseen 45 min...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.

Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.

Juuri näin. Suomalaiset kireänaamaiset mielensäpahoittajat, kun pääsevät perseaukisina kerrankin ravintolaan niin ei saa inahdustakaan kuulua sen wienerleikkeen nautinnan yhteydessä. Muuten on päivä pilalla ja somepaska vyöryy tunnin päästä ilmoille, kun se karvalakki-Kia on saatu parkkeerattua rivarin pihaan.

t. toinen ulkkis

Huomaako muut ironian tässä? :D

Et näköjään päässy kireydestäsi mihinkään, vaikka maata vaihdoit! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun maassa, jossa ulkona syöminen on sen verran halpaa ja tavallista, että voidaan sanoa sen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ravintolat ovat täynnä perheitä, iloa ja melua riittää ja lapset ovat ihan täysvaltaisia yhteisön jäseniä. Tarjoilijat leikittävät lapsia, minkä töiltään ehtivät ja lapsia todella kohdellaan erittäin kohteliaasti ja arvostavasti. Jos ruokaa menee lattialle, lautanen putoaa tms. joku käy äkkiä siivoamassa, eikä asiasta tehdä numeroa. Ehkä nyt kaikista hienoimmat paikat profiloituvat aikuisten paikoiksi.o

Jaksan joka kerta ihmetellä näitä suomalaisten jurmutuksia lapsista ravintoloissa. Miten voi olla niin vaikeaa sietää kanssaihmisiä, tai jos on, miksei sitten pysy kotona tai mene ikärajalliseen paikkaan? Ihmisiä ne lapsetkin ovat ja siisteiksi kansalaisiksi oppivat parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monessa. Kun ovat pienestä pitäen arvostettuja yhteisön jäseniä, myöskin teineinä ja aikuisina jne osaavat kunnioittaa muita ihmisiä, minkä monesti olen Suomessa käydessäni huomannut puuttuvan täysin. Mutta kai se sitten menee niin, kun itse on lapsena ollut väheksytty, väheksyy sitten aikuisena vastaavasti pienempiään.

Usein tuollaisissa maissa lapsiltakin vaaditaan jotain ja lapsetkin osaa vastaavasti kunnioittaa muita. Kyllä se menee niin, että kolikolla on kaksi kääntöpuolta. Kyllä mä ymmärrän että ottaa päähän jos vanhempi ei edes yritä puuttua lapsen käytökseen/opastaa lasta. En tiedä voiko sekin vaikuttaa asiaan, että kuten sanoit, täällä on ruokailu kalliimpaa ja sen kerran kun maksetaan mansikoita ruokailusta, olisi kiva saada syödä edes suht rauhassa?

Itse asiassa se kunnioitus tulee juuri siitä, että itseä aina kohdellaan kunnioittaen. Ei tehdä pikkuvirheistä numeroa, kerrotaan rauhassa mikä meni pieleen ja annetaan uusi mahdollisuus. Tottakai lapsille opetetaan iän mukaisesti pöytätapoja täälläkin. Mutta ei kukaan oleta, että syömään opetteleva lapsi osaisi oikeaoppisesti käyttää haarukkaa ja veistä esimerkiksi, ei edes ravintolassa.

Ymmärrän, että Suomessa ravintolassa syöminen on kalliimpaa, mutta silti herkästi häiriintyvän pitää osata sitten valita sellainen ravintola, jossa ei yleensä perheitä käy tai myöhäisempi aika mennä ravintolaan. 

Vaikuttaa vähän porvoon touhulta. Äippä on tehnyt tuon ihan vain provosoidakseen, jos koko tarina edes on totta. Ettei vaan olisi jonku velan keksimä porovo, jotta saisi lapsivihaa aikaseksi.

Minusta se on ihan ok, että taaperon kanssa käydään ravintolassa, mutta kyllä hänet sitten syötetään siellä, jos ei vielä itse osaa riittävästi pöytätapoja. Omatoimista syömistä voi harjoitella ravintolassakin sitten vähän vanhempana kun se sujuu jo suuremmin sotkematta.

t. mies