Sattuuko synnytys oikeasti niin paljon kuin naiset väittävät?

Eikös nykyisin ole paljon tutkimusnäyttöä kivun suoranaisesta haitallisuudesta eli kipusignaalit voivat aiheuttaa hermostossa pysyviä vaurioita? Tämä liittynee useimmiten pitkäaikaiseen krooniseen kipuun eikä synnytyskipuihin, mutta tässä valossa kuitenkin kipulääkityksestä pihtaaminen tai jopa kivulla kehuskelu on vähän outoa? 

Sattuuhan se ihan pirusti.

Omalla kohdallani elämän tähän asti pahin kipukokemus on ollut se, kun sappirakko meni tukkoon ja tulehtui ihan yks kaks.

Varmaan itse kipu molemmissa yhtä kamala, mutta tossa sappirakkohommassa bonuksena tuli se pelko, että mitä tapahtuu. Synnytyskivun syyn tietää ja voi olla myös suht varma, että se a)loppuu aikanaan ja b) ei tapa.

Liikuin nuorena seurakuntapiireissä. Eräs nuori raskaana oleva nainen kertoili aina uudelleen, miten hän oli rukoillut kivutonta synnytystä, ja uskoi sen saavansa, koska Raamatussa luvataan esim. että jokainen anova saa. Hän puhui ahkerasti tästä rukousaiheestaan ja siitä kuinka hän tosissaan siihen uskoi, että synnytys tulisi olemaan kivuton. No, synnytyksen aika tuli, eikä hän sen jälkeen puhunut kertaakaan synnytyksestään.

Tässä on vähän sivuraidetta jos vertaa äkillistä, ulkopuolisen aiheuttamaa kipua synnytykseen. 

Kyllä, synnytys sattuu ihan saatanasti. Ja ei, miehet ei voi sitä kipua käsittää, sitä on vaikeaa verrata yhtään mihinkään muuhun kipuun, paitsi hyvin pahoihin kuukautiskramppeihin. Naiset sitävastoin saavat hyvän käsityksen siitä, miten paljon sattuu potku munille; naisen häpyluun alue on hyvin herkkä.

Lisäksi synnytyskipuun liittyy yleensä positiivinen lopputulos; uusi elämä. Se pahin kipu yleensä loppuu kun vauva on syntynyt ja siitä alkaa parantuminen. Kun taas potku munille, kynnen kokonaan irti repeytyminen, jalan murtuminen jne. ovat ulkopuolisen aiheuttamia traumoja joihin elimistö ei ole saanut aikaa varautua. Synnytykseen elimistö valmistautuu hedelmöityksestä alkaen; elastisuus lisääntyy ja varsinaisessa synnytyksessä supistukset valmistelevat naista tulevaan kipuun ja pehmittävät lihaksia kohdunsuulla jne.

Minulla vamaan oli helppo synnytys kun sanon että sappikivikohtakset oli paaaljon pahempia kuin synnytys...

Vierailija kirjoitti:

Riippuu synnytyksestä ja ihmisestä, mulla spontaanisti käynnistynyt synnytys oli helppo juttu, kaikki meni kuin oppikirjoissa ja ponnistaminenkin oli oudon kivutonta. Sitten yksi synnytyksistä käynnistettiin ja se oli kamalaa, ja uskokaa pois, mä olen kokenut kovia kipuja elämäni aikana ja mikään ei vetänyt vertoja sille, etenkin kun se jatkui tunteja ja tunteja tauotta. Myös siinä synnytyksessä ponnistus oli rankka vaihe, ja synnyttäessä oikein tunsin kun repesin. Oudointa oli se, että vauva oli mun kuopus ja syntyessään kaikista vauvoistani pienikokoisin ja tuli ihan normaalissa asennossa ulos, silti syntyminen kesti ja kesti ja tosiaan repesin pahasti. Kyllä muuten sattui.

Mulla käynnistetyssä synnytyksessä kipu muutui kalvojen puhkaisun jälkeen muutaman minuutin sisällä niin hirveäksi että menetin muistini. Se ei ollut enää kipua vaan puhdasta pakokauhua ja kuolemanpelkoa. Sitten filmi pimeni ja seuraava muistikuva on anestesialääkärin tervehdys. Ei siistaju mennyt vaan muisti. Olin miehen mukaan normaalin näköinen mutta kätilö näki tilanteessa kai mut tapahtuu ja kysyi haluatko epiduralin. Vastasin joo ja siihen filmi katkeaa. Meille ei tullut koskan toista lasta koska lääkäri ei luvannut sektiota ennen raskautumista.

No en tiiä...mutta jos ihmisen ihon revitään auki niin kyllä se ehkä vähän sattuu?

Ehkä se kertoo jotain, että nähtyäni vaimoni synnyttävän lapsemme, lopetin omasta sairaudestani johtuvien hermosäryistä valittamisen.

Niin, siinä puolentoista vuorokauden "lämmittelyt", ja sitten ponnistusvaiheessa (kivunlievityksen epäonnistuttua h-hetkellä) se tunne, kuinka omat kudokset repeävät hitaasti samalla kun synnytyskanavaa äärimmilleen pingottava vauva aiheuttaa polttavaa tuskaa reilun tunnin ajan... Pojat, älkääpä kokeilko tätä kotona! 

Itse en edes lapsia hanki, sattuu varmasti ihan hirveän paljon!

N35

Henk koht kammoan esim verikokeita ja rokotuksia enemmän kuin synnytystä. Kaksi synnytystä alakautta ilokaasun voimin. Toinen kesti 16h ja toinen 8-9h. Synnytys ei siis ollut pahin kipukokemukseni. Pahemmat traumat oon saanu hammaslääkärissä tai ampiaisen pistosta :D

Mulle ei tule lapsia koska lääkäri ei voi luvata sektiota vielä ennen raskautumista. Jään siis velaksi.

No itselleni synnytys ei ollut kova kokemus. Kierukan laitto oli pahempi, oikeasti. Nämä ovat todella yksilöllisiä asioita :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on oikeasti tämä naisten juttu, että olet jotenkin hienompi ihminen, kun sun synnytys on ollut kamala ja sitten olet vihainen niille, joilla ei ollut kamalaa? Minä olen synnyttänyt neljä kertaa, joista kaksi oli kamalia ja kaksi todella helppoja, joten minusta se on aika hyvä todiste siitä että synnytys voi olla ihan mitä vain ja turha tapella asiasta. Omasta mielestäni myös se vaikuttaa hyvin paljon, että pelkääkö synnytyksessä vai ei. Se on patologisen ja fysiologisen (eli esim synnytyskivun) ero. Kun sain sydänkohtauksen ja pelkäsin kuolevani, niin kyllä se kipu tuntui paljon pahemmalta kuin synnytyskipu, jonka tiesin olevan normi juttu, josta varmasti selviäisin. 

Eei, pikemmin se menee niin päin että niitä vihataan, joiden synnytys on ollut ns. helppo. Minulla on ollut niitä kaksi, olen kestänyt kivun hyvin (ensimmäiseen en ehtinyt saada edes puudutusta), mutta on se ollut kovempaa kuin mikään muulloin kokemani. Ja olen selkäpotilas, valenivel lannenikamassa, joka vähitellen jauhoi pois välilevyn, ja leikattu.  

Yleensä se katsastus johtuu siitä että ihan säännönmukaisesti kohtuu helpolla synnyttäneet laskevat sen puhtaasti omaksi ansiokseen ja se on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tule lapsia koska lääkäri ei voi luvata sektiota vielä ennen raskautumista. Jään siis velaksi.

Sektion saa nykyään jos vaan haluaa, että jos lapsihaaveita on, niin älä jätä synnytystavan takia tekemättä :) esim HUS:in sivuillakin lukee, että ketään ei pakoteta enää synnyttämään alakautta. Pelkopolille joudut kyllä ja kuulet pitkät puheet sektion riskeistä verrattuna alasynnytykseen, mutta ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa saada sektiota, jos kaikki on muuten kunnossa :)

Katsastus = karsastus.

Vierailija kirjoitti:

No itselleni synnytys ei ollut kova kokemus. Kierukan laitto oli pahempi, oikeasti. Nämä ovat todella yksilöllisiä asioita :D

Sama! Synnytys mulla oli spontaani, helppo ja nopea, mutta jälkitarkastus ja kierukan laitto sattui ihan hitosti! :((

:D

Omasta synnytyksestä aikaa 5kk ja hyvät muistot jäi vaikka synnytys oli vaikea :) Vauva ei millään meinannut tulla ulos koska mulla kuulemma kudokset niin tiukat ettei vauva mahdu ulos. Leikattiin sitten eppari eikä sekään valitettavasti auttanut. Piti sitten turvautua imukuppiin ja senkin kanssa oli ongelmia kun kuppi kokoajan irtosi vauvan päästä. Seuraavaksi haettiinkin sitten kovaimukuppi. Sitten olikin supistukset loppuneet ja vauran sydänäänet laski liian alas. Loppujen lopuksi huoneessa oli neljä kätilöä joista kaksi veti yhdessä vauvaa ylös ja kaksi makasi mahani päällä yrittäen painaa mahaa jotta vauva tulisi nopeasti ulos.

Silti mielestäni synnytys ei ollut pahin kokemani kipu ja ainoastaan avautumisvaihe oli paha. Epiduraali vei nopeasti kivun pois :) Voisin ilomielin synnyttää uudelleen eikä mitään traumoja jäänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tule lapsia koska lääkäri ei voi luvata sektiota vielä ennen raskautumista. Jään siis velaksi.

Sektion saa nykyään jos vaan haluaa, että jos lapsihaaveita on, niin älä jätä synnytystavan takia tekemättä :) esim HUS:in sivuillakin lukee, että ketään ei pakoteta enää synnyttämään alakautta. Pelkopolille joudut kyllä ja kuulet pitkät puheet sektion riskeistä verrattuna alasynnytykseen, mutta ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa saada sektiota, jos kaikki on muuten kunnossa :)

Onko tämä kuinka tuore linjaus ja koskeeko kaikkia sairaaloita. Kymmenen vuotta sitten lääkäri sanoi ettei sektiota luvata varmaksi edes teorian tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tule lapsia koska lääkäri ei voi luvata sektiota vielä ennen raskautumista. Jään siis velaksi.

Sektion saa nykyään jos vaan haluaa, että jos lapsihaaveita on, niin älä jätä synnytystavan takia tekemättä :) esim HUS:in sivuillakin lukee, että ketään ei pakoteta enää synnyttämään alakautta. Pelkopolille joudut kyllä ja kuulet pitkät puheet sektion riskeistä verrattuna alasynnytykseen, mutta ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa saada sektiota, jos kaikki on muuten kunnossa :)

Onko tämä kuinka tuore linjaus ja koskeeko kaikkia sairaaloita. Kymmenen vuotta sitten lääkäri sanoi ettei sektiota luvata varmaksi edes teorian tasolla.

Onhan toi sektio halutessaan ollut kai aika pitkään jo mahdollista, jos ei halua alakautta synnyttää. Mulla on kaveri joka sai sektion kun pyysi. Helsingissä. Mutta joutui tosiaan juttelemaan pelkopolilla ja neuvolassa yms ja sai sitten sen synnytyspelko diagnoosin.

En ole siis tämän viestin ap, mutta tämän tiedän ainakin:)