Lue keskustelun säännöt.
Sattuuko synnytys oikeasti niin paljon kuin naiset väittävät?
05.05.2016 |
Itse en kyllä usko. Potku munille on varmaan paljon kivuliaampi.
M25
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä usko. Potku munille on varmaan paljon kivuliaampi.
M25
Ei tietenkään. Keksitty koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä synnytin ilman kivunlievitystä, enkä missään vaiheessa kokenut tarvitsevani mitään, koska mua ei varsinaisesti sattunut. Koko homma oli ohi parissa tunnissa. Noooh, sain toisen lapsen ja tiesin, etten tarvitse mitää kipulääkettä ja polleana siitä kätilölle mainitsin. Ai jumalalauta mitä tuskaa. Synnytys kesti noin 2 h 45 min ja viimeiset 2 tuntia oli sellaista tuskaa, ettei tosikaan. Kipu oli niin kovaa ja jatkuvakestoista, etten pystynyt tekemään muuta kuin huutamaan ja hengittämään. Supistuksissa ei käytännössä ollut yhtään taukoa, uusi supistus alkoi jo vaikka edellinen ei ollut mennyt ohi.
Mulla sattui nimenomaan supistukset, ei vauvan liikkuminen synnytyskanavassa. Tai jos sattuikin niin ei se enää tuntunut missään ja vauva syntyi kolmen supistuksen aikana.
Varmasti voi olla pahempaakin kipua olemassa, esim hampaan poraaminen tunteja putkeen, mutta eipä sellaista halua lähteä kokeilemaan.
Eiköhän tämä trolli ole jo saanut iltapalansa tälle iltaa..
Mutta kysymykseen vastatakseni: vauvan syntymää edeltävät avaavat supistukset oli suoraan saatanasta. Kuin olisi jalkoja revitty irti minutin välein. Sen jälkeen ponnistusvaihe oli ihan piece of cake.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin noin ennen kuin synnytin! :D
Menin ihan takki auki synnyttämään, asenteella "ei oo paha!"
Eikä aluksi ollutkaan, sanoin miehellekin 20h jälkeen että ei oo yhtään paha. Noh, ne olikin niitä alun lievempiä supistuksia.
Loppu olikin sitten oma lukunsa, tavaraa tuli molemmista päistä ja ulisin kuin eläin. Eli joo, kyllä se sattuu. Ei voi ees kuvitella.
Sama x) äkkiä se hymy hyytyi...
Vierailija kirjoitti:
Miehet on herkkiä. Se on selvä.
Eipäs kun kaikki on suhteellista. Epäilemättä synnytyskivut ovat kovia. Se on kovinta kipua, mitä terveet naiset kokevat. Syöpäkivut menevät luullakseni niistäkin ohi. Eipä noita synnytyskipuja mies osaa kuvitella
Mutta toisaalta yksikään tuntemani nainen ei kestä samanlaisia iskuista tulevia kipuja raajoihin, käsiin ja sormiin, mitä tekevät miehet kokevat jatkuvasti. Naiset kun ovat niin herkkiä.
Ja isku palleihin, se lienee yksi lamaavimmista kivuista, mitä terve mies voi kokea. Sitä taas eivät naiset käsittääkseni osaa kuvitella. Kipuna sen voisi kuvitella olevan samaa luokkaa kuin synnytyskivut, eli molemmissa pahimmillaan taju menee.
Turha näistä on kinastella, kipu on aina subjektiivinen asia. Jotain kipua nainen kestää paremmin kuin mies. Toisia kipuja mies taas sietää paremmin. Olemme erilaisia, toisiamme täydentäviä, ja hyvä niin.
Noissa syöpäkivuissa lienemme samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä usko. Potku munille on varmaan paljon kivuliaampi.
M25
Kokeile paskantaa jalkapallo kestäen 24 h, ehkä saat jonkinlaisen aavistuksen.
AI en tajunnutkaan että ne lapset tulevat perseestä? Pinppi on venyvää elastista materiaalija jota ei voi verrata peppureikään.
AP
Miksi sitten alapäätä pitää tikata synnytyksen jälkeen, joillakin voi olla pahojakin repeämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on herkkiä. Se on selvä.
Eipäs kun kaikki on suhteellista. Epäilemättä synnytyskivut ovat kovia. Se on kovinta kipua, mitä terveet naiset kokevat. Syöpäkivut menevät luullakseni niistäkin ohi. Eipä noita synnytyskipuja mies osaa kuvitella
Mutta toisaalta yksikään tuntemani nainen ei kestä samanlaisia iskuista tulevia kipuja raajoihin, käsiin ja sormiin, mitä tekevät miehet kokevat jatkuvasti. Naiset kun ovat niin herkkiä.
Ja isku palleihin, se lienee yksi lamaavimmista kivuista, mitä terve mies voi kokea. Sitä taas eivät naiset käsittääkseni osaa kuvitella. Kipuna sen voisi kuvitella olevan samaa luokkaa kuin synnytyskivut, eli molemmissa pahimmillaan taju menee.
Turha näistä on kinastella, kipu on aina subjektiivinen asia. Jotain kipua nainen kestää paremmin kuin mies. Toisia kipuja mies taas sietää paremmin. Olemme erilaisia, toisiamme täydentäviä, ja hyvä niin.
Noissa syöpäkivuissa lienemme samalla viivalla.
Itse en ole synnyttänyt, mutta sääriluun, ranteen, käsivarren, sormien ja jalkapöydän luiden murtumat oli pikku juttuja verrattuna hormonikierukan asennukseen, joten veikkaisin, että synnytys on monin verroin pahempaa ja kestääkin huomattavasti pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis sattuu. Infernaalisesti.
Kolonoskopia eli paksusuolen tähystys silloin kun ekalla kerralla koko suoli oli täysin tulehtunut oli sellainen kokemus, että mitään vastaavaa en osaa kuvitella, synnyttänyt en ole koska olen mies. Mutta tuo tähystys oli niin kuin veitsellä olisi väännelty sisuskaluissa ja toimenpide kesti kauan.... Ja kipu oli kovaa vaikka tramalia pukattiiin jatkuvasti suoneen. Huusin aivan suoraa huutoa ja lääkäri uhkasi n. puolessa välissä keskeyttää toimenpiteen, mutta itse vaadin että nyt mennään loppuun asti... :) No myöhemmin on kontrollikäynneissä tehty tuo tähystys monta kertaa ja viimeisimmillä parilla kerralla ilman mitään kipulääkitystä kun aiemmin jopa petidiiniä annettiin. Aina olisi saanut kipulääkitystä kyllä jos olisi itse halunnut, ei sen puoleen. Olen myös ollut odottamassa vuoroani kolonoskopiaan kun nuori tyttö on oven takana huutanut niin kovaa ettei varmaan olisi kovempaa ääntä pystynyt enään saamaan aikaan, kiva oli odotella siinä omaa vuoroaan.... Myös kolonoskopia-menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina, joten jos lääkärillä on sellainen hieno laite käytössään, joka opastaa koko ajan miten toimenpide pitää suorittaa sentti sentiltä, niin silloin potilas ei välttämättä tarvitse mitään kipulääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikeasti tämä naisten juttu, että olet jotenkin hienompi ihminen, kun sun synnytys on ollut kamala ja sitten olet vihainen niille, joilla ei ollut kamalaa? Minä olen synnyttänyt neljä kertaa, joista kaksi oli kamalia ja kaksi todella helppoja, joten minusta se on aika hyvä todiste siitä että synnytys voi olla ihan mitä vain ja turha tapella asiasta. Omasta mielestäni myös se vaikuttaa hyvin paljon, että pelkääkö synnytyksessä vai ei. Se on patologisen ja fysiologisen (eli esim synnytyskivun) ero. Kun sain sydänkohtauksen ja pelkäsin kuolevani, niin kyllä se kipu tuntui paljon pahemmalta kuin synnytyskipu, jonka tiesin olevan normi juttu, josta varmasti selviäisin.
Eei, pikemmin se menee niin päin että niitä vihataan, joiden synnytys on ollut ns. helppo. Minulla on ollut niitä kaksi, olen kestänyt kivun hyvin (ensimmäiseen en ehtinyt saada edes puudutusta), mutta on se ollut kovempaa kuin mikään muulloin kokemani. Ja olen selkäpotilas, valenivel lannenikamassa, joka vähitellen jauhoi pois välilevyn, ja leikattu.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi aina miehille sanotaan, että "paskanna jalkapallo" niin tiedät miltä synnytys tuntuu.
Kun se vauvan liikkuminen synnytyskanavassa ja ulostulo repeemistenkin kanssa on vähiten kivulias kohta synnytystä.
Kivuliasta on avautumisen loppuvaiheessa, kun supistukset vie tajunnan, näkökenttä hämärtyy ja äänet muuttuvat kivun vuoksi epämääräisesti mölinäksi.
Kipu voi olla niin kovaa, traumatisoivaa ja kamalaa, että ensin pelkää kuolemaa, ja sitten sitä toivookin.
Kun ponnistusvaihe alkaa, sitä kipua työntää pois ja vauvan liikkuminen synnytyskanavassa helpottaa tuskaa.
Miesten elämässä ei suurimmalla osalla tule koskaan vastaan niin suunnatonta ja pitkäkestoista kipua. Ensiavussa saa aina kipuun asian mukaista hoitoa, synnytyksessä avun saaminen riippuu lääkärin kiireistä.
Huomautan, että tämä on tapauskohtausta. Minustakin avautumisvaiheen loppu on sellaista teurastusta, ettei voi käsittää. Sen lisäksi minulla on takana yksi kuvaamasi kaltainen helpohko ponnistusvaihe ja toinen aivan toisenlainen, jossa jollain tavalla väärässä asennossa kanavaan tullut vauva aiheutti niin suunnatonta kipua, että vieläkin melkein itkettää ajatella, vaikka lapsi on jo kouluikäinen. Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia vuorokautisen aktiivisen avautumisen ja monen vuorokauden valvomisen perään ja tuntui siltä kuin lantio olisi pirstoutunut säpäleiksi. Ponnistaminen ei helpottanut vaan tuska lisääntyi joka työnnöllä. En ymmärtänyt enää puhetta vaan vajosin tilaan missä en enää tajunnut mitään ja lopulta tuska päättyi imukuppiulosauttoon, joka piti vielä toistaa kahdesti. Ero toiseen synnytyksen ja vauvan helppoon kulkuun synnytyskanavassa on niin suuri kuin vain voi olla. Kummassakin synnytyksessä epiduraali oli yhtä tyhjän kanssa eli ei vaan toiminut lainkaan. Toinen näistä synnytyksistä oli silti siedettävä, koska ei kestänyt kuin muutaman tunnin ja ponnistusvaihe oli normaali. Toinen meni yli sietokykyni kaikilla mittareilla.
Huomautan myös, että minulla on lääkäreiden mukaan korkea kipukynnys. Olen kaksi kertaa murtanut luuni ja elänyt ja toiminut sen kanssa useamman päivän ennen lääkäriin hakeutumista. Eivät meinanneet aluksi uskoa, että olisi murtumista kyse, koska en vaikuttanut kivuliaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma kyllä ettei lääketiede ole vielä keksinyt mitään tapaa kokonaan blokata muutamaksi tunniksi edes kipusignaalien kulku hermostossa, kysehän on vain hermostossa kulkevista signaaleista.... Jollain käärmemyrkyillä tuo saattaisi onnistua mutta siinä voisi henki lähteä myös samalla....
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kyllä ettei lääketiede ole vielä keksinyt mitään tapaa kokonaan blokata muutamaksi tunniksi edes kipusignaalien kulku hermostossa, kysehän on vain hermostossa kulkevista signaaleista.... Jollain käärmemyrkyillä tuo saattaisi onnistua mutta siinä voisi henki lähteä myös samalla....
Tuttu kirurgi sanoi kerran, että jos miehet synnyttäisivät, kivulievitys olisi kunnossa. Nytkin siihen olisi kyllä keinot, mutta ei tahtoa. Iso osa koko homman tuskallisuudesta on kulttuurisesti hyväksyttyä ja myös kätilöiden ammattikunnan aktiivisesti ajamaa. Naisten kipuja vähätellään ja toisaalta sitten oletetaan kipujen kuuluvan asiaan ja jotenkin jalostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hollantilaiset miehet testasivat, miltä supistukset tuntuvat, tosin vain kahden tunnin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kyllä ettei lääketiede ole vielä keksinyt mitään tapaa kokonaan blokata muutamaksi tunniksi edes kipusignaalien kulku hermostossa, kysehän on vain hermostossa kulkevista signaaleista.... Jollain käärmemyrkyillä tuo saattaisi onnistua mutta siinä voisi henki lähteä myös samalla....
Tuttu kirurgi sanoi kerran, että jos miehet synnyttäisivät, kivulievitys olisi kunnossa. Nytkin siihen olisi kyllä keinot, mutta ei tahtoa. Iso osa koko homman tuskallisuudesta on kulttuurisesti hyväksyttyä ja myös kätilöiden ammattikunnan aktiivisesti ajamaa. Naisten kipuja vähätellään ja toisaalta sitten oletetaan kipujen kuuluvan asiaan ja jotenkin jalostavan.
Juuri näin! Ja esimerkiksi epiduraali ei välttmättä jää antamatta lääketieteellisistä syistä vaan siitä syystä ettei ole ketään vapaana antamaan sitä. Siis eihän leikkauksiakaan tehdä ilman puudutuksia, miksi pitää silti synnyttää kovalla kivulla! Ylipäätään nykyään kukaan ei pidä hulluna tai vähättele jos haluaa vaikkapa hampaan poraamiseen puudutksen, jopa pienen luomen poistamiseen iholta annetaan puudutus. Silti alapään repeämisen pitäisi olla tilanne joka vaan täytyy naisena kestää ja synnytyskivun kestämisellä ilman kipulääkkeitä jopa kehuskellaan. En ymmärrä.
Hyvä, kun ukot vertaa peräsuolen tähystystä synnytykseen. Tähystetäänpä 3 kiloa painavalla, 50cm mittasella ( ja mikäs se olikaan vastasyntyneen päänympärys), katotaan otatteko luomuna vai haluatteko kivunlievitystä. Peräreikä voi myös revetä palleihin asti, mutta se kuuluu asiaan ja paikallispuudutuksesta tikkauksessa ei ole mitään hyötyä.
Paskantamisesta ei kannata haaveilla ainakaan kuukauteen. Eikä sen koommin istumisesta taikka kävelystä.
Vierailija kirjoitti:
Hollantilaiset miehet testasivat, miltä supistukset tuntuvat, tosin vain kahden tunnin ajan.
Eikös tuo ole sama nainen ja simulaattori mikä oli Marja Hintikkalivessä kun ne kokeili tuota laitetta siihen mies juontajaan. Se kyllä pärjäs hyvin ja se Hollantilainen laitteen käyttäjä (keksijä?) sanokin että pärjäsi parhaiten mitä kukaan mies ikinä. Mutta luulen että se johtu just siitä että se oli opiskellut miten hengittää jne ja otti muutenkin homman tosissaan.
Eka synnytys oli puhdasta helvettiä viimeiset 7 tuntia, tuntui kuin ylä -ja alaruumista revittäisiin kahtia. Polttava tuska joka meinasi viedä oikeasti järjen. Toinen synnytys kivulias ja toki jopa todella kivulias mutta lastenleikkiä verrattuna esikoisen synnytykseen.
Ei se niin paljon satu, kuin yleisesti luullaan. Olin itse yllättynyt miten helppoa se oli. Paljon enemmän on sattunut esim. migreenikohtaus tai kolonoskopia.
Itse alapeukitun siksi, että osa vastauksista on "Ei satu. Itse synnyttänyt kuusi kertaa enkä ymmärrä miksi muut valittavat että synnytys muka sattuisi. Ne ei ikinä ole varmaan kokenut edes pääkipua.". Ei kai siinä jos jollain ei satu, mutta ei se tarkoita sitä ettei muilla sattuisi ja joillakin niin paljon että toivoo kuolevansa.