Lue keskustelun säännöt.
Sattuuko synnytys oikeasti niin paljon kuin naiset väittävät?
05.05.2016 |
Itse en kyllä usko. Potku munille on varmaan paljon kivuliaampi.
M25
Kommentit (125)
Jos Suomessa on niitä supistusten simulointikoneita, niin mene koittamaan. Ai et uskalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskipu oli jotain niin hirveää, ettei sitä voi edes kuvailla. Muistan vain tuijottaneeni muita paniikissa, karjuneeni kivusta ja ajatelleeni, ettei tällainen voi olla todellista, eikä minulle voi antaa tapahtua näin. Luojan kiitos sain lopulta puudutteita. Näin synnytyksestä painajaisia pitkään.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sinua on viimeksi potkittu munille kaksi vuorokautta?
Synnytyksessä iso osa epämukavasta tunteesta lienee ihan muuta kuin kipua; pelkoa, väsymystä, pahoinvointia ja lihasrasituksesta johtuvaa ahdistusta. Jos sellainen rasitus on päällä päiväkausia, voi se olla todella raskasta mutta se on eri asia kuin puhdas hermokipuperäinen kärsimys.
"Muniin" kohdistuva kova paine voi tehdä tajuttomaksi muutamassa sekunnissa ja joissakin tapauksissa johtaa myös elottomuuteen, jolloin uhrin hengen pelastamiseksi hänet joudutaan kytkemään koneisiin. Ei kukaan kestäisi sellaista kipua vuorokausia, ellei hän sitten tosiaan olisi tajuttomana tai koomassa, jolloin kipua ei tietysti ole.
Naiselle kai lähin elimellinen vastine olisi että joku jotenkin antaisi sähköiskuja suoraan munasarjoihin muiden kudoksien läpi.
Nyt ihan oikeasti. Onko pakko kommentoida asioista ihan pelkällä mutulla. Et käsittääkseni ole synnyttänyt montaakaan lasta. Epämukavasta tunteesta? Lienee todellakin. Sinulla lienee muutama lääkärintutkinto ja omakohtaista kokemusta tästä lienemisestä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
On typerää verrata törkeää pahoinpitelyä synnytykseen tai muihin lisääntymistoimintoihin. Keho valmistautuu synnytykseen monta kuukautta ja se voi olla hyvinkin helppo. Naisilla esiintyy neljää eri lantiotyyppiä; lantiotyyppi vaikuttaa synnytyksen helppouteen. Joillekin synnytys on siis vaikea ja toisille ei.
Valtavan moni asia lienee perussynnytystä kivuliaampi; esim.paha virtsakivi tai muu koliikkikipukohtaus; jotkut naiset ovat sanoneet että virtsakiven aiheuttama kipu on ollut paljon pahempi kuin mikään synnytyskipu, vaikka olisi saanut monta lasta. Iskiashermon kipu voi myös tulla yllättäen ja olla täysin invalidisoiva.
En ole synnyttänyt,mutta en usko.Mulla on selkärangan rappeuma joten iskias on tuttua.Se voi olla täysin lamauttava,mutta kyllä sen kestää.Synnytys sen sijaan on kuulemani mukaan kipua johon moni uskoo kuolevansa.Pakko sen on olla pahempaa.Turha vähätellä yhtään.
Uskomatonta että joku mies yrittää päteä synnytyskivun asiantuntijana :O
Ei sellaista vaan tajua mitä ei ole kokenut.
Se helvetinmoinen kipu tunnista toiseen oli kyllä jotain sellaista mitä ei ihan osannut odottaa vaikka toki tiesin että kipu on luultavasti kova. Niin ja se repeäminen lopuksi maksimoi tuskan!
Ja olin niin hullu että tein sen toisenkin kerran mutta sitten päätin ettei enää ikinä ja päätös on pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole murtunut mitään tai umpparikaan puhjennut. Synnytyksessä juuri pään syntyessä repesin hieman, 2. asteen, pari repeämää ja silloin sattui niin kovaa, etten ole koskaan sellaista kokenut! Joten vastaan, synnytys voi olla kovin kipukokemus ikinä.
Mitä tulee munille potkimiseen,niin ihmettelen sitä valitusta.Klitorishan on monin kertaisesti herkempi,mutta naiset ei koskaan valita....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu naisesta ja kropasta. Jännittääkö vai pystyykö olemaan rento. Sitä on erittäin vaikea mitata, koska jokainen kokee kivun eri lailla. Itse en tarvinnut kivunlievitystä, helpot synnytykset, vaikka käynnistettiinkiin.
Miehet. Älkää puhuko synnytyskivusta. Älkää mansplainatko, millaista se oikeastaan varmasti on. Te ette tiedä, millaista se on. Kyllä se sattuu ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sinua on viimeksi potkittu munille kaksi vuorokautta?
Synnytyksessä iso osa epämukavasta tunteesta lienee ihan muuta kuin kipua; pelkoa, väsymystä, pahoinvointia ja lihasrasituksesta johtuvaa ahdistusta. Jos sellainen rasitus on päällä päiväkausia, voi se olla todella raskasta mutta se on eri asia kuin puhdas hermokipuperäinen kärsimys.
"Muniin" kohdistuva kova paine voi tehdä tajuttomaksi muutamassa sekunnissa ja joissakin tapauksissa johtaa myös elottomuuteen, jolloin uhrin hengen pelastamiseksi hänet joudutaan kytkemään koneisiin. Ei kukaan kestäisi sellaista kipua vuorokausia, ellei hän sitten tosiaan olisi tajuttomana tai koomassa, jolloin kipua ei tietysti ole.
Naiselle kai lähin elimellinen vastine olisi että joku jotenkin antaisi sähköiskuja suoraan munasarjoihin muiden kudoksien läpi.
Kyllä sen synnytyksen järkyttävin elementti on nimenomaan kipu, ei epämukava olo.
Synnytyksessä ei kuitenkaan kohdistu uhkaa tärkeisiin elimiin, jotka olisivat vastaavasti hyvin hermottuneita.
On olemassa kipuja, jotka tuntuvat hirveiltä minuutin jälkeen, toiset tunnin jälkeen ja toiset sekunnissa. Pitkäkestoisessa lievemmässä kivussa henkiset ominaisuudet vaikuttavat paljon kipukokemukseen, koska siinä on aikaa ajatella ja suhtautua kokemukseen omalla tavallaan toisin kuin äkillisessä akuutissa kivussa kuten vaikka terävän esineen tunkeutuessa herkkään alueeseen.
Naiset ovat keskimäärin herkempiä järkyttymään ja myös tuntemaan kipua hormonaalisista syistä, jolloin sama hermostollinen ärsytys tuntuu voimakkaampana. On vaikea sanoa kuinka paljon sukupuoli vaikuttaa kipukokemukseen, mutta miehet näyttävät kestävän paremmin kipua, joka kohdistuu aivan samoihin kudoksiin. Tässä vain vertailua vaikeuttaa se että naisilla on enemmän hermopäätteitä ympäri kehoa.
Toi antaa ehkä vähän osviittaa synnytyskivusta. Ainakin itselle tuli tunne etten tahdo synnyttää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkö? kirjoitti:
Riippuu naisesta ja kropasta. Jännittääkö vai pystyykö olemaan rento. Sitä on erittäin vaikea mitata, koska jokainen kokee kivun eri lailla. Itse en tarvinnut kivunlievitystä, helpot synnytykset, vaikka käynnistettiinkiin.
Ei kyllä riipu pelkästään siitä. Riippuu aika monesta asiasta. Mä oon tosi hyvä rentoutumaan, kun olen vuosia harrastanut joogaa, mutta kun toisessa synnytyksessä avauduin todella nopeasti ja kipu kohdistui hermoon, se otti kyllä tosi kipeää rentoutumisesta huolimatta. Olisi tietenkin ottanut vieläkin kipeämpää, jos olisin kaupan päälle jännittänyt.
Vähäsen riippuu tapauksesta. On kuultu tapauksista, joissa repeää väliliha perseeseen saakka, ja niistä, joissa lantioluu murtuu ja synnyttää on pakko loppuun saakka. Potku munille tuntuu noihin verraten varmasti hauskemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sinua on viimeksi potkittu munille kaksi vuorokautta?
Synnytyksessä iso osa epämukavasta tunteesta lienee ihan muuta kuin kipua; pelkoa, väsymystä, pahoinvointia ja lihasrasituksesta johtuvaa ahdistusta. Jos sellainen rasitus on päällä päiväkausia, voi se olla todella raskasta mutta se on eri asia kuin puhdas hermokipuperäinen kärsimys.
"Muniin" kohdistuva kova paine voi tehdä tajuttomaksi muutamassa sekunnissa ja joissakin tapauksissa johtaa myös elottomuuteen, jolloin uhrin hengen pelastamiseksi hänet joudutaan kytkemään koneisiin. Ei kukaan kestäisi sellaista kipua vuorokausia, ellei hän sitten tosiaan olisi tajuttomana tai koomassa, jolloin kipua ei tietysti ole.
Naiselle kai lähin elimellinen vastine olisi että joku jotenkin antaisi sähköiskuja suoraan munasarjoihin muiden kudoksien läpi.
Kyllä sen synnytyksen järkyttävin elementti on nimenomaan kipu, ei epämukava olo.
Synnytyksessä ei kuitenkaan kohdistu uhkaa tärkeisiin elimiin, jotka olisivat vastaavasti hyvin hermottuneita.
On olemassa kipuja, jotka tuntuvat hirveiltä minuutin jälkeen, toiset tunnin jälkeen ja toiset sekunnissa. Pitkäkestoisessa lievemmässä kivussa henkiset ominaisuudet vaikuttavat paljon kipukokemukseen, koska siinä on aikaa ajatella ja suhtautua kokemukseen omalla tavallaan toisin kuin äkillisessä akuutissa kivussa kuten vaikka terävän esineen tunkeutuessa herkkään alueeseen.
Naiset ovat keskimäärin herkempiä järkyttymään ja myös tuntemaan kipua hormonaalisista syistä, jolloin sama hermostollinen ärsytys tuntuu voimakkaampana. On vaikea sanoa kuinka paljon sukupuoli vaikuttaa kipukokemukseen, mutta miehet näyttävät kestävän paremmin kipua, joka kohdistuu aivan samoihin kudoksiin. Tässä vain vertailua vaikeuttaa se että naisilla on enemmän hermopäätteitä ympäri kehoa.
Nyt. Vittu. Hiljaa. Synnytyksessä on aina läsnä kuoleman uhka, ja naiset eivät ole herkempiä järkyttymään tai tuntemaan kipua, vaan naiset juuri kestävät paremmin pitkäkestoista kipua. Sinä et tiedä synnytyskivusta mitään, joten älä yritä päteä.
Minulla lähti synnytyksessä melkein taju, mutta ai perskules, sehän oli vaan epämukavaa oloa. Siinä tajunnan rajamailla menikin muutama tunti ja vauva alkoi kärsiä hapenpuutteesta, kun sykkeet laski. Onneksi sitten anestesialääkäri vapautui leikkauksesta ja sain epiduraalin.
Minä en usko alkuunkaan, että munille potkaisu sattuisi. Netti on pullollaan jokamiesduudsoneita, joiden ainoa tarkoitus on lyödä kaveria munille. Ei ne sitä tekisi huvin vuoksi, jos sattuisi.
Lantioita on eri muotoisia, kudostyyppejä on erilaisia (toiset venyvät paremmin kuin toiset ja jotkut repeävät helpommin), vauvoja on eri painoisia ja kokoisia, joillain vauvoilla on isompi pää kuin toisilla vaikka muutoin olisi saman kokoinen, vauvan asennossa on myös eroja. Joku syntyy raivotarjonnassa, toinen avotarjonnassa ja kolmas onkin perätilassa...
Nämä asiat ymmärrän hyvin nopealla päättelyllä ilman sen suurempaa tietämystä asiasta, itselläni ei ole lapsia enkä ole siis synnyttänyt vielä koskaan. Välillä ihmettelen miten naiiveja ja typeriä ihmisiä täällä kirjoittaa. Samallakin ihmisellä voi mennä synnytykset joka kerta aivan eri tavoin eikä sitä voi mitenkään ennustaa. Siksi ei voi synnytyskipuakaan vertailla synnyttäjien tms kesken. Ja synnytys on aivan äärimmäinen kokemus verrattuna melkeinpä mihinkään muuhun mitä ihminen joutuu elämässään kokemaan. Synnytyskuolematkin ovat esimerkiksi kehitysmaissa todella yleisiä edelleen, ei ole mikään riskitön pikkujuttu tuo ihmislajin synnytys.
N30
Sattuu ihan helvetisti. Synnytykseni kesti 3,5 tuntia joka on nopea varsinkin kun olin ensisynnyttäjä. Toisaalta hyvä, eipähän tarvinnut tuntitolkulla kärsiä niitä kipuja MUTTA en ehtinyt saamaan mitään kivunlievityksiä joten mitään helpotusta en tuntenut missään vaiheessa. Ponnistusvaihe oli helppo verrattuna niihin helvetinmoisiin supistuksiin mitä tuli avautumisvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee munille potkimiseen,niin ihmettelen sitä valitusta.Klitorishan on monin kertaisesti herkempi,mutta naiset ei koskaan valita....
Klitoris vastaa penistä, ei kiveksiä. Klitoris on naisen lisääntymisen kannalta merkityksetön, joten siihen ei ole kehittynyt painetta/kipua aistivia hermopäätteitä samalla tavalla kuin kiveksiin. Ihmisen hermoista osa aistii kylmää, kuumaa, kipua, mielihyvää, hajuja jne. eli pelkkä hermojen määrä ei ratkaise.
Sitä paitsi klitorikseen on aika hankala osua vahingossa tai tahallaan.
Kaikista uskomattominta tässä on ehkä nuorten miesten rohkeus ja kovuus eli vaikka kivekset ovat äärimmäisen herkät niin silti huomattavan monet pojat ja miehet ovat valmiita riskeeraamaan niiden terveyden jonkun stunttivideon takia ja viihdyttäkseen muita ihmisiä. Naiset ja tytöt taas vahtivat tarkkaan ettei kynsi katkeaisi.
Kyllähän se sattuu. Joillakin vähemmän ja joillakin ihan helvetisti. Se on ihan synnyttäjän kropasta kiinni mitkä on tuntemukset. Turha oman kokemuksen perusteella puhua kaikkien puolesta. Jollekkin pissatulehdus voikin olla kipeämpi kuin synnytys. En epäile, mutta voiko ne ihmiset ymmärtää sen, että suurimmalle osalle se synnytys sattuu todella paljon.
Itsellä vauva painoi johonkin hermoon niin ettei kipu loppunut viimeisen 6h jälkeen missään vaiheessa. Supistusten aikaan kipu oli ihan sietämätön enkä sen kivun alta huomannut edes itse supistuskipuja. Uskon että monilla synnyttäminen on vielä paljon kauheampaa ja kivuliaampaa vaikka silloin olin sitä mieltä ettei tuotakaan meinaa selvitä.
Vauvan eteneminen synnytyskanavassa ei sattunut. Ponnistamisvaihe ei sattunut. Lantioni on leveä ja synnytys eteni nopeasti ja turvallisesti. Kohdunsuu oli kypsynyt paljon etukäteen. Kehoni hoiti synnytyksen kaikin puolin sujuvasti.
Supistukset kuitenkin sattuivat aivan jumalattomasti. Oli kova paikka huomata huutavansa kuin tapettava sika, vaikka sitä on kuvitellut oman kivunsietokykynsä hyvin korkeaksi. En osaa edes sanoin kuvailla sitä supistuskipua.