Nihkeimmät luokkaretkikohteet, missä luokkasi kävi ala-asteaikoina?

Vierailija kirjoitti:

Open oma koti. Kyllä.

En kestä, että joku muukin käynyt opettajan kotona luokkaretkellä :D Meitä tosin ei siälle asti päästetty :D Ei edes vessassa saanut käydä sisällä :D

Ala-asteella luokka rahdattiiin bussilla Oulusta Keminmaalle (melkein kaksi tuntia suuntaansa) katsomaan vanhaa kirkkoa ja siellä olevaa 1600-luvulla kuollutta kirkkoherran muumiota. Matkaeväinä koulun tarjoamaa näkkileipää, lämmenneet pienet maitopurkit ja pillimehut. Tunnelma oli ankea. Jotkut oksensivat matkalla.

Paikallisen sanomalehden painotalo/toimitus. Muuten tosi kiinnostavaa (saatiin myös vihkot ja kynät lahjaksi!), mutta painotalon puolella uskomaton koneen pauhu. Kovin koskaan kuulemani ääni. Ala-asteella 2000-luvun alussa.

Järvenpään peikkometsä

Äitini, opettaja, sai harmaita hiuksia kun ajattelikin luokkaretkiä. IKINÄ ei ollut sellaisia vanhempainedustajia joilla olisi ollut yhteistyöhalua ja -kykyä, koskaan ei olisi mikään saanut maksaa mitään, aina oli oltava kulttuuria enemmän kuin äitini sanoi lasten kykenevän niellä, ja valvojia ei meinannut löytää mistään mukaan. Ja HIRVEÄ vastuu. Viidesosa lapsista ei tuonut ajoissa vanhempien suostumusta, kuudesosa oli myöhässä, neljännes lapsista ilmoitti etukäteen että luokkaretket oli paskoja, kolmasosa ei olisi halunnut just sitä mehua, osa söi karkkia niin että oksensi, luokan kovikset joko katosivat tai yrittivät sitä, ja teit mitä hyvänsä, aina valitettiin.

Yhtenä vuonna äitini odotti pikkusisartani ja ilmoitti jo joululta että luokksretki oli vanhempainedustajien harteilla. He kokoamaan työryhmää muista vanhemmista joista - yllätys - ei halukkaita löytynyt. Olivat lopulta ajaneet junalla Toijalasta Tampereelle ja käyneet eläintarhassa, piste. Oli tuttu kaikille jo ennestään.

Oli tietysti taas ollut tylsää ja valvovilla vanhemmilla hermot riekaleina.

Vierailija kirjoitti:

Särkänniemessä käytiin kuudennella luokalla. Siellä kävin sitten niin onneton juttu, että luokan kovikset pakottivat arkoja oppilaita väkisin vuoristorataan, jonne nämä itku silmässä sinne menivät. Se laitteen valvoja ei tietysti tajunnut mitään, vaikka nämä oppilaat tuupittiin lähes väkisin jonoon ja sitten jäätiin nauramaan kun itkuiset oppilaat astuivat tuonne kauhujen rataan. Yhdeltä tippui ja hajosi silmälasitkin. Kovikset eivät jääneet kiinni, uhrit vissiin traumatisoituivat.

Itse söin hattaraa sivummalla.

Viimeinen lause kuvastaa hyvin miksi kiusaaminen on Suomessa niin yleistä.

Oliko muiden luokalla sitä, että uskovaisten perheiden vanhemmat lähtivät aina yön yli kestäville luokkaretkille ja leirikouluihin valvojiksi, jotta olisivat voineet valvoa erityisesti omia lapsiaan noilla reissuilla?

Meidän koulussamme oli aina näin. Ja se vaikutti sitten vähän reissun henkeen.

Me pyöräiltiin jonnekin paikalliselle luontokohteelle, joku kallioluodon tapainen.  Siellä sitten pelattiin jotain ihme pudotuspeliä, missä pojat valitsi tyttöjä yksitellen joukkueeseensa.  Minut valittiin viimeisenä.  Se jäi kyllä hyvin mieleen.  Vihaan sitä paikkaa edelleenkin.

Ortodoksikirkko, jumalanpalvelus. Rinnakkaisluokka meni sirkun finlandiaan :)

Mikkeli, 80-luvun loppupuolella.

Me ei käyty ala-asteella kyllä missään lähimetsiä kauempana. 

Harvoin olen sellaista kivirekeä vetänyt kuin järkännyt yön yli kestävää luokkaretkeä (tai leirikouluhan tuo jo on). Huoltajat olettaa, että he vain voivat maksaa matkan ja allekirjoittaa lupalapun. Heidän pitäisi itse kuitenkin suunnitella ja järjestää koko reissu. Ope toki suunnittelee mukana. Lisäksi heiltä pitäisi tulla rahat tai sitten rahankeruun järjestäminen. Yllärinä tulee sekin, että vähävaraisten ja maahanmuuttajalasten (tms.) pitää päästä mukaan ihan samalla tavalla, vaikka he eivät maksaisi pottiin mitään. Tämä tulee siis yllärinä, vaikka sen ääneen kertoo suunnitteluvaiheessa. Joku huoltaja saattaa ghostata koko suunnitteluporukkaa viimeiseen viikkoon asti ja vasta sitten ilmoittaa, että oma lapsi ei tule mukaan.

Never again! Itse olen vielä järkännyt näitä melko hyvätuloisella ja koulutetulla alueella, eli ei ole ollut kyse siitä, että kenelläkään ei ole ollut varaa. Enemmänkin on ollut kyse siitä, että vanhemmilla on niin kiireinen elämä, että ovat tottuneet hoitamaan hommat rahalla. 

Vastaa kysymykseen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joensuun vedenpuhdistamo. Tämä ei ollut varsinainen luokkaretki vaan ekskursio lukiossa biologian kurssilla, mutta mieleenpainuva kokemus muuten. En ole elämässäni nähnyt niin valtavaa määrää ihan rehellistä p*sk**, enkä varmati tule koskaa toiste näkemäänkään. Tosin näky ei ollut se rankin asia, vaan haju...

Kysyttiin, missä olet käynyt ALA-ASTEELLA.

Mullakin meni tämä pieleen, siis joo, en ollut ala-asteella enää omalla tylsällä luokkaretkelläni.  Mutta minä en ole millään ala-asteella ikinä ollutkaan.  Kävin kansakoulun neljä luokkaa ja sitten oppikoulun.  Kaikki luokat sieltä kansiksen ensimmäisestä keskikoulun viidenteen koen "ala-asteeksi."  Silloin oltiin vielä ihan kakaroita. 

Vasta lukiossa tuli jotain enemmän aikuismaista ajatustakin päähän.  

Omalla ala-asteellani, eli kansakoulussa ollessani käytiin luokkaretkellä lähimetsässä poimimassa puolukoita koulun keittolaan.  Ainakin kolmena syksynä käytiin.  Neljännellä vaihdoin koulua, silloin tehtiin luokkaretki kylän suurimman maalaistalon perunapellolle.  Siellä oli ihan kivaa, heiteltiin toisiamme perunoilla ja saatiin valtavan hyvää ruokaa.  Jokainen sai vielä kotiinsa pienen pussillisen perunoita, jos halusi.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan sarjaan voidaan laskea myös Finlandia-talo. Helsingissä riittää näitä kyhäelmiä joissa on yritetty rakentaa väkisin joku kansainvälisesti merkittävä nähtävyys ja epäonnistuttu oikein reippaasti.

Samaa mieltä. Joku Sibelius-monumentti, kalliolle rakennettu putkikasa joka näyttää käytöstä poistetulta urkupillistöltä.

Ja tällaista sitten pitää tulla ihmettelemään?

Design capital, oh yeah.

Kävin Shanghaissa ja siellä voi jo sanoa, että aikamoista arkkitehtuuria.

Kiinalaisten uskotaan sitten haukkovan henkeään jonkun Sibelius-monumentin edessä... come on... säälittävää.

Luojan kiitos Helsinkiin ei tullut Guggenheimia.

Luonto ja saaristolaismaisemat on se juttu, millä Helsinkiä kannattaisi markkinoida, ei mikään tekotaiteellinen design joka ei kiinnnosta ketään.

Mikään ei ole niin noloa ja kiusallista kuin suomalainen mollaamassa Suomea ja suomalaisuutta. Muiden maiden nähtävyyksien hekumoiminen niihin vertailemalla kertoo vain sen, ettei ks. henkilö ole oikeasti juuri matkustellut.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin olen sellaista kivirekeä vetänyt kuin järkännyt yön yli kestävää luokkaretkeä (tai leirikouluhan tuo jo on). Huoltajat olettaa, että he vain voivat maksaa matkan ja allekirjoittaa lupalapun. Heidän pitäisi itse kuitenkin suunnitella ja järjestää koko reissu. Ope toki suunnittelee mukana. Lisäksi heiltä pitäisi tulla rahat tai sitten rahankeruun järjestäminen. Yllärinä tulee sekin, että vähävaraisten ja maahanmuuttajalasten (tms.) pitää päästä mukaan ihan samalla tavalla, vaikka he eivät maksaisi pottiin mitään. Tämä tulee siis yllärinä, vaikka sen ääneen kertoo suunnitteluvaiheessa. Joku huoltaja saattaa ghostata koko suunnitteluporukkaa viimeiseen viikkoon asti ja vasta sitten ilmoittaa, että oma lapsi ei tule mukaan.

Never again! Itse olen vielä järkännyt näitä melko hyvätuloisella ja koulutetulla alueella, eli ei ole ollut kyse siitä, että kenelläkään ei ole ollut varaa. Enemmänkin on ollut kyse siitä, että vanhemmilla on niin kiireinen elämä, että ovat tottuneet hoitamaan hommat rahalla. 

Onko milloin tullut sääntöihin, että kaikkien on päästävä luokkaretkelle rahallisesta tilanteesta huolimatta?

Me kävimme Turun linnassa ja Fazerilassa. Ne muistan, ehkä kävimme muuallakin vielä.

Helsinki, 80-luvun alku. Ihan ok kumpikin noista oli. Turku nyt ehkä tietysti vähän boring teinille.

90-luvulla, pahimpina lamavuosina, pyöräiltiin erään toisen koulun pihalle leikkimään. Seuraavana vuonna poljettiin kioskille, jolta sai ostaa halutessaan karkkia.

Voi voi kumpa sulla olisi ollut silloin vähän enemmän älliä, niin olisit pyytänyt respasta isomman pyyhkeen.

Ainakin nykyään kylpylöistä saa jopa kylpytakin. Mutta kaikesta oppii kun ikää karttuu...

Koulun ullakko ala-asteella. Mieleen on jäänyt kuinka vaivaantuneen oloinen vaksi yritti opettajan pyynnöstä väkinäisesti esitellä jotain pölykerrosten alla lepääviä ajat sitten käytöstä poistettuja mailoja yms. sekalaista roinaa mitä ei tietenkään oltu raatsittu hävittää. Opettajan mukaan me olimme etuoikeutettu luokka, koska pääsimme tutustumaan ullakkoon, "sinne kun ei kuka tahansa pääsekään toisin kuin huvipuistoon". Rinnakkaisluokista toinen kävi samaan aikaan jäätelötehtaalla herkuttelemassa, toinen vietti hauskan päivän huvipuistossa.

Suomenlinna ehdottomasti!

Ei ehken ensimmäisellä kerralla, eikä toisella, mutta kyllä neljännestä kerrasta lähtien tuo pöllyävän hiekan maistelu ja pakollinen koko saaren koluaminen jalat rakoilla alkoi riittämään.

Sama paikka osui taas valinnaksi yläasteella, lukiossa ja kauppiksessakin.

Tottahan toki maalta löytämäni nykyinen vaimonikin on ihastunut Suomenlinnaan ja sinne pitää päästä ja joka kerta risteilylläkin täytyy singahtaa kannelle katsomaan Kustaanmiekkaa.

Yllättäen se paras ja lämpimin kesäkin (-98) vierähti Suomenlinnassa.

No ehken se on ihan hyvä paikka, jos joutuisi olla loppuelämän viettäen jossain Suomen linnassa?