Olipa taas treffit, sain kuulla kunniani

Asenne, joka miehellä on koulunkäyntiä, töitä ja omaa osaamistaan kohden on kyllä aika karmea. Niitä on hankala muuttaa, kun ne on opittu jo lapsuudessa. Jotkut kuitenkin pystyvät nousemaan "olosuhteiden uhrin" asemasta, mutta sitä ei kukaan muu tee toisen puolesta. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Huono asenne elämässä ei valitettavasti herätä kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Olen aikuisikäni aikana löytänyt netin kautta kaksi ihanaa pitkää suhdetta (molemmat miehet muuten tarjosivat ensitreffeillä), valitettavasti vaan noilla suhteilla ei ollut potentiaalia jatkua "ikuisesti". Jotain pysyvää siis etsimässä, ja netissä/tinderissä tutustuminen on niin kätevää :)

Ap

Ja sen tarjoamisen kanssa on kokemukseni mukaan niin, että muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuvat, ystävälliset ja huomaavaiset miehet kyllä tarjoavat sen teen tai kahvin. Vastapainoksi olen tavannut miehiä, joille tarjoaminen on naurettavan iso kynnyskysymys, etteivät vain tulisi hyväksikäytetyiksi. Jokaisella on oikeus suhtautua asioihin omalla tavallaan, mutta tuollaiset ihmiset eivät ole minua varten.

Ap

Aika monet naiset taas nykyään kertovat, että heille ei tarvitse tarjota ja se on ehkä kiusallistakin. Eli mielestäni naisen pitäisi kysyä, että voisitko tarjota minulle. Toisaalta se on taas epäkohteliasta. Miehen pitäisi jotenkin nähdä naisesta, että haluaako hän, että tarjotaan vai eikö halua. Jos haluaa, niin nainen voisi vaikka kasvattaa pitkän tukan. ;)

Ymmärrän ongelman. Jos minä olisin mies, sanoisin varmaan kahvilan jonossa tai jo treffeillä pyytäessä että minä voin tarjota, ja jos nainen ei sitä halua, maksavat molemmat omansa. Ei kai kukaan voi loukkaantua ehdotuksesta, että mies tarjoaisi? :)

Myöskään minun kohdallani se tarjoaminen ei sitten ole kynnyskysymys. En marssi pois treffeiltä, jos mies ei tarjoa. Mutta paljon pisteitä mies voi tarjoamalla saada.

Ap

Tuntuu että tuollaisia miehiä on enemmän, kuin järkeviä miehiä. Ja sitten muka naiset on lompakkoloisia ja vaikka mitä. Tuntuu menevän monelta ohi kuinka korkeakouluissakin leijonaosa alkaa olla naisia, ja miehet pyörii jossain vuokrayksiössä kaljatölkki kädessä nelikymppiseksi, kunnes alkoholisoituu kunnolla tai onnistuu nappaamaan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset aloittako tuota ainaista jankkaamista siitä, kuka tarjoaa toiselle kahvin.. Noloa mielestäni, en lähtisi treffeille moisiin jankkauksiin osallistujien kanssa.

Aloituksessa kuvatun miehen asenne on Suomessa tyypillinen. Ei ainoastaan miesten parissa, eikä ainoastaan deittailukontekstissa, vaan kaikilla elämänalueilla. Suomen valtio paapoo meitä lapsista lähtien aivan liikaa ja tuo asiat valmiina eteemme, joten oletamme että näin sitä elämästä selvitään: vaatimalla. Olen itsekin syyllistynyt tähän asenteeseen nuorempana. Oletin, että miehet ovat minulle jotain velkaa, eli heidän tulee tarjota minulle haluamiani asioita vain siksi, että satun haluamaan. Opinnoissani oletin että yliopiston on tarjottava minulle täsmälleen haluamani kaltaista opetusta, sen sijaan että olisin itse pyrkinyt saamaan olemassaolevasta tarjonnasta irti mahdollisimman paljon itseäni hyödyttävän kokonaisuuden. Oletin, että työnantajien tulee tarjota minulle haluamani kaltainen työpaikka haluamallani palkalla, tai muuten on "epäreilua". Ylipäätään oletin, että kun vain huolehdin siitä että en tee rikoksia tai muita pahoja virheitä, ja käyttäydyn kiltisti (kuten koulussa opetetaan), niin ansaitsen saada kaiken mahdollisen hyvän eteeni kannettuna, mitä suinkin voin kuvitella tai mitä ympärilläni olevat ihmisetkin ovat saaneet.

Vasta yli 25-vuotiaana tajusin, että ihminen saa asioita silloin, kun hän kykenee myös antamaan muille sellaisia asioita, joita nämä toivovat. Ei vain perseellään istumalla ja valittamalla että on epäreilua. Aloituksen mies ei selvästikään ole tätä vielä hahmottanut.

Tämä asenne syöksee vielä koko kansantaloutemme kankkulan kaivoon, ellei niin ole käynyt jo. Ihmisten olisi kerta kaikkiaan opittava ymmärtämään, että kukaan meistä ei ole maailman napa, ja muut ihmiset eivät ole olemassa palvellakseen meitä ja tyydyttääkseen tarpeitamme. Vauvalle on luonnollista ja asiallista suhtautua noin - aikuiselle ihmiselle ei.

Kasvatuksesta se on kiinni eikä valtion turvaverkoista.

Tuossa aloittajan treffikumppanissa ei ollut muuta vikaa kuin että mies lyttäisi itse itseään. Ei tarvitse olla ajokorttia, korkeaa koulutusta, kiinnostusta matkustamiseen, passia tai mitään muutakaan, jos ei käytä niiden puuttumista itsensä vähättelyyn. Itsensä vähättely kertoo siitä, ettei henkilö pidä edes itse itsestään. Miksi silloin kukaan muukaan pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aloittajan treffikumppanissa ei ollut muuta vikaa kuin että mies lyttäisi itse itseään. Ei tarvitse olla ajokorttia, korkeaa koulutusta, kiinnostusta matkustamiseen, passia tai mitään muutakaan, jos ei käytä niiden puuttumista itsensä vähättelyyn. Itsensä vähättely kertoo siitä, ettei henkilö pidä edes itse itsestään. Miksi silloin kukaan muukaan pitäisi?

Juuri niin. Mies suorastaan luetteli syitä, miksi hän ei ole kuin muut ikäisensä, ja oli todella lannistuneen oloinen elämäänsä ajatellen. Ei elämä aina olekaan helppoa eikä kaikkea voi saada, mutta hieman voisi yrittää kohentaa itsetuntoaan. Minä en hänestä tosiaan syttynyt, tuon asenteen ja muiden "puutteiden" vuoksi. Minä esim. rakastan matkailua, eikä minulla voisi olla paljoa yhteistä sellaisen miehen kanssa, joka ei siitä välitä. Mutta jollekin toiselle hän voisi olla hyvä mies. Sen jonkun toisen pitäisi vaan nähdä kaiken tuon negatiivisuuden läpi. Helpompaa olisi miehen itse muuttaa suhtautumistaan elämäänsä.

Ap

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että mies antaa itsestään fiksun kuvan jos hän tarjoaa treffeillä. Aina kun minua on pyydetty treffeille olen tietenkin varautunut siihen, että maksan itse syömiseni, juomiseni jne., mutta onhan se pisteet keräävä ele jos mies älyää tarjota.

Kerran eräs mies pyysi treffeille ja kertoi etukäteen, että mennään elokuviin, hän on jo katsonut sopivan leffan valmiiksi. Lippuluukulla mies sitten sanoi, että hänellä on tällainen lipuke millä hän saa oman elokuvalippunsa ilmaiseksi. Jäin siinä mielessäni miettimään mitä hän tuolla tarkoittaa eli tarkoittaako maksanko lippuni itse vai en. Mies siitä selventämään, niin näitä lipukkeita ei ole kuin yksi, joten sinä maksat itse oman lippusi. Ok, selväksi tuli. Hävetti ihan hirveästi siinä lippuluukulla, tuntui, että se myyjäkin katsoi ihan nolona tilannetta.

Leffan jälkeen mies ehdotti uusia treffejä kun olen niin kaunis ja mukavaa seuraa. Kerroin miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, enkä halua enää lähteä treffeille hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menikin sitten pitkän selostuksen jälkeen siihen, että olisi teekuppi pitänyt tarjota. Voisihan se huomaavaisuus kulkea toisinkin päin? Entä jos miehenkin sydän sulaisi siitä, että nainen olisi huomaavainen ja tarjoaa kahvin? Toki voit itse määrittää kriteerisi ja olla prinsessa, joka vaatii ja vaatii.

T. Nainen, joka on tarjonnut sen kahvin useinkin miehelle

PS. Jostain kumman syystä olen pitkässä parisuhteessa, kun se huomio kulkee molempiin suuntiin.

Olen kyllä samaa mieltä - nainenkin voi ihan hyvin tarjoutua maksamaan.

Mielestäni ekoilla treffeillä sekin on täysin ok, että kumpikin maksaa omat kahvinsa. Toisen huomioonottamista voi osoittaa monella muullakin tavalla.

Itse rinnastan miehen ensitreffeillä tarjoamisen sellaiseksi entisaikain traditioksi jota haluan noudattaa. Toinen vastaava esimerkiksi avioliitto ja kirkkohäät. Onhan se kamalaa  kun nainen pukeutuu valkoiseen, vaikkei olisikaan vaaditusti neitsyt (!!! :O). Samalla tavoin en koe sitä mitenkään miestä riistävänä toimintana jos he maksavat ensitreffeillä. Se on vain kohtelias ele. Tämän sanottuani tarkennan että toimin itse treffeillä näin: jos haluan vielä toiset treffit annan miehen maksaa, jos en halua nähdä enää vaadin saada maksaa oman tilaukseni. 

Tulipas epäselvä teksti, pääpointti nyt oli se ettei se ole (suurimman osan kohdalla) mitään prinsessamaista vaatimista, vaan traditio joka osoittaa hyviä käytöstapoja kummaltakin osapuolelta. 

2€ ilmainen tee jäi tällä kertaa saamatta. Vähempikin vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että mies antaa itsestään fiksun kuvan jos hän tarjoaa treffeillä. Aina kun minua on pyydetty treffeille olen tietenkin varautunut siihen, että maksan itse syömiseni, juomiseni jne., mutta onhan se pisteet keräävä ele jos mies älyää tarjota.

Kerran eräs mies pyysi treffeille ja kertoi etukäteen, että mennään elokuviin, hän on jo katsonut sopivan leffan valmiiksi. Lippuluukulla mies sitten sanoi, että hänellä on tällainen lipuke millä hän saa oman elokuvalippunsa ilmaiseksi. Jäin siinä mielessäni miettimään mitä hän tuolla tarkoittaa eli tarkoittaako maksanko lippuni itse vai en. Mies siitä selventämään, niin näitä lipukkeita ei ole kuin yksi, joten sinä maksat itse oman lippusi. Ok, selväksi tuli. Hävetti ihan hirveästi siinä lippuluukulla, tuntui, että se myyjäkin katsoi ihan nolona tilannetta.

Leffan jälkeen mies ehdotti uusia treffejä kun olen niin kaunis ja mukavaa seuraa. Kerroin miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, enkä halua enää lähteä treffeille hänen kanssaan.

Kiitos tarinasta, juuri tällaisia kokemuksia on itsellänikin! Ylivoimaiseksi on jäänyt tapaus, jossa mies osti itselleen kahvin ja kakkupalan, ja pisti minut maksamaan itse yhden vesilasillisen :D Oli siis todella kuuma päivä, ja halusin vain vettä. Maksoi 20 senttiä. Myyjää varmasti ihmetytti, tuo oli jo sen verran kiusallista.

Ja ei, sitä vesilasillistakaan miehellä ei tosiaan olisi ollut velvollisuutta tarjota. Mutta noissa tilanteissa ehkä ärsyttävintä on se, että ko. miehet eivät itse tajua tilanteiden kummallisuutta tai kiusallisuutta, kuten varmasti tuossa elokuvalippukertomuksessakin oli asian laita.

Ap

Jälleen huoriva lompakkoloinen. Miten yllättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että mies antaa itsestään fiksun kuvan jos hän tarjoaa treffeillä. Aina kun minua on pyydetty treffeille olen tietenkin varautunut siihen, että maksan itse syömiseni, juomiseni jne., mutta onhan se pisteet keräävä ele jos mies älyää tarjota.

Kerran eräs mies pyysi treffeille ja kertoi etukäteen, että mennään elokuviin, hän on jo katsonut sopivan leffan valmiiksi. Lippuluukulla mies sitten sanoi, että hänellä on tällainen lipuke millä hän saa oman elokuvalippunsa ilmaiseksi. Jäin siinä mielessäni miettimään mitä hän tuolla tarkoittaa eli tarkoittaako maksanko lippuni itse vai en. Mies siitä selventämään, niin näitä lipukkeita ei ole kuin yksi, joten sinä maksat itse oman lippusi. Ok, selväksi tuli. Hävetti ihan hirveästi siinä lippuluukulla, tuntui, että se myyjäkin katsoi ihan nolona tilannetta.

Leffan jälkeen mies ehdotti uusia treffejä kun olen niin kaunis ja mukavaa seuraa. Kerroin miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, enkä halua enää lähteä treffeille hänen kanssaan.

Kiitos tarinasta, juuri tällaisia kokemuksia on itsellänikin! Ylivoimaiseksi on jäänyt tapaus, jossa mies osti itselleen kahvin ja kakkupalan, ja pisti minut maksamaan itse yhden vesilasillisen :D Oli siis todella kuuma päivä, ja halusin vain vettä. Maksoi 20 senttiä. Myyjää varmasti ihmetytti, tuo oli jo sen verran kiusallista.

Ja ei, sitä vesilasillistakaan miehellä ei tosiaan olisi ollut velvollisuutta tarjota. Mutta noissa tilanteissa ehkä ärsyttävintä on se, että ko. miehet eivät itse tajua tilanteiden kummallisuutta tai kiusallisuutta, kuten varmasti tuossa elokuvalippukertomuksessakin oli asian laita.

Ap

Jatkan vielä että tapasin tuon miehen vielä kerran. Ei se tarjoamisen väliin jättäminen niin iso juttu ole :) Mutta se tapa, jolla tuokin mies sanoi että "maksetaan kai sitten erikseen" kun hän oli vilkaissut sitä vesilasia... Jotenkin vain ihan liian kiusallista. Jos minä olisin ostanut 10 eurolla kahvia ja kakkua, ja mies olisi ottanut vain vettä, olisin minä varmaan maksanut sen veden hänelle :D Niin hölmöä se on pistää treffikumppani maksamaan sen 20 senttiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asenne, joka miehellä on koulunkäyntiä, töitä ja omaa osaamistaan kohden on kyllä aika karmea. Niitä on hankala muuttaa, kun ne on opittu jo lapsuudessa. Jotkut kuitenkin pystyvät nousemaan "olosuhteiden uhrin" asemasta, mutta sitä ei kukaan muu tee toisen puolesta. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Huono asenne elämässä ei valitettavasti herätä kiinnostusta.

Kyse voi olla ihan huumorintajustakin. Tunnen yhden tohtorin, joka lyttää itseään vähän väliä ja huumorilla, kuvaa vaativaa asiantuntijatyötään paskaduuniksi ja vaikka tienaa ihan kivasti, se on kuulemma vaan peanuts for monkeys. Minusta tämä ei ole mitenkään masentavaa, päinvastoin realistinen lähestymistapa elämään. Omasta mielestäni rasittavimpia ovat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin ihmeellisiä ja tekevänsä tärkeää työtä. Tosiasia kun on, että korvaamatonta ihmistä ei olekaan, ja yleensä ihminen saa vähemmän haittaa aikaan tekemättä mitään kuin tekemällä työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että mies antaa itsestään fiksun kuvan jos hän tarjoaa treffeillä. Aina kun minua on pyydetty treffeille olen tietenkin varautunut siihen, että maksan itse syömiseni, juomiseni jne., mutta onhan se pisteet keräävä ele jos mies älyää tarjota.

Kerran eräs mies pyysi treffeille ja kertoi etukäteen, että mennään elokuviin, hän on jo katsonut sopivan leffan valmiiksi. Lippuluukulla mies sitten sanoi, että hänellä on tällainen lipuke millä hän saa oman elokuvalippunsa ilmaiseksi. Jäin siinä mielessäni miettimään mitä hän tuolla tarkoittaa eli tarkoittaako maksanko lippuni itse vai en. Mies siitä selventämään, niin näitä lipukkeita ei ole kuin yksi, joten sinä maksat itse oman lippusi. Ok, selväksi tuli. Hävetti ihan hirveästi siinä lippuluukulla, tuntui, että se myyjäkin katsoi ihan nolona tilannetta.

Leffan jälkeen mies ehdotti uusia treffejä kun olen niin kaunis ja mukavaa seuraa. Kerroin miehelle, että en ole kiinnostunut hänestä, enkä halua enää lähteä treffeille hänen kanssaan.

Kiitos tarinasta, juuri tällaisia kokemuksia on itsellänikin! Ylivoimaiseksi on jäänyt tapaus, jossa mies osti itselleen kahvin ja kakkupalan, ja pisti minut maksamaan itse yhden vesilasillisen :D Oli siis todella kuuma päivä, ja halusin vain vettä. Maksoi 20 senttiä. Myyjää varmasti ihmetytti, tuo oli jo sen verran kiusallista.

Ja ei, sitä vesilasillistakaan miehellä ei tosiaan olisi ollut velvollisuutta tarjota. Mutta noissa tilanteissa ehkä ärsyttävintä on se, että ko. miehet eivät itse tajua tilanteiden kummallisuutta tai kiusallisuutta, kuten varmasti tuossa elokuvalippukertomuksessakin oli asian laita.

Ap

Viestin 30 kirjoittaja jatkaa.

Juurikin näin. Väkisinkin alkaa ajattelemaan, että miehessä on jotain vikaa kun ei ymmärrä tilanteen kiusallisuutta. En koskaan ymmärtänyt miksi miehen piti lippuluukulla ensin hehkuttaa minulle, että hänellä on tällainen lipuke, jolla hän saa lipun ilmaiseksi. Sinä joudut maksamaan oman lippusi. Henkilöstä tuli tosi tönkkö ja lapsellinen kuva heti alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne, joka miehellä on koulunkäyntiä, töitä ja omaa osaamistaan kohden on kyllä aika karmea. Niitä on hankala muuttaa, kun ne on opittu jo lapsuudessa. Jotkut kuitenkin pystyvät nousemaan "olosuhteiden uhrin" asemasta, mutta sitä ei kukaan muu tee toisen puolesta. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Huono asenne elämässä ei valitettavasti herätä kiinnostusta.

Kyse voi olla ihan huumorintajustakin. Tunnen yhden tohtorin, joka lyttää itseään vähän väliä ja huumorilla, kuvaa vaativaa asiantuntijatyötään paskaduuniksi ja vaikka tienaa ihan kivasti, se on kuulemma vaan peanuts for monkeys. Minusta tämä ei ole mitenkään masentavaa, päinvastoin realistinen lähestymistapa elämään. Omasta mielestäni rasittavimpia ovat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin ihmeellisiä ja tekevänsä tärkeää työtä. Tosiasia kun on, että korvaamatonta ihmistä ei olekaan, ja yleensä ihminen saa vähemmän haittaa aikaan tekemättä mitään kuin tekemällä työnsä.

Sarkastinen huumorintaju onkin usein oikeasti hauskaa :) Mutta ei tässä ollut siitä kyse, vaan mies oli rehellisesti vain lannistunut ja näköalaton. Minäkään en pidä itseäni maailman parhaimpana ja tärkeimpänä ihmisenä, mutta yritän parhaani menestyäkseni työelämässä ja yritän samalla myös elää, matkailemalla, lukemalla hyviä kirjoja jne. Se vaan ei ole kaunista, jos elämällä ei ole mitään suuntaa.

Ap

Miksi ihmeessä menit noin onnettoman miehen kanssa treffeille? Etkö tee mitään esikarsintaa? Sen verran kannattaisi aluksi kirjoitella, ettei nyt lähde tapaamaan mitään ihan toivotonta tapausta. Itse olen tavannut kymmeniä miehiä netin kautta, eikä koskaan ole tullut ketään aivan surkeaa tapausta vastaan.

Kuulostaa siltä AP, että treffikumppanisi on masentunut. Itse ajattelen aivan samoin, joka aamu herätessä ajattelen kuinka huono olen eikä mulla ole tulevaisuutta, en osaa mitään ja itsetuhoisia ajatuksiakin on alkanut pyörimään päässä. Sen verran kuitenkin olen vielä tajuissani etten ala ajatuksiani ääneen sanomaan varsinkaan tuntemattomalla henkilölle ja myös tajuan olla treffailematta :D

Kokeilin Tinderiä, mutta tajusin "arvoni", joten aika äkkiä poistin profiilini. Yks juttu sun myöhemmässä kommenttissa särähti korvaan. Sanoit treffejä vähän niin kuin työhaastatteluks, mun mielestä treffit pitää olla kaikkea muuta kuin työhaastattelu. Eli ei sitä "mitä teet työkses?" -vastaus, "mitä harrastat?" -vastaus... ja sitten näihin saatetaan vielä vastata kantta kiilottaen "käyn salilla" totuus: omistan salijäsenyyden, mutten käy siellä. No joo, et varmaan tuota tarkoittanut, mutta kuitenkin treffit ja työhaastattelu ei mun mielestä sovi samaan lauseeseen :P

Ja yks toinenkin asia ärsyttää, mutta pysyn hiljaa. Eikä se ole tuo tarjoamiskysymys. Sitä vastoin toivotan sulle parempia treffejä, kyl se Mr. Oikee vielä joskus tulee vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne, joka miehellä on koulunkäyntiä, töitä ja omaa osaamistaan kohden on kyllä aika karmea. Niitä on hankala muuttaa, kun ne on opittu jo lapsuudessa. Jotkut kuitenkin pystyvät nousemaan "olosuhteiden uhrin" asemasta, mutta sitä ei kukaan muu tee toisen puolesta. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Huono asenne elämässä ei valitettavasti herätä kiinnostusta.

Kyse voi olla ihan huumorintajustakin. Tunnen yhden tohtorin, joka lyttää itseään vähän väliä ja huumorilla, kuvaa vaativaa asiantuntijatyötään paskaduuniksi ja vaikka tienaa ihan kivasti, se on kuulemma vaan peanuts for monkeys. Minusta tämä ei ole mitenkään masentavaa, päinvastoin realistinen lähestymistapa elämään. Omasta mielestäni rasittavimpia ovat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin ihmeellisiä ja tekevänsä tärkeää työtä. Tosiasia kun on, että korvaamatonta ihmistä ei olekaan, ja yleensä ihminen saa vähemmän haittaa aikaan tekemättä mitään kuin tekemällä työnsä.

Sarkastinen huumorintaju onkin usein oikeasti hauskaa :) Mutta ei tässä ollut siitä kyse, vaan mies oli rehellisesti vain lannistunut ja näköalaton. Minäkään en pidä itseäni maailman parhaimpana ja tärkeimpänä ihmisenä, mutta yritän parhaani menestyäkseni työelämässä ja yritän samalla myös elää, matkailemalla, lukemalla hyviä kirjoja jne. Se vaan ei ole kaunista, jos elämällä ei ole mitään suuntaa.

Ap

Luulo, että elämällä on joku suunta on jo sinänsä naurettava. Mikä sinun elämäsi suunta on, ap? Ainoa todellinen suunta on kuolema, muu on  pienen ihmisen itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä AP, että treffikumppanisi on masentunut. Itse ajattelen aivan samoin, joka aamu herätessä ajattelen kuinka huono olen eikä mulla ole tulevaisuutta, en osaa mitään ja itsetuhoisia ajatuksiakin on alkanut pyörimään päässä. Sen verran kuitenkin olen vielä tajuissani etten ala ajatuksiani ääneen sanomaan varsinkaan tuntemattomalla henkilölle ja myös tajuan olla treffailematta :D

Kokeilin Tinderiä, mutta tajusin "arvoni", joten aika äkkiä poistin profiilini. Yks juttu sun myöhemmässä kommenttissa särähti korvaan. Sanoit treffejä vähän niin kuin työhaastatteluks, mun mielestä treffit pitää olla kaikkea muuta kuin työhaastattelu. Eli ei sitä "mitä teet työkses?" -vastaus, "mitä harrastat?" -vastaus... ja sitten näihin saatetaan vielä vastata kantta kiilottaen "käyn salilla" totuus: omistan salijäsenyyden, mutten käy siellä. No joo, et varmaan tuota tarkoittanut, mutta kuitenkin treffit ja työhaastattelu ei mun mielestä sovi samaan lauseeseen :P

Ja yks toinenkin asia ärsyttää, mutta pysyn hiljaa. Eikä se ole tuo tarjoamiskysymys. Sitä vastoin toivotan sulle parempia treffejä, kyl se Mr. Oikee vielä joskus tulee vastaan!

Kerro vaan mikä ärsyttää, minua kiinnostaa kuulla miten muut näkevät asian kirjoitusteni perusteella :) Pyydän anteeksi jos työhaastatteluvertaus jotakuta loukkasi, tiesin itsekin että se on kärjistäen sanottu. Minä itse vaan tunnen usein treffeillä olevani kuin työhaastattelussa, kun itsestä pitäisi osata kertoa rehellisesti mutta positiiviseen sävyyn, ja tunnelma on usein ihan samalla tavalla jännittynyt kuin haastattelussa. Minullekaan uusien ihmisten tapaaminen ei ole maailman luontevin asia, joten se haastattelufiilis iskee helposti. Se onkin parasta, jos jonkun kanssa juttu luistaa niin hyvin, ettei tarvitse sen kummemmin ajatella mitä puhuu.

En osaa arvioida voisiko tuo mies olla masentunut. Voi ollakin. Mutta vaikka tuollainen selitys olisikin olemassa, niin ei niitä toisia treffejä näiden ensimmäisten perusteella silti koskaan tulisi :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne, joka miehellä on koulunkäyntiä, töitä ja omaa osaamistaan kohden on kyllä aika karmea. Niitä on hankala muuttaa, kun ne on opittu jo lapsuudessa. Jotkut kuitenkin pystyvät nousemaan "olosuhteiden uhrin" asemasta, mutta sitä ei kukaan muu tee toisen puolesta. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Huono asenne elämässä ei valitettavasti herätä kiinnostusta.

Kyse voi olla ihan huumorintajustakin. Tunnen yhden tohtorin, joka lyttää itseään vähän väliä ja huumorilla, kuvaa vaativaa asiantuntijatyötään paskaduuniksi ja vaikka tienaa ihan kivasti, se on kuulemma vaan peanuts for monkeys. Minusta tämä ei ole mitenkään masentavaa, päinvastoin realistinen lähestymistapa elämään. Omasta mielestäni rasittavimpia ovat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin ihmeellisiä ja tekevänsä tärkeää työtä. Tosiasia kun on, että korvaamatonta ihmistä ei olekaan, ja yleensä ihminen saa vähemmän haittaa aikaan tekemättä mitään kuin tekemällä työnsä.

Sarkastinen huumorintaju onkin usein oikeasti hauskaa :) Mutta ei tässä ollut siitä kyse, vaan mies oli rehellisesti vain lannistunut ja näköalaton. Minäkään en pidä itseäni maailman parhaimpana ja tärkeimpänä ihmisenä, mutta yritän parhaani menestyäkseni työelämässä ja yritän samalla myös elää, matkailemalla, lukemalla hyviä kirjoja jne. Se vaan ei ole kaunista, jos elämällä ei ole mitään suuntaa.

Ap

Luulo, että elämällä on joku suunta on jo sinänsä naurettava. Mikä sinun elämäsi suunta on, ap? Ainoa todellinen suunta on kuolema, muu on  pienen ihmisen itsepetosta.

Nopeasti voisin mainita ainakin perheen perustamisen, uralla etenemisen ja yksinkertaisesti elämästä nauttimisen. Itsestäni huolehtimisen. Kyllä tuosta saa jo elämään sisältöä. Jos ei ole kiinnostunut tekemään oikein mitään tai kehittämään itseään mihinkään suuntaan, niin sitä en pidä hyvänä asiana.

Ap