Olipa taas treffit, sain kuulla kunniani

Nettideittailu / tinder-deittailu on välillä kyllä kauheaa. Lähdin avoimin mielin treffeille pari vuotta vanhemman (eli vähän päälle kolmekymppisen) miehen kanssa, joka on lähetellyt viestejä treffisivustolla. Vaikutti ihan mukavalta, joten suostuin, vaikka kovin pitkään ei kirjoiteltukaan.

Treffit olivat kahvilassa. Siinä sitten istuin ja yritin keksiä jutun juurta, kertoillen töistäni, harrastuksistani ja jutellen ajankohtaisista aiheista, kysellen samalla häneltä asioita. Mies oli aikamoinen tuppisuu, ja asennekin oli sangen ihastuttava: lyttäsi itse itseään hyvin tarmokkaasti. Kun kerroin työmatkani olevan aamulla ruuhkien takia pitkä, kertoi hän ettei hänellä ole ajokorttia. Ei ole ollut rahaa, eikä varmaan osaisikaan ajaa. Kerroin rakastavani matkailua, hän kertoi käyneensä Ruotsissa ja Virossa joskus, ja ettei hänellä nykyään ole passia. Kertoi asuneensa vanhempiensa luona lähes 30-vuotiaaksi asti. Koulussa ei koskaan pärjännyt. Töistään ei pidä. Ja muuta yhtä imartelevaa.

No, en jaksanut kuin tunnin verran noilla treffeillä. Kerroin kohteliaasti lähteväni nyt muille asioille. Mies ehdotti uutta tapaamista, mahdollisimman pian olisi kuulemma ollut hyvä. Hän kun piti minusta. Minä kerroin, että valitettavasti en näe meillä olevan mitään yhteistä. Sitten sainkin kuulla, miten hänellä on mahdottoman vaikeaa, kun kymmenistä treffeistä huolimatta ei ole päässyt edes koskaan suutelemaan ketään, naisilla on mahdottomat vaatimustasot, miksen voi antaa vielä mahdollisuutta jne jne. Ja hän on "kyllästynyt jahtaamaan" naisia.

Miksei tuollainen reppana voi itse tajuta, että elämällään voisi yrittää tehdä oikeasti jotain, jotta potentiaaliset kumppanitkin kiinnostuisivat. Tai sitten voi laskea omia vaatimuksiaan. Hänellä kun oli toiveena korkeakoulutettu, työssäkäyvä, seikkailunhaluinen ja sivistynyt nainen. Miksi vaatia sellaisia asioita muilta, joihin ei itse kykene?

Onneksi pärjään hyvin yksinkin. Aion jatkaa deittailua kuitenkin, mutta nämä pakkien antamiset ovat kaamean kiusallisia tilanteita...

PS. Jos vaikka joku minun tuleva treffikumppanini sattuisi lukemaan tätä, niin minun kohdallani on ainakin yksi varma keino alkaa kerätä pisteitä heti treffien alkuun: jos mennään vaikka kahville, niin tarjoa vaikka se teekupillinen. Maksaa ehkä 2 euroa, mutta sulattaa ainakin minun sydämeni. Se on kaunis ele. Harvat ovat tarjonneet, mutta ne jotka ovat niin tehneet, ovat kaikki olleet kaikilla muillakin mittareilla herrasmiehiä. Ei ole kyse siitä etten voisi maksaa itse teekuppostani, tarjoaminen on vain ainakin minulle kaunis huomaavaisuuden ele.