Olipa taas treffit, sain kuulla kunniani

Näissä jutuissa usein toistuu tuo "Olisin kyllä voinut luetella syitä, mutten viitsinyt"

Joskus se nimittäin olisi hyvä kertoa suoraan mikä mättää. Enkä tarkoita tällä mitään sellaisia syitä kuten "En pidä sun kengännauhojen väristä", vaan juuri esim. ap:n kuvailemassa tapauksessa toista osapuolta olisi hyvä herätellä omaan käytökseensä, vaikka sanomalla "Arvostelet ja lyttäät itseäsi tavalla, joka särähtää korvaan, ja antaa susta ikävän kuvan, vaikka sussa on varmasti paljon hyviäkin puolia"

Suora palaute usein kirpaisee, mutta parhaassa tapauksessa heilauttaa sitä ihmistä niin paljon, että havahtuu oikeasti tarkastelemaan ajatuksiaan ja asennettaan. Monilla nimittäin tietyt jutut ovat niin pinttyneitä, että niille on itse täysin sokea.

Tuokin mies olisi voinut vaikuttaa ihan toisenlaiselta, jos hän itsensä ruoskimisen ja lyttäämisen sijaan olisi keskittynyt positiiviin puoliin.

"Mulla ei ole ajokorttia, mutta tykkään kovasti liikkua julkisilla, siinä näkee samalla ihmisiä ja onhan se ekologinen vaihtoehto"

"Mulla ei ole tällä hetkellä passia, ei ole hetkeen tullut reissattua, mutta äkkiäkös sitä uuden hankkii"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Näissä jutuissa usein toistuu tuo "Olisin kyllä voinut luetella syitä, mutten viitsinyt"

Joskus se nimittäin olisi hyvä kertoa suoraan mikä mättää. Enkä tarkoita tällä mitään sellaisia syitä kuten "En pidä sun kengännauhojen väristä", vaan juuri esim. ap:n kuvailemassa tapauksessa toista osapuolta olisi hyvä herätellä omaan käytökseensä, vaikka sanomalla "Arvostelet ja lyttäät itseäsi tavalla, joka särähtää korvaan, ja antaa susta ikävän kuvan, vaikka sussa on varmasti paljon hyviäkin puolia"

Suora palaute usein kirpaisee, mutta parhaassa tapauksessa heilauttaa sitä ihmistä niin paljon, että havahtuu oikeasti tarkastelemaan ajatuksiaan ja asennettaan. Monilla nimittäin tietyt jutut ovat niin pinttyneitä, että niille on itse täysin sokea.

Tuokin mies olisi voinut vaikuttaa ihan toisenlaiselta, jos hän itsensä ruoskimisen ja lyttäämisen sijaan olisi keskittynyt positiiviin puoliin.

"Mulla ei ole ajokorttia, mutta tykkään kovasti liikkua julkisilla, siinä näkee samalla ihmisiä ja onhan se ekologinen vaihtoehto"

"Mulla ei ole tällä hetkellä passia, ei ole hetkeen tullut reissattua, mutta äkkiäkös sitä uuden hankkii"

Niin, siitähän tässä on puhuttu, että omalla asenteella mies vaikutti asiaan aika paljon. En kuitenkaan sanonut etten "viitsinyt" mainita siitä mikä oli ongelma, vaan en kehdannut/uskaltanut. Minun on lähes mahdotonta antaa huonoa palautetta vieraalle ihmiselle. On totta, että palautteen antaminen saattaisi herätellä ajattelemaan asiaa eri kannalta kuin ennen, mutta en valitettavasti siihen pystynyt. Eikä se minun asiani oikeastaan olekaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Niin...? Sitähän yritinkin sanoa, että aika harva valitsee ensimmäisellä kerralla oikein :D Onnea heille jotka siinä onnistuvat, mutta useimmat joutuvat kokeilamaan jokusen kerran ennen kuin edes itse tunnistaa, millaisen kumppanin kanssa viihtyy. Minun aiemmat miesystäväni ovat vielä eron jälkeenkin mielestäni hyviä miehiä, mutta eivät oikeita minulle. Nyt tiedän vähän paremmin, mitä etsin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Niin...? Sitähän yritinkin sanoa, että aika harva valitsee ensimmäisellä kerralla oikein :D Onnea heille jotka siinä onnistuvat, mutta useimmat joutuvat kokeilamaan jokusen kerran ennen kuin edes itse tunnistaa, millaisen kumppanin kanssa viihtyy. Minun aiemmat miesystäväni ovat vielä eron jälkeenkin mielestäni hyviä miehiä, mutta eivät oikeita minulle. Nyt tiedän vähän paremmin, mitä etsin.

Ap

Mutta et ole valmis arvostamaan ihmistä sinänsä, vaan mietit kenen kanssa viihdyt? En sano, että ota joku jonka kanssa et viihdy, mutta et ilmeisesti viihdy melkein kenenkään kanssa, niin ei kannata sitten hirveästi surra, jos et ketään löydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Niin...? Sitähän yritinkin sanoa, että aika harva valitsee ensimmäisellä kerralla oikein :D Onnea heille jotka siinä onnistuvat, mutta useimmat joutuvat kokeilamaan jokusen kerran ennen kuin edes itse tunnistaa, millaisen kumppanin kanssa viihtyy. Minun aiemmat miesystäväni ovat vielä eron jälkeenkin mielestäni hyviä miehiä, mutta eivät oikeita minulle. Nyt tiedän vähän paremmin, mitä etsin.

Ap

Mutta et ole valmis arvostamaan ihmistä sinänsä, vaan mietit kenen kanssa viihdyt? En sano, että ota joku jonka kanssa et viihdy, mutta et ilmeisesti viihdy melkein kenenkään kanssa, niin ei kannata sitten hirveästi surra, jos et ketään löydä.

Alan epäillä että juttelen provon kanssa :D Siltä varalta että en, niin: Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä. Mutta tässä olen nyt hakemassa kumppania, joten jotain kriteerejä on pakko olla. Ihan perustavanlaatuisiin kriteereihin kuuluvat normaali itseluottamus ja se, ettei mies hirveästi lähtisi avautumaan siitä, miten naisia ei vain millään saa. Lisäksi minun olisi vaikea kuvitella yhteistä elämää mm. sellaisen ihmisen kanssa, joka ei haluaisi matkailla kanssani.

En viihtynyt treffeillä tämän tuppisuun kanssa, joka ei vaikuttanut kiinnostuneelta yhtään mistään, jonka asenne oli yleisesti ottaen negatiivinen, ja joka piti vielä hyvänä ajatuksena valittaa, kun koskaan ei pääse edes suutelemaan naisia. Niin kuin sekin olisi jokin oikeus kaikille! Jos et kykene olemaan eduksesi sen vertaa, että joku haluaisi tavata uudestaankin, niin on turha valittaa ettei pääse suutelemaan.

Ap

Ja sen tarjoamisen kanssa on kokemukseni mukaan niin, että muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuvat, ystävälliset ja huomaavaiset miehet kyllä tarjoavat sen teen tai kahvin. Vastapainoksi olen tavannut miehiä, joille tarjoaminen on naurettavan iso kynnyskysymys, etteivät vain tulisi hyväksikäytetyiksi. Jokaisella on oikeus suhtautua asioihin omalla tavallaan, mutta tuollaiset ihmiset eivät ole minua varten.

Ap[/quote]

Monet eivät ehkä huomaa, että niinkin pienessä asiassa kuin teekupin tarjoamisessa kilpistyy yksi hyvän suhteen tärkeimpiä asioita: toisen huomioiminen ja sitä kautta kunnioittaminen. Yllättävää kyllä, nämä asiat eivät edes vaadi rahallista rikkautta, korkeakoulutusta tai hyvää palkkaa.   Kohteliaisuus yksi  aliarvostetuimmista asioista, ja kuitenkin kohtelias mies menee  reippaasti ohi tumpelo-käytöksisen Ferrari-miehen.   Muistakaa yksi sääntö: ihminen, joka saa toisen tuntemaan olevansa pidetympi, kauniimpi ja arvostetumpi,   hänen ympärillään   muut pörräävät kuin kimalaiset. Kyse on "kukasta", josta muut saavat ihanaa mettä. Näitä kukkia ei vaan kasvat joka katveessa.

Tunnistan itsekin tuon ihmistyypin.

Tutulla vähän samantyyppinen elämänkatsomus. 

Amiksen kokkilinja jäi kesken, koska ei kiinnostanut käydä. Puhui innoissaan siitä, miten olisi kiva jos olisi kitara. Ei kuitenkaan säästänyt palkastaan siihen. Sitten loppuivat työt. Tästä on nyt varmaan seitsemän vuotta. Ei sen jälkeen ole juuri tehnyt muuta kuin juonut alkoholia ja polttanut pilveä.

Työt ei kiinnosta, kun niissä joutuisi käymään.

Nyt on työkuntoutuksessa. Kerroin hänelle, että olen yli vuoden säästänyt ulkomaan matkaa varten. Hänkin sanoi, että olisi hienoa mennä ulkomaille, matkustella. Mutta kun siihen pitäisi saada säästettyä rahaa, niin sitä "ei jaksa" kuulemma tehdä.

Maastopyöränkin haluaisi, mutta kun senkin eteen pitäisi nähdä vaivaa, niin "ei jaksa".

Olisi kiva myös mennä kouluun opiskelemaan, mutta kun "ei jaksa".

Kerran pyysin häntä mukaani leffaan, tarjouduin maksamaan. Mutta hän ei jaksanut liikkua kotoaan.

Eikai sille mitään voi, jos ihminen ei saa itsestään mitään otetta. Ja kyllä, olen sairastanut masennusta, käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä. En saanut pariin vuoteen töitä, niin olen nyt paskahommissa, joista jää hädin tuskin mitään käteen. Silti säästän ja säästän, että saan tehdä jotain kivaa.

Jos haluan jotain, yritän nähdä vaivaa sen eteen. Ikinä en ole seurustellut, mutta nettideittiin laitoin profiilin ja olen käynyt treffeillä. Kiloja olen tiputtanut, ostanut uusia vaatteita, jotta kelpaisin. Olen hiljainen luonteeltani, mutta treffeillä yritän olla mahdollisimman puhelias, jotta se toinen ihminen edes vähän oppisi, millainen olen.

Voisi melkein luulla, että tämä ketjun jankkaaja on se treffimies. Yhtä jäätävää ja onnetonta settiä pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Alan epäillä että juttelen provon kanssa :D...

Ap

Kyllä, tähän ketjuun on eksynyt ne kaikki_kaikille -inisijät. He alkaisivat parisuhteeseen ensimmäisen vapaaehtoisen kanssa. Luonteesta tai arvoista välittämättä. Ensitreffeillä tarkoitus suunnitella häät ja nimetä lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Niin...? Sitähän yritinkin sanoa, että aika harva valitsee ensimmäisellä kerralla oikein :D Onnea heille jotka siinä onnistuvat, mutta useimmat joutuvat kokeilamaan jokusen kerran ennen kuin edes itse tunnistaa, millaisen kumppanin kanssa viihtyy. Minun aiemmat miesystäväni ovat vielä eron jälkeenkin mielestäni hyviä miehiä, mutta eivät oikeita minulle. Nyt tiedän vähän paremmin, mitä etsin.

Ap

Mutta et ole valmis arvostamaan ihmistä sinänsä, vaan mietit kenen kanssa viihdyt? En sano, että ota joku jonka kanssa et viihdy, mutta et ilmeisesti viihdy melkein kenenkään kanssa, niin ei kannata sitten hirveästi surra, jos et ketään löydä.

Alan epäillä että juttelen provon kanssa :D Siltä varalta että en, niin: Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä. Mutta tässä olen nyt hakemassa kumppania, joten jotain kriteerejä on pakko olla. Ihan perustavanlaatuisiin kriteereihin kuuluvat normaali itseluottamus ja se, ettei mies hirveästi lähtisi avautumaan siitä, miten naisia ei vain millään saa. Lisäksi minun olisi vaikea kuvitella yhteistä elämää mm. sellaisen ihmisen kanssa, joka ei haluaisi matkailla kanssani.

En viihtynyt treffeillä tämän tuppisuun kanssa, joka ei vaikuttanut kiinnostuneelta yhtään mistään, jonka asenne oli yleisesti ottaen negatiivinen, ja joka piti vielä hyvänä ajatuksena valittaa, kun koskaan ei pääse edes suutelemaan naisia. Niin kuin sekin olisi jokin oikeus kaikille! Jos et kykene olemaan eduksesi sen vertaa, että joku haluaisi tavata uudestaankin, niin on turha valittaa ettei pääse suutelemaan.

Ap

Niin että piti tulla tänne haukkumaan itseäsi huonommin edukseen oleva ihminen? Mitä ihmettä saat tästä aloituksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on jo kaksi suhdetta hyviin miehiin kaatunut niin tuskin saat pidettyä kolmattakaan pystyssä.

Hmm. Ensimmäinen loppui, kun muutin toiselle puolelle Suomea jatko-opintoja varten, ja toinen siksi, ettemme loppujen lopuksi halunneet elämältä samoja asioita. Luojan kiitos siitä, ettei nykyään tarvitse sitoutua ensimmäisiin poikaystäviin ikuisiksi ajoiksi! Hienoa heille, jotka osuvat ekalla yrittämällä oikeaan, mutta aika harva osuu. Nyt kolmekymppisenä moni nuoresta saakka yhdessä ollut tuttu on viime aikoina eronnut. Ihmiset muuttuvat. Aika monet ihmiset tuomitset kyvyttömäksi pitämään pystyssä pitkiä suhteita, jos parikymppisenä loppuneet seurustelusuhteet antavat mielestäsi osviittaa asiasta :)

Ap

Sä olet vain valinnut väärin jos on tuommoisia ongelmia tullut vastaan.

Niin...? Sitähän yritinkin sanoa, että aika harva valitsee ensimmäisellä kerralla oikein :D Onnea heille jotka siinä onnistuvat, mutta useimmat joutuvat kokeilamaan jokusen kerran ennen kuin edes itse tunnistaa, millaisen kumppanin kanssa viihtyy. Minun aiemmat miesystäväni ovat vielä eron jälkeenkin mielestäni hyviä miehiä, mutta eivät oikeita minulle. Nyt tiedän vähän paremmin, mitä etsin.

Ap

Mutta et ole valmis arvostamaan ihmistä sinänsä, vaan mietit kenen kanssa viihdyt? En sano, että ota joku jonka kanssa et viihdy, mutta et ilmeisesti viihdy melkein kenenkään kanssa, niin ei kannata sitten hirveästi surra, jos et ketään löydä.

Alan epäillä että juttelen provon kanssa :D Siltä varalta että en, niin: Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä. Mutta tässä olen nyt hakemassa kumppania, joten jotain kriteerejä on pakko olla. Ihan perustavanlaatuisiin kriteereihin kuuluvat normaali itseluottamus ja se, ettei mies hirveästi lähtisi avautumaan siitä, miten naisia ei vain millään saa. Lisäksi minun olisi vaikea kuvitella yhteistä elämää mm. sellaisen ihmisen kanssa, joka ei haluaisi matkailla kanssani.

En viihtynyt treffeillä tämän tuppisuun kanssa, joka ei vaikuttanut kiinnostuneelta yhtään mistään, jonka asenne oli yleisesti ottaen negatiivinen, ja joka piti vielä hyvänä ajatuksena valittaa, kun koskaan ei pääse edes suutelemaan naisia. Niin kuin sekin olisi jokin oikeus kaikille! Jos et kykene olemaan eduksesi sen vertaa, että joku haluaisi tavata uudestaankin, niin on turha valittaa ettei pääse suutelemaan.

Ap

Niin että piti tulla tänne haukkumaan itseäsi huonommin edukseen oleva ihminen? Mitä ihmettä saat tästä aloituksesta?

Pääsin purkamaan tänne harmitukseni huonosta kokemuksesta ja siitä, että ko. mies päätti avautua minulle kaikesta tuntemastaan katkeruudesta ja kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta. Minä annoin hänelle mahdollisuuden ja yritin parhaani, mutta minä yksin en voi luoda treffeille positiivista tunnelmaa. Mies ampui alas kaiken mitä yritin.

Ap

Minä kokeilin sellaista tyyliä, että en jäänyt odottelemaan , vaan marssin kahvilassa ja leffassa ekana lippuluukulle ja hoidin maksun. Jos mies antaa minun maksaa molemmat ostokset ilman, että edes ynähtää väliin tai sanoo tarjoavansa ensi kerralla. teen tuosta omat päätelmäni. Kaikenlaista kahvilakäytöstä on tullut katsottua ja se on kyllä kertonut paljon luonteesta. Kahvin tarjoaminen on aika lähellä avuliaisuutta, kun ei siinä kovin isoista summista ole kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa sulla ollu huonoa treffiseuraa. Mä en oo ees treffeillä kun joku on valmis maksamaan juomat, taksit ja jopa hotellihuoneen. Mistäkähän se johtuu??

Olet ammattimainen pummi?

Jätkä ei tykänny näkemästään ja pääsikin susta eroon tuolla tavalla eikä tarvinnu itte antaa pakkeja.esitti vähä vielä kiinnostunutta että olisi uskottavampi.

Neuvo: Pese persees seuraavalla kerralla ja hampaat ettei paska lemua hyi!!

Vierailija kirjoitti:

Nettideittailu / tinder-deittailu on välillä kyllä kauheaa. Lähdin avoimin mielin treffeille pari vuotta vanhemman (eli vähän päälle kolmekymppisen) miehen kanssa, joka on lähetellyt viestejä treffisivustolla. Vaikutti ihan mukavalta, joten suostuin, vaikka kovin pitkään ei kirjoiteltukaan.

Treffit olivat kahvilassa. Siinä sitten istuin ja yritin keksiä jutun juurta, kertoillen töistäni, harrastuksistani ja jutellen ajankohtaisista aiheista, kysellen samalla häneltä asioita. Mies oli aikamoinen tuppisuu, ja asennekin oli sangen ihastuttava: lyttäsi itse itseään hyvin tarmokkaasti. Kun kerroin työmatkani olevan aamulla ruuhkien takia pitkä, kertoi hän ettei hänellä ole ajokorttia. Ei ole ollut rahaa, eikä varmaan osaisikaan ajaa. Kerroin rakastavani matkailua, hän kertoi käyneensä Ruotsissa ja Virossa joskus, ja ettei hänellä nykyään ole passia. Kertoi asuneensa vanhempiensa luona lähes 30-vuotiaaksi asti. Koulussa ei koskaan pärjännyt. Töistään ei pidä. Ja muuta yhtä imartelevaa.

No, en jaksanut kuin tunnin verran noilla treffeillä. Kerroin kohteliaasti lähteväni nyt muille asioille. Mies ehdotti uutta tapaamista, mahdollisimman pian olisi kuulemma ollut hyvä. Hän kun piti minusta. Minä kerroin, että valitettavasti en näe meillä olevan mitään yhteistä. Sitten sainkin kuulla, miten hänellä on mahdottoman vaikeaa, kun kymmenistä treffeistä huolimatta ei ole päässyt edes koskaan suutelemaan ketään, naisilla on mahdottomat vaatimustasot, miksen voi antaa vielä mahdollisuutta jne jne. Ja hän on "kyllästynyt jahtaamaan" naisia.

Miksei tuollainen reppana voi itse tajuta, että elämällään voisi yrittää tehdä oikeasti jotain, jotta potentiaaliset kumppanitkin kiinnostuisivat. Tai sitten voi laskea omia vaatimuksiaan. Hänellä kun oli toiveena korkeakoulutettu, työssäkäyvä, seikkailunhaluinen ja sivistynyt nainen. Miksi vaatia sellaisia asioita muilta, joihin ei itse kykene?

Onneksi pärjään hyvin yksinkin. Aion jatkaa deittailua kuitenkin, mutta nämä pakkien antamiset ovat kaamean kiusallisia tilanteita...

PS. Jos vaikka joku minun tuleva treffikumppanini sattuisi lukemaan tätä, niin minun kohdallani on ainakin yksi varma keino alkaa kerätä pisteitä heti treffien alkuun: jos mennään vaikka kahville, niin tarjoa vaikka se teekupillinen. Maksaa ehkä 2 euroa, mutta sulattaa ainakin minun sydämeni. Se on kaunis ele. Harvat ovat tarjonneet, mutta ne jotka ovat niin tehneet, ovat kaikki olleet kaikilla muillakin mittareilla herrasmiehiä. Ei ole kyse siitä etten voisi maksaa itse teekuppostani, tarjoaminen on vain ainakin minulle kaunis huomaavaisuuden ele.

Suhteet eivät ehkä jatkuneet, koska olit heille käytännössä maksullinen nainen. Ehkäpä kannattaisi panostaa siihen ihmisten väliseen kemiaan, eikä siihen, mitä rahanarvoista mies voi sinulle "hyvän tahdon eleenä" ostaa. Saattaisi ne suhteet kestääkin, kun ne eivät ole perustettu materialle, vaan henkiselle yhteydelle.

M28

MIksi muuten vain sinä kuvittelet olevasi oikeutettu vastaanottamaan tuollaiseen hyväntahdoneleen treffeillä? Oletko niin itsekeskeinen, että ajattelet, että toisen tehtävänä on vain miellyttää sinua ja yrittää saada sinut suhteeseen ja sinun ei itse tarvitse mitään hyväntahdoneleitä tehdä? Eikö niille toisille osapuolille tule paha mieli, kun heille et tarjoa sitä kahden euron kahvikuppia treffeillä?

Jos mies etsii seikkailunhaluista naista, niin suomeksi se tarkoittaa, että etsii seksiseikkailuista kiinnostunutta. Peräkammarin pojat etenkin ovat eläneet Jallu-lehtiä lukien ja pornoa katsellen, jolloin luulot ihanneparisuhteestakin perustuvat näiden medioiden "seikkailuihin".

Tämä siis aloittajalle, jonka treffikumppani etsi seikkailuhenkistä naista.

Vierailija kirjoitti:

MIksi muuten vain sinä kuvittelet olevasi oikeutettu vastaanottamaan tuollaiseen hyväntahdoneleen treffeillä? Oletko niin itsekeskeinen, että ajattelet, että toisen tehtävänä on vain miellyttää sinua ja yrittää saada sinut suhteeseen ja sinun ei itse tarvitse mitään hyväntahdoneleitä tehdä? Eikö niille toisille osapuolille tule paha mieli, kun heille et tarjoa sitä kahden euron kahvikuppia treffeillä?

Tervetuloa naisten ajatusmaailmaan. EI nainen osaa ajatella, että muillakin ihmisillä on tunteet kuin vain hänellä itsellään. Nainen haluaa, että häntä hauskuutetaan ja viihdytetään, tarjotaan ja ollaan herrasmiesmäisiä. Nainen ei itse tietysti tee mitään hyväntahdoneleitä, sillä omasta mielestään hän on se, jota pitää viihdyttää kun on kerta on taivaasta norsunluutornistaan laskeutunut.

Ei vittu nää äijät kyllä trollailee täällä noilla "maksullinen nainen" kommenteilla sen jälkeen kun on jopa ostettu tai oltu vailla 2e kahvikuppia :DD Äijäporukalla tapellaan kuka saa maksaa koko porukan lounaat tai kierroksen kaljoja mutta jos treffeille pyydetylle naiselle pitää ostaa kahvikuppi nii voi saatana minähän en maksullisia naisia katsele!

M30