Olipa taas treffit, sain kuulla kunniani

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Olen aikuisikäni aikana löytänyt netin kautta kaksi ihanaa pitkää suhdetta (molemmat miehet muuten tarjosivat ensitreffeillä), valitettavasti vaan noilla suhteilla ei ollut potentiaalia jatkua "ikuisesti". Jotain pysyvää siis etsimässä, ja netissä/tinderissä tutustuminen on niin kätevää :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Olen aikuisikäni aikana löytänyt netin kautta kaksi ihanaa pitkää suhdetta (molemmat miehet muuten tarjosivat ensitreffeillä), valitettavasti vaan noilla suhteilla ei ollut potentiaalia jatkua "ikuisesti". Jotain pysyvää siis etsimässä, ja netissä/tinderissä tutustuminen on niin kätevää :)

Ap

Ja sen tarjoamisen kanssa on kokemukseni mukaan niin, että muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuvat, ystävälliset ja huomaavaiset miehet kyllä tarjoavat sen teen tai kahvin. Vastapainoksi olen tavannut miehiä, joille tarjoaminen on naurettavan iso kynnyskysymys, etteivät vain tulisi hyväksikäytetyiksi. Jokaisella on oikeus suhtautua asioihin omalla tavallaan, mutta tuollaiset ihmiset eivät ole minua varten.

Ap

JA missä tässä oli osuus "kunnian kuuleminen"?

Treffitrollin uusi lähestymistapa. Menisit töihin.

Vierailija kirjoitti:

Nettideittailu / tinder-deittailu on välillä kyllä kauheaa. Lähdin avoimin mielin treffeille pari vuotta vanhemman (eli vähän päälle kolmekymppisen) miehen kanssa, joka on lähetellyt viestejä treffisivustolla. Vaikutti ihan mukavalta, joten suostuin, vaikka kovin pitkään ei kirjoiteltukaan.

Treffit olivat kahvilassa. Siinä sitten istuin ja yritin keksiä jutun juurta, kertoillen töistäni, harrastuksistani ja jutellen ajankohtaisista aiheista, kysellen samalla häneltä asioita. Mies oli aikamoinen tuppisuu, ja asennekin oli sangen ihastuttava: lyttäsi itse itseään hyvin tarmokkaasti. Kun kerroin työmatkani olevan aamulla ruuhkien takia pitkä, kertoi hän ettei hänellä ole ajokorttia. Ei ole ollut rahaa, eikä varmaan osaisikaan ajaa. Kerroin rakastavani matkailua, hän kertoi käyneensä Ruotsissa ja Virossa joskus, ja ettei hänellä nykyään ole passia. Kertoi asuneensa vanhempiensa luona lähes 30-vuotiaaksi asti. Koulussa ei koskaan pärjännyt. Töistään ei pidä. Ja muuta yhtä imartelevaa.

No, en jaksanut kuin tunnin verran noilla treffeillä. Kerroin kohteliaasti lähteväni nyt muille asioille. Mies ehdotti uutta tapaamista, mahdollisimman pian olisi kuulemma ollut hyvä. Hän kun piti minusta. Minä kerroin, että valitettavasti en näe meillä olevan mitään yhteistä. Sitten sainkin kuulla, miten hänellä on mahdottoman vaikeaa, kun kymmenistä treffeistä huolimatta ei ole päässyt edes koskaan suutelemaan ketään, naisilla on mahdottomat vaatimustasot, miksen voi antaa vielä mahdollisuutta jne jne. Ja hän on "kyllästynyt jahtaamaan" naisia.

Miksei tuollainen reppana voi itse tajuta, että elämällään voisi yrittää tehdä oikeasti jotain, jotta potentiaaliset kumppanitkin kiinnostuisivat. Tai sitten voi laskea omia vaatimuksiaan. Hänellä kun oli toiveena korkeakoulutettu, työssäkäyvä, seikkailunhaluinen ja sivistynyt nainen. Miksi vaatia sellaisia asioita muilta, joihin ei itse kykene?

Onneksi pärjään hyvin yksinkin. Aion jatkaa deittailua kuitenkin, mutta nämä pakkien antamiset ovat kaamean kiusallisia tilanteita...

PS. Jos vaikka joku minun tuleva treffikumppanini sattuisi lukemaan tätä, niin minun kohdallani on ainakin yksi varma keino alkaa kerätä pisteitä heti treffien alkuun: jos mennään vaikka kahville, niin tarjoa vaikka se teekupillinen. Maksaa ehkä 2 euroa, mutta sulattaa ainakin minun sydämeni. Se on kaunis ele. Harvat ovat tarjonneet, mutta ne jotka ovat niin tehneet, ovat kaikki olleet kaikilla muillakin mittareilla herrasmiehiä. Ei ole kyse siitä etten voisi maksaa itse teekuppostani, tarjoaminen on vain ainakin minulle kaunis huomaavaisuuden ele.

Onhan se näin että pyytäjä hoitaa, jos minä pyydän kahville hoidan sitä kahvia sinulle jotenkin tavalla tai toisella, jos ei pysty hankkimaan kahvia kahdelle pitää keksiä jotain muuta, näin minä ajattelen.

Erikseen voi sitten sopia jotain muuta...

Tässä kootut miesasiamiesklisheet - provossa on se hyvä puoli että pitääpä ainakin miesasiamiehet kiireisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Olen aikuisikäni aikana löytänyt netin kautta kaksi ihanaa pitkää suhdetta (molemmat miehet muuten tarjosivat ensitreffeillä), valitettavasti vaan noilla suhteilla ei ollut potentiaalia jatkua "ikuisesti". Jotain pysyvää siis etsimässä, ja netissä/tinderissä tutustuminen on niin kätevää :)

Ap

Ja sen tarjoamisen kanssa on kokemukseni mukaan niin, että muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuvat, ystävälliset ja huomaavaiset miehet kyllä tarjoavat sen teen tai kahvin. Vastapainoksi olen tavannut miehiä, joille tarjoaminen on naurettavan iso kynnyskysymys, etteivät vain tulisi hyväksikäytetyiksi. Jokaisella on oikeus suhtautua asioihin omalla tavallaan, mutta tuollaiset ihmiset eivät ole minua varten.

Ap

Oletko sinä muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuva ystävällinen ja huomaavainen ihminen, että voisit tarjota sen kahvin tai teen?

Tämä menikin sitten pitkän selostuksen jälkeen siihen, että olisi teekuppi pitänyt tarjota. Voisihan se huomaavaisuus kulkea toisinkin päin? Entä jos miehenkin sydän sulaisi siitä, että nainen olisi huomaavainen ja tarjoaa kahvin? Toki voit itse määrittää kriteerisi ja olla prinsessa, joka vaatii ja vaatii.

T. Nainen, joka on tarjonnut sen kahvin useinkin miehelle

PS. Jostain kumman syystä olen pitkässä parisuhteessa, kun se huomio kulkee molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menikin sitten pitkän selostuksen jälkeen siihen, että olisi teekuppi pitänyt tarjota. Voisihan se huomaavaisuus kulkea toisinkin päin? Entä jos miehenkin sydän sulaisi siitä, että nainen olisi huomaavainen ja tarjoaa kahvin? Toki voit itse määrittää kriteerisi ja olla prinsessa, joka vaatii ja vaatii.

T. Nainen, joka on tarjonnut sen kahvin useinkin miehelle

PS. Jostain kumman syystä olen pitkässä parisuhteessa, kun se huomio kulkee molempiin suuntiin.

Olen kyllä samaa mieltä - nainenkin voi ihan hyvin tarjoutua maksamaan.

Mielestäni ekoilla treffeillä sekin on täysin ok, että kumpikin maksaa omat kahvinsa. Toisen huomioonottamista voi osoittaa monella muullakin tavalla.

Älkää hyvät ihmiset aloittako tuota ainaista jankkaamista siitä, kuka tarjoaa toiselle kahvin.. Noloa mielestäni, en lähtisi treffeille moisiin jankkauksiin osallistujien kanssa.

Aloituksessa kuvatun miehen asenne on Suomessa tyypillinen. Ei ainoastaan miesten parissa, eikä ainoastaan deittailukontekstissa, vaan kaikilla elämänalueilla. Suomen valtio paapoo meitä lapsista lähtien aivan liikaa ja tuo asiat valmiina eteemme, joten oletamme että näin sitä elämästä selvitään: vaatimalla. Olen itsekin syyllistynyt tähän asenteeseen nuorempana. Oletin, että miehet ovat minulle jotain velkaa, eli heidän tulee tarjota minulle haluamiani asioita vain siksi, että satun haluamaan. Opinnoissani oletin että yliopiston on tarjottava minulle täsmälleen haluamani kaltaista opetusta, sen sijaan että olisin itse pyrkinyt saamaan olemassaolevasta tarjonnasta irti mahdollisimman paljon itseäni hyödyttävän kokonaisuuden. Oletin, että työnantajien tulee tarjota minulle haluamani kaltainen työpaikka haluamallani palkalla, tai muuten on "epäreilua". Ylipäätään oletin, että kun vain huolehdin siitä että en tee rikoksia tai muita pahoja virheitä, ja käyttäydyn kiltisti (kuten koulussa opetetaan), niin ansaitsen saada kaiken mahdollisen hyvän eteeni kannettuna, mitä suinkin voin kuvitella tai mitä ympärilläni olevat ihmisetkin ovat saaneet.

Vasta yli 25-vuotiaana tajusin, että ihminen saa asioita silloin, kun hän kykenee myös antamaan muille sellaisia asioita, joita nämä toivovat. Ei vain perseellään istumalla ja valittamalla että on epäreilua. Aloituksen mies ei selvästikään ole tätä vielä hahmottanut.

Tämä asenne syöksee vielä koko kansantaloutemme kankkulan kaivoon, ellei niin ole käynyt jo. Ihmisten olisi kerta kaikkiaan opittava ymmärtämään, että kukaan meistä ei ole maailman napa, ja muut ihmiset eivät ole olemassa palvellakseen meitä ja tyydyttääkseen tarpeitamme. Vauvalle on luonnollista ja asiallista suhtautua noin - aikuiselle ihmiselle ei.

"Sain kuulla kunniani"? En huomannut tuossa mitään sellaista.

On sulla rankkaa :(

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset aloittako tuota ainaista jankkaamista siitä, kuka tarjoaa toiselle kahvin.. Noloa mielestäni, en lähtisi treffeille moisiin jankkauksiin osallistujien kanssa.

Aloituksessa kuvatun miehen asenne on Suomessa tyypillinen. Ei ainoastaan miesten parissa, eikä ainoastaan deittailukontekstissa, vaan kaikilla elämänalueilla. Suomen valtio paapoo meitä lapsista lähtien aivan liikaa ja tuo asiat valmiina eteemme, joten oletamme että näin sitä elämästä selvitään: vaatimalla. Olen itsekin syyllistynyt tähän asenteeseen nuorempana. Oletin, että miehet ovat minulle jotain velkaa, eli heidän tulee tarjota minulle haluamiani asioita vain siksi, että satun haluamaan. Opinnoissani oletin että yliopiston on tarjottava minulle täsmälleen haluamani kaltaista opetusta, sen sijaan että olisin itse pyrkinyt saamaan olemassaolevasta tarjonnasta irti mahdollisimman paljon itseäni hyödyttävän kokonaisuuden. Oletin, että työnantajien tulee tarjota minulle haluamani kaltainen työpaikka haluamallani palkalla, tai muuten on "epäreilua". Ylipäätään oletin, että kun vain huolehdin siitä että en tee rikoksia tai muita pahoja virheitä, ja käyttäydyn kiltisti (kuten koulussa opetetaan), niin ansaitsen saada kaiken mahdollisen hyvän eteeni kannettuna, mitä suinkin voin kuvitella tai mitä ympärilläni olevat ihmisetkin ovat saaneet.

Vasta yli 25-vuotiaana tajusin, että ihminen saa asioita silloin, kun hän kykenee myös antamaan muille sellaisia asioita, joita nämä toivovat. Ei vain perseellään istumalla ja valittamalla että on epäreilua. Aloituksen mies ei selvästikään ole tätä vielä hahmottanut.

Tämä asenne syöksee vielä koko kansantaloutemme kankkulan kaivoon, ellei niin ole käynyt jo. Ihmisten olisi kerta kaikkiaan opittava ymmärtämään, että kukaan meistä ei ole maailman napa, ja muut ihmiset eivät ole olemassa palvellakseen meitä ja tyydyttääkseen tarpeitamme. Vauvalle on luonnollista ja asiallista suhtautua noin - aikuiselle ihmiselle ei.

Ihan hyviä pointteja sulla, mutta... Hieman kaukaa haettua analyysia ap:n treffikumppanin käytöksestä. Sujuvasti sait kyllä kansantaloudenkin ympättyä analyysiisi, mikä on sinänsä ihailtavaa. Oletkohan kokoomusnuori?

Olen törmännyt samanlaisiin miehiin. Tuppisuihin mököttäjiin. Sitten kun päättelen mökötyksestä että eiköhän tää ollut tässä niin heräävät että häh eiks sitä pimppenlooraa irtoa ja naiset on liian vaativia :D

Joo, en mäkään vaadi ravintolassa tarjoamista vaikka se onkin kohtelias ele. Olen myös itse tarjonnut jos olen kutsunutkin. Mutta kyllä mä vaadin ihmisen seurassa viihtymistä!

Vai pitäisikö "vaivannäkö" palkita eli se että herra on nähnyt vaivaa ja raahautunut treffeille :D no EI!!

Älkää nyt sentään provoksi syyttäkö, kyllä tämä oli ihan oikea kuvaus oikeista treffeistä :D Jotka jäivät todellakin ainoiksi. En minäkään näihin asioihin sentään liian vakavasti suhtaudu, muuten en voisi edes käydä millään nettitreffeillä. Sen verran mielenkiintoisia kokemuksia tulee vastaan.

Ketjun nimessä mainitsin "kunniani kuulemisen" sillä minä koin asian niin. Istuin yhden tunnin kahvilla vieraan ihmisen kanssa, ja mielestäni näin enemmän vaivaa positiivista tunnelmaa luodakseni kuin hän. Silti hän piti oikeutenaan avautua minulle, kun en halua toisia treffejä. Ei se ole minun syyni, että hänen on jahdattava naisia eikä ikinä onnistu. Olisin heti paikalla voinut antaa hänelle 10 selitystä ongelmaan, mutta en kehdannut.

Mitä tarjoamiseen tulee, niin siitä nyt saakin olla montaa mieltä. Minulle tulee hyvä mieli, jos uusi tuttavuus arvostaa ensitapaamistamme niin paljon, että haluaa ilahduttaa pienellä eleellä. Varsinkin jos hän on treffejä ehdottanut. Parisuhteessa asia on eri, silloin molemmilla on tasapuolinen vastuu huomioida toista.

Ap

Sinun täytyy varmaan siirtyä Tinderistä Eliittikumppani-sivustolle. Mainoksen mukaan sinuakin pussataan poskelee jo ennen edes sitä kahvi- tai teekupillista. Ja miehelläkin näyttää olevan itseluottamus ja mahdollisesti muutkin asiat kunnossa. Parempaa onnea siis tasokkaampien treffikumppaneitten parissa!

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy varmaan siirtyä Tinderistä Eliittikumppani-sivustolle. Mainoksen mukaan sinuakin pussataan poskelee jo ennen edes sitä kahvi- tai teekupillista. Ja miehelläkin näyttää olevan itseluottamus ja mahdollisesti muutkin asiat kunnossa. Parempaa onnea siis tasokkaampien treffikumppaneitten parissa!

Pyh, Tinderissä on ollut aivan hyviä miehiä ;) Ja jos nyt ollaan reiluja, niin tämä minun tapaamani mies voisi ihan hyvin löytää jonkun. Minä henkilökohtaisesti en syttynyt ihmisestä, joka mollaa itse itseään ja osoittelee omia puutteitaan (ja minusta mm. passin ja ajokortin puute on outo puute aikuisella miehellä), mutta joku muu olisi voinut tulla hänen kanssaan toimeen. Joku, joka olisi nähnyt hänessä sellaisia hyviä puolia joita minä en ehtinyt tuossa ajassa nähdä. Mutta se on selvää, että miehelläkin on parantamisen varaa asenteessa ja kommunikoinnissa. Ensitreffit ovat aina vähän kuin työhaastattelu, ei siitä hyvää seuraa jos ei edes vähän yritä luoda itsestään positiivista kuvaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä tinder-reppanoita, kun ette kelpaa edes toiselle yhtä säälittävälle. 2€ teekuppikin on elämää suurempi asia varsinkin jos itse joutuu maksamaan.

Olen aikuisikäni aikana löytänyt netin kautta kaksi ihanaa pitkää suhdetta (molemmat miehet muuten tarjosivat ensitreffeillä), valitettavasti vaan noilla suhteilla ei ollut potentiaalia jatkua "ikuisesti". Jotain pysyvää siis etsimässä, ja netissä/tinderissä tutustuminen on niin kätevää :)

Ap

Ja sen tarjoamisen kanssa on kokemukseni mukaan niin, että muihin ihmisiin ja raha-asioihin normaalisti suhtautuvat, ystävälliset ja huomaavaiset miehet kyllä tarjoavat sen teen tai kahvin. Vastapainoksi olen tavannut miehiä, joille tarjoaminen on naurettavan iso kynnyskysymys, etteivät vain tulisi hyväksikäytetyiksi. Jokaisella on oikeus suhtautua asioihin omalla tavallaan, mutta tuollaiset ihmiset eivät ole minua varten.

Ap

Aika monet naiset taas nykyään kertovat, että heille ei tarvitse tarjota ja se on ehkä kiusallistakin. Eli mielestäni naisen pitäisi kysyä, että voisitko tarjota minulle. Toisaalta se on taas epäkohteliasta. Miehen pitäisi jotenkin nähdä naisesta, että haluaako hän, että tarjotaan vai eikö halua. Jos haluaa, niin nainen voisi vaikka kasvattaa pitkän tukan. ;)

Samaistun suhun ap kyllä täysin. Itse olen jo 38, mutta mies"materiaali" ei ole kyllä sen kummoisempaa kuin sun ikäluokassakaan. Tuntuu joskus todella lannistavalta!

Tsemppiä meille! Ja samaa mieltä tuosta tarjoamisesta, se on ele, jota arvostan vaikka pystyn kyllä itsekin kahvini maksamaan.