Arman Pohjantähden Alla - Vanhustenhoito

Pitäisi tehdä ohjelma myös kotona asuvista vanhuksista. Monet ovat todella huonokuntoisia ja erittäin yksinäisiä. Naapurin mummo oli loppuaikoinaan ihan vuodepotilas, mutta ei päässyt palvelutaloon, kun ei ollut tilaa. Hänellä ei ollut lapsia, mies kuollut ajat sitten, eikä ollut ketään lähisukulaisiakaan. Ikätoverit kuolleet tai yhtä huonokuntoisia. Kotipalvelu kävi monta kertaa päivässä, yöpartio yöllä, ateriapalvelusta tuli ruoka, kotisairaanhoitaja kävi silloin tällöin ja joskus myös seurakunnan diakonissa. Minä oli ainoa "ei-viran puolesta" vierailija, koetin käydä vähintään jokatoinen päivä. Mietin, kuinka paljon tuollaisia mummoja ja pappoja makaa kotonaan?

Viimeisiksi viikoiksi tuo mummo pääsi sairaalaan ja oli siitäkin iloinen, ei tarvitse enää olla jatkuvasti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Justhan tuossa haluttiin näyttää vertauksena alun vanhustenhoitotilanteeseen ja kunnalliseen, että sen voi hoitaa näinkin ja tämä paikka huomioi vanhukset ihmisinä. Mitä sä olisit halunnut nähdä - jätöksissä makaavia apaattisia vanhuksia ja sit vaan valitettais. Tai ihan ymmärrettävää, jos sun oma asenne on tollasta ihme valitusta!

Tehokkaampaa olisi ollut näyttää alussa sitä hyvinvointi-ihannetta ja lopuksi painottaa mitä on valtaosan karu todellisuus. Nyt voi olla että (tarkoituksellisesti?) monen mieleen jää vahvana kva kuinka hyvin asiat oikeasti on koko maassa ja jokapaikassa, ehkä pientä epäkohtaa on jossain mutta ei mainittavampaa :(

Vierailija kirjoitti:

Kävin tutustumassa kunnallisiin ja yksityisiin kalliisiin. Ne kunnalliset oli aivan kamalia slummeja. Yksityiset ja kalliit itsemaksaville oli kuin loistohotelleja.

Ehkä tämä ei ole ihan koko totuus. Yksityisiä on myös sellaisia, joissa tehdään vain ja ainoastaan bisnestä. Hoitotarvikkeissa, henkilökunnan ammattitaidossa ja jopa ruuassa säästetään. Esimerkiksi Helsingin kaupunki ostopalveluna ostaa eräiltä yksityisiltä hoivayrityksiltä palveluja ja sijoittaa vanhuksia niihin.

Ei ole tarpeeksi vuodevaatteita talon puolesta, kukaan ei huolehdi asukkaiden pyörätuoleista tai rollaattoreista, lääkekippoja tiskataan... Henkilökunnassa suuri osa on maahanmuuttajia. Palkataan mielummin vuoden pikakoulutettuja "hoiva-avustajia" kuin lähihoitajia.

Vanhuksella saattaa olla vain byrokraatti edunvalvoja jossain virastossa.  Kukaan ei huolehdi, että on tarpeeksi ja sopivia vaatteita. Hoitajat huutavat ja nöyryyttävät. Kukaan ei valvo, koska kyse on yksityisestä. Kunnan varsinaisissa paikoissa valvonta taas pelaa, koska tällaisiin epäkohtiin en ole niissä törmännyt.

Minä veikkaan, että ohjelma on tehty tällaisesta hyvästä näkökulmasta, koska mikä vanhainkoti antaisi kuvausluvan, jos siellä asiat olisi ihan päin persettä?

Tottakai se hoitokodin johtaja tietää, että resurssit ei riitä, on liian vähän hoitajia, liian kiire ym. Ei hän halua tulilinjalle esittelemään omaa paskaa yksikköään.

Lisäksi olisi vähintäänkin kyseenalaista kuvata yksinäistä, muistisairasta kotona asuvaa vanhusta. En usko että kukaan järjissään siihen suostuu, koska kipu ja häpeä voivat olla todella suuria. Jos he taas suostuvat kuvattavaksi, voidaan epäillä, että he eivät ole ymmärtäneet kaikkea.

Joten näkökulmaksi on valittu tämä "asiat voi tehdä näin vrt lööpit". Vanhuksille on mahdollisuus tarjota ihmisarvoinen elämä jos siihen on tahtotila.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, aivan liian ruusuinen kuva. Tietysti kaa huvia ja kaikkea mukavaa, kun siitä maksaa rahaa ja paljon.

Kyllä ne lehtien lööpeissä näkyvät kauhutapaukset ovat onneksi vähemmistössä. Suurin osa, varsinkin kunnallisista vanhusten palvelukodeista ja hoitolaitoksista toimii tuola tavalla, mitä ohjelmassa näkyi (tilat tosin vaikuttivat aika ankeilta, oleskelutiloissa vähän ikkunoita ym.)

Laitoshoidon maksut määräytyvät myös yksityisellä sektorilla useimmissa paikoissa henkilön maksukyvyn mukaan. Loput otetaan verovaroista. Suurin osa yksityisistä hoivakodeista toimii kunnan ostopavelujen varassa, eli kunnat ostavat niistä palveluita.

Täysin yksityisiä hoivapaikkoja on häviävän vähän.

Suurempi ongelma taitaa olla tällä hetkellä kotihoidon palvelujen varassa olevilla vanhuksilla. Heistä monet ovat todella yksin ja lähes heitteillä ja siihen suuntaan palveluita yhä enemmän painotetaan.

t. kunnallisessa hoivakodissa olevan muistisairaan isän tytär, itsemaksettava/eläkkeestä pidätettävä hoitomaksu 3600 euroa kuussa.

Eikös tuo ollut kuvattu nimenomaan kunnallisessa paikassa, Vantaan kaupungin Simonkylän  vanhustenkeskuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tehdä ohjelma myös kotona asuvista vanhuksista. Monet ovat todella huonokuntoisia ja erittäin yksinäisiä. Naapurin mummo oli loppuaikoinaan ihan vuodepotilas, mutta ei päässyt palvelutaloon, kun ei ollut tilaa. Hänellä ei ollut lapsia, mies kuollut ajat sitten, eikä ollut ketään lähisukulaisiakaan. Ikätoverit kuolleet tai yhtä huonokuntoisia. Kotipalvelu kävi monta kertaa päivässä, yöpartio yöllä, ateriapalvelusta tuli ruoka, kotisairaanhoitaja kävi silloin tällöin ja joskus myös seurakunnan diakonissa. Minä oli ainoa "ei-viran puolesta" vierailija, koetin käydä vähintään jokatoinen päivä. Mietin, kuinka paljon tuollaisia mummoja ja pappoja makaa kotonaan?

Viimeisiksi viikoiksi tuo mummo pääsi sairaalaan ja oli siitäkin iloinen, ei tarvitse enää olla jatkuvasti yksin.

Aivan. Kyllä  monelle on nykypäivänä ihan ns. lottovoitto päästä hoivakotiin.  

Sellainen kylä josta se johtaja puhui mikä on Hollannissa olisi mahtava. Jos se onnistuu jossain niin miksi ei miellä?

Vierailija kirjoitti:

Todella kurjaa että esitetään vain tämmöistä luksus-vanhainkotia.

Kunnallisessakin laitoksessa toki tuota haluttaisiin, mutta kun oikeasti jokaikinen työntekijä saa jo juosta hiki päässä että saa kaikki sen muutaman kerran/vrk kuiviin vaihdettua ja jotain soppaa syötettyä...

Tuo oli ihan normipaikka. Ja kunnallinen vieläpä.

http://www.vantaa.fi/terveys-_ja_sosiaalipalvelut/ikaantyneiden_palvelu…

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kylä josta se johtaja puhui mikä on Hollannissa olisi mahtava. Jos se onnistuu jossain niin miksi ei miellä?

Siellä Hollannissa on käynyt tutustumassa Suomestakin varmaan sadoittain erilisia vanhustenhoitoon liittyvistä ihmisistä olevia delegaatioita. Saisi alkaa jo tuloksetkin näkyä muutenkin kuin matkakertomuksina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kunnalliset ovat aina huonoja. Rahanpuute syynä.

Kaverini on sellaisessa virikeohjaajana. Aloitti juuri. Puolipäivätyö. Ei rahaa tarvikkeisiin. Askartelutarvikekaappi täynnä pelkkää roskaa.

Kaiken huippuna häntä köytetään löhinnä vanhusten nostoapuna.

Ei tosiaan oo mitään kuntosaleja, avaria kodikkaita saleja tai curlingia siellä.

Voi hyvä elämä. Suurin osa vanhuksista, saati muistisairasta, ei halua askarrella. He haluavat yleensä tehdä asioita jotka ovat heille jollain tavoilla tuttuja, oikeita käsitöitä, vaihtaa kukkiin mullat, jumpata, ulkoilla, laulaa, keskustella nuoruutensa elämästä, yhteiskunnasta, miten merkki- tai juhlapäiviä vietettiin jne.  Ei siinä askartelukaappia tarvita, vaan sitä, että heidät kohdataan saman arvoisina, ollaan ihminen ihmiselle. Ja jos kunto on jo niin huono, ettei kykene esim. niitä käsitöitä tekemään, niin hommaa helpotetaan, tehdään siten miten pystyttään. Jo se, että on mukana keskustelupiirissä tai lauluhetkessä, vaikka ei itse tavallisesti kykenisi enää juuri keskusteluun osallistumaankaan, saattaa virkistää vanhusta niin, että sieltä muutama osuva kommentti tuleekin tai laulun sanat muistuvatkin mieleen. Hyvin usein sote-alalla lähdetään liikkeelle organisaation tai ammattikunnan tarpeista ja osaamisesta, eikä siitä hoidettavasta itsestään. Mikä olisi heille merkityksellistä ja elämyksellistä. Eivätkä nämä asiat vaadi paljon rahaa. Mutta oikeanlaista ajattelua ne vaativat. Että mietitään kunnolla sen oman toiminnan tarkoitus, mitä halutaan saavuttaa ja mikä keino olisi paras sen tavoitteen saavuttamiseksi.    

Vierailija kirjoitti:

On paljon todella hyviä paikkoja, jossa vanhukset kohdataan yksilöinä. Niistä vaan ei revitä otsikoita. Ei voi myöskään sanoa että kaikki kunnalliset on huonoja ja kaikki yksityiset ovat hyviä. Yksityisiä tosin valvotaan paljon tarkemmin ja onhan siinä sekin ero, että yksityiseltä loppuu asiakkaat, jos hoito on huonoa. Lisäksi sen vielä huomauttaisin että hyvin harva kustantaa hoitonsa itse yksityisessä hoitokodissa. Harvalla on laittaa 3000 - 4000 euroa /kk. Usein asukkaan kotikunta kustantaa hoidon palvelusetelin tai kilpailutuksen kautta.  

Suurin osa yksityisistähän on nykyään näitä, jotka elää käytännössä pelkillä kuntien ostopalveluilla. Voin kertoa, että nämä on just niitä hirveimpiä paikkoja. Ja valvonta on todellakin täysin näennäistä, edes valviralla ei ole resursseja todella puuttua näihin epäkohtiin, vaikka hoitajat niistä suoraan sinne ilmoittaisivat. Nämä paikat on nimenomaan niitä , missä voitot revitään asukkaiden ja hoitajien selkänahoista keinolla millä hyvänsä. Kas kun kilpailutuksissa on pakko pärjätä (eli olla halvin) ja vielä saada voittoa. Eikä asiakkaan todellakaan ole loppumassa ihan lähiaikoina.

Ja kyyninen 53 jatkaa, että ohjelma oli minusta aika sievistelty. Tottakai joka paikassa on nämä johtajat ja paperinpyörittäjät, jotka vaalivat hienoja ideoita ja yrittävät tuoda niitä käytäntöön miettimättä lainkaan, mihin resurssit riittävät. Puhutaan syyllistävästi hoitajien asenteesta hoitotyöhön, ikään kuin sillä olisi mitään merkitystä jos resurssit on niin tiukilla ettei edes perushoitoa pysty kunnolla tekemään. En siis sano että juuri tuolla on näin, mutta aika monessa paikassa olen työskennellyt ja puheissa kaikki on aina niin ihanasti. Totuus voi olla se, että yhdellä hoitajalla on 8-9 täysin autettavaa (vessatettavaa, puettavaa, pestävää, ruokailussa avustettavaa, kastelevaa, kaatuilevaa jne) hoidokkia joka vuorossa, ja hoitotyön lisäksi hoitajat vastaavat vielä pyykkihuollosta, ruuanjaosta, tiskeistä jne. Eli jokaisen järki sanoo, että niitä asukkaita ei millään ilveellä roudata mihinkään kuntosalille tai ulkoilulenkille kuin joskus ja jouluna. Yökkö voi valvoa yksin liki 30 asukkaan osastolla.

Toivon toki sydämestäni, että tuolla ohjelman paikassa on mitoitukset kohdallaan :)

Olisi tosiaan pitänyt näyttää hoitolaitosta, jossa bisnes on pääasia ja kaikessa säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tutustumassa kunnallisiin ja yksityisiin kalliisiin. Ne kunnalliset oli aivan kamalia slummeja. Yksityiset ja kalliit itsemaksaville oli kuin loistohotelleja.

Väärin. Suurin osa yksityisistä hoivakodeista myy paikat kunnille, joka sijoittaa asiakkaat hoivakotiin. Koska hoivakotia ylläpitävän (monikansalllisen) yrityksen pitää tuottaa voittoakin, ovat henkilöstömitoitukset ja muut asiat heikommin kuin kunnissa, joissa ei ole samanlaista voitontavoittelua.

Kunnan sijoittamana asukas maksaa hoidosta saman verran oli hän sitten kunnan tai yksityisen omistamassa hoivakodissa.

Olisi putänyt näyttää paikkaa, missä mitoitukset on liian pienet tarpeeseen nähden ja osa laitetaan nukkumaan jo kuudelta, jotta se hoitsuparka ehtii kaikki laittaa.

Semmoisesta paikasta, jossa jokaista ei ehditä joka päivä laittaa edes välillä pyörätuoliin istumaan. Siellä me makaavat sängyissään yötä pöivää.

Mummoni oli hoidossa makuupotilaana. Kesä ja talvi yö ja päivä eivät eronneet toisistaan. Ulos ei viety ketään. Huoneessa haisi huonolta. Mummo oli aina valtavan nälkäinen ja janoinen, kun menimme. Hoitajat eivät viitsineet käyttää aikaa juottamiseen ja sylttämiseen.

Hän oli kolmessa eri paikassa, sillä välillä pääsi kotiinsa. Ekassa oli aivan kauhea huutaja viereisessä sängyssä. Varmaan hirveetä kuunnella huutoa yötä päivää. (Tai sillä huutajallakaan ei ollu asiat kunnossa.)

56 mutta sitten on hoivakoteja, joissa ei ole ollenkaan kunnan hoidokkeja, koska ovat niin kalliita paikkoja. Siellä on törkykallista, mutta hoito on hyvää.

Olen ollut kunnallisella ja kaipaan niitä aikoja. Vanhukselta meni se määrätty prosentti eläkkeestä ja siihen sisältyi kaikki. Kun jalat olivat kuivat, menin rasvakaapille ja hain rasvaa ja rasvasin jalat. Keräsin likaiset vaatteet ja lähetin keskuspesulaan. Kun oli hilsettä, otin kaapista hilseshampoota ja pesin hiukset. Leikkasin kynnet ja hoisin jalat pesujen yhteydessä.

Nyt olen yksityisellä. Vanhus maksaa vuokraa ja palveluista. Jaloissa on pitkät kynnet, mutta en saa leikata, koska vanhuksen pitää maksaa jalkojenhoitaja. On hilsettä, mutta kukaan omaisista ei ole muistanut ostaa hilseshampoota ja rasvakin on loppu. Ehkä ensi viikolla joku hänelle ostaa sitä rasvaa. Vaatteet ovat likaisia, mutta yökkö ei ehtinyt koko palvelukodin pyykkejä viime yönä pestä, kun sattui kuolemantapaus, joten vaatteet ovat likaiset ja lakanassa ulostetta. Enää ei ole yleistä liinavaatevarastoa, mistä hait puhtaat lakanat ja ns. talon vaatteita, jos asukkaan omat vaatteet loppui kesken. Vanhus maksaa jokaisesta palvelusta erikseen ja jos ei ole rahaa, niin palvelua ei saa.

Joskus salaa leikkaan niitä kynsiä ja raspaan jalkoja, vaikka se on meiltä kielletty. Olen jopa omilla rahoilla ostanut jollekin sen perusrasvan, että saan jalat rasvattua, kun vanhukselle ei ole kukaan sitä ehtinyt ostaa hänen omilla rahoillaan.

Ihan hienoa, että on tuollaisiakin paikkoja. Itselle on jäänyt kammo tulevaa vanhuutta tai kuolemansairautta kohtaan kolmen kokemukseni perusteella. Kaksi vanhusta sairaalan omaisissa oloissa elämänsä viimeiset 3 kk ja syöpäsairas 1 kk. Ihan järkyttävät olot ja omaisena pakko olla paikalla joka ainoa päivä. Tosin nämä vanhukset eivät tehneet kuolemaa, joten olotkin ovat toisenmoiset. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kunnallisella ja kaipaan niitä aikoja. Vanhukselta meni se määrätty prosentti eläkkeestä ja siihen sisältyi kaikki. Kun jalat olivat kuivat, menin rasvakaapille ja hain rasvaa ja rasvasin jalat. Keräsin likaiset vaatteet ja lähetin keskuspesulaan. Kun oli hilsettä, otin kaapista hilseshampoota ja pesin hiukset. Leikkasin kynnet ja hoisin jalat pesujen yhteydessä.

Nyt olen yksityisellä. Vanhus maksaa vuokraa ja palveluista. Jaloissa on pitkät kynnet, mutta en saa leikata, koska vanhuksen pitää maksaa jalkojenhoitaja. On hilsettä, mutta kukaan omaisista ei ole muistanut ostaa hilseshampoota ja rasvakin on loppu. Ehkä ensi viikolla joku hänelle ostaa sitä rasvaa. Vaatteet ovat likaisia, mutta yökkö ei ehtinyt koko palvelukodin pyykkejä viime yönä pestä, kun sattui kuolemantapaus, joten vaatteet ovat likaiset ja lakanassa ulostetta. Enää ei ole yleistä liinavaatevarastoa, mistä hait puhtaat lakanat ja ns. talon vaatteita, jos asukkaan omat vaatteet loppui kesken. Vanhus maksaa jokaisesta palvelusta erikseen ja jos ei ole rahaa, niin palvelua ei saa.

Joskus salaa leikkaan niitä kynsiä ja raspaan jalkoja, vaikka se on meiltä kielletty. Olen jopa omilla rahoilla ostanut jollekin sen perusrasvan, että saan jalat rasvattua, kun vanhukselle ei ole kukaan sitä ehtinyt ostaa hänen omilla rahoillaan.

Ihan mahtavaa, että jaksat tehdä tuota työtä. Lämmin kiitos hoidettaviesi puolesta.