Arman Pohjantähden Alla - Vanhustenhoito

Vierailija kirjoitti:

56 mutta sitten on hoivakoteja, joissa ei ole ollenkaan kunnan hoidokkeja, koska ovat niin kalliita paikkoja. Siellä on törkykallista, mutta hoito on hyvää.

Ei niitä taida Suomessa kovin montaa olla. Vai osaatko nimetä jonkun?

Kaikki nämä uudet ja "kalliit" yksityiset, esim. Tilkka ottavat palveluseteliasiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kunnallisella ja kaipaan niitä aikoja. Vanhukselta meni se määrätty prosentti eläkkeestä ja siihen sisältyi kaikki. Kun jalat olivat kuivat, menin rasvakaapille ja hain rasvaa ja rasvasin jalat. Keräsin likaiset vaatteet ja lähetin keskuspesulaan. Kun oli hilsettä, otin kaapista hilseshampoota ja pesin hiukset. Leikkasin kynnet ja hoisin jalat pesujen yhteydessä.

Nyt olen yksityisellä. Vanhus maksaa vuokraa ja palveluista. Jaloissa on pitkät kynnet, mutta en saa leikata, koska vanhuksen pitää maksaa jalkojenhoitaja. On hilsettä, mutta kukaan omaisista ei ole muistanut ostaa hilseshampoota ja rasvakin on loppu. Ehkä ensi viikolla joku hänelle ostaa sitä rasvaa. Vaatteet ovat likaisia, mutta yökkö ei ehtinyt koko palvelukodin pyykkejä viime yönä pestä, kun sattui kuolemantapaus, joten vaatteet ovat likaiset ja lakanassa ulostetta. Enää ei ole yleistä liinavaatevarastoa, mistä hait puhtaat lakanat ja ns. talon vaatteita, jos asukkaan omat vaatteet loppui kesken. Vanhus maksaa jokaisesta palvelusta erikseen ja jos ei ole rahaa, niin palvelua ei saa.

Joskus salaa leikkaan niitä kynsiä ja raspaan jalkoja, vaikka se on meiltä kielletty. Olen jopa omilla rahoilla ostanut jollekin sen perusrasvan, että saan jalat rasvattua, kun vanhukselle ei ole kukaan sitä ehtinyt ostaa hänen omilla rahoillaan.

Ihan mahtavaa, että jaksat tehdä tuota työtä. Lämmin kiitos hoidettaviesi puolesta. 

Kiitos. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin hoitoala oli minun haaveeni pikkutytöstä asti ja edelleen olen sitä mieltä, että ala on oikea, vaikka olen hoitotyötä tehnyt jo yli 30 vuotta ja nähnyt monet muutokset. Mutta projekteista ja muista huolimatta se ihminen on kaikista tärkein tässä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hienoa, että on tuollaisiakin paikkoja. Itselle on jäänyt kammo tulevaa vanhuutta tai kuolemansairautta kohtaan kolmen kokemukseni perusteella. Kaksi vanhusta sairaalan omaisissa oloissa elämänsä viimeiset 3 kk ja syöpäsairas 1 kk. Ihan järkyttävät olot ja omaisena pakko olla paikalla joka ainoa päivä. Tosin nämä vanhukset eivät tehneet kuolemaa, joten olotkin ovat toisenmoiset. 

Se on totta, että kun sairaalapaikkoja on viime vuosia vähennetty aika lailla (vaikka ikäluokat senkun kasvavat vielä monta vuotta) sen filosofian perustella, että enää ei makuuteta ketään vuodeosastoilla "turhaan", lopputulos on se, että ne jäljellä olevat sairaalaosastot ovat ylitäynnä ja henkilökunta todella ylikuormitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hienoa, että on tuollaisiakin paikkoja. Itselle on jäänyt kammo tulevaa vanhuutta tai kuolemansairautta kohtaan kolmen kokemukseni perusteella. Kaksi vanhusta sairaalan omaisissa oloissa elämänsä viimeiset 3 kk ja syöpäsairas 1 kk. Ihan järkyttävät olot ja omaisena pakko olla paikalla joka ainoa päivä. Tosin nämä vanhukset eivät tehneet kuolemaa, joten olotkin ovat toisenmoiset. 

Se on totta, että kun sairaalapaikkoja on viime vuosia vähennetty aika lailla (vaikka ikäluokat senkun kasvavat vielä monta vuotta) sen filosofian perustella, että enää ei makuuteta ketään vuodeosastoilla "turhaan", lopputulos on se, että ne jäljellä olevat sairaalaosastot ovat ylitäynnä ja henkilökunta todella ylikuormitettua.

Kyllä. Ja siellä todella maataan paikallaan eikä kukaan huolehdi, että syöt tai onko asiat hyvin ja onko vaatteet kuivat ja puhtaat tai peitto hyvin tai pitäisikö asentoa vaihtaa jne. 

Olen ollut yksityisellä töissä. Yrittäjä vetoinen paikka, ei mikään monikansallinen konserni vaan sellainen pienehkö yritys, 20 asukaspaikkaa. Meillä lappas monenlaista tarkastajaa, pomo/yrittäjä laski että yhdenkin vuoden aikana 12 eri tarkastajaa (palotarkastajia, terveystarkastajia, jokaisesta kunnasta, josta oli asukkaita kävi tarkastaja ja yhden kerran entinen läänin nyk ely:n sosiaalitarkastaja). Kertaakaan ei ollut mitään huomautettavaa. Päinvastoin. Tuntu, että tulivat mielellään kahvittelemaan ja tärkeinä pörräämään, varsinkin kun ei tarvinnut pelätä mitään konfliktia tai epäkohtiin törmäämistä. Sitten siihen kuntaan, mikä osti suurimman osan paikoista, tuli uusi henkilö sellaseen virkaan, jossa vaikutettiin siihen, mistä niitä paikkoja ostettiin. Vaikka tämä mun työpaikka oli hinnaltaan edullisin, sano tää uusi henkilö suoraan että kuntahan ostaa mistä haluaa, siinä ei ole hinnalla mitään väliä. Ja tämän kyseisen kunnan asukkaiden määrä työpaikallani putosikin reippaasti. Mutta ilmeisesti ketään ei siinä kunnassa silloin kiinnostanut, miten verovaroja käytettiin. Tämä tapahtu just ennen kuin nämä isot toimijat rantautu Suomeen. Voin tänä päivänä ylpeydellä sanoa, että työmme teimme hyvin. Ei ollut tällasta, mitä nykyään saa kuulla vanhusten hoidon olevan. Kun isot toimijat tuli, niin sitten olikin sillä hinnalla väliä. Yrittäjä väsy ainaiseen vääntämiseen kunnan kanssa ja myi yrityksen tällaiselle isolle toimijalle. Minä jäin eläkkeelle, mutta mitä olen kuullut entisiltä työkavereilta, niin meno on nykyään toisenlaista. Olisi ollut parempi, että kunnissa olisi tajuttu aikanaan että nämä pienet yritykset ovat inhimillisempiä vanhusten kannalta ja edullisempiakin kunnille. Mutta kaikkialla on sairastuttu suuruuden ihannoitiin. On palattu siihen laitoskulttuuriin, joka purettiin 90-luvulla. Ei se laitos muutu kodiksi sillä että nimi muutetaan, jos kaikki toiminta puitteita myöten on kuitenkin kuin suoraan suuressa laitoksessa.

Vanhustenhoito on oikeasti retuperällä. Ihmisiä hoidetaan liian vähällä miehityksellä ja liian osaamattomalla (oppilaat) henkilökunnalla. Henkilökunta myös vaihtuu yhtenään. Tulee kaikenlaisia keikkalaisia.

Ihmisiä pidetään yksinäisinä ja pelokkaina kotiensa vankeina. Joskus vanhuksen ovi lukitaan niin, että tulipalossa ei pääse pakoon ja syynä on dementian aiheuttama karkailu.

Syynä on liian vähä raha, mitä yhteiskunta tuohon laittaa.

Siis kyllä varmaan kaikilla voi OSAN maksaa palvelusetelil, mutta kalliissa ja hyvässä on valtava summa maksettava sen päälle itse. Harvalla on varaa.

Kunnan seteli riittää vai heikkotasoiseen.

Kalliita Turussa: Saga ja Ukkokoti.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä varmaan kaikilla voi OSAN maksaa palvelusetelil, mutta kalliissa ja hyvässä on valtava summa maksettava sen päälle itse. Harvalla on varaa.

Kunnan seteli riittää vai heikkotasoiseen.

Kalliita Turussa: Saga ja Ukkokoti.

Meillä äiti ei päässyr kunnaliseen hoitoon vaikka oli Helsingin kaupungilla 40v töissä. Jouduimme menemään yksityiselle. Maksaa 5200e /kk päälle lääkekulut, jalkahoito, lääkärimaksu, verikokeet, fysioterapia, rasvat, vaatteet. Maksamme hoidosta usein 6000e kk. Hoito ei ole hyvää. Henkilökuntaa on suurimman osan aikaa 1 hoitaja per 12 täysin autettavaa dementikkoa. Vanhuksia, joilla on liikuntakykyä tallella, joudutaan sitomaan pyörätuoliin, kun kenelläkään ei ole aikaa kävelyttää asukkaita. Paikka toimii täysin ilmaisten harjoittelijoiden varassa, mutta heitä ei ole aina saatavilla. Kun harjoittelija on paikalla hän auttaa syöttämisessä jne. Joku jolla on näyttö saattaa joskus puuhastella vanhusten kanssa, muuten ohjelmaa ei ole. Osa vanhuksista laitetaan nukkumaan jo päiväkahvin jälkeen, koska yksi hoitaja ei ehdi laittaa kaikkia sänkyyn.

Mitä voin tehdä, valitukseni johtajalle ei tuota tulosta? Hirveä summa jolla ei saa muuta kuin huolta ja murhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä varmaan kaikilla voi OSAN maksaa palvelusetelil, mutta kalliissa ja hyvässä on valtava summa maksettava sen päälle itse. Harvalla on varaa.

Kunnan seteli riittää vai heikkotasoiseen.

Kalliita Turussa: Saga ja Ukkokoti.

Meillä äiti ei päässyr kunnaliseen hoitoon vaikka oli Helsingin kaupungilla 40v töissä. Jouduimme menemään yksityiselle. Maksaa 5200e /kk päälle lääkekulut, jalkahoito, lääkärimaksu, verikokeet, fysioterapia, rasvat, vaatteet. Maksamme hoidosta usein 6000e kk. Hoito ei ole hyvää. Henkilökuntaa on suurimman osan aikaa 1 hoitaja per 12 täysin autettavaa dementikkoa. Vanhuksia, joilla on liikuntakykyä tallella, joudutaan sitomaan pyörätuoliin, kun kenelläkään ei ole aikaa kävelyttää asukkaita. Paikka toimii täysin ilmaisten harjoittelijoiden varassa, mutta heitä ei ole aina saatavilla. Kun harjoittelija on paikalla hän auttaa syöttämisessä jne. Joku jolla on näyttö saattaa joskus puuhastella vanhusten kanssa, muuten ohjelmaa ei ole. Osa vanhuksista laitetaan nukkumaan jo päiväkahvin jälkeen, koska yksi hoitaja ei ehdi laittaa kaikkia sänkyyn.

Mitä voin tehdä, valitukseni johtajalle ei tuota tulosta? Hirveä summa jolla ei saa muuta kuin huolta ja murhetta.

En tiedä toteutuisiko mutta miten olisi eduskunta? Katso joku kansanedustaja joka voisi olla sopiva ja kutus kanssasi käymään siellä paikan päällä, kerro etukäteen näkemyksiäsi. Sehän ON heidän työtään, ajaa kansan asioita ja liikkua siellä missä oikeat ihmiset ovat. Äläkä missään nimessä kerro paikkaan etukäteen että olette tulossa.

Vanhainkodit pitäisi saada takaisin ja kehittää niitä. Siellä oli selkeä raha: asiakas maksoi TULOISTAAN sellaisen summan, että joku prosenttiosuus jäi omaan käyttöön. Mikäli tulot.olivat suuret, jäi toki kaikki kulut ylittävä osuus itselle.

Tämä palvelutalomalli on

sekava. Siinä on pääajatus kääriä myös vanhuksen omaisuus monikansallisen yrityksen taskuihin.

Mä en ymmärrä tuota älytöntä viriketoiminnan tuputtamista. Ei perusvanhus terveenäkään askartele tai heittele naapurin helvin kanssa palloa. Vanhuksia kohdellaan ihan lapsina. Lässytellään jotain loruleikkejä.

Vaikeasti dementoituneet ei jaksa edes keskittyä.

Paikoissa jossa minä olen ollut töissä ei vanhukset oikein noista askarteluista ja tapahtumista jaksaneet kiinnostua. Moni nukkui mieluummin.

Ulkoilu, yhdessä lehden lukeminen tai valokuvien katselu on paljon mielekkäämpää. Tai että pääsee kaikessa rauhassa saunaan ja suihkuun. Ihan vaan se, että joku istuu viereen ja juttelee. Ei siihen tarvita mitään toiminnan ohjaajaa tai kallista materiaalia. Vaan aikaa!

69 kirjoittaa juuri sellaisesta asiasta, mikä pitäisi saada telkkariohjelmaan. Tuo Armanin lässyohjelma ei ole suurimman osan todellosuus.

Mitä 69:n äidille olisi tapahtunut, jos ei olisi ollut 6000 euroa kuussa laittaa hoitoon. Ja miettikää, tuolla ihmisellä on silti huono hoito. Jättisumma ja huono hoito.

Tuttuni omainen joutui maksamaan hoidostaan 9000 euroa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota älytöntä viriketoiminnan tuputtamista. Ei perusvanhus terveenäkään askartele tai heittele naapurin helvin kanssa palloa. Vanhuksia kohdellaan ihan lapsina. Lässytellään jotain loruleikkejä.

Vaikeasti dementoituneet ei jaksa edes keskittyä.

Paikoissa jossa minä olen ollut töissä ei vanhukset oikein noista askarteluista ja tapahtumista jaksaneet kiinnostua. Moni nukkui mieluummin.

Ulkoilu, yhdessä lehden lukeminen tai valokuvien katselu on paljon mielekkäämpää. Tai että pääsee kaikessa rauhassa saunaan ja suihkuun. Ihan vaan se, että joku istuu viereen ja juttelee. Ei siihen tarvita mitään toiminnan ohjaajaa tai kallista materiaalia. Vaan aikaa!

Ihan samaa mietin eilen kun katselin ohjelmaa. Mulle olisi kidutusta joutua vanhuksena askartelemaan, en ole siitä koskaan tykännyt, vaikea uskoa että vanhana se olisi yhtäkkiä jotenkin eheyttävää tai mieltä ylentävää. Aika pilipalipuuhastelulta kuulostaa.

Kylläpäs tuo jakso kosketti. Varasin saman tien junaliput viikonlopulle kotipaikkakunnalleni ja menen katsomaan vanhempiani ja vielä elossa ja suht hyvässä kunnossa olevia isovanhempiani. Tuli huono omatunto, ihan hävettävän vähän heitä näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota älytöntä viriketoiminnan tuputtamista. Ei perusvanhus terveenäkään askartele tai heittele naapurin helvin kanssa palloa. Vanhuksia kohdellaan ihan lapsina. Lässytellään jotain loruleikkejä.

Vaikeasti dementoituneet ei jaksa edes keskittyä.

Paikoissa jossa minä olen ollut töissä ei vanhukset oikein noista askarteluista ja tapahtumista jaksaneet kiinnostua. Moni nukkui mieluummin.

Ulkoilu, yhdessä lehden lukeminen tai valokuvien katselu on paljon mielekkäämpää. Tai että pääsee kaikessa rauhassa saunaan ja suihkuun. Ihan vaan se, että joku istuu viereen ja juttelee. Ei siihen tarvita mitään toiminnan ohjaajaa tai kallista materiaalia. Vaan aikaa!

Ihan samaa mietin eilen kun katselin ohjelmaa. Mulle olisi kidutusta joutua vanhuksena askartelemaan, en ole siitä koskaan tykännyt, vaikea uskoa että vanhana se olisi yhtäkkiä jotenkin eheyttävää tai mieltä ylentävää. Aika pilipalipuuhastelulta kuulostaa.

Olen usein miettinyt, että mikä sen askartelu tuputuksen takana on. Olen tullut siihen tulokseen, että siellä on pelko kohdata sitä vanhusta ihmisenä. Hoitotoimenpiteistä riisutaan kaikki "virikkeellisyys" pois ja vaaditaan erillistä "viriketoimintaa", kun pelkästään riittäisi se inhimillinen kohtaaminen sen vanhuksen kanssa. Haetaan "ammattirooli" suojaksi, ettei tarvitsisi kohdata niitä omia tunteita, mitä herää vanhusten kanssa työskennellessä. Ehkä pelkoa omasta kuolevaisuudesta tai vanhenemisesta. On niin paljon helpompaa ulkoistaa se kohtaaminen virikehoitajalle, joka taas osaltaan ulkoistaa sen kohtaamisen keskittymällä askarteluun ja puuhaamiseen, ettei tarvitsisi katsoa silmiin. Ja täysin unohdetaan ettei se sukupolvi, joka nyt elää vanhuuttaan, ole yleisesti ottaen eläissään askarrellut.   

Olen itse ollut ihan kunnallisessa vanhainkodissa töissä ja hoito oli lähes samanlaista mitä jaksossa esitetettiin. Virikkeitä järjestettiin talon ja osaston puolesta, vanhuksia ulkoilutettiin ja pääsivät askartelemaan, pelaamaan bingoa yms. Myös kuntosali oli ja omat fysioterapeutit. Omaisilta sai positiivista palautetta.

Sitten olen käynyt myös paikoissa joissa hoito on vähemmän virikkeellistä. Paljon toki riippuu muistisairauden asteesta, lähes kaikki asukkaat olivat niin muistisairaita ettei kävely, syöminen tai puhuminen enää onnistu. Ja yleensä tälläiset asukkaat laitetaan samaan paikkaan hoitoon jolloin kaikki asukkaat voivat olla sellaisia etteivät he pysty juuri mihinkään aktiviteettiin osallistumaan.

Askartelusta vielä; mitä se oikeasti on, monella on nivelvaivoja, jäykkyyttä, vapinaa jne.. ja sitten askarrellaan! Älytöntä. Fyysistä ja psyykkistä toiminnaliisuutta voi varmasti ylläpitää jollain muullakin ("arvokkaalla") tavalla.

76 on varmasti oikeassa. Mieluummin palkattaisiin sinne ihmisiä joiden tehtävä olisi koskettaa vanhusta, silittää hiuksia tai kättä, katsoa silmiin, kuunnella, jutella, olla hiljaa, olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota älytöntä viriketoiminnan tuputtamista. Ei perusvanhus terveenäkään askartele tai heittele naapurin helvin kanssa palloa. Vanhuksia kohdellaan ihan lapsina. Lässytellään jotain loruleikkejä.

Vaikeasti dementoituneet ei jaksa edes keskittyä.

Paikoissa jossa minä olen ollut töissä ei vanhukset oikein noista askarteluista ja tapahtumista jaksaneet kiinnostua. Moni nukkui mieluummin.

Ulkoilu, yhdessä lehden lukeminen tai valokuvien katselu on paljon mielekkäämpää. Tai että pääsee kaikessa rauhassa saunaan ja suihkuun. Ihan vaan se, että joku istuu viereen ja juttelee. Ei siihen tarvita mitään toiminnan ohjaajaa tai kallista materiaalia. Vaan aikaa!

Ihan samaa mietin eilen kun katselin ohjelmaa. Mulle olisi kidutusta joutua vanhuksena askartelemaan, en ole siitä koskaan tykännyt, vaikea uskoa että vanhana se olisi yhtäkkiä jotenkin eheyttävää tai mieltä ylentävää. Aika pilipalipuuhastelulta kuulostaa.

Ja alapeukku. Kukas se katsoo olevansa oikeutettu kyseenalaistamaan tai paheksumaan toisen mielipidettä tai kokemusta. En minäkään ole mikään askarteluihminen ja vanhana taatusti vielä vähemmän.

Askartniinelu vaatii vähemmän henkilökuntaa kuin jokaisen vanhuksen henkilökohtainen kohtaaminen. Siksi, jos jossain sitä askartelua edes on, sitä käytetään säästöpaineissa.

Kunnan vanhainkodit olivat hyvä ratkaisu. Sitten keksittiin, miten saataisiin kupattua vanhuksen säästöt ja ideoinnin lopputuloksena alettiin perustaa palvelutaloja.