Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhan kissan vointi romahtaa näin nopeasti (1-2 pv)?
03.05.2016 |
Kissa jouduttiin lopettamaan muutama viikko sitten ja vieläkin mietin että näinkö se tosiaan menee.....
Kissalla ikää noin 12 v. (löytökissa, ei tarkkaa ikää tiedossa) eli vähän oli vauhti hidastunut hyppyjen ym. suhteen. Mutta söi, joi, nukkui, oli seurallinen jne. Pienikokoinen kissa ollut aina.
Sitten aivan yhtäkkiä tavallaan kuitenkin (tuosta jonkinnäköisestä hidastumisesta huolimatta) ei enää syökään oma-aloitteisesti. Ottaa vähän ruokaa kun tarjotaan, juo, käy vielä laatikollansa. Mutta on vaisu ja poissaoleva, kehrää silti kun silitetään. Tämä alkoi maanantaina, tiistaina lääkäriin ja eläinlääkäri ottaa verikokeet joista ei oikein kerrota mitään mutta tuomio on se, että pitää lopettaa. Keho on kuivunut ja laihtunut niin nopeasti eikä enää mitään voi tehdä. Ei siis selkeää syytä (kasvain, jokin tauti). Kissamme sitten lopetettiin ja vieläkin mietin että olisko mun pitänyt huomata jotain jo aikaisemmin...vai näinkö ne kissat tästä maailmasta sitten lähtee.
Kommentit (49)
Meidän 20-vuotias kissa kuoli yllättäen. Olihan kissallamme jo ikää, mutta silti kuolema tuli yllättäen. Siihen ei osannut varautua yhtään. Toinen kissamme kuoli 17-vuotiaana ja jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia. Hänestä näki sairastumisen selvästi. Tämä 20-vuotias söi normaalisti ja kuolemaansa edeltävänä päivänä laukkasi ympäri taloa kärpäsen perässä kuin kissanpentu ja oli virkeän oloinen ikäisekseen. Jälkikäteen ajateltuna kissa oli laihtunut vähän ja kyllähän ikä muutenkin näkyi. On jäänyt kalvamaan syyllisyyden tunne. On jäänyt vaivamaan, olisiko pitänyt huomata jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos asia vaivaa sinua ja haluat sen diagnoosin niin ota yhteyttä siihen eläinlääkäriin. En kuitenkaan usko, että mitään olisi ollut tehtävissä, lääkärit ei turhaan lopettamista ehdota. Mutta jos se vaivaa niin kysy. Otan osaa suruusi, lemmikin kuolema on vaikea paikka.
Kävi noin, aiemmin terve +14 v kissa ei päässyt eräänä päivänä kävelemään kunnolla, eikä halunnut syödä tai juoda. Lääkäri sanoi, että kun kunto romahtaa noin nopeasti, vanhat kissat harvemmin toipuvat. Päädyimme eutanasiaan eikä kaduta.
Nuoremman maatiaiskissan hoitoon olimme vuosia aiemmin vähän vastaavassa tilanteessa (yleiskunto romahti) käyttäneet monta sataa euroa ilman, että lääkärit löysivät selkeää aiheuttajaa tai muuta hoitoa kuin antibiootit ja nesteytyksen. Siinäkin päädyttiin eutanasiaan kun ei muuta voinut. Jälkiviisaasti ajatellen olisi pitänyt lopettaa tuskien pitkitys jo aiemmin, mutta nuoren kissan uskoi tietty toipuvan.
Onneksi löysin tämän keskustelun. Jouduin viikko sitten tekemään raskaan päätöksen lopettaa 15v kissani, jonka vointi meni yhtäkkiä huonoksi. Vaisu, kyyhötti vain eteisessä, kun normaalisti kissa oli aina minun ja mieheni seurassa. Eläinlääkärissä todettiin munuaisarvojen todella paha nousu, eli pahaksi mennyt munuaisten vajaatoiminta ja eläinlääkäri sanoi että elinaikaa on korkeintaan viikkoja. Illan aikana kissa meni vain pahempaan kuntoon, ei syönyt, makasi lötkönä, pissasi alleen kirkasta nestettä (se ei siis edes haissut kissanpissalta), tästä eläinlääkäri sanoi seuraavana päivänä kun mentiin uudestaan että munuaiset romahtivat.
Lopetustilanne oli kamala. Edelleen mietin tuliko tehtyä liian nopea päätös, olisiko ollut vielä jotain tehtävissä. Samaan aikaan syytän itseäni, että oliko jotain oireita jo. Voiko munuaisarvot noin nopeasti kohota, kissasta otettiin viimeksi 2v sitten kokeita ja siinä arvot olivat vielä normaalit.
hartenleed kirjoitti:
Onneksi löysin tämän keskustelun. Jouduin viikko sitten tekemään raskaan päätöksen lopettaa 15v kissani, jonka vointi meni yhtäkkiä huonoksi. Vaisu, kyyhötti vain eteisessä, kun normaalisti kissa oli aina minun ja mieheni seurassa. Eläinlääkärissä todettiin munuaisarvojen todella paha nousu, eli pahaksi mennyt munuaisten vajaatoiminta ja eläinlääkäri sanoi että elinaikaa on korkeintaan viikkoja. Illan aikana kissa meni vain pahempaan kuntoon, ei syönyt, makasi lötkönä, pissasi alleen kirkasta nestettä (se ei siis edes haissut kissanpissalta), tästä eläinlääkäri sanoi seuraavana päivänä kun mentiin uudestaan että munuaiset romahtivat.
Lopetustilanne oli kamala. Edelleen mietin tuliko tehtyä liian nopea päätös, olisiko ollut vielä jotain tehtävissä. Samaan aikaan syytän itseäni, että oliko jotain oireita jo. Voiko munuaisarvot noin nopeasti kohota, kissasta otettiin viimeksi 2v sitten kokeita ja siinä arvot olivat vielä normaalit.
Otan osaa.
Toimit oikein ja vastuullisesti, kun et pitkittänyt kissasi kärsimystä kokeilemalla hoitoja, jotka tuossa tilanteessa eivät varmasti olisi mitään vaikuttaneet. Kannattaa muistaa, että kissa ikääntyy ihmistä nopeammin ja seniorikissalle yksi ihmisvuosi vastaa neljää kissan vuotta (eläinlääkäriasemalla olleen taulukon mukaan). Kahdessa vuodessa kissasi oli siis ikääntynyt saman verran kuin ihminen kahdeksassa.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, kaikilla tuntuu olevan näitä 18 v. kissoja, mutta ei se kyllä mikään normi ole
Laskin, että minulla on ollut nykyiset mukaanlukien kaikkiaan 15 kissaa. Yleisin kuolinikä on ollut juuri tuo 17-18 vuotta, yksi eli 19-vuotiaaksi ja toinen 21-vuotiaaksi. Pari sai syövän 11-12-vuotiaana.
Tiedän, minulla on ollut tuuria, kun olen saanut pitää kissakaverit enimmäkseen pitkään.
Nykyiset ovat 16-17-vuotiaita (löytökissoja nekin).
Kissojen vanhetessa yleisimmät sairaudet ovat kilpirauhasen ja munuaisten sairaudet. Kumpikaan ei ilmene selvästi ja hetkessä, vaan tosiaan pikkuhiljaa, kuten moni muukin on todennut, kunnes tulee romahdus.
Ap, otan osaa. Lopetuspäätös oli se viimeinen palveluksesi kaverille. Toivottavasti jossain vaiheessa sallitaan omatahtoinen eutanasia meille ihmisillekin, ettei tarvitse kitua viimeisiä vuosiaan.
Mulla tuli noin 17-18 vuotiaalle löytö-maalaiskissalle syksynmittaan isohko patti etujalan olkaan ja jalka ajettui isoksi ilveksen tassuksi, jolle ei enää varannut painoa. Vielä kesällä juoksi jäniksen perässä. Itse kuvittelin nivelrikoksi.
-Kun eläinlekuri näki patin, sanoi: Tää on luusyöpä, parasta antaa piikki, 98 euroa, voitte maksaa kassalle.
Surullinen, mutta myös osin huojentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kissalle kävi juuri noin. Vointi heikkeni pikkuhiljaa. Oli toki ikääkin jo. Eläinlääkäri tuli kotiin ja totesi, että nyt on oikea hetki, ei kannata pitkittää kärsimystä.
Ihan kamalaahan se on ollut. Tyhjä olo. Pyörin vaan ympyrää enkä tiedä miten päin olisin.
Silti tiedän,että hänellä on nyt hyvä olla. Vaikeaa on kyllä.
Moni ei ehkä ajattele asiaa, mutta mestarisaalistaja-kissa on myös itse saaliseläin. Tämä aiheuttaa sen, että kissa viimeiseen asti välttää näyttämästä sairaalta. Kissan oireet saattavat siksi jäädä huomaamatta ennen kuin on jo liian myöhäistä.